Meille tulee vauva!

[SamSal]

Kompataan Bollia edellä. Meillä kummankin mukulan kanssa raskaus ajat ja etenkään synnytykset eivät ole olleet helppoja. Esikoisen raskausaika meni ihan ok toki jotain vaikeaa siinä oi. Synnytys kestikin sitten 30h ja vaimolla oli salakavalasti suoli siirtynyt väärään paikkaan joka esti avautumisen ja aiheutti suunnatonta kipua. Leikkauksella lopulta tuo syntyi ja siellä tuo suoli huomattiin.

Esikoinen heräsi kaksi/kolme kertaa yössä syömään tai leikkimään ensimmäisen vuoden ajan. Mikään ei auttanut. Seuraavat 3 vuotta se heräsi noin 6.15- 6.30 joka aamu.

Kuopuksen kanssa raskaus olikin sitten yhtä helvettiä. Vaimolla oli välilevyn pullistumaa ja Influenssaa, kun mitään kunnon lääkettä ei voinut ottaa oli se aika kauheaa katsottavaa, eikä oma 4-vuorotyö mitenkään helpottanut asiaa.

Synnytys kesti taas toista vuorokautta ja poika oli senverta iso ja vinossa että alateitse ei taaskaan päästy ulos vaikka kätilö kyllä loppuunasti yritti imukupilla vetää sitä ulos. Poika oli siinävaiheessa ehtinyt juoda paskaista lapsivettä ja sai keuhkokuumeen ja vietiin lasten teholle. Kaikki tämä olisi vältetty jos sektio päätös oltaisiin pystytty tekemään tuntia aikaisemmin.

Eikä tämäkään sen paremmin nuku, pikemminkin päinvastoin. Eka vuosi meni taas syödessä parikertaa yössä ja nyt kaksivuotiaana herra juoksentelee öisin pitkin taloa leikkimässä. No tämä sentään nukkuu melkeen seitsemään joka aamu. Tänään jopa kahdeksaan. Ei silti, kyllä tämä kuitenkin ajan ennen lapsia voittaa.

 

[V-man]

Minä en ainakaan epäile hetkeäkään etteikö raskaana oleminen olisi pahimmillaan yhtä helvettiä, kun ei se parhaimmillakaan mitään juhlaa ole. Tai no kyllähän jotkut naiset sanovat oikein nauttineensa siitä raskausajan "hehkusta" ja pitävät synnytystä upeana kokemuksena, mutta harvalla se valitettavasti nuin on. Kuten sanottua, onneksi tuo oma puoliso on pysynyt omana rauhallisena ja rationaalisena itsenään ainakin tähän asti. Meidän elämantilannettamme on kuitenkin turha verrata esim. johonkin kolmatta lastaan odottavaan pariin, joilla on pari kitisevää lasta pyörimässä jaloissa ja esim. vuorotyö rasitteena.

 

[hörppää]

Nyt sen uskaltaa jo ääneen sanoa. Meille tulee vauva! :) Viikolla 20 ja jotain mennään ja rakenneultran jälkeen ollaan 90% varmoja, että poikahan se sieltä tuloillaan on. Ai että...

Tosin sukupuolella ei niin suurta merkitystä ole ollut ainakaan vaimon puolelta, koska vaatehuone ja varasto rupeaa jo pullistelemaan jos jonkilaista lastenvaatetta. Ja vaunutkin "piti" kuulemma ajoissa jo hommata. Mutta hei! syksyllä, syksyllä..

 

[J-Ko]

Meillekin syntyy esikoinen elokuun lopulla mikäli kaikki etenee suunnitelmien mukaan. Molemmat ollaan otettu kaikki asiat kohtalaisen rauhallisesti, oikeastaan mitään ei vielä olla hankittu. Tiedossa toki on mitä tarvitaan, ja esim. auton istuin saadaan kavereilta lainaksi. Uusi auto pitäisi siihen mennessä saada, mutta aivan viimeisessä hädässä pärjätään noillakin. Vaunuthan saa kaupasta rahalla, joten niistä en ole huolissani. Tiedossa on jo mitä tahdotaan, itse arvostan arjen helppoutta ja olen siihen valmis rahallisesti panostamaan.
Pikkuhiljaa ja alkaa jännitys nousemaan kun raskaus alkaa näkyä myös ulospäin. Mielenkiintoinen kesä varmaan tulossa!

