Meille tulee vauva!

[Tadu]

Onnea kaikille äideille ja isille!

Meidän vajaa 2-vuotiaalle syntyi kaksi kuukautta sitten pikkusisko ja sen myötä vanhemman yöunet ovat menneet ihan sekaisin. Vanhempi kävi pienenä onnistuneesti läpi unikoulun ja nukkui hienosti omassa sängyssä mutta nyt kelpaa vain ja ainoastaan äiti. Se on tietysti äidille todella kuormittavaa kun yöt imettää pienempää ja lisäksi vanhempi on kyljessä kiinni. Tämä ei olisi niin suuri ongelma mutta äidinkin kanssa nukahtaminen kestää ja yöt ovat hyvin levottomia. Eli pahimmillaan äiti ja molemmat lapset ovat hereillä. Olen kyllä yrittänyt nukkua vanhemman kanssa ja mennyt hänen kanssa kahdestaan mökille, mutta hyvin haastavaa se on. Rauhoittuu yöllä käytännössä ainoastaan jos laittaa valot päälle ja alkaa uudestaan lukemaan kirjoja. Se ei tunnu kovin hyvältä ja kestävältä ratkaisulta. Isompi aloittaa päiväkodin parin viikon sisälle, joten uuden unikoulun pitäminen ei kannata ennenkuin on tottunut päiväkotiin. Onko jollain kokemuksia vastaavasta ja osaisi antaa neuvoja mitä koittaa?

Ei nyt ihan vastaavaa kokemusta, mutta meillä otettiin kuukausi sitten 2,5 vuotiaalta lapselta pinnasängyn reuna pois ja siitä vasta show syntyi. Käytännössähän oli kyse uudesta unikoulusta kun lapsi opetettiin nukkumaan "uudessa" sängyssä.

Eli kun illalla oli iltasatu luettu sekä halailtu ja paijailtu, niin toivotettiin hyvät yöt. Lapsi ei millään suostunut jäämään sänkyyn vaan nauraen sieltä ylös juoksentelemaan ympäriinsä. Noh meikäläinen sitten muutaman illan kannoin lasta takaisin omaan sänkyynsä useamman kymmenen kertaa putkeen kunnes hän sinne suostui jäämään. Kyllähän lapsi siinä muutaman illan meni itkien nukkumaan. Ikävä homma, mutta lopulta tuossa voittaa vanhempien lisäksi myös lapsikin, koska lopulta sitten oppii nukkumaan paremmin juuri siinä omassa vuoteessa.

En siis keksi muuta ratkaisua kuin sen uuden unikoulun, mutta ehkä joku muu osaa antaa parempia neuvoja...


On muuten epäreilua tämä pienten lasten vanhemmuus. Meillä oli vauvalla todella kova refluksi eikä häntä voinut jättää yksin makoilemaan ja leikkimään minnekään, koska käytännössä meinasi tukehtua koko ajan omaan oksennukseensa eikä ollut tyytyväinen missään muualla kuin pystyssä vanhempien sylissä. Sitten erään kaverin lapsella on koliikki, ja kuulemma on todella todella raskasta.

Toisella kaverilla käydessä taasen 3-4 kuukautinen lapsi makoili tyytyväisenä leikkimatolla yli 30 minuuttia putkeen kunnes tuli nälkä, ja vanhemmat tekivät ruokaa sekä omia juttujaan siinä samalla. Mä tuijotin suu auki sitä meininkiä, että ei helvetti joillekin tämä vanhemmuus voi oikeasti olla helppoa. Meillä ei ensimmäisen 6 kuukauden aikana kyllä paljoa vapaa-aikaa jäänyt. Toisen piti käytännössä koko ajan olla vauvan kanssa vauva sylissä, eikä lapsi suostunut nukkumaan melkeinpä muualla kuin liikkeellä olevissa vaunuissa.

Joskus hieman vitutti kun kuulin erään henkilön sanovan, että vauvojen hoitohan on helppoa. Kyllä se riippuu ihan täysin siitä lapsesta. Jotkut vauvat ovat helppoja, mutta kaikki eivät ole.

