@BOL osuu hienosti kantaan naulan. Liian paljon porukka tankkaa odotuksia tai kyttää muiden mielipiteitä, lapset voi kasvattaa hienosti monella eri tapaa. Täysimetykseen ei todellakaan kaikki pysty, syystä tai toisesta, ja ei esim tälläisestä pitäisi potea syyllisyyttä.
Some ei auta tässäkään, sieltä pumpataan neuvoa ja odotusarvoa - ja niiden päälle pitää juuri niskapaskat vetäneelle lapselle heittää muodikas kolttu ja panta päähän, jotta saa instaan parit mukavat kuvat tykkäysten ja tuotelahjojen toivossa.
Vanhemmuus ei varsinaisesti poikkea muusta elämästä. Jokaisen olisi syytä miettiä ihan kaikkien asioiden kohdalla, minkälaisia mielipiteitä, arvoja, käsityksiä, jne. heillä on ja keskustella itsensä ja puolisonsa kanssa avoimesti asioista. Kun on tehnyt asiat itselleen selviksi ja punninnut ne tarkkaan, uskaltaa paremmin seistä omien valintojen takana. Vanhemmuudessa on todella paljon asioita, joista voi olla vaikka kuinka paljon ennakkokäsityksiä ja mielipiteitä, mutta lopulta vain omakohtainen kokemus tulee kertomaan, minkälaisiin ratkaisuihin itse päätyy. Ja eri lasten kanssa voi päätyä tekemään täysin erilaisia ratkaisuja, koska joku asia ei vain toimi jonkun lapsen kohdalla.
Itse olin esim. sitä mieltä, etten koskaan halua käyttää tuttia huvituttina, vaan ainoastaan "säännöstellen" nukkumaanmenon tai muun rauhoittumisen yhteydessä. Tämä toimi erittäin hyvin ensimmäisen lapsen kanssa, mutta toisen kohdalla jouduin olosuhteiden pakosta useinkin laittamaan nuoremmalle tutin suuhun, koska en pystynyt olemaan samalla tavalla hänen käytettävissään rauhoittajana kuin esikoisen kanssa ja hän muuttui tyytymättömästä tyytyväiseksi, kun sai tutin suuhunsa. Univaje pahensi tuskastumistani ylimääräiselle mölinälle, joten mielestäni syy oli hyvä. Toki se tutti otettiin pois, kun kädet ja huomio vapautuivat, eikä hänenkään kohdallaan koskaan ollut sellaista, että olisi esim. leikkinyt tutti suussa ja se olisi ollut meille ihan jees. Esikoiselle tutti ei ollut läheskään niin tärkeä kuin kuopukselle ja tajusin tämän aika varhaisessa vaiheessa ja siihen puututtiinkin ennen kuin tutista tuli liian tärkeä. Yksi merkki tutin tärkeydestä oli se, että oppiessaan liikkumaan itse, hän etsi aina itselleen jostain tutin ja iski sen itse suuhunsa. Tutti oli hyvä motivaattori liikkumisen oppimisessa ja hän sai palkita itsensä laittamalla tutin suuhun, mutta sen jälkeen hänen huomionsa keskitettiin johonkin muuhun ja tutti laitettiin jemmaan.
Vertaistuki on mahtava ja tärkeä asia ja siinä some voi auttaa paljonkin. Mutta somessa on myös paljon ihmisiä, joilla ei ole minkäänlaisia käytöstapoja ja/tai omakohtaista kokemusta ko. asiasta, jolloin niillä kommenteilla voi loukata toisia paljonkin. Kaikesta ei tarvitse olla mielipidettä, eikä kaikkea tarvitse aina kommentoida. Jos on vaara, että oma kommentti aiheuttaa jollekin lisää epävarmuutta tai pahan mielen, kannattaa jättää kommentoimatta, mikäli asia ei oikeasti ole sellainen, että se vaatii juuri sinun mielipiteesi. Sellaisiakin asioita on, mutta harvemmin jonkun imetys, nukkumisjärjestelyt tai kestovaipat ovat sellainen asia.
Itse en usko elämässä muutenkaan minkäänlaiseen tuputtamiseen, joten vanhemmuuden kanssa on sama homma. Voin tarjota oman näkemykseni ja mielipiteeni ja joskus oikeita neuvojakin, mutta jokainen tekee omat päätöksensä. Jos jonkun ihmisen kasvatusmetodit poikkeavat omistani liikaa, eikä asioista voida keskustella järkevästi ja muut huomioiden, ei moisista asioista kannata keskustella lainkaan. Jos joku on totaalisen ärsyttävä tyyppi, ei sellaisten kanssa tarvitse asioida yhtään enempää kuin on pakko. Toki jotain sukulaisia voi olla pakko tavata silloin tällöin, mutta kenenkään kynnysmattona ei tarvitse näissäkään asioissa olla. Tietysti kaikenlaisiin laiminlyönteihin on jokaisella velvollisuus puuttua, mutta itse en ole törmännyt ikinä sellaiseen, missä olisin joutunut edes punnitsemaan, onkohan kaikki oikeasti ok ja pitäisiköhän tehdä vaikkapa lastensuojeluilmoitus. Onneksi.
@444 , unen merkitystä ei voi väheksyä ja sen aiheuttamat "vauriot" tulevat ilmi yleensä vasta viiveellä. Oma suositukseni on, että perheessä olisi edes yksi hyvin nukkunut henkilö, vaikka se voi myös lapsen äidin näkökulmasta tuntua joskus epäreilulta. Koska onhan se. Mutta kun palaat töihin, sun pitää varmasti olla työkunnossa ja kun säkään et ymmärtääkseni enää ole mikään parikymppinen, se unen puute näkyy kyllä melko nopeasti. Kaunis ajatus, mutta ei välttämättä se kaikkein fiksuin, että sinäkin valvot. Mutta varmasti itse tiedät, milloin on oikea hetki sanoa naisväelle, että heipparallaa :).
Mielestäni hyvä ohjenuora on pikkulapsivaiheessa on "mikä on perheelle parhaaksi". Se kantaa melko pitkälle, koska perhe muodostuu kaikista perheen jäsenistä. Vaikka lapsen ehdoilla mennäänkin, ei lapsi kuitenkaan voi tai saa tehdä päätöksiä. Äidillä voi olla vahvat omat mielipiteet, mutta ei äitikään saa mikään tyranni olla. Enkä siis nyt tarkoita kenenkään tälle sivulle kirjoittaneen puolisoja, vaan yleisesti. Lapsiin liittyvät asiat ovat erittäin herkkiä ja ymmärrän, että isille kynnys kommentoida "paljon mitään", on todella korkea. Erityisesti vauvavaiheessa, kun on vielä tuoreessa muistissa se, miten kovaa homma synnyttäminen on. Kyllä sekin unohtuu :). Mä peräänkuulutan enemmänkin äideiltä sitä, etteivät omisi vauvaa, vauvaan liittyviä asioita ja jättäisi miestä "kaiken päätöksenteon ulkopuolelle". Se käy nimittäin todella helposti ja se syö miestä ja vaikuttaa parisuhteeseenkin. Mutta tämä taitaa olla vähän väärä foorumi sille :).