Matkalla avaruuteen?

[ernestipotsi]

Tuota, tämä on varmaankin todella tyhmä kysymys, mutta mistä vesi? Eikös tuolla ole kuitenkin tarkoitus olla monia vuosia ennenkuin heittää lusikan nurkkaan.

Marsissa on vettä enemmän kuin tarpeeksi. Suurin osa siitä on pöly/hiekkakerroksen alla olevaa jäätä, joihin pääsisi käsiksi kohtuu helposti. Sen takia Marsin asuttaminen on helpompaa kuin esim Kuun, jonne se pitäisi viedä erikseen.

Jossain luin artikkelin, jossa esitettiin, että Marsille voisi luoda asuttamiskelpoisen ilmakehän tuhannessa vuodessa. Valitettavasti en sitä tähän hätään löydä. Jonnekin tästä on ihmisen lähdettävä kun Maapallo alkaa käymään ahtaaksi. Tai sitten tehdään Dysonin boltsi, joka voisi olla aika siisti rakennelma.

 

[Sistis]

Jossain luin artikkelin, jossa esitettiin, että Marsille voisi luoda asuttamiskelpoisen ilmakehän tuhannessa vuodessa. Valitettavasti en sitä tähän hätään löydä. Jonnekin tästä on ihmisen lähdettävä kun Maapallo alkaa käymään ahtaaksi. Tai sitten tehdään Dysonin boltsi, joka voisi olla aika siisti rakennelma.

Suomenkielisessäkin wikipediassa on tästä maankaltaistamisesta juttua:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Maankaltaistaminen

Ihan mielenkiintoinen artikkeli, mutta taitaa olla aika lailla kaukaa haettua...

 

[Ted Raikas]

1000 vuottakin on mielestäni aika yltiöoptimistinen arvio, kun ei ole mitään takeita onko moinen edes ylipäätään mahdollista. Melkoisia harppauksia saa kyllä kehitys tehdä ja ylipäätään matkustaminen avaruudessa helpottua, että saadaan tarpeeksi välineitä siirrettyä toisille taivaankappaleille.

Se on varmasti mahdollista, että jonkinlainen kolonisaatio Marsille yritetään saada aikaan, mutta siitä varmasti vielä pitkä matka siihen, että paikasta saataisiin asumiskelvollinen ilman happilaitteita jne.

Hassua sinänsä, miten tuon Marsin suhteen kohkataan. Tuossa olisi kuitenkin huomattavasti lähempänä kiinteä taivaankappale, jonne voisi kuvitella olevan helpompaa ruveta rakentamaan jotain asemaa? Ja paluukin olisi varmasti mahdollinen.

 

[Sistis]

Hassua sinänsä, miten tuon Marsin suhteen kohkataan. Tuossa olisi kuitenkin huomattavasti lähempänä kiinteä taivaankappale, jonne voisi kuvitella olevan helpompaa ruveta rakentamaan jotain asemaa? Ja paluukin olisi varmasti mahdollinen.

Kuuhun ei kai oikein voitaisi pysyvää ja itsenäistä siirtokuntaa edes ajatella, koska kuun painovoima ei mahdollistaisi tuollaisen pysyvän kaasukehän luomista (edes paperilla). Ja kuusta ei kai myöskään ole löydetty merkkejä niin suurista vesimääristä, että sekään mahdollistaisi pärjäämistä ilman "maan apua". Eri asia on, miten se Marsissakaan onnistuisi...

Eikös kuuhun kuitenkin ole jotain pysyvämpääkin asemaa suunniteltu? Se toimisi sitten osaltaan koealustana Marsiin matkaamisen suhteen?