Oma kokemus on, että tämä vanhemmuus helpottaa koko ajan kun lapsi kasvaa. Nyt kun on 2,5 vuotias joka osaa kommunikoida ja hieman jopa leikkiä itsenäisestikin, niin tämähän on aivan mahtavaa. Paljon helpompaa ja mukavampaa kuin se pikkuvauva-arki, joka oli rehellisesti sanoen ihan helvettiä. Olin niin väsynyt, että en edes muuta siitä ajasta muista. Lapsen äiti oli valitettavasti vielä väsyneempi.


Paras neuvoni pienten lasten vanhemmille on, että kannattaa kuunnella muiden neuvoja kriittisesti. Lapset ovat yksilöitä. Se mikä toimi yhdellä ei välttämättä toimi toisella.

 

[Creed Bratton]

@FortyTwo kuulostas haastavalle tilanteelle.

Tuo alle 2 vuotias on hankala ikä, kun ei se lapsi tahdo ymmärtää vielä tarpeeksi. Meillä 3,5 vuotiaallakin oli hankaluuksia tottua uuteen arkeen pikkusiskon kanssa, mutta sen kanssa pystyi aika hyvin jo keskustelemaan aiheesta.

Jos teidän talous ei ole liian tiukoilla niin kannattaa pohtia jonkun ulkopuolisen asiantuntijan palkkaamista jotta saatte tuon vanhemman lapsen nukkumisen takaisin ”kuriin”. Muutama tuttava käyttänyt vastaavia. Maksaa kaiketi joitakin satoja euroja, tosin saakohan nuo kotitalousvähennyksiin? Neuvolasta voi koittaa saada apua, mutta omien kokemusten perusteella niillä ei kovin pitkälle pääse.

 

[Knox]

Meillä väännettiin esikoisen kanssa nukkumisesta paljonkin. Isin tai äidin piti olla huoneessa, jos lähti ennenkuin lapsi nukahti, alkoi rumba alusta. Jossain vaiheessa taisin istuskella yli tunnin lapsen huoneessa tekemättä yhtään mitään. Vaimo sitten totesi että ei nyt saatana, meidän vähäinen yhteinen aika menee siinä, että vuorotellen istutaan lapsen vieressä illat.

Sitten vain vietiin muksu unille, silittelyt ja hyvät yöt. Kyllähän siitä seurasi armoton kapina, mutta lopulta tilanne rauhoittui. Ja kylläpä elämänlaatu taas parani. Toki, vieläkin on vaikeita iltoja ja öitä, mutta suurimmaksi osaksi riittää kun sanoo että nyt nukkumaan.

Ainakin meidän muksun kohdalla nukahtaminen venähtää mitä useammin me rampataan huoneessa. Leikkiminen on tietysti ehdoton ei, mutta jos neiti katselee sängyssä kirjaa, niin ei se meitä haittaa. Yleensä nukahtaa vartin sisään kirja kainalossa, jos taas ravaa kieltämässä niin menee helposti puolesta tunnista tuntiin.

Enemmän harmaita hiuksia aiheuttaa varsin temperamenttisen nuoren neidin uhma. Jumalauta mikä Justiina sieltä kuoriutuu, kun tyttö lyö kulmat ruttuun ja kovaan ääneen kertoo miten asiat hänen mielestänsä on. Toki 3-vuotiaan kanssa on siinä mielessä kiva, että voi jo vähän keskustella asioista. Esimerkiksi eilen käytiin lävitse asiaa, että miksi Meillä ei lapset päätä juuri mistään.

 

[FortyTwo]

@FortyTwo kuulostas haastavalle tilanteelle.

Tuo alle 2 vuotias on hankala ikä, kun ei se lapsi tahdo ymmärtää vielä tarpeeksi. Meillä 3,5 vuotiaallakin oli hankaluuksia tottua uuteen arkeen pikkusiskon kanssa, mutta sen kanssa pystyi aika hyvin jo keskustelemaan aiheesta.

