Jostain syystä jotkut äidit tuntuvat aistivan minkä merkkinen vaaveli on iduillaan.
Jostain syystä jotkut äidit tuntuvat aistivan minkä merkkinen vaaveli on iduillaan.Rakenneultrassa käyty ja kaikki kondiksessa. Poika sieltä on tuloillaan, eli vaimon veikkaus osui oikeaan.
Jostain syystä jotkut äidit tuntuvat aistivan minkä merkkinen vaaveli on iduillaan.
Nonni, 28.3. tuli maailmaan uusi ihminen, terve poikavauva, ja teki siinä samalla tähän maailmaan yhden uuden mutsin ja faijan, sekä mummin, jonka vierestä meikäläinen aamuisin heräilee… Nuori perhe voi kaikkinensa oikein hyvin, ja opettelee elämää kolmisin hyvällä boogiella!Pitää kai se tännekin päivittää, ”meille” tulee kaksi vauvaa… Elikkäs rouvan vanhimmaisen esikoinen syntynee maaliskuulla (Salama pääsee nukkumaan mummun viereen) ja tyttären perheeseen tulossa toinen nappula kesäkuulla (isobroidi silloin jo 6v.). Makee juttu seurailla nuorison tekemisiä, ja olla mukana jeesaamassa tarpeen mukaan.
Tammikuun tulokas oli lopun aikaa emännän sisuksissa myös ylhäällä ja painoi keuhkoja aika reippaasti. Itse sain nauttia hänen kuorsauksesta, mikä oli varmasti pientä haittaa siihen verrattuna, mitä puoliso koki. Välillä vieläkin hämmästelee, miten jaksoi noinkin hyvin kantaa päälle viittä kiloa, kun joka asento painoi.Kesäkuulla sitten odotellaan tuota toista pötkylää saapuvaksi, tyttärellä vatsa ollut jo jonkin aikaa iso, niinku toisen lapsen kohdalla monesti on. Ja tämä natiainen viihtyy ”ylhäällä”, joten likalla on hiukan hankalaa aina välillä istua… Mutta kaikki mennyt tosi hyvin ja tuleva isobroidikin innolla pikkusisarusta venttailee!
Täällä nyt 3 kk painettu arkea kaksosten kanssa sekä heidän sisarusten, 2&4 kanssa. Rahan menoa on kun ei pysty samoilla vaunuilla yms mennä, mutta yllättävän hyvin on mennyt.Ku on jo yksi lapsi, niin sitä oletti, että eipähän toisen kohalla mikään enää yllätä. No ultrassa sitten näkyki kaksoset. Meinasin tippua tuolilta, puskee kylmää hikeä ja rintaa puristaa. Mitähän tästäki tullee.
Ei voi muuta sanoo ko hattua nostaa. Täällä tuntuu tuo järki katoavan 4,5&6v neitien ja 3kk poitsun kanssa. Ei edes osaisi kuvitella toista tuohon kylkeen. Ja poika on kuitenkin tähän mennessä ollut helpoimmasta päästä, muutama pitkä yö (lähinnä emännällä).Täällä nyt 3 kk painettu arkea kaksosten kanssa sekä heidän sisarusten, 2&4 kanssa. Rahan menoa on kun ei pysty samoilla vaunuilla yms mennä, mutta yllättävän hyvin on mennyt.
Jos nyt jotain vinkkiä niin rytmi kannattaa puoliväkisin saada heti samoihin ja sillä sitten puskea. Tässä nyt jo välillä nukutaan 4-5 h putkeen ja aurinko helpottaa jaksamista.
Vanhempainvapaita kaksosista saa rutkasti enemmän ja sille on syy. Sanotaanko vertauskuvallisesti, että ero yhden vauvan ja kahden hoitamisessa on sama kuin miesvartiointia pelata Elmeri Kaksosta tai Connor McDavidia vastaan. Väkisin välillä omissa soi vaikka vedät kuinka hyvin.