 

[Ted Raikas]

Niin, en suinkaan meinannutkaan, että Kuuta maankaltaistattaisiin, se ei tosiaan liene mitenkään mahdollista. Jotain Kuun pinnan alle louhittuja tukikohtia ajattelin ja sitten jotain kuunpäällisiä rakennelmia ja laukaisualustoja. Kuusta kaiketi olisi nimenomaan kustannustehokkaampaa ja helpompaa lähettää aluksia kauemmas avaruuteen? Otaksun, että Kuu olisi tuossa mielessä helpompaa valloittaa kuin Mars. Toki nyt ainakin alkuun olisi todella työlästä saada tukikohtia valmistettua, kaikki louhiminen, materiaalien tuonti Maasta jne. Ei varmana kyllä lähivuosikymmenien touhua, jos nyt vielä tämän vuosisadan puolella ensinkään.

Ihan näin ilman sen kummempaa asiantuntemusta.

 

[calvin]

Hassua sinänsä, miten tuon Marsin suhteen kohkataan. Tuossa olisi kuitenkin huomattavasti lähempänä kiinteä taivaankappale, jonne voisi kuvitella olevan helpompaa ruveta rakentamaan jotain asemaa? Ja paluukin olisi varmasti mahdollinen.

Eiköhän se johdu pääasiassa siitä että Mars tutkimuskohteena on paljon mielenkiintoisempi esimerkiksi mahdollisen elämän ja monimuotoisten geologisten prosessien suhteen kuin Kuu. Se että mikä on realistista ja erityisesti millä rahoituksella ja aikataululla on sitten toinen asia.

 

[Ted Raikas]

Eiköhän se johdu pääasiassa siitä että Mars tutkimuskohteena on paljon mielenkiintoisempi esimerkiksi mahdollisen elämän ja monimuotoisten geologisten prosessien suhteen kuin Kuu.

Toki näin. Ei minua haittaa lainkaan, että Marsia tutkitaan ja sinne suunnataan luotaimia ja ajan kanssa kenties ihmisiäkin. Päinvastoin, kiehtova aihe ja yksi niistä mielenkiintoisimmista taivaankappaleista aurinkokunnassamme.

Toivon, että omana elinaikanani ihmisiä lähetetään Marsiin. Joko pysyvästi tai ajatuksena kotiuttaa.

 

[floikkari]

Itse antaisin mediatiedoilla tuon Mars One projektin loppuunviennille aivan mitättömän pienen todennäköisyyden. Sille on saatava sponsoreita tyyliin Google tai Kiinan kansantasavalta, jotta onnistumisesta olisi edes pientä toivoa. Tällä hetkellä wikipediartikkeli listaa 7 sinisen tekstin firmaa joista yksi on kotimainen verkkokauppa.com. Tuosta on todella pitkä matka edes etäiseen uskottavuuteen.

Henkilökohtaisesti uskon, että miehitetyn Mars lennon suorittaa ensimmäisenä tylsästi NASA alihankkijoineen ja se tulee olemaan hiottu versio Mars Directista.

Tämäkin vaatii sitä, että kilpajuoksu vähän nytkähtäisi käyntiin ja kinukit alkaisivat kuuprojektiaan tosissaan toteuttaa, jolloin Yhdysvallat kokisi tarpeelliseksi näyttää mahtiaan. Tuo on kuitenkin niin kallista ja riskialtista puuhaa, että lähivuosikymmenien reissu vaatii ainakin vähän valtapoliittista motivaatiota kylmänsodan kuukisan tapaan.

Kuussa puolestaan saattaisi olla yksityisillekin yrittäjille bisnesmahdollisuuksia. Puhtaasti tiedepohjaisista reissuista kaikkein hienoin olisi tietysti saada jonkinlainen sukellusvene Jupiterin Europalle.

 

[TKH]

Dennis Titon johtama säätiö kaavailee myös matkaa Marsiin. Tosin ainoastaan ohilentoa ilman laskeutumista. Suunnitelmien mukaan matkalle lähtisi pariskunta 2018.

