Meille tulee vauva!

[Mapkob]

Voi jumalauta. Kaksi viivaa.

Mitäs helvettiä, minustako isä vähän päälle parikymppisenä?

Onneks olkoon teille, se on iso muutos nuoren miehen (ja naisen) elämässä. Kyllä se elämä kuitenkin voittaa, niin meilläkin, vaikka alussa oltiin varjojen mailla.

Terveisin hymyilevän pikkutytön ´09 onnellinen isä :)

 

[Cosmo]

Noniin, toinen poitsu pullahti eilen - viikon etuajassa. Edellinen tuli laskettuna päivänä kaksi vuotta sitten ja perjantaiaamuna, nyt 4 päivää eroa mutta perjantai toki päivänä.

Synnytys oli vähän erilainen kuin viimeksi, eka oli pitkä ja suoraviivainen, nyt oli vähän draamaa kun laitteet piipitteli ja kätilöt jutteli että 10 minuutissa pitää saada ulos ja napanuora oli kahdella kiepillä kaulan ympäri. No loppu hyvin kaikki hyvin, kai siinä sektio oli lähellä jne. Epiduraali ilmeisesti myöhästyi hieman, kun ponnistusvaiheessa se vielä vaikutti ja oli kuulemma hieman vaikeaa se ponnistaminen. Mutta sitten se vaikutus loppui ja se kävi kyllä selväksi. Kandee leikata äidiltä kynnet siinä matkalla.

Ekan kohdalla oli fiilikset, että OK, tossa se nyt on ja ei mitään sen sykähdyttävämpää. No ei nytkään mitään superlatiivipläjäystä ole mielessä, mutta jotenkin oli huikeampi kokemus. Esikoisen kanssa on tuo kasvasmitouhu ollut enemmän ihmetystä herättävää kuin itse syntymä, ja ehkä juuri siihen peilatessa tämä toisen syntymä tuntui kovemmin. Että kohta se ryömii ja kohta kävelee ja puhuu.

Perhehuone saatiin ekalla kerralla, mutta nyt niitä ei ollut tarjolla, eli äiti ja apina jäi sinne osastolle ja mä pidän täällä nyt minivarpajaisia poitsun kanssa. Sinänsä ihan toimiva ratkaisu kakkosen kohdalla näin, ei tartte miettiä lapsenhoitkuviota yms. Mutta toisaalta on sitten niin pihalla kun syöksyy sinne osastolle ja alkaa joka ähinästä kuulustelu, että koska se on syönyt ja syökö se ja mitä nyt, ja äiti ei jaksa 12h tapahtumia vetää nippuun minuutissa. Mutta eiköhän tästä kärryille taas päästä.

 

[Cosmo]

Kuukauden päästä mietit
- Miten helvetin helppo se yks lapsi olikaan hoitaa
- Miten ihmeessä noi osaa ajoittaa niin että aina jompikumpi on valveilla
- Mihin katosi loppukin vapaa-aika, kun aina jompikumpi on jatkuvasti jotain vailla
- Munhan piti osata nää hommat?

Joo kiitos vaan, samaa mä oon kans kuullut. Mutta kun ikäero on tasan kaks vuotta, ja moelmmat poitsuja, niin kaikki vaatteet menee 1:1. Eihän toi nyt voi mennä vikaan siis mitenkään! Kaverilla on kolme poitsua, joista vanhimman ja nuorimman ikäero on 2v 2kk, ja jotenkin nekin pärjäilee taloprojektien ja n kpl firmojen pyörityksen kanssa. Hyvä tästä tulee. Tai nyt ainakin, jos vielä lasin ottais, huomenna aamupäivällähän se toinen (haastava) puoli perheestä piti vasta himaan hakea.

