Lisäksi arvostaisin, jos siinä olisi ns. telakka mukana, jolloin kaukalon voisi aina vaan napsauttaa kiinni. Näitä telakoita kaiketi saa myös normivöihin? Lisäksi toki turvallisuus ja lapsen hyvä asento ovat tärkeitä. Onko kellään mitään suosituksia näillä spekseillä??
Onko teillä jo vaunut hankittuna? Me valittiin ensin vaunut ja niiden perusteella karsiutui turvakaukaloiden mallit muutamiin vaihtoehtoihin. Turvakaukaloksi valikoitui lopulta Britax, joka on voittanut jonkin verran eri vertailuja. Toki näihin vertailuihin ja niiden luotettavuuteen kannattaa suhtautua varauksella.
Vaunujen rungossa on siis kiinnitysmahdollisuus kaukalolle ja autossa on turvavöillä kiinnittyvä telakka. Näin saa vauvan helposti napsauteltua auton ja lykkimisvälineen välillä. Toki pidemmälle lykkimiselle turvakaukalo on ergonomisesti huono ja tällöin on vaunukoppa parempi.
Muuten tavaraa on tullut ostettua pikkuhiljaa, tammikuun alennusmyyntejä ja Saksan reissua hyödyntäen. Mitään korvikkeita, tuttipulloarmeijaa tms en ole vielä hankkinut, kotiinkuljetus toimii lähiruokakaupalla ja lastentarvikeliikkeillä, eikä kotiinkuljetusmaksut tule sen kalliimmaksi kuin käyttämättä jäänyt krääsäkään. Ja nopeimmillaan tavarat ovat 3h tilauksesta kotiovella. Vaatteita olen hankkinut osittain käytettynä, osittain lainattuna ja muutaman nettikaupan kautta. Sen verran, että alkuun päästään. Jos on tarvetta pulauttelun tms. takia suurempiin määriin, niitä saa sitten helposti vaikka netistä tilaamalla lisää.
Aiemmin on ollut keskustelua raskaudesta ja sen aikaisista hormooneista ja parisuhteesta. Itse olen pyrkinyt raskauteni aikana mahdollisimman rationaaliseen ajattelutapaan, on sitten kyse ruokarajoituksista, vauvan hyvinvoinnista vatsassa tai omista tekemisistäni. Alkuraskaudessa paino tippui melko roimasti, eikä ole edellenkään palautunut lähtölukemiin, vaikka laskettu aika on alle viikon päästä. Se on ollut varmaan ainut asia, josta olen ottanut vähän stressiä. Rationaalisuudella ja rentoutumisella olen välttänyt pahimmat hormoonimyskyt sekä osan fyysisistäkin vaivoista. Itseasiassa viime viikolla kyynelehdin ensimmäisen kerran ja itsellekin täysin yllättävässä tilanteessa - minut ohitti Münchenin rekkareissa oleva auto ja iski ikävä Saksaan. Onneksi olin yksin...
Olen myös tietoisesti panostanut ajatukseen, että lapsen tasapainoinen kasvu ja kehittyminen lähtee tasapainoisesta parisuhteesta. Valitettavasti lähipiiristä löytyy esimerkki, jossa vastasyntynyt oli se äidin silmäterä, joka tuli kaikessa ensin ja osittain varmaan siksikin parisuhde päättyi avioeroon. Toisaalta meillä on yhteiseloa takana yli 15-vuotta, joten eiköhän tässä tunneta toistemme tavat ja arvomaailmat, vaikka ollaankin ison mullistuksen edessä. Keskusteluahan tämä vaatii, hitostako minä osaan miehen ajatuksia lukea. Jos tekee mieli töiden jälkeen käydä oluella, niin asiasta pitää osata/uskaltaa sanoa, eikä tulla kotiin peltorit päässä. Samoiten odotan kuulevani, jos käyttäytymiseni on huomaamattani muuttunut radikaalisti ikävämpään suuntaan. Eikö nämä ole ihan perusasioita puolin sun toisin, oli sitä vauvaa tahi ei?