Tähdet ja avaruus: Dragon-alus tähtää avaruusasemalle tänään ja Marsiin 2018

 

[ms.qvist]

Kuuhun ei kai oikein voitaisi pysyvää ja itsenäistä siirtokuntaa edes ajatella, koska kuun painovoima ei mahdollistaisi tuollaisen pysyvän kaasukehän luomista (edes paperilla). Ja kuusta ei kai myöskään ole löydetty merkkejä niin suurista vesimääristä, että sekään mahdollistaisi pärjäämistä ilman "maan apua". Eri asia on, miten se Marsissakaan onnistuisi...

Riippuu mitä pitää suurena vesimääränä, mutta intialaisen Chandrayaan-1-luotaimen tekemien mittausten mukaan Kuusta löytyy 600 miljoonaa tonnia vettä. Tämä arvio käsittää oikeastaan vain Kuun pohjoiskalotilla olevat vesivarannot erikokoisten kraatereiden alueella. Tähdet ja avaruus -lehden uutinen aiheesta.

Kuten ketjussa jo esitetty, Kuun maankaltaistaminen on mahdotonta mutta hyötykäyttöön Kuu voidaan monella tapaa ottaa ja varmasti tulevaisuudessa mietitään kuumeisesti sitä millaisin oikeuksin Kuuta voi hyödyntää ja kenellä siihen on oikeudet. Ymmärtääkseni on olemassa kv.sopimuksia jotka rajoittavat avaruuden kohteiden kaupallista hyötykäyttöä mutta epäilenpä, että niillä sopimuksilla tullaan tulevaisuudessa pyyhkimään persettä - asia raadollisesti ilmaistuna.

vlad.

 

[Ted Raikas]

Minusta olisi ok, jos Kuu olisi hiukan Etelämantereen tapaan demilitarisoitu ja ei sinänsä kenenkään maata (vai pitäisikö tässä tapauksessa sanoa kuuta?)

Eli sinne saisi pykätä esim. tukikohtia, mutta ne olisi sillä tapaa monikansallisia ja yhteistyöpohjalta. Miten se sitten toteutuisi ajan kanssa, sitä on vaikea sanoa. Haluan olla optimisti.

Luulen silti, että ajan kanssa tulee tarpeelliseksi valjastaa Kuuta tutkimuskäyttöön ja välietappina, jos oikeasti halutaan matkustaa hiukan kauemmaskin.

 

[TKH]

Suomalaisetkin halukkaita muuttamaan Marsiin

En ole tätä juttua oikein seurannut, mutta ilmeisesti jossain vaiheessa on suunnitteilla kansainvälinen yleisöäänestys. Sopivalla formaatilla tästä voisi kyllä kääriä hyvin rahaa. Järjestää vain seuraavan kymmenen vuoden aikana paljon tosi-TV-sessioita siitä kuinka "astronautteja" koulutetaan ja sitten isolla rahalla miljardi ihmistä voi äänestää porukkaa jatkoon tai ulos. Loppu pitää tietysti miettiä sellain, että mitään ei tarvitse maksaa kenellekkään siinäkään tapauksessa että ketään ei lähetetä minnekään.

 

[Amerikanihme]

Anteeksi jos jossain toisessa ketjussa täällä keskustellaan tästä asiasta. Kolme päivää sitten Orbital Sciencen Antares-raketti räjähti laukaisun yhteydessä, tänään Virgin Galacticin turistiavaruusluotain puolestaan posahti niin tuhannen sirpaleeksi. Olemmeko maan vankeja vai päästäänkö tästä joskus vielä muihin maailmankaikkeuksiin, tai no ainakin maa-kuu -systeemin ulkopuolelle?

 

[Jeffrey]

Olemmeko maan vankeja vai päästäänkö tästä joskus vielä muihin maailmankaikkeuksiin, tai no ainakin maa-kuu -systeemin ulkopuolelle?