 

[obi-wan]

Tytär ja vaimo haettu sairaalasta pari tuntia sitten kotiin. Pää on vieläkin hieman sekaisin. Tässä tuijottelee nukkuvaa tyttöä ja uskomatonta tästä tekee se että lääkärit meille kertoivat tuon olevan melkeinpä mahdotonta.

Noh, ei onneksi ollut

 

[Freddie Freeloader]

Tytär ja vaimo haettu sairaalasta pari tuntia sitten kotiin. Pää on vieläkin hieman sekaisin. Tässä tuijottelee nukkuvaa tyttöä ja uskomatonta tästä tekee se että lääkärit meille kertoivat tuon olevan melkeinpä mahdotonta.

Noh, ei onneksi ollut

Onneksi olkoon! Tein viestistäsi päätelmän, että ensimmäinen on kyseessä.

Melkeinpä päivälleen kymmenen vuotta sitten meidän ensimmäinen ja ainokainen kastettiin, kun hän oli ensin viettänyt kaksi kuukautta vastasyntyneiden teho-osastolla taistellen elämästään.

Meille lääkärit sanoivat silloin, että se on ihan fifty-sixty, käykö seuraavan kanssa samoin. Ei olla otettu sitä riskiä, ollaan tyytyväisiä siihen, mitä on.

 

[fat of the land]

Tytär ja vaimo haettu sairaalasta pari tuntia sitten kotiin. Pää on vieläkin hieman sekaisin. Tässä tuijottelee nukkuvaa tyttöä ja uskomatonta tästä tekee se että lääkärit meille kertoivat tuon olevan melkeinpä mahdotonta.

Noh, ei onneksi ollut

Kovasti onnea sinne!

Meillä kaikki sujuu ihan suunnitelmien mukaisesti ja vastaavanlainen hetki kuin palstaveli obi wanilla on edessä keskikesällä.

 

[sampio]

Tytär ja vaimo haettu sairaalasta pari tuntia sitten kotiin. Pää on vieläkin hieman sekaisin. Tässä tuijottelee nukkuvaa tyttöä ja uskomatonta tästä tekee se että lääkärit meille kertoivat tuon olevan melkeinpä mahdotonta.

Noh, ei onneksi ollut

Onnitteluni myös meikäläiseltä! Kuin myös muille viime aikoina lisääntyneille jatkislaisille.

 

[Andrew]

Täällä taas naisten olemisen sietämisen keveyden asiantuntijat liikkeellä, miehet. Suosittelisin, että pitäisitte mölyt mahassanne, kun ette oikeasti voi tietää, millaista on olla raskaana.

Olet varmasti oikeassa, eikä kukaan varmasti epäile etteikö raskaana oleminen ole kaikkea sitä mitä kirjoitat. Pointti nyt kuitenkin on, että länsimaisessa teollistuneessa yhteiskunnassa nainen voi itse valita haluaako lapsia vai ei... joten turha valittaa semmoisesta mikä on täysin oma valinta.

Luin muistaakseni jostain vähän aikaan sitten, että itä-Suomeen oltaisiin perustamassa yksityistä synnytyssairaalaa, jonka pääasiallista asiakaskuntaa olisivat venäläiset. Synnyttäminen voi olla noissa Itärajan puoleisissa sairaaloissa aika paljon rankempaa....

 

[cortez]

Onnea, Obi-Wan!