Jos teidän talous ei ole liian tiukoilla niin kannattaa pohtia jonkun ulkopuolisen asiantuntijan palkkaamista jotta saatte tuon vanhemman lapsen nukkumisen takaisin ”kuriin”. Muutama tuttava käyttänyt vastaavia. Maksaa kaiketi joitakin satoja euroja, tosin saakohan nuo kotitalousvähennyksiin? Neuvolasta voi koittaa saada apua, mutta omien kokemusten perusteella niillä ei kovin pitkälle pääse.

Univalmentajaa ollaan konsultoitu ja hän auttoi meitä esikoisen ensinmäisen unikoulun kanssa, mutta nyt hänkin alkaa olemaan neuvoton.

 

[Senaattori]

Meillä väännettiin esikoisen kanssa nukkumisesta paljonkin. Isin tai äidin piti olla huoneessa, jos lähti ennenkuin lapsi nukahti, alkoi rumba alusta. Jossain vaiheessa taisin istuskella yli tunnin lapsen huoneessa tekemättä yhtään mitään. Vaimo sitten totesi että ei nyt saatana, meidän vähäinen yhteinen aika menee siinä, että vuorotellen istutaan lapsen vieressä illat.

Meillä oli tismallen sama vaihe. 30-120min nukuttelua, ja kun vihdoin nukahtaa niin keskellä yötä sitten meidän väliin nukkumaan.

Esikoinen taisi olla vähän alle 3v ja kuopus liki 1v kun vaimo sai idean, että laitetaan meidän rakkauden hedelmät samaan huoneeseen nukkumaan, josko se auttaisi. Pidin ideaa täysin käsittämättömänä, koska kuopukseni herätteli vauvavuotenaan öisin 5-20 kertaa ja JUURI kun pikkasen alkoi helpottamaan niin pitäisi turmella ne jo saavutetut paremmat kuopuksen yöunet sillä, että tuodaan levoton esikoinen säätämään samaan huoneeseen.

Vielä mitä. Sen jälkeen loppui esikoisen haastavat nukutukset ja yökävelyt. Ovat käytännössä siitä lähtien nukahtaneet suht helposti ja nukkuvat melkein kaikki yöt heräämättä. Vaimon teoria oli, että saavat turvaa toisistansa ja voin tämän allekirjoittaa ainakin omien lapsien kohdalla. Jos haasteita nukkumisen kanssa ja sisaruksia on, jotka eri huoneessa nukkuvat, niin suosittelen ainakin yrittämään.

Lisäksi kannustimet on ajoittain olleet hyvä apu levottomina aikoina. Jos menee nätisti nukkumaan ja/tai ei yöllä tule huoneesta pois niin saa laittaa aamulla tarran paperille. Kun tarroja on x määrä niin saa lelun tai karkkia tms. Ainakin meillä toimi ajoittain ihan ok.

 

[Knox]

@Senaattori

Meillä tuo tarrapassi toimi kuivaksi opettelun kanssa aivan uskomattoman hyvin. Neiti oppi parissa viikossa tunnistamaan hädän, ja vahingotkin on yhden käsin sormissa laskettavissa.

Eli vahva suositus täältä myös tuollaiselle järjestelylle.

 

[Purkan Jauhaja]

Jaahas. Huomenna ilmeisesti käynnistellään jos ei muuten lähde etenemään. H hetki siis aika lähellä.

 

[Purkan Jauhaja]

Jaahas. Huomenna ilmeisesti käynnistellään jos ei muuten lähde etenemään. H hetki siis aika lähellä.

No ei tarvi käynnistellä. Kaveri tuli pari tuntia sitten pihalle. Kaikki hyvin, vähän lisähappea jouduttiin antamaan.

 

[444]

No ei tarvi käynnistellä. Kaveri tuli pari tuntia sitten pihalle. Kaikki hyvin, vähän lisähappea jouduttiin antamaan.

