Matkalla alkoholismiin?

[Vaughan]

Tunnistaako kukaan palstalainen itsensä, vai olenko yksin tilanteeni kanssa? Olisi se niin helkatin hienoa osata ottaa kohtuullisesti. Pitäisikö lopettaa kokonaan, vai jatkaa vanhaan malliin? Sanotaan nyt vielä, että sukurasituksia on vähintäänkin riittämiin.

Kyllä ja ei. Oma ongelmani ei ollut filmin katkeaminen, vaan hillittömät krapulat, joita tuli silloinkin, kun homma pysyi illalla täysin käsissä.

Ensialkuun yritin "tieteellistä dokaamista", jossa pidetään tarkasti huolta syömisestä, nestetasapainosta, vitamiineistä ja ennakoivista särkylääkkeistä. Ei auttanut.

Lopulta oli pakko ottaa lusikka kauniiseen käteen, ja vähentää määriä. Siihen oli oikeastaan kaksi keinoa:

- Lopettaa ilta aikaisemmin. Alkuillan voi viettää melkein "vanhaan malliin", jos todella malttaa lähteä ajoissa kotiin. Pitää vain pitää huoli, ettei kompensoi tätä juomalla nopeammin.

- Laskea nautittuja annoksia. Vuosien varrella oppii kyllä tuntemaan omat rajansa. Itse pidän pitkän illan rajana 10 annosta, ja lyhyemmän 8 annosta. Eivät ne oikeasti ole absoluuttisia maksimeita, mutta on realistinen riski, että illan aikana unohtuu joku drinkki tai tulee juotua vahvempia kuin tietääkään. Kun raja on riittävän alhainen, pieni lipsuminen ei ole katastrofi.

Myönnän, että oli esim. tylsä lähteä mukavista (kaveriporukan) pikkujouluista klo 23, kun oli juonut 4 isoa tuoppia, 2 lasia viiniä ja yhden konjakin. Jos olisin halunnut olla pitempään, olisi pitänyt hidastaa alkuillasta. Lähdin kuitenkin. Ja aamulla olin tyytyväinen.

Aina pitää muistaa, ettei yritää pettää itseään...

 

[Hanhi]

Itsellä on pienimuotoinen "puhdistus" käynnissä, tänään päivä 9 ilman pisaraakaan alkoholia. Alkuperäinen idea, että vähintään 14vrk, kun en ole moista aikaa ollut ilman alkoholia varmaan 10 vuoteen. Intissäkin se jäi siihen 12 päivään kun ekat lomat alkoi tokana viikonloppuna. Näillä näkymin kokeilu venyy kolmeen viikkoon, ellei ihmeempiä tapahdu.

Aiemmin meininki ollut aika pitkälle sitä, että viikosta 3-5 päivää on ollut tipallisia, vähimmäismäärien ollessa 1-2. Siihen päälle 1-2krt/kk 2-3 päivän putket, joista toipumiseen menee myös sen 2-3 päivää. Ihan hanurista.

+ Olut on helvetin hyvää
+ Kakkospäivän raukea tissuttelu on koko humaltumisprosessin kohokohta
- Kankkuset on nykyään ihan hirveitä

Tsemppiä kaikille kuningasta uhmaaville!
PS: Schweppesin Russchian on hyvä juoma tipattomalle.

 

[madeOFspade]

Onko moni ratkennut ryyppäämään vanhemmalla iällä vaikka nuorempana olisi juonut todella maltillisesti?

Juon melko vähän, 3-4x vuodessa kunnon känni. Muuten voin silloin tällöin tuopin tai kaksi ottaa. Yksi ongelmista on se että ryyppääminen on helvetin kallista koska kestän alkoholia turhankin paljon. Toinen "ongelma" on se että en pidä minkään alkoholijuoman mausta. Ryypätessä tulee juotua mahd. nopeasti ettei ehdi maistelemaan! Sellainenkin ominaisuus löytyy vielä että elämäni aikana mulla on ollut vain kaksi kertaa darra. Eivätkä edes mitenkään pahoja, molemmat todnäk johtuivat siitä kun vedin röökiä samalla kun dokailin. Muuten saan juoda lähestulkoon kaikkea sekaisin, ihan sama kuinka paljon ja kuinka kauan, darra ei vaan tule käymään.

