Täällä taas naisten olemisen sietämisen keveyden asiantuntijat liikkeellä, miehet. Suosittelisin, että pitäisitte mölyt mahassanne, kun ette oikeasti voi tietää, millaista on olla raskaana. Samalla ihmisellä raskaudetkin voivat olla erilaisia, joten kannattaa vain olla tyytyväinen, jos kaikki on ollut hienoa, ihanaa ja tasaista. Kaikilla näin ei ole ja on röyhkeää väheksyä jonkun toisen ihmisen "vaikeutta", jos itsellä ei ole mitään kosketuspintaa asiaan. Vähän sama, jos kommentoisi, että ei lainkaan ymmärrä sitä, miten jonkun mielestä synnyttäminen voi olla helvetillinen kokemus, jos itsellä kaikki on mennyt hyvin. Kaikilla näin ei vain tapahdu, vaikka kuinka tekisi itse kaiken "oikein".
Kai sitä voisi miehellä jotenkin verrata siihen, että pakkosyötetään jotain hormoonia eikä voi itse säädellä mielialojaan. Toisella reaktiot ovat pienempiä kuin toisella, vaikka paperilla hormoonien pitäisi vaikuttaa molempiin samalla tavalla. Ihmiset ovat yksilöitä ja valitettavasti yksikään nainen ei voi itse vaikuttaa siihen, miten lisääntynyt hormoonituotanto vaikuttaa. Ikäkään ei yksin välttämättä selitä, miksi toisilla on vaikeampaa kuin toisilla.
Monelle voi tulla vielä yllätyksiä raskauden loppumetreillä ja oman puolison kipuilut voivat saada miehenkin tuntemaan itsensä hyvinkin voimattomaksi. Omasta puolisosta saattaa tulla ihan uusia piirteitä esille, kun elää jatkuvan säryn kanssa ja nukkumisesta ei tule mitään. Mutta sehän on ehkä ihan hyvääkin harjoitusta, sillä suurin osa vauvoista ei tosiaankaan nuku öitään putkeen, vaan heräävät muutaman kerran yössä syömään. Raskausajan kivutkin voivat lopulta tehdä ihan hyvää, sillä synnytyksen jälkeen pelkkä vessassakäynti on varsinkin monelle ensisynnyttäjälle jännittävä ja varsin kivulias kokemus. Myös parin viikon jatkuva vuotaminen alapäästä ja ulostamisen vaikeus ovat yleensä sellaisia asioita, mihin univajeesta ja suurista hormoonisuihkuista kärsivä nainen jaksaa suhtautua huumorilla, kun väsynyt mies tulee töistä kotiin ja kertoo hänen rankasta päivästään, miten pomo oli taas mulkku ja Spedekin vaan nakittaa omat duuninsa muille. Myös maidon nouseminen ensi kertaa rintoihin on suorastaan vapauttava kokemus ja imetys on yhtä juhlaa heti alusta saakka. Kun on jonkinlaista kokemusta kivusta jo aiemmin, ei tule sitten niitä suuria yllätyksiä. Kenellekään.
Olisihan se ihanaa, jos kaikki pääsisivät kokemaan raskautensa niin, että se on hienoa ja upeaa aikaa. Valitettavasti kaikki eivät niin koe, vaikka miten haluaisivat ja asennoituisivat, että se on elämän parasta aikaa. Pieni määrä empatiaa tekisi ihan hyvää monelle. Jos ei pysty naisia kohtaan kokemaan empatiaa, niin edes heidän miehiään kohtaan sitten. Kuinka moni kehtaa sanoa omalla frendilleen, jolla on koliikkilapsi kotona ja kaverista näkee, että elämä on rankkaa ja oikeastaan ihan perseestä, että "Kato nuku vaan. Kyllä sitä ihminen nukkuu, kun tarpeeksi väsyttää, sä et vaan ole riittävän väsynyt vielä"?