Tossa just taannoin kateltiin vauvavideoita ja kaikki ihmehommat muistui mieleen, jotka siis oli jo tyystin unohtanut. Esim. kylvetys, alkuhuuman jälkeen se nyt ei ihan niitä suosikkihommia sitten ollutkaan, tuli sellasia pieniä puistauksia jopa. Täytyy vaan toivoa, että se alkuvaiheen "kahet paskat kuukaudessa" thati toimis tässäkin. Kai toi haaste on aina vähän enemmän kuin osiensa summa, esim. esikoisen jo havaitut reaktiot siihen, kun äiti pitää sylissä kummipoikaa/uutta vauvaa/nallea/perunaa, emmä tajuu mistä sekin on sen huomionkipeytensä oikein perinyt.

Ja sitten tähän tavaratouhuun, kelasin tällaista, onko kokemuksia: http://www.islabikes.co.uk/bike_pages/rothan.html Kotikatua on joku pikkujätkä vedellyt mäkeä alas vastaavalla ja isä juoksi perässä jotain huudellen. Näytti hauskalta. Tosin se pyörä oli sellanen puinen, luulin itsetehdyksi mutta oli kai joku kaupan vehje kuitenkin. Aika groteskin näköinen mielestäni verrattuna tuohon halpapuntaiseen veistokselliseen alumiiniteokseen.

 

[BOL]

Ja sitten tähän tavaratouhuun, kelasin tällaista, onko kokemuksia: http://www.islabikes.co.uk/bike_pages/rothan.html Kotikatua on joku pikkujätkä vedellyt mäkeä alas vastaavalla ja isä juoksi perässä jotain huudellen. Näytti hauskalta. Tosin se pyörä oli sellanen puinen, luulin itsetehdyksi mutta oli kai joku kaupan vehje kuitenkin.

Kokemusta "potkuttelupyörästä" ei ole omien lasten kohdalta, mutta naapurustossa parikin poikaa on sellaisella potkutellut. Pitäisi tietysti haastatella tarkemmin, jotta tietäisi plussat ja miinukset, mutta omaan silmään ehdottomasti paras plussa on se, että nämä pojat ovat oppineet todella helposti ajamaan pyörällä ilman apupyöriä ja aika nuorinakin vielä. Ja kun lapsi on oppinut potkuttelemaan kunnolla, vauhti on huomattavasti nopeampaa kuin esim. apupyörien kanssa polkevalla napero. Ja molemmilla näillä pojilla on ainakin mennyt liikennesäännöt paremmin jakeluun kuin appareiden kanssa säätävillä lapsilla. Liekö sattumaa, vai onko potkuttelulla merkitystä, kun kykenevät helpommin keskittymään ympäröivään maailmaan?

Onnittelut Cosmolle tuoreesta perheenlisäyksestä! Vaikka "kaikki" onkin esikoisen jälkeen jo tuttua ja kertaalleen koettua, yllätyksiä on varmasti luvassa alkaen ihan luonne- ja "mielipide"-eroista :).

Meillä esikoinen ei juurikaan välittänyt päiväunista, pikkukakkonen veteli tuntikausia yhteen soittoon unta kuuppaan. Ihan normaaliahan se on, mutta esikoisen oltua erilainen, tuli väkisinkin mieleen, että onko pikkuneidissä jotain vikaa, kun uni maistuu. Myös tuttien ja tuttipullojen kanssa oli alussa säätämistä, koska tottakai sitä oletti, että kuopuksella on samanlaiset mieltymykset kuin esikoisella. No, ei aivan ollut ;). Siinä missä esikoinen diggasi enemmän luonnonkumitutteja, kuopukselle kelpasi vain silikoniset. Kaappiin oli luonnollisesti varattu useampi luonnonkuminen härpäke. Esikoinen ei kaivannut unilelua vauva-aikana, kuopus halusi sellaisen heti alusta saakka. Ja vaihtoehtoja oli tasan kaksi. Myöhemmin kelpasi vain yksi ja sen mukanaolo varmistettiin aina sataan kertaan. Ikää on kuopuksella nyt kaksi ja edelleenkin olemme pakotettuja raahaamaan yhtä lelua mukana. Periaatteessa olen sitä mieltä, että ihan kaikkiin lapsen kotkotuksiin ei mennä, mutta tämä yksi ja tietty lelu on selvästi tärkeä, joten annamme tässä asiassa periksi.