Suvussa alkoholi on ollut todella iso rasite aina. Jotenkin takaraivossa on ollut pelko että kunhan en itse ratkeaisi niin usein juomaan kuin suvun miehillä on ollut tapana. Eli kun on vapaata niin aina pää täyteen... En pidä itseäni edes mitenkään erityisen vahvaluonteisena, siksi tuo darrattomuuskin pelottaa kun aamulla ei mikään muistuta edellisestä kosteasta illasta. Siitä on lyhyt matka siihen että alkaa vetämään tuplapäivinä.

Eli onko moni ratkennut vastaavasta tilanteesta siihen pisteeseen että voi sanoa olevansa matkalla alkoholismiin? Tällä hetkellä on todella vaikea uskoa että näin kävisi koskaan, mutta never say never.

 

[Hanhi]

En näkisi edes orastavaa ongelmaa, kerran et nauti itse alkoholin juomisesta. Pidät vaan itse kännikertojen määrät kohtuudessa.

 

[palle fontän]

On ollut vaiheita jolloin alkoholinkäyttöni on ollut lähes päivittäistä kohtuullisissa määrin mutta viikkotasolla ollaan oltu jo suurkulutuksen lähimailla. Näinä aikoina on päivisin vituttanut normaalia enemmän ja olen havainnut että ympäristöni on lievästi kärsinyt mieleni ailahteluista ja kotiin tullessa on olut avautunut liiankin helposti ja jatkuvasti.

Monen tutun kanssa on ollut puhetta siitä, että alkoholi ei ole sama aine nykyään kuin parikymppisenä. Eli ryyppääminen vaikuttaa mieleen helpommin. Tulee morkkiksia ja alakuloa, jos enemmän törpöttelee.

Varmaankin riippuu elämäntilanteesta ja esim. duunin stressimäärästä, miten tämä sitten purkautuu ulos.

 

[SamSpade]

Monen tutun kanssa on ollut puhetta siitä, että alkoholi ei ole sama aine nykyään kuin parikymppisenä. Eli ryyppääminen vaikuttaa mieleen helpommin. Tulee morkkiksia ja alakuloa, jos enemmän törpöttelee.

Varmaankin riippuu elämäntilanteesta ja esim. duunin stressimäärästä, miten tämä sitten purkautuu ulos.

Tämä on totta. Morkkikset ikään kuin kumuloituvat iän myötä. Krapulaa minulle ei tule juuri koskaan, siis niin että olisi huono olo tms, mutta morkkikset...

 

[Ted Raikas]

Yksin juominen surullista? Miksi olisi, jos siihen on ns. syynsä. Olkoon se sitten rahatilanne tai vaikka se, että viihtyy paremmin yksin kuin meluisessa kuppilassa. Sitä paitsi voihan joskus kutsua niitä kavereita itselle kyllään sen baarireissun sijaan, vaikkapa juuri peliä katsomaan. Rahaakin menee kaikilla vähemmän.

Usein on tullut oltua eri mieltä päihteistä sekä niiden käytöstä ja kai monesta muustakin asiasta Kisapuiston kanssa, mutta tässä viestissä voin olla aika lailla sataprosenttisesti samoilla linjoilla ihan kaikesta.