Tällä hetkellä tuo avaruuden valloitus taitaa suurilta osin riippua ihan eettisistä kysymyksistä, toki rahakin on varmasti nykymaailmassa pieni ongelma.

Jotenkin vain tuntuu siltä, että kaikki lähellä oleva tunnetaan jo tarpeeksi hyvin, eikä niiden tutkimiseen haluta enää juurikaan panostaa. Kaukaisemmissa kohteissa sitten vain tulee ongelmaksi se, että sieltä ei oikein enää saada ihmistä takaisin. Tietysti mukaan tulee myös logistisia ongelmia, mutta uskoisin, että ne olisi halutessa ratkaistavissa.

Mahdoton toki sanoa, mitä Nasat sun muut suunnittelevat, mutta uskon suunnitelmissa olevan jo todella isoja asioita. Noh, jo Einstein taisi esittää varsin sivistyneitä ajatuksia aikamatkailusta, mutta Stephen Hawkins on vienyt ajatuksia melko huimasti eteenpäin, ja melko tarkkoja laskuja aiheesta tehnyt. Mielenkiintoista on vieläpä se, että Cernin pojat ovat hiukkaskiihdyttimineen pystyneet todistamaan herrojen teorioita ihan reaalimaailman todeksi.

Jopa universumin reunalle pystyttäisiin ihmiselämän aikana pääsemään, noin niinkuin laskennallisesti. Olisihan se kuitenkin melko mielenkiintoista jos edes murto-osaan tästä matkasta. Toki ettisten kysymyksien lisäksi tulee myös kysymys siitä, että onko siellä oikeasti edes mitään nähtävää?

 

[pernaveikko]

Jotenkin vain tuntuu siltä, että kaikki lähellä oleva tunnetaan jo tarpeeksi hyvin, eikä niiden tutkimiseen haluta enää juurikaan panostaa. Kaukaisemmissa kohteissa sitten vain tulee ongelmaksi se, että sieltä ei oikein enää saada ihmistä takaisin. Tietysti mukaan tulee myös logistisia ongelmia, mutta uskoisin, että ne olisi halutessa ratkaistavissa.

Aika kovia väitteitä mitä on dokumentteja tullut katsottua ja artikkeleita luettua. Nyt nimenomaan ymmärretään kuinka lähellä olevaakaan ei juuri yhtään ymmärretä ja mitä tahansa voi löytyä ja löytyy.

Kaukomatkailussa taas ongelmat ovat aivan muualla kuin siinä pitäisikö ne ihmiset saada sieltä takaisin. Mitä ihmeen moraalista ongelmaa siinä voisi tulla, jos kerran päätetään mennä? Pitäisikö sen ihan todella olla joidenkin kansanedustajien päätös vai tiedemiesastronauttien oma päätös.

Hämmentävää, että Virgin Galacticin tuho ei herätä keskustelua. Avaruusmatkailu maapallon reunalle tulee mahdolliseksi meille jokaiselle parissakymmenessä vuodessa. Silloin se ei maksa Thaimaanreissua enempää. Käsittämätön takapakki nyt vain tuli, mitä ihmettä siellä on voinut tapahtua. Antaresin tuho oli pientä, mutta nyt on vahvistettu toisen lentäjän kuolleen.

Ei ole lennot alkamassa jo moneen kertaan muutenkin siirretyssä aikataulussa.

 

[varjo]

Pitää nyt muistaa että jos polttomoottori noin periaatteessa on metalliseinämien sisään suljettua hallittua räjäyttämistä, rakettimoottorit ovat taas avoimia jotenkuten hallittuja räjäytyksiä. Vaikeaa se on, eikä syystä raketteja ole vuosikymmenten kehitystyön aikana räjähdellyt satoja, tuhansia.
Kun sitten erittäin haastavaa kehitystyötä yritetään tehdä liiketaloudellisin perustein (ts. työ ei saisi maksaa äärettömästi, kaikki avaruusrakettitutkimuksen perustyöt ovat aikanaan tehty käytännössä rajattomilla budjeteilla) ja aikatauluilla niin ei ole järin perustelematonta olla pessimistinen onnistumismahdollisuuksista. Hyvä vain että joku yrittää, mutta kivinen tie se on, ei sen takia ettei se välttämättä kiinnostaisi vaan koska se on vaikeaa.