Myös suhtautuminen toisiin ihmisiin on ollut erilaista. Molemmat ovat periaatteesa hyvinkin ulospäin suuntautuneita, mutta kuopus on todella hitaasti lämpeävä. Kesti n. 9kk ennen kuin hän ensimmäisen kerran todella oli oma itsensä äitini seurassa. Ja kuitenkin tapasivat lähes viikoittain mummin käydessä iltahoitamassa tyttöjä! Lisäksi nuorempi on pienestä saakka ollut erittäin omatoiminen ja osallistuu upeasti ja oma-aloitteisesti jopa siivoamiseen. Isosiskolta tätä voi odottaa ainoastaan silloin, kun pitäisi mennä nukkumaan ja hän on valmis tekemään mitä tahansa, jottei tarvitsisi mennä.

Muitakin eroavaisuuksia on todella paljon, mikä on luonnollisesti hyvä asia. Mutta se vaatii varsinkin väsymyksen ollessa pahimmillaan ylimääräistä skarppaamista, koska asioihin pitää keskittyä ihan eri tavalla kuin esikoisen kanssa, jonka kaikki kotkotukset tulevat ikäänkuin selkärangasta ja niihin on tottunut. Ei vain voi kohdella lapsia yhtenä yksikkönä, vaan molempien mieltymykset on otettava tasapuolisesti huomioon. Mutta kuten sanottua, erilaisuus on elämän suola ja pitääpähän tenavat aikuiset hereillä :). Jos menee lapset "sekaisin", perästä kyllä kuuluu. Joskus ihan kirjaimellisestikin ;).

 

[E]

Ja sitten tähän tavaratouhuun, kelasin tällaista, onko kokemuksia: http://www.islabikes.co.uk/bike_pages/rothan.html Kotikatua on joku pikkujätkä vedellyt mäkeä alas vastaavalla ja isä juoksi perässä jotain huudellen. Näytti hauskalta. Tosin se pyörä oli sellanen puinen, luulin itsetehdyksi mutta oli kai joku kaupan vehje kuitenkin. Aika groteskin näköinen mielestäni verrattuna tuohon halpapuntaiseen veistokselliseen alumiiniteokseen.

http://www.puupyora.fi/

Oma tyttö on vielä sen ikäinen, että en ole harkinnut - tosin ensi kesäksi varmaan kyllä. Entisten naapurien muksuilla tuollaiset olivat ja pitävät paljon - muutenkin noita aika paljon Jedassa näkyy. Tuo ulkonäkökysymys on vähän katsojan silmistä kiinni - voisi verrata vaikka pitääkö Jukka-leluista vai He-Man-ukkeleista. Ilmeisesti nuo puiset on ainakin ihan laadukkaita - pahaa kommenttia en ole kuullut.

 

[Edit]

Esikoistyttö näki päivänvalon maanantaina klo 11:44, mitoiksi saatiin 3205g/50cm. Oli aika eriskummallinen toimitus kaikenkaikkiaan. La-su yönä noin klo 02 alkoi aikaisempaa kivuliaammat supistukset, joita tuli 4-12min välein. Sunnuntaina noin klo 18 soitto synnärille kun supistukset voimistuivat entisestään ja olivat nyt kestäneet siis 16 tuntia. Pyysivät olemaan kotona niin pitkään kun pärjää. Seuraavana yönä sitten klo 03:30 aikaan kun supistukset olivat kestäneet jo yli vuorokauden, vaimo sanoi että nyt olisi syytä lähteä. Minuutti niistä sanoista ja vedet tuli pihalle. Matka sairaalaan alkoi.