En kanssa ymmärrä miksi itsekseen juominen automaattisesti tarkoittaisi alkoholiongelmaa? Ei kai se seura tai sen puute ole mitenkään tekemisissä asian kanssa suoraan? Sitä en toki kiistä, etteikö juuri todella moni alkoholiongelmainen tinttaisi päätänsä täyteen yksin kotonaan ja sammuilisi ties minne (ja tekee ne sitä seurassa kaltaistensa kanssakin), mutta ihan yhtä lailla se voi olla rauhallista keskittymistä vaikka hyvän oluen, viskin tai viinin maisteluun elokuvan tai itselleen laitetunillallisen lomassa tai vaikkapa saunoen. Joskus oma seura on paras seura - pienessä humalatilassakin. Jos se on ajoittaista ja satunnaista ja varsinkin kontrolloitua, niin ei todellakaan ole kyse alkoholismista. Tietysti on hyvä seurata tilannetta ja pystyä analysoimaan, ettei jossain vaiheessa huomaa, että on jatkuvasti hutikassa itsekseen kun ei kotonakaan jaksa olla selvinpäin.

Ajoittaiset kalsarikännit on täysin ok tapa rentoutua ja hallittu oluen- ja viininmaistelu, ilman sen suurempaa humalatilaa nyt täysin normaalia jos makujen maailma kiehtoo.

 

[Salama15]

Yksi ottamisesta sen verran, että tuskin kukaan pitää alkoholistina henkilöä joka ottaa saunan päälle pari tölkkiä sidua / olutta tai ottaa lasillisen tai pari kohtuullista konjakkia illalla töllön tai kirjan äärellä? Jos puhutaan kännihakuisesta yksin ryyppäämisestä niin se on tietty eri asia ja melko huolestuttava merkki.

Henk.koht. olen huomannut tässä jo jonkin aikaa saman kuin edellä kirjoittaneet => vanhemmalla iällä fyysiset kankkuset loistavat likimain poissaolollaan, mutta henkinen puoli on raskas... Eikös se liity jotenkin hormoni-toimintaan?

 

[Ted Raikas]

Jos puhutaan kännihakuisesta yksin ryyppäämisestä niin se on tietty eri asia ja melko huolestuttava merkki.

Minusta se kännihakuisuus on huolestuttava merkki, vaikka se tapahtuisi siten, että tämä henkilö on jossain porukassa. Ei se yksin oleminen nyt ole niin ratkaiseva tekijä tässä. Jotkut nyt vaan muutenkin viihtyy enemmän yksinään, ei se ole aina syrjäytyneen merkki.

Kyse on nyt kuitenkin siitä kuinka usein tuo tapahtuu. Hyvin moni suomalainen vetää itsensä ihan tundralle vuoden mittaan useitakin kertoja, usein toki huolimattomattomuuttaan. Eli se ei ole edes tarkoitus, mutta kun ei tajua lopettaa ajoissa. Ei se nyt suoranaisesti kuitenkaan vielä kerro, että olisi vakava alkoholiongelma. Tietysti jos se toistuu joka viikko ja mahdollisesti useampana päivänä, niin no... sitten tilanne on eri ja riskitekijät on olemassa selkeästi.

 

[Black Adder]

Tämä on totta. Morkkikset ikään kuin kumuloituvat iän myötä. Krapulaa minulle ei tule juuri koskaan, siis niin että olisi huono olo tms, mutta morkkikset...

Ei morkkiksia, ei darraa. Täytyy todella vetää öwerit, että tulee sellainen olo seuraavana päivänä, että toivoisi mieluummin kuolevansa kuin jatkavansa oloissa. Morkkikseen taas pitää töpätä todella pahasti. Eli tuosta näkövinkkelistä olisi kaikki ainekset ammattilaiseksi, mutta kun ei vaan nappaa. Kerran kahdessa kuussa raskaammin ottaminen resetoi sopivasti.

Mutta sen muistin tässä, että kun oli muistikatkoja joitain vuosia sitten, niin jätin pariksi vuodeksi väkevät lähes pois kokonaan. Nyt taas vedän siististi väkeviäkin - muutamat siivut hyvää viskiä tms.

 

[Tarinankertoja]

Olen tästä täällä varmaan jo aiemminkin puhunut, mutta itselleni alkoholi on vanhemmalla iällä >40 lähtien alkanut vaikuttamaan entistä enemmän negatiivisesti.