Jokainen voi kokeilla noin karkealla tasoa esim. Kerbal Space Program-pelin parissa miten vaikeaa on saada jotain avaruuteen ja, mikä olennaisinta turismin kannalta, alas turvallisesti.

 

[pernaveikko]

Kun sitten erittäin haastavaa kehitystyötä yritetään tehdä liiketaloudellisin perustein (ts. työ ei saisi maksaa äärettömästi, kaikki avaruusrakettitutkimuksen perustyöt ovat aikanaan tehty käytännössä rajattomilla budjeteilla) ja aikatauluilla niin ei ole järin perustelematonta olla pessimistinen onnistumismahdollisuuksista.

No niinpä tietysti. Omassa työssäni internetiin liittyvien juttujen kanssa koko ajan puhutaan budjetista ja voisiko tämän tehdä halvemmalla. Voisi tehdä hyvin tai sitten halvalla. Kukaan ei vielä ole kuollut, mutta isojen poikien leikeissä käy sitten näin. Harmittaa, koska järkevämmin tekemällä tämäkin olisi voitu ehkä välttää.

Jos se helvetin rahamäärä mikä menee pukumiesten suunnitteluun resursseista käytettäisiin oikeaan kehitystyöhön.

 

[ms.qvist]

No niinpä tietysti. Omassa työssäni internetiin liittyvien juttujen kanssa koko ajan puhutaan budjetista ja voisiko tämän tehdä halvemmalla. Voisi tehdä hyvin tai sitten halvalla. Kukaan ei vielä ole kuollut, mutta isojen poikien leikeissä käy sitten näin. Harmittaa, koska järkevämmin tekemällä tämäkin olisi voitu ehkä välttää.

Jos se helvetin rahamäärä mikä menee pukumiesten suunnitteluun resursseista käytettäisiin oikeaan kehitystyöhön.

En nyt voi sanoa todella tarkkaan perehtyneeni Virgin Galacticsin toimintaan, mutta ymmärtääkseni heidän riveissä ei kuitenkaan ole menty sieltä missä aita on matalin vaan tehtävään on todellakin panostettu huomattavia summia taaloja ja turvallisuuteen on myös ymmärtääkseni panostettu, koska lopputuotetta markkinoidaan suurelle yleisölle ja suuri yleisö ei maksa, jos riskinä on se, että ensimmäinen lento tulee "kivenä tonttiin". Mikäli oikein muistan, nyt tuhoutunut koelento on ensimmäinen yhtiön koelennoista joissa on menetetty ihmishenkiä, mikä on loppujen lopuksi yllättävän hyvä tulos huomioiden alan jolla se työskentelee.

Vaikka alan pioneerit panostaisivat kuinka paljon tahansa taaloja/euroja kehitystyöhön, on oletettavaa, että jossain vaiheessa tapahtuu onnettomuus - nyt näin kävi Virgin Galacticsille. Samaa on aikanaan tapahtunut ilmailun pioneereille, ja kaikista turvatoimista huolimatta onnettomuuksia tapahtuu edelleen - usein taustalla on se inhimillinen tekijä, kuten voi olla tässä Virgininkin tapauksessa.

vlad.

 

[pernaveikko]

Mikäli oikein muistan, nyt tuhoutunut koelento on ensimmäinen yhtiön koelennoista joissa on menetetty ihmishenkiä, mikä on loppujen lopuksi yllättävän hyvä tulos huomioiden alan jolla se työskentelee.