Päästiin saliin 04:30. Aamuseitsemältä vaimo sai lihakseen kipulääkettä, jotta tuli vähän siedättävämpi olo. Paria tuntia myöhemmin lääkkeen teho loppui tai/ja supistukset voimistuivat aika radikaalisti, mutta lisää lääkettä ei voitu antaa näin pienen ajan jälkeen. Nyt otettiin käyttöön ilokaasu, joka auttoikin jonkin verran. Epiduraalia ei ainakaan vielä haluttu ottaa ja kätilökin sanoi, että se kannattaa ottaa vasta lähempänä synnytystä. Klo 10:30 sitten tarkastettiin kohdunsuun tilanne ja se oli 3cm auki, eli aikaa vielä pitäisi mennä ihan reilustikkin ennen h-hetkeä. 11:25 vaimo sitten halusi päästä vessaan p*skalle ja soitin kätilön paikalle irrottamaan seurantalaitteet vatsalta. Vessaan sitten jäätiinkin, ei se mikään vessahätä ollutkaan, vaan vauva päätti lähteä puskemaan itseään ulos. Kohdunsuu aukeni viimeisen tunnin aikana 5cm. Sitten tulikin kiire. Äkkiä huoneessa oli 6 kätilöä ja lastenlääkäri. Kohdunsuu ei ollut vielä täysin auki, mutta äkkiä huomattiin että vauvan pulssi lähti laskemaan ja vauva piti saada äkkiä ulos. Imukuppi käyttöön ja väkisin repimistä. Pian olikin terve tyttövauva ulkona. Pulssi laski, koska napanuora oli kiertynyt rintakehän ympärille. Siinä rytäkässä ei sitten ehditty antamaan mitään puudutuksia tai muitakaan lääkkeitä, vaan homma suoritettiin täysin luomuna ja vielä väkisin repien kiireen takia. Vaimo antoi suhteellisen kovaa tekstiä kätilöille synnytyksen aikana.

Nyt ollaan kotiuduttu ja totuttelu arkeen on alkanut. Viimeisen viiden vuorokauden aikana on tullut nukuttua yhteensä 7 tuntia, joten univelkaa on ehtinyt kertymään ihan mukavasti.

 

[Kimmo_Ahteri]

Onnea vaan Editille! Aika tiukalta toimitukselta kuullosti. Tuossa oli jo jokin aika sitten keskustelua synnytyspelosta. Jos toista muksua joskus yritätte niin vaimoasi saattoi jäädä kaivelemaan ensimmäinen kokemus niin kannattaa yrittää käydä synnytys läpi hoitohenkilökunnan kanssa. Meillä oli varsin pitkä synnytys (2,5vrk) ja muija on kyllä vähän peloissaan jos uudestaan joutuisi menemään.

Ja unettomuuteen saat totutella! Meidän muksu oli välillä todella huono nukkumaan (8-10h per vrk) eikä siinä muuta auttanut kuin kannella kaveria ympäri taloa. Varsinkin kun isin lapsenhoitovuoro alkaa yleensä siitä kun tulee töistä kotiin niin oli vähän hermot koetuksella. Väsynyt vauva ei todellakaan ole helppo! Vapaa-aika, harrastukset, kaverit, kodinhoito, seksi, telkkarin katselu, you name it, ei tarvitse suunnitella aikaa moisille. Sitä ei vain ole. (Paitsi nyt kun muksu kerrankin nukkuu!!)

Kyllä mä joskus haikeena muistelen sinkkuaikoja. Sai relata ja levätä kun siltä tuntui.

 

[Datsun]

Kirjoitan nyt sitten tänne koska sopivampaa ketjua ei tule mieleeni.

Nyt on ensimmäisen kerran tyttären kanssa iso ongelma (4,5 vee). Nimittäin.
Neiti loukkasi jalkansa viime torstaina trampolinilla. Kukaan ei oikein nähnyt mitä tapahtui, mutta lääkärireissu siitä seurasi koska jalka oli silminnähden kipeä. Jalkaa ei lääkärissä kuvattu, mutta ainakin pohjelihas oli kova ja ilmeisesti säärenkin puolella oli kipuja (en siis itse ollut paikalla).
Perjantaina tyttö ei suostunut kävelemään, eikä vielä lauantainakaan. Puhumattakaan sunnuntaista...Eilen olisi pitänyt mennä tarhaan mutta likka ei suostu kävelemään joten oli sitten pois töistä. Ja tänään vaimoni on lapsen kanssa kotona.
Tytöllä on erittäin vilkas mielikuvitus ja pystyy jopa keskustelemaan leikeissään mielikuvitussiskonsa kanssa. Aivan varmasti hän uskookin että "jalka on sisältä murtunut" ja aina sillä astuessa alkaa kirkuminen. Ja mikään vanha hyvä keino - maanittelu, kiristys, lahjonta tai uhkailu ei ole tehonnut. Hän ei kävele enää milloinkaan. Ihan kaikki on yritetty - koskaan enää ei voida mennä tarhaan, leikkipuistoon, uimahalliin, polkupyöräilemään jne.