Sama. Se hyvä ja hausko nousuhumala ei tulekkaan automaattisesti, vaan fiilis kääntyykin negatiiviseksi. Ja nimenomaan paljon harrastamassani yksinjuomisen yhteydessä hyvään nousuhumalaan pääsee yhä harvemmin.

Sosiaalisessa ympäristössä hyvä nousu on yleisempää, ja tämä ehkä juontaa tähän yhteisöllisyys aspektiin, joka havaittiin heroiinin käyttäjillä. Eli kokeeksi heroinnia yksin ottanut "ei päihteitä käyttävä" ei saanut mitään euforista tunnetta ja nisti sai, vaikka sai feikkiä. Ehkä se humalatilakin on osin riippuvainen sosiaalisesta kontekstista, myös yksin juodessa ja vanhemmiten yksinjuomisen sosiaalinen konteksti on jo osin "unohtunut".

Olen tätä testaillut ja subjektiivinen kokemus on, että hyvällä etukäteisfiiliksellä saa hyvän kännin, huonolla huonon ja jollain välinpitämättömän töllönkattelun kanssa se alkoholi ei vaikuta muuhun kuin motoriikkaan.

 

[Tarinankertoja]

ei darraa. Täytyy todella vetää öwerit, että tulee sellainen olo seuraavana päivänä.

Itselläni ei tule krapulaa pääsääntöisesti lainkaan. Ehkä kerran kolmessa vuodessa on pää kipeä seuraavana päivänä, että se haittaisi yleistä olemista. Sukuvika, sama on isällä ja tämän veljillä sekä osalla näiden lapsista.

Tätähän ei yleensä uskota, todetaan vaan että et vaan juo tarpeeksi.. heh.. en kai nykyään ehkä juokkaan, mutta sama asia se on vaikka se kuuluisa(©mertsi) filmi olisi mennyt poikki.

Muutama vuosi sitten Tre:llä etsittiin koehenkilöitä krapulatutkimukseen ja vähän harmittaa ettei tullut lähdettyä tuohon. Täytyykin googlata josko tuosta jo tutkimukstuloksia ois tullu...

 

[pernaveikko]

Yksin ryyppäämisessä on nykyään myös se kuinka yksin sitä lopulta tehdään, vaikka asunnossa ei muita henkilöitä olisikaan.

On kuitenkin faset ja jatkikset ja muut hassut tsätit ja mitä niitä on.

 

[Ted Raikas]

On kuitenkin faset ja jatkikset ja muut hassut tsätit ja mitä niitä on.

Tinder ja kalsarikännit. Uusinta uutta.

 

[Aatos]

Tuo on kyllä jännä, että yksin juomista pidetään jotenkin paheksuttavana ja tosiaan alkoholismin merkkinä. Jos juot saman verran, mutta teet sen kaveriporukassa niin mitään ongelmaa ei ole.

Tuskin ainakaan tässä ketjussa paheksuu. Eikä se että yksin vetelee kalsarikännejä tarkoita sitä että alkoholismi kutsuu.

Baarissa lisäarvon tuo kaverit(jos porukassa on) sekä alkoholi. Kotona yksin ollessa jäljelle jää pelkkä alkoholi.

Varmasti jos tätä ryhmää tutkittaisiin, olisi porukassa enemmän alkoholisteja kuin keskivertokansalaisissa. Alkoholistiksi tullaan ainoastaan juomalla. Yksin harjoittelu antaa varmasti paremman mahdollisuuden päästä rappiolle.

Se on faktinen asia, ei muuta. Ilman arvolatausta.

 

[Worrell]

Yksin ryyppäämisessä on nykyään myös se kuinka yksin sitä lopulta tehdään, vaikka asunnossa ei muita henkilöitä olisikaan.

On kuitenkin faset ja jatkikset ja muut hassut tsätit ja mitä niitä on.

Niinpä. Täällä on näköjään taas tämä sama ralli menossa, mitä aiemmin. Onneksi sinä ja pari muuta olette mun kanssa samaa mieltä siitä, että yksin juominen ei ole pahe.