Isosti onnea koko perheelle!
Voin luvata, että arkenne tulee muuttumaan melko paljon. Enkä sano sitä pahalla tai yritä manata mitään negatiivista esille. Pienen vauvan kanssa oikeastaan aivan kaikki tapahtuu vähintäänkin hieman eri tavalla, ja se kannattaa vain hyväksyä ja suhtautua siihen positiivisena haasteena.

Meillä arki pyörähtää jälleen n. 7kk päästä vähän ympäri, kun seuraava tulokas kurkistaa maailmaan. Ikäeroa näille jää 1v 8kk (suunnilleen), eli vähän enemmän kuin minulle ja siskolleni, mutta kuitenkin vähemmän kuin puolisolleni ja siskolleen. Ihan näppärä ikäero, kun molemmat ovat lopulta melko samassa kehityksen vaiheessa verrattuna useamman vuoden ikäeroon. Ystävä kävi eilen kylässä ja rupesi höpöttämään jotain kaksosista. Mulla nousi niskakarvat pystyyn miettiessäni, että tuossa jaloissa mönkisi yhtäkkiä kolme mini-ihmistä. Toki tulee jos on tullakseen, mutta eipä meillä kummallakaan ole suvussa, lähellä eikä vähän kauempanakaan, kaksosia tai muita monikkoja.

Tällä viikolla raotin viimein kukkaron nyörejä ja kävin hakemassa matkarattaat uutena. Aiemmin mainitut vanhat Emmaljungat ovat ihan ehdoton hitti säällä kuin säällä, mutta nyt kun ollaan oltu enemmän ja vähemmän tien päällä, niin ei ole ollut mahdollisuutta raastaa niitä mukana. Pari viikkoa mentiin kokonaan ilman, pelkän kantorepun varassa, mutta kyllähän nuo ovat tuoneet ihan uudenlaista joustoa tähän tekemiseen. Pyörät eivät ole mitkään pienimmät mahdolliset rimpulat, eli eivät myöskään mene ihan niin pieneen tilaan kuin jotkin toiset, mutta nyt nuo ottavat kokonaisuudessaan ehkä kuudesosan siitä tilasta kuin mitä nuo varsinaiset rynnäkköpanssarit. Talvella varmaan aika tarpeettomat noilla omilla kotinurkillani, jossa teitä aurataan kerran kuukaudessa, jos muistetaan. Toisaalta tänä talvena isommille vankkureille on vain yksi käyttäjä ja seuraavana talvena tenavista isompi ehkä tarvitsee niitä jo vähemmän.

 

[K.A.H]

Vähän tuntemuksia tähän väliin, kun ihan pian 3 kuukautta takana iskänä olemista. Edelleen se on kovin lyhyt aika, enkä minä ole mikään neuvomaan ketään näissä asioissa. Ja jokainen kokee vanhemmuuden aivan omalla tavallaan.

Mutta omat ajatukset tässä kohtaa ovat, että lapsen kasvattaminen on ollut parasta aikaa elämässäni. Jotain niin merkityksellistä ja hienoa, että vaikka sitä kuuluisaa omaa aikaa on minimaalisen vähän, niin ei haittaa, sillä tilalle on tullut jotain niin paljon enemmän ettei sitä osaa sanoiksi on pukea. Niin minä koen ja tunnen. Päivän paras hetki on, kun tyttö aamulla avaa silmänsä ja hymyilee meille. Hetken päästä taas itketään milloin mistäkin syystä, mutta joka päivä kehitytään. Mennään eteenpäin, sanoisi Jutila. Taakkaani helpottaa tietysti lapsen äiti, joka on aivan mahtava. On tärkeää jakaa kuormaa molemmille vanhemmille, jotta homma ei käy liian raskaaksi ja silloin ei vanhemmuudesta ehkä pysty tarpeeksi nauttimaan. En tiedä, mutta tämän hetken kokemuksen perusteella kummaksun suuresti mediassa ja ihmisten parissa ylipäätään vallalla olevaa negatiivista suhtautumista vanhemmuuteen. Kuten sanoin, minusta isänä oleminen on hienointa ja merkityksellisintä tekemistä mitä voi olla. Omat asiat jäävät välillä taka-alalle, mutta eihän täällä itseään varten olla. Toivottavasti homma jatkuu yhtä mielekkäänä ja mielenkiintoisena seuraavatkin kuukaudet, mutta nyt ajatelmat ovat ehdottomasti positiiviset. Kohta pikkuinen herää, joten tämä fiilistely jääköön tähän tältä erää.