Toki oli ensimmäinen, mutta ongelmana tässä on se, että niitä koelentoja ei ole kuitenkaan niin paljon ollut. Maan pinnalla on testattu ja paljon, mutta melkein heti käy näin, kun lähdetään oikeasti kokeilemaan.

 

[Amerikanihme]

No niinpä tietysti. Omassa työssäni internetiin liittyvien juttujen kanssa koko ajan puhutaan budjetista ja voisiko tämän tehdä halvemmalla. Voisi tehdä hyvin tai sitten halvalla. Kukaan ei vielä ole kuollut, mutta isojen poikien leikeissä käy sitten näin. Harmittaa, koska järkevämmin tekemällä tämäkin olisi voitu ehkä välttää.

Rahaa tarvitaan joo, mutta onko se sitten ainut syy siihen, että vieläkin sukkulat poksahtavat? Kuuhun mentiin Apollo-ohjelman yli 100 miljardin dollarin budjetilla (nykyrahassa), joten onko liikaa vaatia, että pieni hyppy yläilmakehään tehtäisiin 45 vuotta myöhemmin parin miljardin budjetilla (mikä on käsittääkseni suunnilleen Virgin Galacticin satsaus)? Mutta ehkä tuo tekniikka sitten vaan on niin vaikeaa kontrolloida, kuten varjo sanoi. Itseäni masentaa lähinnä tuo tekniikan olematon kehitys 50 vuoden aikana avaruuslennoissa, mutta toisaalta ei meikäläinen ole sitä ainakaan kehittänyt pätkääkään, joten ehkä syyttävä sormi pitäisi osoittaa itseään kohtaan. Kaikki maailman nerot, yhdistykää! Chris Hirata (Caltechillä näkemäni maailman toiseksi älykkäin ihminen), nyt suunnittelemaan niitä raketteja ja jätä ne baryonin akustiset oskillaatiot rauhaan!

 

[lihaani]

Itseäni masentaa lähinnä tuo tekniikan olematon kehitys 50 vuoden aikana avaruuslennoissa, mutta toisaalta ei meikäläinen ole sitä ainakaan kehittänyt pätkääkään, joten ehkä syyttävä sormi pitäisi osoittaa itseään kohtaan. Kaikki maailman nerot, yhdistykää! Chris Hirata (Caltechillä näkemäni maailman toiseksi älykkäin ihminen), nyt suunnittelemaan niitä raketteja ja jätä ne baryonin akustiset oskillaatiot rauhaan!

Onhan se hämmästyttävää, että venäläiset vanhalla tekniikalla aivan rutiininomaisesti heittävät tietoliikennesatelliitteja taivaalle ihan hihnalta. Ihmetellä pitää, että vain ja ainoastaan venäläiset myyvät avaruustekniikkaa maksaville kuin lenkkimakkaraa.

Tässä on oikeasti lännen ryhdistäytymisen paikka. Ei luulisi olevan edes vaikeaa!

 

[redpecka]

Anteeksi jos jossain toisessa ketjussa täällä keskustellaan tästä asiasta. Kolme päivää sitten Orbital Sciencen Antares-raketti räjähti laukaisun yhteydessä, tänään Virgin Galacticin turistiavaruusluotain puolestaan posahti niin tuhannen sirpaleeksi. Olemmeko maan vankeja vai päästäänkö tästä joskus vielä muihin maailmankaikkeuksiin, tai no ainakin maa-kuu -systeemin ulkopuolelle?

Mielenkiintoinen aihe. Perusolettamus että tietenkin jollain aikamääreellä mennään ihan minne vaan, kuten et tätä kysynytkään.

Haluaisin kysästä nimimerkki vladilta, ohkaisesti tätäkin aihetta käsittelee, kuten hän sanoo tuossa yllä: "Mikäli oikein muistan, nyt tuhoutunut koelento on ensimmäinen yhtiön koelennoista joissa on menetetty ihmishenkiä, mikä on loppujen lopuksi yllättävän hyvä tulos huomioiden alan jolla se työskentelee."