Te jotka sanotte, että yksin juominen on paha. Kertokaa miksi? Minä kun en näe mitään pahaa siinä, että juot vaikka esimerkiksi pullon punaviiniä iteksesi kotona. Ja kuten edellä pernaveikko toteaa, niin sillonkin voi olla nämä somet ja foorumit jne. joten oikeasti et ole edes täysin "yksin" - ja toisaalta voi sitä ne perskännitkin vetää yksin himassa ihan vapaasti, jos siitä nauttii. Ja ihan vapaasti sitä voi vaikka lukea sitä kirjaa olla ja ilman mitään kontakteja, jos se tuntuu hyvältä. Ihminen voi mielestäni ihan vapaasti nauttia siitä omasta rauhastaan miten tahtoo. Ei aina tarvi olla "bilettämässä" tms.

Baarissa ryyppääminen on ihan sama homma. Toki olet siellä ihmisten seassa (ehkä) live-tilanteissa. Voit juoda paljon tai vähän. Ei se silti vie sitä riskiä pois, että juo niin paljon, että sisuskalut paukahtelee, kun on livenä ihmisten kanssa kontaktissa.

Yhtälailla se riski saada sisuskalut paskaksi on molemmissa tilanteissa, jos ei osaa käyttää alkoholia kohtuudella. Mulle on ihan sama kummasta tavasta tykkää enempi, mutta tämä joidenkin asenne ihmetyttää. Mä olen mielummin rauhassa himassa "yksin" ja yksin sekä kavereiden kanssa kuin baareissa/klubeilla, mutta joskus nekin on kivaa vaihtelua.

Mutta joo. Katellaa!

 

[Ted Raikas]

Baarissa ryyppääminen on ihan sama homma. Toki olet siellä ihmisten seassa (ehkä) live-tilanteissa. Voit juoda paljon tai vähän. Ei se silti vie sitä riskiä pois, että juo niin paljon, että sisuskalut paukahtelee, kun on livenä ihmisten kanssa kontaktissa.

Lisäksi baarissa voit olla ihan yhtä yksin, ellei jopa enemmän yksin kuin kotona. Jos nyt et ole ihmisenä sellainen, joka tuosta vaan tutustuu uusiin ihmisiin ja osaa sosialisoida ja tehdä kontakteja, niin baarissa voi olla todella yksinäistä muiden ihmisten keskellä. Kuten mainittu, niin sosiaalinen media, foorumit jne. voi toimia kotona viinilasin tai oluttuopin ääressä istuvalle vastaavanlaisensa kanavana, mitä monelle jossain baarissa/klubilla istuksiminen. Lisäksi kotona pääsee halvemmalla ja musiikkikin on sitä mitä itse haluaa kuunnella, ei jonkun tyylitajuttoman dj:n ränkyttämää paskaa.

 

[Worrell]

Lisäksi baarissa voit olla ihan yhtä yksin, ellei jopa enemmän yksin kuin kotona. Jos nyt et ole ihmisenä sellainen, joka tuosta vaan tutustuu uusiin ihmisiin ja osaa sosialisoida ja tehdä kontakteja, niin baarissa voi olla todella yksinäistä muiden ihmisten keskellä.

Koko viestisi oli täyttä asiaa, mutta lainaan tästä tämän pätkän, koska asiasta on omakohtaista kokemusta.

Mä olin tossa aboutti rallaa viikko sitten naisystävän avecina hänen kaverinsa synttäreillä. Ne pidettiin paikallisessa yökerhossa. Oli varattu vieraille oma tila. Vieraita about 100 tyyppiä. Näistä henkilöistä tunsin viisi + oman naiseni. Siellä paikassa tuntui kyllä tosiaan lähinnä yksinäiseltä. Join pari kaljaa (4), tuijotin puhelinta ja odotin sitä, että kehtaa lähteä himaan.

Mutta joo. Katellaa!