 

[444]

Vähän tuntemuksia tähän väliin, kun ihan pian 3 kuukautta takana iskänä olemista. Edelleen se on kovin lyhyt aika, enkä minä ole mikään neuvomaan ketään näissä asioissa. Ja jokainen kokee vanhemmuuden aivan omalla tavallaan.

Mutta omat ajatukset tässä kohtaa ovat, että lapsen kasvattaminen on ollut parasta aikaa elämässäni. Jotain niin merkityksellistä ja hienoa, että vaikka sitä kuuluisaa omaa aikaa on minimaalisen vähän, niin ei haittaa, sillä tilalle on tullut jotain niin paljon enemmän ettei sitä osaa sanoiksi on pukea. Niin minä koen ja tunnen. Päivän paras hetki on, kun tyttö aamulla avaa silmänsä ja hymyilee meille. Hetken päästä taas itketään milloin mistäkin syystä, mutta joka päivä kehitytään. Mennään eteenpäin, sanoisi Jutila. Taakkaani helpottaa tietysti lapsen äiti, joka on aivan mahtava. On tärkeää jakaa kuormaa molemmille vanhemmille, jotta homma ei käy liian raskaaksi ja silloin ei vanhemmuudesta ehkä pysty tarpeeksi nauttimaan. En tiedä, mutta tämän hetken kokemuksen perusteella kummaksun suuresti mediassa ja ihmisten parissa ylipäätään vallalla olevaa negatiivista suhtautumista vanhemmuuteen. Kuten sanoin, minusta isänä oleminen on hienointa ja merkityksellisintä tekemistä mitä voi olla. Omat asiat jäävät välillä taka-alalle, mutta eihän täällä itseään varten olla. Toivottavasti homma jatkuu yhtä mielekkäänä ja mielenkiintoisena seuraavatkin kuukaudet, mutta nyt ajatelmat ovat ehdottomasti positiiviset. Kohta pikkuinen herää, joten tämä fiilistely jääköön tähän tältä erää.

Tää on kulkaas just näin. Meidän reilu vuoden ikäinen vauva on täynnä tulta ja tappuraa, ja antaa sen myös näkyä ja kuulua. Näin on ollut alusta asti. Silti, vaikka joskus on hyvinkin vaikeita useammankin tunnin pätkiä, kun mikään ei käy ja eteenpäin mennään hänen toimestaan lähinnä raivolla, niin eiköhän sieltä kohta tule se sydämen sulattava hymy tai naurahdus, ja koko aiempi meininki on taas unohdettu. Mä olen itse niin ylirauhallinen luonne, etten aina osaa tuon pienemmän menoa ymmärtää, jolloin isoin haaste on ollut siinä, ettei lähde siihen menoon mukaan ollenkaan; yrittää vain pysyä rauhallisena, rauhoittaa itsensä, ja antaa vauvan näyttää niitä tunteitaan, ottaa ne vastaan sellaisina kuin tulevat. Toki sitten kun se raivo menee fyysiseksi, eli tulee repimään naamasta tai tukasta tai kynsii milloin mistäkin, niin siihen puutun topakasti, mutta ääntä ei ole vielä tarvinnut korottaa. Usein on tehnyt mieli.

Saa nähdä, millainen tapaus syntyy maaliskuussa. Onko samanlainen hyrskynmyrskyn kuin äitinsä vai viilipytty kuin isänsä. Siihenkin on enää puoli vuotta aikaa. Jaiks.

