Meille tulee vauva!

  • 467 298
  • 2 180

Apassi

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Tuosta erityiskohtelusta: Me ollaan otettu se taktiikka, että tietyissä asioissa on pakko joustaa ja antaa erityiskohtelua, koska ei 10 kk kanssa vielä pysty kommunikoimaan. "Lahjonta, kiristys & uhkailu" eivät vielä toimi, eikä lapsi osaa kertoa mikä "vituttaa". Tilanne muuttuu oleellisesti, kun päästään kommunikointiasteelle.

Tietyissä asioissa taas ollaan aivan ehdottomia. Yksi on se, että yöllä ei nousta leikkimään tai laiteta valoja päälle, kuin hätätilanteissa. Tässä on yksi tuttavapariskunta, jonka vaimo hieman vittuuntui meikäläiseen, kun sanoin että meidän perheessä ollaan vaikka pimeässä sängyssä koko yö jos ei nukuta, mutta hillumaan ei aleta. Tuttavapariskunnan esikoinen oli silloin leikkinyt muumeilla jostain kolmesta aamu kuuteen. En millään tavalla kritisoinut häntä tilanteesta. Sanoin vain, että meillä tuo ei tule koskaan onnistumaan. Kyllähän meidänkin poitsu yritti yöllä show:ta pyörittää ja muutama yö oli aikasta hermoja raastava, mutta kyllä se kannatti.

5.30 meidän apina on nyt kolmena aamuna putkeen herännyt, mutta ennen puoli seitsemää ei sängystä nousta. Koko aikahan nuo aamut ovat aikaistuneet. Yritetään venytää nukkumaanmenoa lähiaikoina niin, että unet sinne seitsemään asti takaisin venyisivät, koska ei tuosta yhtään pysty aikaistamaan. Mielummin mennään vaikka vasta klo 22.00 nukkumaan.
 

Snakster

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Mitenkään muuten keskusteluun kantaa ottamatta on kyllä pakko todeta, että se että isä menee muualle nukkumaan ei kyllä ole mitään erityiskohtelua lapselle, vaan nimenomaan sille isälle. Ties minkälaiseen luksukseen isä vielä tottuu, jos heti pääsee rauhalliseen olohuoneeseen nukkumaan, kun lapset vähän kitisevät ja keskeyttävät unta.
 

Wrighter

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko, Buffalo Sabres
Mielenkiintoisia juttuja kyllä.

Meillä on 2kk ikäinen tyttö ja nukkuu mielellään tuossa rinnan päällä. Nyt ollaan opetettu nukkumaan kehdossa päikkärit ja se onnistuukin ihan suht hyvin. Unien kesto on siinä 45min-2 tuntia. Yöt muksu onkin sitten meidän parisängyssä, ettei tarvi sitä sieltä kehdosta ylös nostella. Yöllä kun herää, niin vaimon tissi suuhun ja kymmenen minuutin kuluttua siltä on taas taju pois. Jos on oikein kiukkuyö, niin vaimo ja muksu vaihtaa huonetta ja sänkyä. Minä saan nukkua omassa sängyssä.

Ei mua muutenkaan haittaa tuo yöherääminen. EARit korviin illalla ja seuravaksi silmät auki aamulla. Vaimo nukkuu vauvan rytmin mukaan. Välillä ihan ilman vauvaakin. Yöllä tuo muksu heräilee noin 1-2 tunnin välein. Vaimo on tainnut oppia imettämään jo nukkuesaankin. Valoja ei yöllä laiteta päälle. Paitsi yävalo, joka palaa eteiskäytävässä koko yön. Valoa tulee makkariin juuri sen verran, että erottaa muksun tyynystä.
 

Kimmo_Ahteri

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Meillä vuoden ikäinen poika ja pakko sanoa että viime vuosi oli ylivoimaisesti raskain vuosi ikinä.