 

[BlackWolf]

Lisäksi baarissa voit olla ihan yhtä yksin, ellei jopa enemmän yksin kuin kotona. Jos nyt et ole ihmisenä sellainen, joka tuosta vaan tutustuu uusiin ihmisiin ja osaa sosialisoida ja tehdä kontakteja, niin baarissa voi olla todella yksinäistä muiden ihmisten keskellä. Kuten mainittu, niin sosiaalinen media, foorumit jne. voi toimia kotona viinilasin tai oluttuopin ääressä istuvalle vastaavanlaisensa kanavana, mitä monelle jossain baarissa/klubilla istuksiminen. Lisäksi kotona pääsee halvemmalla ja musiikkikin on sitä mitä itse haluaa kuunnella, ei jonkun tyylitajuttoman dj:n ränkyttämää paskaa.

Tullaanpas ottamaan osaa sen verran, kun allekirjoittanutkin on näitä koti ryypiskelijöitä. Tosin esim. tessussa yms. tulee oltua melkoisen useasti silloin kun juo, tai vähintään somessa tai jossain foorumilla lätisemässä. Kiekkoakin tulee monasti katseltua, sehän se on alkavalle alamäelle loistava selitys.

Itseasiassa varsinkin jätkäporukassa on tullut huomattua että baarit on se vihoviimenen paikka missä miellän olevani sosiaalisessa tilanteessa. Alkuillasta esim. joku saunailta tms. menee loistavasti, on hiljasta porukka istuu saunassa tai terassilla yms. juo ja juttelee. Sitten lähdetään baarin ja porukka häviää kuin pieru saharaan, musiikki jytkää niin kovaa että huudetaan toistemme korviin jotain yksittäisiä asioita ja muuten joko hillutaan tanssilattialla hiljaa tai juodaan kaljaa hiljaa, kun hyvin harvoin yksinkertaisesti toisen ääntä kuulee korottamatta volyymiä aivan tuhottomasti. Harvassa on ne paikat missä baarinpuolelta löytyy paikkoja joissa istuskella rauhassa ja jutella.

Olenkin huomannut että baareissa on vain yksinkertaisesti helevatan tylsää ja toki myös kallista juoda sitä olutta ja siitä on todella usein sosiaalinen puoli todella kaukana, siksi olenkin aika usein se, joka poistuu paikalta kello 1-2, kun ei "yksikseni istuminen" (vaikka samassa pöydässä olisi enempikin porukaa) korvat lukossa vain kiinnosta, kun parin hengen päähän ei jutut enää taustamölyltä kanna niin homma vaan ei jotenkin toimi sosiaalisena tapahtumana.

Olisikin hauska tietää että minkä käsityksen mukaan, paitsi ehkä sen takia, että "sosiaalisen" ryyppääjän rahat loppuu kesken ennen riskirajoja, voidaan pitää kotonajuomista pahempana, kuin baarissa saman asian tekemistä. Onhan se nähty julkkiksista, että sitten kun ns. rahaa riittää, niin baarissakin saa itsensä tärviölle.

 

[Ted Raikas]

Samaa käy itsellenikin, että jatkot baarissa tai jossain klubilla on se, missä tuntuu, että porukka häviää ja kaikki kiinnostavat illan aikana syntyneet keskusteluntyngät katkeaa kuin veitsellä leikaten. Iskee helposti sellainen fiilis, että "mitäs vittua minä täällä teen" ja lähinnä tekee mieli mennä himaan ottamaan viskiä tai joku hyvä olut ja kuuntelemaan musaa ja lueskelemaan keskustelupalstoja.

Poikkeuksena ehkä sitten ilmapiiriltään rauhalliset ja usein (onneksi) ilman musiikkia olevat olutravintolat. Siellä voi jotenkin oikeasti sosialisoida ja joskus jopa ventovieraidenkin kanssa tulee juteltua niistä oluista ja sitä kautta jostain muustakin. Jotenkin ei nykyään yleensä hirveästi nappaa mennä mihinkään kuppiloihin, jollei ne ole juuri tuota osastoa, missä on valikoimaa ja ihmisiä jotka tulee sinne juuri siksi. Meluisissa menomestoissa kyllä tuntee itsensä ihan ulkopuoliseksi ja epämukavaksikin. Välttelen.