 

[red.machine]

Meidän poikavauvamme on nyt päälle 1,5 vuorokauden ikäinen. Paremmalta puoliskolta kyllä hurja suoritus, ja uskomattomalla sisulla hän jaksoi painaa loppuun asti. Pojalla on kaikki hyvin ja hoitaminenkin luonnistuu tunti tunnilta paremmin. Elämän parasta aikaa.

 

[Purkan Jauhaja]

Meidän poikavauvamme on nyt päälle 1,5 vuorokauden ikäinen. Paremmalta puoliskolta kyllä hurja suoritus, ja uskomattomalla sisulla hän jaksoi painaa loppuun asti. Pojalla on kaikki hyvin ja hoitaminenkin luonnistuu tunti tunnilta paremmin. Elämän parasta aikaa.

Onnea! Siitä se lähtee rullaamaan. Täällä pyöritään 7vkoa vanhan pojan kanssa.

 

[red.machine]

Ihan mukavasti on lähtenyt vauva-arki liikkeelle, ja ensimmäinen kuukausi meni hujauksessa. Alun jälkeen on saatu vanhempien unituntejakin hiljalleen ylöspäin. Yhtä auvoa arki ei tietenkään ole ollut (kelläpä olisi?), mutta eivät ajoittaiset mutkat matkassa ole mitenkään ylitsepääsemättömiltä tuntuneet. On eittämättä mahtavaa seurata, miten suuria kehitysharppauksia pieni ihmisolento ottaa näinkin lyhyessä ajassa, ja ympäröivä maailma kiinnostaa koko ajan enemmän.

 

[Kalalokki]

25.11.2023 tulee omalta osaltani jäämään historian kirjoihin päivämääränä, kun puolison kuta kuinkin 16 tunnin, sanoin kuvaamattoman upean ponnistuksen jälkeen, aamuyöstä maailmaan syntyi meidän esikoispoikamme.

Matka tähän pisteeseen oli kuitenkin kaikkea muuta kuin helppo. Kovin kivikkoisella tiellä koettiin useamman vuoden tuloksettomuudesta johtuvaa epätietoisuutta, lapsettomuushoitoja ja keskenmenoja.

Nyt kuitenkin tässä sairaalan perhehuoneessa ensimmäistä päivää yhdessä poikaa katsoessa tiedän jo sanoa, että kaikki tuo oli lopulta tämän ihmeen arvoista. Tätä parempaa oloa en ole ennen tuntenut, enkä myöskään vastaisuudessa, tule tuntemaan.

Tämä on meidän päivä.

 

[444]

@Kalalokki Tuo on kyllä varmasti hieno tunne. Etenkin noiden keskenmenojen jälkeen, en osaa edes kuvitella, minkälainen tunnemyrsky on takana. Paljon onnea koko perheelle!

Meillä oli myös aikanaan takana tuloksetonta yrittämistä. Taisin asiasta kertoakin lapsettomuusketjussa. Vaikka meillä tuosta yrittämisen aloituksesta kesti vain alle vuoden siihen, että puoliso tuli raskaaksi, niin se silti tuntui ikuisuudelta. Etenkin se epätietoisuus, kun ei vain tärppää eikä tiedä, mistä on kyse, on ikävää.
Ero on kuin yöllä ja päivällä siihen, että nyt kun alkukesästä mietittiin, että antaa sen toisenkin tulla, jos on tullakseen, niin heinäkuussa tuli jo positiivinen tulos testistä. Pääsi yllättämään meidät molemmat, mutta innolla ja mielenkiinnolla odotellaan maaliskuun loppua. Jos nyt jo mennään pahalla univajeella, niin ei se varmaan olennaisesti pääse tuosta pahenemaan.