Nukkuminen oli yhtä helv... ensimmäiset 7kk. Parhaimmillaan alkukesästä poika herätti 45min välein huutamaan ja siinä sitten 10-15min yritettiin poikaa rauhoitella (tai sitten ei)kun taas pojalle uni maittoi. Itse en 45minuutissa välttämättä edes kerennyt nukahtamaan. Jälkikäteen ajateltuna täytyy kehua itseään kuinka sitä siinä sumussa ja usvassa pystyi hoitamaan työn ja perheen. Kaverit duunissa näki naamasta ettei homma ihan putkeen mene kotona. Yöt alkoivat pikku hiljaa helpottamaan että 4 herätystä yöllä oli jo luksusta ja nykyään poikkeuksia lukuunottamatta selviää 1-2 herätyksellä.

Kesälomalla unikoulua kokeiltiin viikon ajan ja ei siitä nyt selvää hyötyä ollut. Yritettiin "tassutusta" joka ehkä hiukan helpotti nukkumisia mutta heräämisiä oli kuitenkin 3-6. Ehkä suurin etu oli ettei aina välttämättä tarvinnut nousta sängystä ylös. Syksyn mittaan yöt alkoivat rauhoittumaan. Olisiko syynä ollut pojan lähteminen liikkeelle joka varmaan väsytti enemmän myös öisin.

Päiväunet ovat menneet vähän samaan kastiin kuin yöunetkin. Pojalla on vaan mieletön kyky olla nukahtamatta vaikka silmät ovat kiinni mutta huutoa vaan riittää. Tätä parhaimmillaan saattoi kestää 2h eikä kaveri välttämättä nukahtanut päiväunille ollenkaan. Jotta pojan sai pideltyä tyytyväisenä, oli häntä kannettava lähes koko päivä jos huutamista ei kestänyt. Jos jätit pojan yksin sänkyynsä niin siellä sitä huutoa vaan riitti hamaan tappiin saakka eikä hän millään nukahtanut yksin omaan pinnasänkyynsä. No alkoi olla vähän neuvoton olo kun koko vuorokauden unet saattoivat olla minimissään 8h. Neuvolasta ei nyt mitään konkreettisia apuja tullut, mutta en usko että niistä nyt olisi apua ollutkaan.

Viime aikoina nukkumiset ovat menneet ihan ok vaikkakin päiväunet alkavat pikkuhiljaa jäämään pois välistä. 50m2 kaksiossa ei ole ollut mahdollisuutta lähteä karkuun joten on ollut pakko kärsiä mukana. Kolmio on haussa mutta siirtyykö poika omaan huoneeseensa nukkumaan, jää nähtäväksi.

On tullut hyvin selväksi kuinka tärkeä uni on aikuiselle ja on sekin todettu jos lapsi/vauva jää ilman unia niin illat voivat olla yhtä helvettiä kaikille. Uni ja erityisesti sen puute vaikuttaa hyvin voimakkaasti päivittäiseen elämään. Ei kiinnosta kaverit (ei niille löydy muutenkaan aikaa), seksi, harrastukset eikä oma työ. Koko elämä tuntuu pyörivän sen huutavan kakaran ympärillä ja muijankin naama on yleensä kuin norsun vi**u. Ole siinä sitten onnellinen!

Muija herätellyt keskustelua että josko alettaisiin työstämään toista muksua. Ekan vuoden kokemuksen perusteella ei todellakaan huvita hyppätä samaan helvettiin, mutta jos niitä meinaa joskus lisää hankkia niin pakko kai nyt on vaan kärsiä sillä luultavasti sekin on helpompaa nyt kuin vanhempana.

Ei ääneen pitäisi sanoa, mutta olen monta kertaa katunut lapsen hankkimista.
 

Datsun

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko, Toronto, Saksa
Ei ääneen pitäisi sanoa, mutta olen monta kertaa katunut lapsen hankkimista.
Kyllä minäkin muistan sen, kun vaimon kanssa istuttiin saunassa ja mietittiin että mitä helvetin järkeä tässä lapsen hankkimisessa oikein oli? Kun meillä oli niin vallan mukavaa yhdessä. Tuokin pohdinta taisi silloin keskeytyä siihen että sai sinkoutua kesken löylyjen hyysäämään mukulaa. Kyllä joskus vitutti niin ankarasti! Meillä löytyi nukkumiseen joku tolkku kun tytär oli n. 7 kk.

Oma "vauva" täyttää jo keväällä viisi vuotta joten on mukavasti saanut etäisyyttä näihin hommiin. Mutta toista muksua ei ikinä tehty, enkä enää ihan helposti jaksaisi lähteä tekemäänkään. Oli se sen verran raskasta aikaa, puuh.
 