Mutta niinhän se on, että me miehet ei ikinä voida (vaikka jollain tasolla haluaisikin) kokea mitään samanlaista kuin nainen raskautensa kanssa. Pitää vaan yrittää tukea ja ottaa kaikki se ruskea aine vastaan, mitä ikinä sieltä tuleekaan. Oma kihlattu on joskus sanonu, et onneksi sivuunkirjoittaneella on kyky jättää osa jutuista huomiotta, kun kaikkea mitä nainen tuossa tilanteessa suoltaa, ei tarvitse ottaa vakavasti :) Kai se raskauden aikana vielä korostuu normaalioloista.

Itsellä tosiaan on nyt se tilanne, että kohta kääntyy vko 28 ja tyttölapsi tulollaan. Syntynee sitten tuolla elokuun alkupuolella. Eikä isä ainakaan voisi olla ylpeämpi, kun tyttö kasvaa ja pitää liikkeillään meidät tietoisina siitä, että kaikki on niinkuin pitää. Kunpa vaan tämä viimeinen kolmannes menisi nopeasti, jotta saisi nähdä esikoisen ihan livenä.

 

[Red Label]

Jaahas, huomenna 6.30 naistenklinikalle ja esikoispoika kello kahdeksan maissa pihalle sektiolla. Eipä tätä vieläkään oikein tajua, ehkä huomenna sitten :) Laskettu aika meni jo 4.5., mutta täältä tullaan.

 

[Siivu]

Jaahas, huomenna 6.30 naistenklinikalle ja esikoispoika kello kahdeksan maissa pihalle sektiolla. Eipä tätä vieläkään oikein tajua, ehkä huomenna sitten :) Laskettu aika meni jo 4.5., mutta täältä tullaan.

Eikun lykkyä pyttyyn huomiselle! Meillä lienee myös huomenna polilla tuomion päivä; jatketaanko luomuna kotona vai onko aika hätistellä pojat maailmaan. Merkit olivat viikko sitten vahvasti sellaiset, että tällä menolla ei enää montaa päivää jatketa. Viikkojenkin puolesta enää max. 2 vko.

Jännä tunne kyllä, kun vielä kuukausi, pari sitten olisi kuvitellut suunnilleen meneväni tauotta ympäri kämppää hosuen ja hötkyillen. Varsin levollinen olo siihen nähden. Tuskin enää synnytyssalissa sentään.

 

[lapa78]

Tytär ja vaimo haettu sairaalasta pari tuntia sitten kotiin. Pää on vieläkin hieman sekaisin. Tässä tuijottelee nukkuvaa tyttöä ja uskomatonta tästä tekee se että lääkärit meille kertoivat tuon olevan melkeinpä mahdotonta.

Noh, ei onneksi ollut

Onnittelut tuoreille vanhemmille. Aika tuttu tunne, vaikka meille ei lääkärit tuomiota antaneetkaan.

Jaahas, huomenna 6.30 naistenklinikalle ja esikoispoika kello kahdeksan maissa pihalle sektiolla. Eipä tätä vieläkään oikein tajua, ehkä huomenna sitten :) Laskettu aika meni jo 4.5., mutta täältä tullaan.

En tiedä "saako" vielä onnitella, joten jätän sen myöhempään ja toivottelen jaksamista molemmille.

Meillä tuo nyytti on karvan vajaa 4kk ja onhan elämä ollut hieman erilaista kun kaveri tänne pullahti. Viikot 3-7 oli aika helvettiä, kun muksu ei nukkunut kuin lyhyitä pätkiä, koska vatsa vaivasi. Sen jälkeen on ollut käsittämättömän helppo (kop kop) ja öisinkin herää vaan kerran syömään.

 

[Jii]

Eikun lykkyä pyttyyn huomiselle! Meillä lienee myös huomenna polilla tuomion päivä; jatketaanko luomuna kotona vai onko aika hätistellä pojat maailmaan. Merkit olivat viikko sitten vahvasti sellaiset, että tällä menolla ei enää montaa päivää jatketa. Viikkojenkin puolesta enää max. 2 vko.