 

[nksh]

Eilen sen sain taas kokea ja käsitykseni tästä vaan vahvistui. Yksi hienoimmista asioista mitä tiedän on se tilanne kun vastasyntynyt otetaan ihokontaktiin. Ensimmäisellä kerralla tilanne oli hieman pelottava kun huomasin huoneen oven oikeasti sulkeutuvan jättäen minut täydellisesti kahden kesken avuttoman pienen vauvan kanssa. Kiinnitin kaikkiin mahdollisiin pieniin yksityiskohtiin huomiota etten vain tee mitään väärin samalla kun aika tuntui pysähtyneen.

Vauva oli siis paitani alla lämpimässä, kumpikin enemmän tai vähemmän ymmärtäen mitä tapahtuu.

Eilen saimme kolmannen tyttömme enkä malttanut odottaa tätä kohtaamista. Koin jopa jonkinlaista stressiä ja pettymystä siitä kun en löytänyt enää sitä samaa paitaa mitä olin pitänyt kahdella aiemmalla kerralla.

 

[444]

Ei tämä varsinaisesti suunniteltua ollut, mutta toki olimme ajatukselle avoimia ja siitä syystä mitään ehkäisyä ei nähty tarpeelliseksi käyttää. Tänään testi näytti välittömästi plussaa, ei tarvinnut odotella niitä pitkiä minuutteja. Vaikuttaisi siis siltä, että uudelle kierrokselle lähdetään maaliskuussa 2024. Itse olin aidosti iloinen ja onnellinen tiedosta, puolisolla riittää vielä vähän prosessoitavaa. Uskon hänen olevan sisimmässään onnellinen, mutta tulihan tämä vähän ”yllättäen ja pyytämättä”, joten ymmärrän sisäisen tunnekuohun täysin.

Tiukille se meni, mutta ehti maaliskuun puolelle. Hän on täällä, meidän toinen pieni ihmeemme. Synnytys sujui hyvin ja vauhdikkaasti; ensimmäisen kohdalla otti melkein kaksi vuorokautta lapsivesistä itse latenssivaiheeseen ja itse synnytys sen reilut 30 tuntia, nyt latenssiin siirryttiin välittömästi lapsivesien menon jälkeen ja 2h 50min myöhemmin olikin jo valmista. Synnytys tapahtui suunnitellusti kotona, mutta sen verran vauhdilla mentiin, että kätilö ei ehtinyt paikalle. Sain kunnian tuurata häntä eli ottaa lapseni vastaan tähän maailmaan. Sitä kokemusta tuskin ihan heti unohtaa. Esikoinen onneksi nukkui viereisessä huoneessa koko toimituksen ajan ja kaikesta stressaava koirakin uinui alakerrassa autuaan tietämättömänä kaikesta.
Nyt ollaan jonkin uuden äärellä ja opetellaan katselemaan maailmaa entistä suurempana perheenä. Sen verran kova adrenaliinipiikki taisi olla verenkierrossa, että vasta pari tuntia myöhemmin tunteet ottivat vallan. Ei sanat riitä kertomaan, kuinka paljon arvostan tuota naista, kun teki jälleen tuollaisen työn. Aivan uskomattoman upea ihminen.

 

[sampio]

Huikeita, liikuttaviakin tarinoita jopa tällaiselle ulkopuoliselle, kun tätä ketjua pitkästä aikaa silmäilin. Pari päivää sitten erään about samanikäisten nuorten vanhemman kanssa juttelin, ja siinä kun sanallistin, että tyttäreni täyttää 20, osui kyllä samalla kovasti sisuksiin. Uskomatonta, kuinka aika juoksee. Itsekin muistaakseni tänne onneni kukkuloilla aikanaan kahdesti olen kirjoittanut, ja jotenkin haikealta tuntuu, että omalla kohdallani tätä tunnetta en enää koskaan koe kuin välillisesti ehkä seuraavan sukupolven kautta.

Todella kliseistä, mutta nauttikaa joka hetkestä. Jos jonkun duunin voi siirtää huomiselle lasten tieltä, siirtäkää, aina.