TosiFani

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
... Ei kannata tehdä lapsia, jos jo vauvana lapsi saa tuollaista erikoiskohtelua...

Ruokinta ja turvallisuuden antaminen eivät ole erikoiskohtelua, nämä tarpeet ovat ihan tarvehierarkian pohjalla.

Ei kannata tehdä lapsia, jos ei ole valmis muuttamaan elämäänsä lapsen ehdolla. Olen aina sanonut, ettei kannata yrittää parantaa huonoa parisuhdetta uudella lapsella, koska lapset teettävät jumalattomasti töitä ja aiheuttavat varmasti lisää parisuhdeongelmia. Lapset valvottavat, haisevat pahalta, oksentelevat, hajottavat paikkoja jne., mutta ovat silti maailman ihanimpia otuksia. Se tunne, mikä nukkuvaa lasta katsellessa tulee, on jotain käsittämätöntä.

Valtaosa edellä luetelluista unirytmeistä on täysin normaaleja. Kun aikuinen toimii maalaisjärjellä, eikä hössötä liikaa, näistä selviää.

PS. Kaverillani oli koliikki kaksoset, lohdutin häntä sanomalla, että ymmärrän häntä. Tähän kaveri totesi, ei, et sinä ymmärrä... Kolme kuukautta jompi kumpi lapsista huusi...
 

E

Jäsen
Suosikkijoukkue
K-Espoo
Onnittelut täältäkin kaikille muillekin lisääntyneille - ei tätä tunnetta kyllä voi sanoin kuvailla.

Perheeseemme syntyi 13.1. illansuussa toinen tyttö - tällä tulokkaalla oli ihan powerforwardin mitat 54cm ja 4530g. Itse sairaalaan mentiin edellisenä iltana - tuli lähtökäsky juuri Kauppisen jatkoaikamaalin jälkeen, siitä kotiin ja saman tien sairaalaan. Nyt sitten reilua vuorokautta myöhemmin ja käytännössä nukkumatta on aika häiriintynyt olo. Suosittelen muillekin isille ihan huoletta (vaimon tarpeiden välissä) haukkaamaan ilokaasua, se kyllä ainakin itseni rauhoitti todella hyvin tasoittamalla adrenaliinipiikkejä ja omaa hermostuneisuutta.

Ensimmäinen tyttömme syntyi silloin aikanaan suunnitellulla sektiolla, kun oli perätilassa - tämä taas meni ihan "normaalin kaavan mukaan". Kyllä tässä kunnioitus vaimoa kohti kasvoi taas aika urakalla.

Mutta nyt on taas kerran niin koomainen fiilis, että nukkumaan ja huomenna aamupäivällä isosiskon kanssa katsomaan äitiä. Ja toivotaan, että se isosisko suostuu edes vähän pikkusiskoaan vilkaisemaan.
 

moby

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP(#42)
Ruokinta ja turvallisuuden antaminen eivät ole erikoiskohtelua, nämä tarpeet ovat ihan tarvehierarkian pohjalla.

Ei kannata tehdä lapsia, jos ei ole valmis muuttamaan elämäänsä lapsen ehdolla.

Tottakai jokainen muuttaa elämäänsä lapsen ehdoilla. Mitkä ne ehdot ovat, on sitten toinen juttu ja jokaisen oma valinta. Lapsen tulo perheeseen on aina iso juttu, mutta jotkut vanhemmat menevät aivan "over the top" lasten kanssa.

Kyllä pientäkin lasta voi opettaa tajuamaan oma paikkansa maailmassa. Mitä kauemmin tuo oman paikkansa hakeminen kestää, sen vaikeampaa se on vanhemmille ja sen vahingollisempaa myös lapselle. Lellikkilapsia on nähty ja tullut säälittyä sekä lapsia, että vanhempia. Tämä siis tarkoitta sellaisia lapsia, jotka nukkuvat jatkuvasti vanhempien kanssa vaikkapa kolmevuotiaiksi, eivätkä suostu nukkumaan ilman sänkyyn tarjottua iltapalaa jne.