Jännä tunne kyllä, kun vielä kuukausi, pari sitten olisi kuvitellut suunnilleen meneväni tauotta ympäri kämppää hosuen ja hötkyillen. Varsin levollinen olo siihen nähden. Tuskin enää synnytyssalissa sentään.

Jaahas, olette sitten edellä. Meillä cheerleaderit ovat tyytyväisiä oloonsa eivätkä ole osoittaneet oikeastaan minkäänlaista halua tulla auringon valoon. Toisaalta koska tänään on 34+7, niin kai sitä voi synnäri kutsua hetkellä minä hyvänsä. Jos nyt pari kolme viikkoa vielä jaksaisivat.

 

[Syöttöpiste]

Onnitteluja kovasti tässä viimepäivinä ja -viikkoina lapsen saaneille jatkoaikalaisille. Ne keillä muksu on perheen ensimäinen, olette varmasti huomanneet, miten oma elämä muuttui käytännössä muutaman päivän sisällä ihan älyttömästi. Näin kävi itsellenikin tuossa reilu kaksi vuotta sitten, kun esikoistyttö syntyi. Ennen syntymää olo oli koko ajan aika luottavainen ja rauhallinen siihen, että kaikki sujuu kuin elokuvissa ja uusista tilanteista selviää maalaisjärjen käytöllä. Laitoksellakaan, ihme kyllä, en kiipeillyt seinille. En edes siinä vaiheessa kun siirrytiin salin puolelle. Oli koko ajan luotto siihen, että ammattilaiset osaavat hommansa. Vähän oli salissa ylimääräistä hässäkkää, mutta kaikki meni kuitenkin loppupeleissä hyvin. Kun vaimo ja tyttö tulivat kotiin, huomasi vasta konkreettisesti miten suuri muutos elämään oli juuri tapahtunut. Olen alkanut kiinnittämään ihan ihme asioihin huomiota. Sellaisiin, joita ei ole osannut ajatella ollenkaan ennen esikoisen syntymää. Kokemukseni ensimäisen lapsen tiimoilta pitää olon nytkin aika luottavaisena. Meillä on toinen lapsi tulossa tuossa kesäkuun lopussa.

 

[Siivu]

Jaahas, olette sitten edellä. Meillä cheerleaderit ovat tyytyväisiä oloonsa eivätkä ole osoittaneet oikeastaan minkäänlaista halua tulla auringon valoon. Toisaalta koska tänään on 34+7, niin kai sitä voi synnäri kutsua hetkellä minä hyvänsä. Jos nyt pari kolme viikkoa vielä jaksaisivat.

False positive, sopivasti kumuloitunut mittavirhe ja back to square one. Uutinen on mitä parhain, jannut ovatkin melkein pilkulleen saman kokoisia, eikä tarvitse turvautua keinotekoisiin menetelmiin. Ainakaan vielä.

Kyse oli siis siitä, että edelliskerralla epäiltiin A:n alkaneen rohmuta B:n eväitä ja kortisonipiikki oli jo melkein valmiudessa. Nyt on helppo sanoa, että onneksi myös kokeneempi lääkäri tuli silloin ohjaimiin ja passitti vielä kotiin. Tänään kävi nimittäin ilmi, että edellinen lääkäri oli arvioinut A:n n. 300 grammaa painavammaksi kuin tämä olikaan, ja se on aika paljon kahden kilon paketissa se. Olisi pitänyt itsekin osata se paperista lukea ja kyseenalaistaa liian nopea kasvu, mutta eipä tullut. Se siitä.

Siispä jatkoajalla tavallaan ollaan ja hyvä niin. Onpahan taas paremmat edellytykset helpommalle alulle. Jännä juttu miten tulee tällainen varmasti ihan luonnollinen lamautuminen, kun on tietoisesti ja alitajuisesti valmistautunut kovaan henkiseen jumppaan, joka ei sitten alakaan.