Ja kiitos lapsettomat jos jätätte postaamatta kommenttinne siitä kuinka ennenkin saatiin pakottamalla tällaiset hommat hoidettua. Mukulat ovat niin erilaisia - tässä tapauksessa ei ainakaan toimi.

Mikä neuvoksi? Vaimo ja tytär ovat juuri nyt taas lääkärissä - voi kun sieltä jalasta nyt ihan oikeasti löytyisi jotakin. Tätä en kylläkään usko.


Puuh.

 

[moby]

Mikä neuvoksi? Vaimo ja tytär ovat juuri nyt taas lääkärissä - voi kun sieltä jalasta nyt ihan oikeasti löytyisi jotakin. Tätä en kylläkään usko.

Kahden lapsen kokemuksella voisin sanoa, että paras vaihtoehto olisi juuri se, ettei sieltä mitään löydy. Kyllähän lääkärin pitää olla sellainen auktoriteetti, että asia tulee selväksi.

Nyt on tietysti myöhäistä sanoa, mutta lääkärin kanssa pitäisi tällaisissa tapauksissa puhua hieman tuosta lapsen käytöksestä ennen vastaanottoa. Lääkäri pystyy kyllä vakuuttamaan lapsen, ettei siellä jalassa mitään vikaa ole.

Jos tuo käytös jatkuu lääkärin jälkeenkin ja olette 100% varmoja, ettei jalassa ole vikaa, pitäisi vaan laittaa tuo käytös ignore-listalle. Pahinta mitä voi tehdä on kantaa lasta ympäriinsä ja mennä mukaan tuohon juttuun.

 

[BOL]

...

Sehän voi olla, että sieltä jalasta löytyy vielä jotakin vammantynkää, mutta jos nyt niin käy, ettei sitä pystytä diagnosoida, en usko, että tässä mistään lopullisesta asiasta on kysymys.

Ensinnäkin: jalka voi hyvinkin olla, ja varmasti onkin, kipeä ja siksi tyttö sitä aristaa. Täytyy muistaa, että suuri osa lapsista ei ole tottunut loukkaamaan itseään kunnolla. He eivät myöskään osaa kunnolla yksilöidä kipua, eikä antaa köyhän miehen diagnooseja, mihin aikuinen taas kykenee. Moni särky on lapselle ensimmäistä kertaa täysin outoa, eivätkä ymmärrä tai osaa sitä kunnolla selittää. Itse uskon vakaasti, että tyttö ei niinkään keksi kipua, vaan ennemminkin vaistoaa huolenne ja yrittää fiksuna likkana ottaa siitä ilon irti.

Jos olisin teidän kengissänne, antaisin särkylääkettä ja "huomioisin" jalan vaikkapa neljästi päivässä: aamulla, keskipäivällä, iltapäivällä ja illalla. Olkaa muuten empaattisia tyttöä kohtaan, mutta älkää kiinnittäkö liikaa huomiota jalkaan tai oikkuihin. Jos hän ei halua kävellä, keksikää jotain sellaista tekemistä, missä ei tarvitse kävellä. Kannattaa tytölle sanoa, että päiväkotiin pitää mennä (jos siis jalan kunto antaa myöden), mutta että kerrotte siellä, että jalan vuoksi pitää ottaa vähän rauhallisemmin. Voi olla, että jos kyseessä on mielikuvituskipu tai huomionhaku, jalka unohtuu saman tien, kun joutuu erityisasemaan "negatiivisessa" mielessä.