Joo, ei taida oikein tämä aihe enää liittyä alkoholismiin kyllä. Pahoittelen. Ehkä joku muu ketju sopisi paremmin näistä keskustelemiselle, mutta sanoinpahan nyt vielä nämä sanat. Pysyn siinä pointissa, että kotiloloissa juominen voi oikeasti olla sosiaalisempaa ja psyykkisesti terveempää kuin väkinäinen istuskelu jossain mestassa, missä kaikki on soseessa ja huutavat kilpaa.

 

[Aatos]

Te jotka sanotte, että yksin juominen on paha. Kertokaa miksi? Minä kun en näe mitään pahaa siinä, että juot vaikka esimerkiksi pullon punaviiniä iteksesi kotona.

En minäkään. Vaikka en juokaan.

Kuka täällä paheeksi sitä sanoo ? Sikäli tämä "syytös" edes minulle oli suunnattu.

Jos saa hyvinvointia viinistä, kannattaa sitä juoda. Kauhean yksinkertaista.

Itse toki terveyden ammattilaisena näen myös kolikon toista puolta. Näen mitä viina aiheuttaa joillekin ihmisille, joillekin perheille. Näky on aika rujoa. Sitä ei voi ammatti-ihiminen sivuuttaa.

90 prosenttia ihmisistä ei alkoholisoidu. Loput huomattavasti helpommin. Tämän porukan ei tulisi juoda yksin viiniään. Eikä kaksin.

 

[olkikuukkeli]

En näkisi edes orastavaa ongelmaa, kerran et nauti itse alkoholin juomisesta.

Olenkohan itse vaaravyöhykkeellä kun pidän hyvästä oluesta, viskistä, brandysta/konjakista, rommista... You name it. Pulsulife, here I come!

 

[avs]

Yksin juo hitaammin, kun siinä on muutakin tekemistä. Baarissa taas ei ole muuta kuin se mukin tyhjentäminen ja uuden hakeminen. Harvoinpa sitä kotona on yhtä humalassa kuin baarista tullessa. Aamulla alkaa väsyttää joka tapauksessa, vaikka ei niin ihmeellisessä kuosissa edes olisikaan tai sitten on muuten vaan aika mennä nukkumaan. Ei se yksin olo sitä tuossa kohtaa katso.

Kyllä tuossa taas hieman demonisoidaan.

Nyt olen täysin eri mieltä. Baarissa sen uuden hakeminen voi jonottamisen takia kestää. Kotona ei tarvitse kuin kävellä jääkaapille. Itse juoma kyllä heilahtaa huiviin samaa nopeutta. Ja mulla ainakaan ei ole mitenkään epätavallista, että juon tietokoneen äärellä itseni niin humalaan että herään lattialta.

 

[Hanhi]

Yksi asia on kuitenkin mietityttänyt, että kun näkee selvästi alkoholisoituneen henkilön vaikka kaupan kassalla, niin mistä moinen tärinä? Liittyykö henkiseen vai fyysiseen?

Fyysistähän se. Silloin tietää ottaneensa, kun joutuu pitämään kaksin käsin kiinni loiventavasta.

 

[Hyman Roth]

Löytyihän se tätäkin asiaa käsittelevä ketju. Mutta joo, totesin tuossa taannoin, että juon rajusti liikaa. En nyt ala määrillä repostelemaan, mutta kyllähän tämä jo tuntuu toisinaan ihan sairaalta, kun iso osa vapaa-ajasta menee enemmän tai vähemmän jurrissa. Mutta ongelma on, että mitähän vittua sitä tekisi muutakaan? Alkoholihan vain täyttää sen aukon elämässä, kun ei ole muitakaan intohimoja. Ei juopottelu tietyn rajan jälkeen ole edes mukavaa, mutta se sentään turruttaa vitutuksen ja turhaumat. Jos täällä on kokemuksia siitä, että mitä olette viinan tilalle elämään löytänyt (Muuta kuin Jeesuksen), niin kertokaahan toki.