 

[Jii]

Kyse oli siis siitä, että edelliskerralla epäiltiin A:n alkaneen rohmuta B:n eväitä ja kortisonipiikki oli jo melkein valmiudessa. Nyt on helppo sanoa, että onneksi myös kokeneempi lääkäri tuli silloin ohjaimiin ja passitti vielä kotiin. Tänään kävi nimittäin ilmi, että edellinen lääkäri oli arvioinut A:n n. 300 grammaa painavammaksi kuin tämä olikaan, ja se on aika paljon kahden kilon paketissa se. Olisi pitänyt itsekin osata se paperista lukea ja kyseenalaistaa liian nopea kasvu, mutta eipä tullut. Se siitä.

Hyvä juttu. Tuo painon arviointihan on jotain elämää suurempaa ja tuntuu että siinä on aina heittoa. Ja paljon. Meillä kävi puolivälissä niin, että painoero oli juuri jossain ultrassa 10-15 % luokkaa. Seuraavassa mittauksessa (n. parin viikon päästä) ero on mennyt umpeen. Tuskinpa toinen 200 g kahdessa viikossa kasvaa enemmän. Koska paino arvioidaan kropan mitoista, niin kai se painoarvio vaihtelee siitä missä asennossa vauva on ja miten ultralla pääsee mittaamaan.

 

[Red Label]

Jaahas, huomenna 6.30 naistenklinikalle ja esikoispoika kello kahdeksan maissa pihalle sektiolla. Eipä tätä vieläkään oikein tajua, ehkä huomenna sitten :) Laskettu aika meni jo 4.5., mutta täältä tullaan.

Pari tuntia takaperin kotiuduttiin synnäriltä, vauva on esimerkillisen hyväkäytöksinen ja komea poika varustettuna hyvällä ruokahalulla. Tästä johtuen on myös varsinainen sinappikone. Nukkuu hyvin ja on muutenkin rauhallinen, hyvä juttu se.

Naistenklinikasta ei muuta kuin hyvää sanottavaa, loistavat hoitajat/kätilöt eikä remonttikaan haitannut. Olihan se snadin koomista katseltavaa kun käytävällä kävelee hoitajien ja potilaiden seassa raksamiehiä kottikärryjen kera. Vaimokekin oli vallan tyytyväinen.

Sektio sujui vallan hyvin, haava näyttää paranevan hyvää tahtia vaikka toki kipeä onkin.

Kiitoksia kaikille onnitteluista! Tästä mennään etiäpäin :)

E: Tosiaan, 4015/50 olivat mitat. Pullea poika :)

 

[tant gredulin]

Pakki siitä tulee :) Onnea punapaitaisille lisääntymiskoneille ja tietysti kaikille muillekin!

 

[Red Label]

Pakki siitä tulee :) Onnea punapaitaisille lisääntymiskoneille ja tietysti kaikille muillekin!

Sitä tässä toivotaan :) Jutimaiset mitat jo syntyessään. Enon kommentti vauvan nähdessään oli "puolustaja tai painija". Pohjanmaalta kun ei olla, niin paini ei tule kyseeseen.

 

[Jii]

Onnea! Asiallisen kokoinen jantteri.

 

[obi-wan]

Isänsä ruokahalu, isänsä unenlahjat ja isänsä ilmavaivat.

Toivottavasti tytön ulkonäkö ja käytös edes tulevat äidiltään

 

[Evil]

Onneksi olkoon lisineille. Tästä se elämä alkaa!

 

[Red Label]

Onnea! Asiallisen kokoinen jantteri.

Kiitos kiitos! Pituutta odotin muutaman sentin enemmän, mutta kyllähän tässä on aikaa kasvaa. Tarpeeksi kaurapuuroa vaan :)

 

[fat of the land]

Onnea Red Labelille. Hyvän kokoinen kaveri, suosittelen kääntämään mailan rightin puolelle jos yrittää pelata leftillä. Rightin puolen pakkeja ei ole ikinä liikaa, paitsi Torontossa.