Saan käsityksen että ihmishenki ei tässä ole muu kuin numero. Onko esimerkiksi tämä tilanne sellainen, jossa on ookoo hyväksyä ihmishenkimenetyksiä tollaisina väistämättöminä tappioina kuten joissain luonnonkatastrofeissa? Kysymykseni on vilpitön, joskin vähän ohi teeman.

 

[ms.qvist]

Onhan se hämmästyttävää, että venäläiset vanhalla tekniikalla aivan rutiininomaisesti heittävät tietoliikennesatelliitteja taivaalle ihan hihnalta. Ihmetellä pitää, että vain ja ainoastaan venäläiset myyvät avaruustekniikkaa maksaville kuin lenkkimakkaraa.

Tässä on oikeasti lännen ryhdistäytymisen paikka. Ei luulisi olevan edes vaikeaa!

Itä asiassa venäläiset ovat menettäneet viimeisimpien vuosien aikana useita raketteja (lasteineen), ja menetykset ovat omalta osaltaan viivästäneet esim. Glonass-järjestelmän saamista valmiiksi. Erityisen paljon on menetetty Proton-raketteja, mutta myös muita raketteja on menetetty tai niissä on ollut vikoja, joiden myötä lasti on päättynyt väärälle radalle tai on tuhoutunut. Venäläisten työjuhdista oikeastaan vain Sojuz on toiminut hyvin luotettavasti viimeiset vuodet (melkeinpä voi sanoa vuosikymmenet).

Venäjällä suurin ongelma lienee ammattitaitoisen (ja luotettavan) henkilökunnan puute - aivovuoto on ollut mittava sitten Neuvostoliiton hajoamisen.

vlad.

 

[ms.qvist]

Haluaisin kysästä nimimerkki vladilta, ohkaisesti tätäkin aihetta käsittelee, kuten hän sanoo tuossa yllä: "Mikäli oikein muistan, nyt tuhoutunut koelento on ensimmäinen yhtiön koelennoista joissa on menetetty ihmishenkiä, mikä on loppujen lopuksi yllättävän hyvä tulos huomioiden alan jolla se työskentelee."

Saan käsityksen että ihmishenki ei tässä ole muu kuin numero. Onko esimerkiksi tämä tilanne sellainen, jossa on ookoo hyväksyä ihmishenkimenetyksiä tollaisina väistämättöminä tappioina kuten joissain luonnonkatastrofeissa? Kysymykseni on vilpitön, joskin vähän ohi teeman.

Ihmishenkien menettämien ei tietty koskaan ole hyvä asia - se on inhimilliseltä kannalta ikävä asia, mutta sitä se on myös yhtiön (tms. tahon) kannalta, koska menetyksenä lentäjä+raketti on suurempi tappio mitä pelkän rakentin menettäminen. Ja aina koulutettu koelentäjä maksaa jonkin verran ja sellaisen menettäminen on siis myös taloudellinen tappio. Mutta on huomioitava - niin raadollista kuin se onkin - että tietyillä aloilla riski hengen menetykselle on suurempi kuin toisilla ja se suurempi riski on hyväksyttävä jos aikoo alalla työskennellä.

vlad.

 

[pernaveikko]

Mutta on huomioitava - niin raadollista kuin se onkin - että tietyillä aloilla riski hengen menetykselle on suurempi kuin toisilla ja se suurempi riski on hyväksyttävä jos aikoo alalla työskennellä.

39-vuotias Michael Tyner Alsbury menetti henkensä kenties jonkun suuremman päämäärän hyväksi. Nyt ihmetellään ja selvitellään mitä tapahtui, mutta ehkä tämä auttaa ihmiskuntaa pääsemään vaikka Marsiin. Toivottavasti hän menehtyi tehdessään sitä mistä oli aina haaveillut.