Minä olen kasvattanut kaksi lasta kouluikään ja ei todellakaan olisi tullut mieleenkään mennä toiseen huoneeseen nukkumaan lapsen uniongelmien vuoksi. Meillä lapset menivät n. vuoden vanhana nukkumaan omaan huoneeseen ilman suurempia ongelmia. Toki rintaruokinta oli jo loppunut jne.

Veikkaisin että minulla on ollut suurempia ongelmia lasten kanssa kuin suurimalla osalla vanhemmista. Lapset ovat olleet pahasti ruoka-aine allergisia ja molemmille on kehittynyt astma. Kannattaa vain olla onnellinen, jos teillä on terveet lapset. Pienet uniongelmat ovat kuitenkin pieniä ongelmia ja kestävät vain pienen hetken.
 

jamppa1919

Jäsen
Suosikkijoukkue
♠Ässät♠
Tätä palstaa kun lukee saa hyvän muistutuksen kuinka hyvin meillä on asiat tuon nukkumisen suhteen. Meidän tyttö on nyt vuoden ja nukkumaan menee 20.30-21.00 joka ilta ja herää sitten 08.00-10.00. Useimmiten 9.00. Eli noin 12 tuntiset yöunet nukkuu ja useimmiten heräämäti, joskus tarvii käydä tuttia laittamassa suuhun kun tyttö ei itse tuttia pimeessä löydä.

Kaikki hyvä loppuu kuitenkin aikanaan kun tytölle on nyt sitten tuloillaan kaveri tuossa syyskuussa. Ikäeroa tulee 1v8kk saas nähdä millaisen soppaan on sitä itsensä tullut laitettua. Esikoinen on kuitenkin niin helppo ja kiltti että uskoisin meidän pärjäävän kahden lapsen kanssa..? Toisaalta sitä on kyllä kuullut miten elämä on muuttunut helvetiksi kun on tullut toinen vaippaikäinen samaan taloon.
 

Juicey

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa, G
Toisaalta sitä on kyllä kuullut miten elämä on muuttunut helvetiksi kun on tullut toinen vaippaikäinen samaan taloon.

Kaikkeen tottuu paitsi jääpuikkoon perseessä. Ehtii sulaa.

Nyt kun näitä neljä on perheessä, niin joskus sitä havahtuu miettimään miten helppoa se elämä olikaan yhden tai kahden kanssa. Rutiinit kyllä löytävät itsensä ja se helpottaa kun pääsääntöisesti mukulat syntyvät yksi kerrallaan jolloin perheen arki ehtii löytää omat uomansa. Erittäin paljon aikaa menee perheen ja lasten kanssa, kaverit ja omat menot ovat saaneet väistyä tieltä pois, mutta toki tuo on tuntunut hyvin luontevalta ja mieleiseltä kehitykseltä vaikka välillä toki tekisikin mieli vähän rientää omien juttujen parissa. Toisaalta taas lasten jutuista on tullut myös omia juttuja, esimerkiksi nämä vähän isompien poikien harrastukset. Lisäksi kun lapsia on useampi, on huomannut miten paljon rennompi ja varmempi ote koko tilanteeseen on verrattuna siihen kun ensimmäinen oli käpälissä joten kokemus on valttia tässäkin. Sekin näkyy sitten näissä nukkumis- ja muissa asioissa, jotenkin nyt -07 ja -08 -syntyneiden tyttöjen kanssa on aivan kaikki asiat sujuneet paljon mutkattomammin kuin -99 ja -00 -syntyneiden poikien kanssa. Tsemppiä ja onnea (kaikille)!
 

jamppa1919

Jäsen
Suosikkijoukkue
♠Ässät♠
Sekin näkyy sitten näissä nukkumis- ja muissa asioissa, jotenkin nyt -07 ja -08 -syntyneiden tyttöjen kanssa on aivan kaikki asiat sujuneet paljon mutkattomammin kuin -99 ja -00 -syntyneiden poikien kanssa.

Aika kivat parit teillä, siitä luulisi olevan kyllä paljon etua kun samaa sukupuolta aina nuo läheikkäin syntyneet ja teidän pojat on sitten ollut jo kouluikäisiä kun tytöt ovat tulleet joten isommat suuren osan päivästä "poissa jaloista".

