Kysymys:
Miten toimia naisen kanssa, joka selvästi haluaa, että raskaus keskeytetään? Sanonko,"aivan sama", sanonko "abortti", vai sanonko, että "kyllä tääkin siedetään"? Ei tää ainakaan helppoo ole.
Oma kantani aborttiin on jokseenkin ristiriitainen, koska periaatteessa olen sitä mieltä, että jos avo-/avioliitossa ollaan ja raskaaksi "onnistutaan" hankkiutumaan, lapsi tulisi pitää. Toisaalta, on olemassa olosuhteita, mihin lapsen on joskus parempi olla syntymättä. Elämässä tulee myös hetkiä, jotka syystä tai toisesta ovat toiselle tai molemmille vanhemmille huonoja uuden lapsen syntymiseen. Joten vaikka periaatteessa olen sitä mieltä, että lapsi pitäisi pitää, käytännössä ymmärrän, että elämässä tulee eteen kaikenlaista, mitkä kuitenkin puoltaisivat lapsen abortointia. Turha mun on tässä ketään moralisoida, tekisitte itsekin varmasti toisin, jos pääsisitte siihen hetkeen palaamaan.
Tilanteenne ei ole helppo. Voin kuvitella, mitä kaikkia ajatuksia vaimosi päässä pyörii. Pettymys itseen on varmasti yksi päällimmäisista ja vaikka kuinka yrittäisi olla syyttelemättä itseään, siltä ei ehkä kuitenkaan voi välttyä.
Toivon, että kerrot vaimollesi suoraan, mitä mieltä sinä olet. Tee kuitenkin selväksi, että olet valmis hyväksymään vaimosi päätöksen, mikä se sitten onkaan. Jos siis näin todella tunnet. Sinä et voi päätöstä hänen puolestaan tehdä, mutta sinä voit rakastaa häntä ja luvata tukea häntä. Jos epäilet, että on olemassa sauma, että vaimosi haluaisikin lapsen pitää, kerro, että sinä olisit tämän lapsen valmis vastaanottamaan. Hän ei kuitenkaan saa päätöstä tehdessään ajatella liikaa sinun tunteitasi, koska päätöstä ei voi enää tietyn ajan jälkeen perua ja olisi kamalaa, jos hän lopulta kokisi tulleensa painostetuksi eikä itse haluaisi lasta lopulta pitääkään. Tilanne olisi vieläkin rankempi, jos vaimosi synnyttäisi vasten tahtoaan lapsen, eikä sillä varmasti olisi ainakaan positiivisia seurauksia heidän suhteelleen. Teidän suhteesta nyt puhumattakaan.
Omat fiilikset ovat ristiriitaisia siitäkin syystä, että lapsella olisi isä, joka hänet haluaisi. Tuntuu kamalalta sanoa, että isällä ei lopulta ole sananvaltaa siinä, pidetäänkö lapsi, vai ei. Se on epäreilua, mutta toisaalta, ei sekään aina ole reilua, että nainen on se, joka sen lapsen synnyttää. Nämä ovat vain tosiasioita, joiden kanssa pitää pystyä elämään.
Jos vaimosi tekee päätöksen abortista, toivotaan, että hän on kyllin vahva antamaan päätöksen itselleen anteeksi ja jatkamaan elämää sekä saavuttamaan ne asiat, mihin pyrkii. Se vasta kamalaa olisikin, jos vaimosi loppuelämä kuluisi itseään syytellen ja tehtyä katuen. Silloinhan tämäkin lapsi olisi aivan hyvin voinut syntyäkin, koska lasten tuoman vastuun ja työtaakan lisäksi lapset tuovat elämään aina myös iloisia asioita.
Muuta et lopulta ehkä voi tehdä kuin olla henkisesti paikalla ja tukea vaimoasi siinä päätöksessä, mihin hän ikinä päätyykään. Itse tunnet oman vaimosi parhaiten, joten tiedät varmasti, miten tämän asian vaimollesi näytät myös käytännössä. Tsemppiä!