Lapsen kipuun pitää kuitenkin suhtautua vakavasti. Lähtökohtaisestihan noin pienet lapset eivät valehtele, ainakaan "pahuuttaan". Särkylääkettä kehiin ja pientä ignorointia ja harhauttelua ja uskon, että tyttö palaa pikkuhiljaa ennalleen. Mutta toki on hyvä selvittää yhdessä lääkärin kanssa kunnolla, ettei jalassa oikeasti ole fyysistä vammaa. Ja muistakaa laastari, se kun parantaa vamman kuin vamman ;). Tsemppiä!

 

[Datsun]

Puuh, lapsi kävelee. Viisi päivää siihen nyt sitten meni.

Lääkärisnainen tutki jalan tänään ja totesi tytölle ettei mitään vikaa ole ja tarhaan on mentävä. Heti. Ja näin myös tapahtui - tarhassa tädit eivät olleet ilmeisestikään ekaa kertaa tässä tilanteessa vaan hanskasivat homman todella ammattimaisesti. Pisteet myös sinne. Jälleen kerran päivähoito peittosi oman vanhemman hoidon kotona 5-0.

Neitiä ei tosiaan kanniskeltu tänä aikana vaan "pakotettiin" etenemään jollakin tavalla. Ja tosiaan uskon sen että revähdyksen jäljiltä (siis se oli se vamma joka diagnosoitiin) jalka ihan oikeasti on arka ja sillä kulkeminen on hankalaa.

Mutta kyllä mä nyt muistin kehua kuinka reippaasti on päästy liikkeelle. Eiköhän tää homma nyt unohdu jokaiselta.

 

[Hextall]

Lauantaina syntyi 2. poika meidän perheeseen klo 17.27. Samalla tietenkin kuunneltiin HIFK-Radiota ja kauden avausvoittoa. 3240g ja 50cm strategiset mitat. Oli se taas hieno tunne! Siis se syntymä huh! 1 v ja 9kk esikois-kundi ei tietenkään ole aiva varma tästä ilosta, mutta kyllä se siitä lähtee.

 

[Juippi]

Viime viikon torstaina klo 22:30 syntyi meidän perheeseen tyttö! Ensimmäinen lapsi meille ja onhan tämä tunne, joka siitä asti on ollut, niin aivan mahtava. Synnytys ei mennyt ihan normaalikaavan mukaan. Vaimo joutui sairaalaan korkeiden verenpaineiden takia. Paineet eivät laskeneet millään lääkkeillä ja niin synnytystä alettiin käynnistelemään, ettei raskausmyrkytys vain pukkaa pahasti päälle (tässä vaiheessa se oli jo lievästi havaittu). Mitään ei kuitenkaan pariin päivään tapahtunut ja sitten torstaina illalla vauvan sydänäänet alkoivat uhkaavasti heiketä. Kiireesti sitten leikkaussaliin ja tyttö sektiolla tähän maailmaan. Kyllä oli meikäläisellä ahdistava olo odotella leikkausta, kun saliin ei päässyt mukaan. Onneksi kaikki meni kuitenkin hyvin ja nyt voi olla onnellinen ihanasta pienestä tytöstä. Mitat hänellä oli syntyessään 2558g / 45cm.

 

[Grainger]

Olipa tuossa menneellä viikolla ensimmäinen ultraäänitutkimus.

Kyllähän siellä tosiaan pienokainen oli kasvamassa. Tuleva isä alkoi tajuamaan asian todenteolla vasta, kun näki pikkukaverin ultraäänilaitteiston avulla. On se ihmeellistä, vieläkin pönttö sekaisin. Saa nähdä koska tästä uskaltaa kertoa oikein kenellekään. Toistaiseksi asiasta tietää vain pikkusiskoni, muutama läheinen ystävä ja arvon jatkoaikalaiset.

Laskettu aika huhtikuussa, samana päivänä kuin oma isäni on syntynyt.

 

[Mas@]

Laskettu aika huhtikuussa, samana päivänä kuin oma isäni on syntynyt.

Jaahas, voipi olla että ollaan samoihin aikoihin KYS:ssa! Tietysti jos kaikki menee hyvin. Esikoistaaperon (6kk) kanssa meni ainakin loistavasti. Nyt sitten toinen heti perään.. :)

 

[pongo]

Vaimolla pyörähtää pian mittariin 25 raskausviikko. Jännityksellä tässä ensimmäistämme odotamme, tammikuun puolivälissä sitten laskettu aika. Kaikki mennyt tähän asti erittäin hyvin, toivottavasti menee jatkossakin yhtä sujuvasti.

Ensimmäiset 20 viikkoa meni isän kannalta todella vauhdikkaasti, sen jälkeen ajan kuluminen on jotenkin hidastunut. Raskauden ulkoiset merkit vaimon kehossa, sekä vauvelin lisääntyvä liikehdintä ja 'elämänrytmi' tekevät raskauden konkreettisemmaksi myös itselleni.

Kylläpä tämä on ollut mukavaa henkisen kasvun aikaa, aina huomaa kuinka ajattelutapa ja tunteet muuttuvat viikko viikolta siihen suuntaan että kohta meitä on kolme.

 

[rosswell]

Hiljaiseloa ollaan vietelty viimeaikoina tällä palstalla. Raskaus etenee tällä hetkellä hienosti tilanteessa 33+0, eli kolmaskymmenesneljäs viikko alkoi tänään.

7 Viikkoa ja vauvan pitäisi tulla maailmaan. Alkaa olemaan aika jännittynyt olo. Lähes kaikki on hommattu valmiiksi, joten nyt vain odotetaan. Tai no, rehellisesti sanottuna ei ihan kaikkea ole. Tänään pistetään tilaukseen vauvan body JYP-logolla :)

Sen vaimo vielä hyväksyi hyvin, mutta leikilläni ehdottamani nimiyhdistelmä Jarkko Tuomas Antti ei enää saanut kannatusta :) Ei muuta kuin miettimään uudestaan.

Hienoja merkkejä on ilmassa. Oltiin sitten katsomassa jalkapalloa, pesäpalloa tai jääkiekkoa, kun yleisö taputtaa ja hurraa, vauva alkaa potkimaan. Innostuu selvästi kun tunnelma nousee. Taidan saada vakio pelikaverin tulevaisuudessa :)

 

[Ben Marco]

No niin, muutaman kuukauden työstämisen jälkeen on vaimo nyt sitten toistamiseen raskaana. Esikoinen täyttää tammikuussa viisi, joten mielestäni juuri hyvä slotti hommata toinen.

 

[Wrighter]

11.11.09 klo. 00.04 meille syntyi pieni tyttö-vauva. Mitat 48cm ja 3110g.

Nyt jos koskaan on oluen paikka. 8,5 tuntia meni ja nyt olo on mitä hienoin. Väsynyt mutta nukkumaan ei malta mennä ja odottaa vaan huomista, että pääsee pitämään pienokaista sylissä =)

Kaikki on sanonut, etä tää on elämän hienoin hetki, mutta että tällainen olo! Mahtavaa!

 

[Red Devil]

Onnea vaan koko perheelle!

 

[TQoFE]

Oikein paljon onnea Max Powerille ja koko perheelle vielä tätäkin kautta =)

 

[Datsun]

Oikein paljon onnea Max Powerille ja koko perheelle vielä tätäkin kautta =)

Sama, onnittelut myös tänne! Nyt vaan tytärtä kasvattamaan, on helppoa ja hauskaa!!! Muista muistuttaa MP jos tuntuu että tarjoan kasvatusvinkkejä pyytämättä!

 

[jtuominen]

Esikoinen

Eilen 12.11 klo 22.10 syntyi meidän perheeseen terve tyttö.
Onhan tämä aikamoista kyllä.

 

[jamppa1919]

Eilen 12.11 klo 22.10 syntyi meidän perheeseen terve tyttö.
Onhan tämä aikamoista kyllä.

Onnea kovasti!

Onnea myös muille tuoreille vanhemmille!

 

[Wrighter]

Eilen 12.11 klo 22.10 syntyi meidän perheeseen terve tyttö.
Onhan tämä aikamoista kyllä.

On kyllä erikoinen fiilis tuommoisen tapahtuman jälkeen. Onnea kovasti teille kaikille.