Meikäläisellä on ristiriitaiset fiilikset kumpaa toivoisi tämän tulevan lapsen olevan. Tyttö olisi kiva kun esikoinen on tyttö (leikkiseuraa toisilleen, olemassa olevat vaatteet ja lelut), mutta jos lapset jäävätkin näihin kahteen niin olisi kiva kun olisi poikakin.. Noh pääasia on se että olisi terve!
 

TosiFani

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
...Minä olen kasvattanut kaksi lasta kouluikään ja ei todellakaan olisi tullut mieleenkään mennä toiseen huoneeseen nukkumaan lapsen uniongelmien vuoksi...

Erikoista, miten puutut tähän asiaan näin voimakkaasti. Minusta tuollainen järjestely on järkevää, mikäli lapsi heräilee öisin. Tällöin äiti antaa työssä käyvälle isälle mahdollisuuden kunnon yöuniin, mikä on äidiltä hieno ele. Sinä ehkä nukut sikeästi, eikä sinua häiritse lapsen touhut, mutta toiset voivat olla hyvin herkkä unisia.

Itse en ymmärrä lapsia, jotka nukkuvat yönsä vanhempien sängyssä tai heidän nukuttamisessa myöhemmällä iällä tarvitaan sirkustemppuja, mutta rintaruokinnassa olevan vauvan touhut ovat erikseen. Silloin on kysymys ravinnosta, turvasta ja lapsen leimautumisesta äitiin, ei silloin näytetä lapselle omaa paikkaa maailmassa. Tai jos näytetään, niin voidaan saada paljon vahinkoa aikaan.
 

Cimbe

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Toronto Maple Leafs, Liverpool
Meidän perhe lisääntyi eilen, kahden pojan lisäksi tuli nyt sitten tyttö. Hyvä niin, täytyyhän lippujakin jonkun myydä ;)

No ei, odotettu oli tyttö jo. Ihmeellistä kyllä, oli saanut napanuoran muljuteltua ihan oikeaan solmuun. Kuulemma melko harvinaista.
 

jamppa1919

Jäsen
Suosikkijoukkue
♠Ässät♠
Tämä ketju on meinannut mennä ihan kokonaan hukkapiiloon, joten nostetaanpas sitä taas ylös. Meillä kakkosen laskettuun on nyt 10 viikkoa ja jännittää jo aikalailla.

Tähän asti kaikki on mennyt hyvin vaikka 12 viikolla tulikin rajusti verta, pelätiin jo pahinta ja mentiin päivystykseen ja kun kerrottiin että sitä on tullut pari tuntia lorisemalla (kirjaimellisesti) niin saatiin jo ensimmäiset lohdutukset että näitä aina välillä käy, eikä olla asiamme kannssa yksin, noh, onneksi kaikki kuitenkin oli hyvin ja ultrassa paljastui todella vilkas veijari ja selvisi että istukka sijaitsi osittain kohdunsuulla ja siitä oli vaan isompi verisuoni rikkoutunut. Onneksi selvittiin säikähdyksellä.
 

hege

Jäsen
Onnea ketjulaisille. Meillä olisi laskettuun vielä himpun vajaa 3,5-viikkoa jäljellä, homma on edennyt ainakin näin isän näkökulmasta nopeammin ja vähemmillä ihmettelyillä kuin ensimmäisen kohdalla.

Jos muutaman päivän menee "pitkäksi" niin uudella tulee olemaan sama syntymäpäivä kuin iso-siskolla eli köyhänä on onnistunut optimoimaan nekin kustannukset ;-) Etuaikaan ilmestyminen ei muutenkaan ole oikein suotavaa, kun koko porukka on vielä matkoilla viikon verran ja luultavasti se synnytyspuoli olisi näppärämpää hoitaa kotimaassa. Joskin kuulemma Ruotsissakin lapsia syntyy ihan jatkuvasti ja Ruotsissa syntyneen lapsen voisi sitten saman tien ilmoittaa Hankenille, niin olisi tulevaisuuskin turvattu...
 

1stApril

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Nyt vasta bongasin tämän ketjun. Meillä h-hetkeen on aikaa vielä, vuodenvaihteessa näillä näkymillä.
Sen verran tässä on tullut herkäksi, että jampan tapausta lukiessa meinasi ruilahtaa paskat housuun.