Kyllä tässä järjissään silti ollaan ja kaikki helpotukset kannattaa hyödyntää.
Tässä olen lastenvaunuja katsellut ja todennut, että kalliita ovat. Maksavat saman verran kuin minun kaksi ensimmäistä autoa yhteensä.
Myö ostettiin ekat käytettynä ja menivät ihan ok. Toinen lapsi kun syntyi viime keväänä, niin alkoivat olla sen verran kuluneet, että vaimon ”kevyellä” painostuksella ostettiin uudet ja jälkikäteen sanottuna ihan kannatti koska ovat kevyemmät ja helpommin saa autoon pakattua. Hyvä puoli näissä uusissa on, että säilyttävät arvonsa ja saa myytyä taas eteenpäin.Tulipa hyviä uutisia kun vaimo vakinaistettiin töihin näin muutama kuukausi ennen äitiysloman alkamista. Sopparin piti olla aluksi vain tämän vuoden loppuun, joten tuo vakinaistaminen tuo selkeyttä omiinkin lomamahdollisuuksiin.
Tässä olen lastenvaunuja katsellut ja todennut, että kalliita ovat. Maksavat saman verran kuin minun kaksi ensimmäistä autoa yhteensä.
Vaikka monet vaunut ehdottomasti kalliita ovatkin, niin ne ovat kyllä sellainen asia, josta ei kannata missään nimessä alkaa säästämään, jos vain mahdollista on. Ehkäpä se yksittäinen tärkein hankinta vauvan ja pienten lasten kanssa. Huonoilla vaunuilla voi käydä helposti niin, ettei niitä edes tee mieli käyttää ja kävelylenkit jäävät lyhyemmiksi tai kokonaan pois. Hyvien vaunujen kanssa sen sijaan kulkee mielellään ja parhaimmillaan ne ovat käytössä useamman kerran päivässä ja kestävät monta vuotta. Kertaakaan ei ole kaduttanut, että tuli hankittua kerralla kunnon vaunut. Ja kuten ylläkin todettiin, niin hyvät vaunut säilyttävät hintansakin aika hienosti. Kiinnittäisin huomiota työntämisen keveyteen, helppoon kasaan laittamiseen ja yleiseen käytettävyyteen.Tulipa hyviä uutisia kun vaimo vakinaistettiin töihin näin muutama kuukausi ennen äitiysloman alkamista. Sopparin piti olla aluksi vain tämän vuoden loppuun, joten tuo vakinaistaminen tuo selkeyttä omiinkin lomamahdollisuuksiin.
Tässä olen lastenvaunuja katsellut ja todennut, että kalliita ovat. Maksavat saman verran kuin minun kaksi ensimmäistä autoa yhteensä.
Vaikka monet vaunut ehdottomasti kalliita ovatkin, niin ne ovat kyllä sellainen asia, josta ei kannata missään nimessä alkaa säästämään, jos vain mahdollista on.
Rakenneultrassa käyty ja poika sieltä on tuloillaan! Asentoaan hän ei kyllä halunnut millään vaihtaa, mutta onneksi kaikki kuvat saatiin lopulta otettua. Eli vahvatahtoiselta kaverilta vaikuttaa.Tänään aamupäivällä olimme ensimmäisessä ultrassa, ja jos/kun raskaus etenee tästä eteenpäinkin hyvin, niin lokakuussa meille tulee vauva! Stressi oli kyllä ennen tapahtumaa huipussaan, mutta helpotus ja ilo sitäkin suurempia, kun pääsimme hänet näytöstä näkemään ja sydänäänet kuulemaan.
Melkoinen elämän muutos edessä. No mullistaa se elämää on sitten ensimmäinen tai jo jokunen takana. Onko ensimmäinen ?Se ois noin kuukausi H-hetkeen. Vaimo voi edelleen todella hyvin ja koko raskaus mennyt todella hyvin tähän asti. Tässä vielä pari viikkoa hommia ja sitten kesälomalle ja toivottavasti vanhempainvapaalle heti perään.
Melkoinen elämän muutos edessä. No mullistaa se elämää on sitten ensimmäinen tai jo jokunen takana. Onko ensimmäinen ?
Muista nauttia joka hetkestä kun pieni ihminen saapuu elämäänne. Itse olin meidän iltatähden kanssa aikanaan kotosalla siitä kun hän oli 3 kk siihen kunnes meni hoitoon vuoden iässä. Päivääkään en vaihtaisi pois. Vaimo meni töihin kun pikku mies oli vajaa 6 kk. J
Erittäin kunnioitettava suunnitelma. Mulla oli sama ajatus, eli kesäloma yhdistettynä ensimmäiseen isyysvapaaseen (se 18 päivää jonka ainakin vanhalla mallilla sai viettää samaan aikaan äidin kanssa), ja tuosta tulikin kivasti 7,5 viikkoa tutustumisaikaa tulokkaaseen heti kättelyssä. Samoin tänä vuonna oli aikomus äidin vapaiden jälkeen viettää loput 36 päivää tenavan kanssa, mutta työpaikan lähdettyä alta olen ollut siitä onnekkaassa asemassa, että olen lorvinut kotona vauvan riesana kohta kolme kuukautta putkeen. :DOn ensimmäinen. Ja tarkoitus on olla kotona niin paljon kuin mahdollista. Vaimolla oli suunnitelmissa olla ensimmäinen vuosi kotona, niin itse jään varmaan sitten sen jälkeen.
Loman tarve kuulostaa tutulta. Vaikka en toki olekaan ollut yksin lapsen kanssa näitä kolmea kuukautta, niin silti jokainen täysin itsekseen vietetty tunti tulee todella tarpeeseen. Minulle näitä ovat pihatyöt ja kauppareissut, paljon muuta ”omaa aikaa” ei ole. Viime viikonloppu vietettiin meditaatioretriitillä, johon itse lähdin lähinnä olemaan vauvan kanssa (onneksi pääsin osallistumaan muuhunkin ohjelmaan, kiitos muiden osallistujien), jossa oli myös 17 muuta lasta. Se kuormituksen määrä etenkin ruokailujen yhteydessä ilmentyneen kakofonian muodossa oli sellaista, että olisin voinut vain hajota atomeiksi. Olihan se etukäteen tiedossa, ettei tuosta lepolomaa tule millään, mutta silti… Ylipäänsä tällaiselle hivenen ääniyliherkälle ihmiselle tuo oli kyllä hyvän ja kovan kasvun paikka.Itsekin olen nyt ollut kotona meidän puolitoistavuotiaan kanssa maaliskuun puolivälistä saakka, kun vaimo palasi töihin aprillipäivänä. Onhan tämä ollut antoisaa, mutta samalla on sanottava, etten ole koskaan ollut samalla tavalla loman tarpeessa. Etenkin sen jälkeen kun vanhemman pojan päiväkoti loppui juhannuksena, meno on ollut aika intensiivistä. Vaimon kesäloma alkoi eilen joten ehkä se tästä vielä.
Ylipäätään vanhemmuuden vaikeuksista puhutaan vähän liian vähän, ja etenkin vain osasta niitä. Tiettyihin asioihin en ainakaan itse osannut varautua ollenkaan, vaikka tein mielestäni tässäkin suhteessa paljon pohjatyötä. Esimerkkeinä vaikkapa kuulon alenema ja yöunien menetys.
Esikoisen täyttäessä n. puoli vuotta loppuvuodesta 2020, olin tietyiltä äänialueilta jo lähes kuuro, etenkin oikean korvan osalta. Tinnitus on jatkuvaa ja esim. kodinkoneiden piipitystä en enää kuule. Peltorit hankin liian myöhään, mutta nekään eivät olisi pelastaneet yht'äkkisiltä kovaäänisiltä itkuilta ja sellaisten aiheuttamilta vaikutuksilta kuuloon.
Yöunien osalta en vieläkään ymmärrä mistä on kyse. En ole kevään 2020 jälkeen pystynyt nukkumaan yli 5-6 tuntia kuin muutaman kerran. Tyypillisesti saan unta n. 3-4 tuntia yössä. On kiistelyn aihe, kuinka ns. "iltavirkkuus" vaikuttaa tällaisessa tilanteessa, mutta itse ainakin huomaan olevani lasten nukuttamisen jälkeen sellaisessa vireystilassa, ettei unen saaminen ole lainkaan mahdollista pitkään aikaan. Päivän ajan olen usein erittäin uupunut, ja lasten nukuttamisen jälkeen tulee ik. stressin laukaisemisen kaltainen tila jolloin myös piristyy kovasti.
Jos jollakulla on heittää vinkkejä tällaisiin haasteisiin, olisin kyllä kiitollinen. Magnesium ja melatoniini ovat käytössä jne.
Muuhun en ota kantaa, mutta vauvat eivät takuulla osaa ajatella niin pitkälle että käyttäisivät vanhempiaan tietoisesti hyväkseen. Itkevät vain nälkää tai muuta perustarpeiden puutetta. Taaperot sitten jo erikseen toki.Esikoisen kanssa olin puoli vuotta kotona heti alkuun (koska olin työttömänä). Vaihtaisin kaikki päivät pois koska vaan. Nykyään toki ihana teini, mutta eipä ollut pienenä, koska hyväksikäytti vanhempiaan aivan surutta. Ei hän toki ihan vauva-aikaa muista, mutta luultavasti teki sitä jo silloin. Siitä hetkestä kun muistaa niin on tunnustanutkin niin tehneensä (isi vie nurkkaan kun teki jotain pahaa, äitille itkemään ja äiti syyttää isiä. ja tytär tiesi tämän joten käytti hyväkseen).
Meillä tehtiin kans tietynlainen unikoulu jo noin 6-7kk iässä. Lapsi siirreettiin nukkumaan omaan huoneeseen, joka jo sinänsä pidensi unipätkiä ja varsinainen "unikoulu" toteutettiin niin, että minä isänä menin aina lapsen luona käymään, kun alkoi itkeä (ensin heti itkun alkaessa, sitten parin minuutin päästä ja olisikohan lopussa ollut jo vasta 5 minuutin päästä). Jo parin yön aikana lapsi oppi yösyötöistä pois ja käytännössä siitä lähtien on nukkunut täydet unet. Satunnaisia yöheräämisiä toki tulee mutta ei välttämättä edes viikottain.@444 ootteko kokeilleet unikoulua iltanukutuksiin?
Me ei esikoisen kanssa sitä koskaan systemaattisesti viety läpi ja nukutukset olivat aika työläitä 3 vuotiaaksi asti, mutta tämän nuoremman kanssa ollaan pari kertaan tassuttelu-unikoulu vedetty systemaattisesti ja sillä iltanukutukset ollaan saatu paljon helpommiksi, joka myös vaikuttaa siihen, että yöheräilyt ovat vähentyneet merkittävästi, koska tyttö osaa nukahtaa itsekseen myös yöllä herätessään.
Takapakkia tulee aina välillä mistä johtuen ollaan tuo jouduttu uusimaan.
Näin tehtiin meilläkin toisen kanssa.Meillä tehtiin kans tietynlainen unikoulu jo noin 6-7kk iässä. Lapsi siirreettiin nukkumaan omaan huoneeseen, joka jo sinänsä pidensi unipätkiä ja varsinainen "unikoulu" toteutettiin niin, että minä isänä menin aina lapsen luona käymään, kun alkoi itkeä (ensin heti itkun alkaessa, sitten parin minuutin päästä ja olisikohan lopussa ollut jo vasta 5 minuutin päästä). Jo parin yön aikana lapsi oppi yösyötöistä pois ja käytännössä siitä lähtien on nukkunut täydet unet. Satunnaisia yöheräämisiä toki tulee mutta ei välttämättä edes viikottain.