 

[Zaster]

Muistan nuorempana kuulleeni kun yksi sukulaistäti sanoi, että kunpa saisi elää yhden päivän niin että lapset olisivat vielä pieniä. Tuolloin tuo ei oikein auennut, mutta nyt vanhemmalla iällä ja vanhempana tuon on ymmärtänyt.
Laiska lauantaiaamu ja herätä siihen kun taapero kiipeää iloisesti huutaen sänkyyn. No muistot on ja ne pysyy.

Kuka ties, niin kuin @sampio tuossa yläpuolella totesi, ehkä sitten sen seuraavan sukupolven kautta.

 

[Zapp]

Tuossa eräänä lopputalven päivänä tuli Zappistakin isä. Paljon on ollut jo ennen sitä ja sen jälkeen ihmeteltävää ja opeteltavaa, mutta hyvinhän meillä tässä kaikeksi onneksi on mennyt. Harmillisen paljon on tarvinnut töissä maleksia, mutta onneksi on mahtava äiti siunaantunut lapselle ja tässähän on lomat ja kaikki tulossa.

Synnytys ja sitä edeltävät päivät oli kyllä äärimmäisen hermostuttava prosessi uudelle isälle. Ja toki myös sen jälkeiset päivät kun opeteltiin vaipanvaihtoa sun muuta ja oli kaikenlaisia testejä ja kokeita. Vaikka aika ennen synnytystä ja jonkin aikaa sen jälkeenkin oli lievästi sanottuna jännittävää ja hermostuttavaa niin voi kyllä syvällä rintaäänellä sanoa etten hetkeäkään pois vaihtaisi. Kaikkinensa paras juttu mitä on elon tiellä vastaan tullut.

 

[Purkan Jauhaja]

Kovasti poika kasvaa ja vauhdilla mennään ryömien eteenpäin. Ikää vajaa 9kk ja painoa yli 12kg, eli kunnon jötikkä.

Sai isyyslomakuviotkin selville. Jouluna alkaa vapaat ja takaisin töihin siinä juhannuksen nurkilla.

 

[Vae Victis]

Muistan nuorempana kuulleeni kun yksi sukulaistäti sanoi, että kunpa saisi elää yhden päivän niin että lapset olisivat vielä pieniä. Tuolloin tuo ei oikein auennut, mutta nyt vanhemmalla iällä ja vanhempana tuon on ymmärtänyt.
Laiska lauantaiaamu ja herätä siihen kun taapero kiipeää iloisesti huutaen sänkyyn. No muistot on ja ne pysyy.

Tätä ei tajua silloin, kun kaikki härdelli päällä. Kun talo hiljenee niin tajuaa.

 

[V-G-]

Ikää vajaa 9kk ja painoa yli 12kg, eli kunnon jötikkä.

Jessus! Tsemppiä kanniskeluihin! Meillä on kakkospoika (joka on aina ollut aika potra ja jäntevä tapaus, vaikka aikaisen kävelemään oppimisen jälkeen solakoituikin aika tavalla) reilut 13kg ja ikää kuitenkin 2v 4kk.

Se hauskaa miten eri tahtiin lapset kasvavat, ja sitten kuitenkin murkkuiän kynnyksellä ovat ihan samanlaisia kuikeloita suurin osa.

 

[Purkan Jauhaja]

Jessus! Tsemppiä kanniskeluihin! Meillä on kakkospoika (joka on aina ollut aika potra ja jäntevä tapaus, vaikka aikaisen kävelemään oppimisen jälkeen solakoituikin aika tavalla) reilut 13kg ja ikää kuitenkin 2v 4kk.

Se hauskaa miten eri tahtiin lapset kasvavat, ja sitten kuitenkin murkkuiän kynnyksellä ovat ihan samanlaisia kuikeloita suurin osa.

Vaimon hauikset ovat kasvaneet aika paljon kun on tuota kaveria kanniskellut. Nyt kun lähti liikkumaan niin tuo paino onneksi tasaantuu.

Neuvolassa on kyllä saanut naureskella tuolle painokäyrälle. Lähti J:n malliseksi, heti kun aloitti kiinteät.