Mielenkiintoista juttua unirytmeistä aiemmin. Seurataan keskustelua ja tulen sitten ensi vuonna tilittämään omia kokemuksia.
 

Gascoigne

Jäsen
Suosikkijoukkue
16.3.2014 Jokerit -> HPK
9kk kohta takana kaksosten kanssa ja nyt alkaa vähän helpottaa. Pojat osaavat pitää jo itse tuttipulloa eikä tarvitse istua sitterien vieressä juottamassa. Lisäksi koko viimeyö nukuttiin 8.30-7.30. Nyt tästä hommasta pääsee jo vähän nauttimaankin kun ei tarvitse olla tukka pystyssä koko aikaa unen puutteen takia.

Sen verran ollaan riuduttu vaimon kanssa että molempien paino on tippunut n.6kg ja vaimo mahtui ylioppilasjuhla vaatteisiin ensimmäistä kertaa 10-vuoteen.

Lapsien teko jäänee tähän. Ollaan kuitenkin jo 31-vuotiaita joten ei jaksa enään toiste öitä valvoa melkein vuotta... Näillä mennään!
 

Juicey

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa, G
Viidettä on tässä odoteltu, syyskuun alkupuolella olisi laskettu aika. Semmost se on, mutta järjestellen kyllä kaikki hommat sujuu.
 

Milanista

Jäsen
Suosikkijoukkue
AC Milan
Ensimmäistä tässä vasta odotellaan, laskettu aika lokakuun alkupuolella. Odotan innolla isäksi tulemista :)
 

Elazi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, Red Wings
Pakko tulla leijumaan, kun kerran eksyin tänne jatkoaikaan.

Eilen syntyi tyttövauva, 51cm ja 3.945kg! Tämä oli meidän ensimmäinen, ja vaimolle aika rankka homma kun epiduraalit laitettiin liian myöhään, loistavasti hän selvisi kuitenkin!

Hassu olo, ei jotenkin vielä käsitä että semmonen pikku nyytti kulkee nyt mukana lopun elämää, ja että mun tulisi kasvattaa se, mutta eiköhän sen tajua pikkuhiljaa. :)
 

pepsi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jukka Seppäsen pelipaikaton fantasia
Hassu olo, ei jotenkin vielä käsitä että semmonen pikku nyytti kulkee nyt mukana lopun elämää

Toivottavasti ei nyt kuitenkaan lopun elämää. Siis veijari ole siellä nyytissä.

Mutta onnea valtavasti teille! Hieno homma, että kaikki sujui lopulta hyvin :)
 
Onnea vaan kaikille juuri vanhemmiksi tulleille! Tuntuu ihan eiliseltä, kun oltiin avovaimon kanssa synnytysosastolla ja meidän pikku neiti näki päivänvalon, mutta siitä onkin jo vuosi ja 2 kk aikaa. Nyt tuo pieni ihminen jo kävelee ja tavailee ensimmäisiä sanojansa. Sohvallekin välillä kiivetään ja meinataan tulla ryminällä alas. Onneksi ei vielä ole mitään kolhuja tullut. Itsellä on tällä hetkellä mukava viettää kesälomaa pikkuisen kanssa ja katsoa miten melkein joka päivä opitaan jotain uutta.
Välillä on itsellä ja äidillä toki hermotkin mennyt ja tuntuu, että tarvitsee hieman aikaa, mutta se on ihan normaalia. Onneksi on innokkaita sukulaisia, jotka mielellään katsovat sen yhden yön silloin tällöin.
Kuitenkin isäksi tuleminen on vaikeistakin ajoista huolimatta parasta, mitä meikäläiselle on tapahtunut. On käsittämätöntä, millaista ylpeyttä voi tuntea tuollaisen pienen ihmisen touhuista :D
 

adidasler

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vauhdikas ja hyökkäysvoittoinen taitokiekko.
Tänään tuli käytyä ultrassa morjestamassa uutta tulokasta. Hemmetin tarkkaan näkyi vain neljä senttinen ihmisen alku! Tammikuussa tulee toine lapsi. Saas nähdä, onko yhtä paljon liikunnallista verta kehossa, kuin isolla veljellään.. =)
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös