Matkalla alkoholismiin?

[bebeto]

Jos alkoholismi ei synny juomisella, niin millä sitten? Jos se on geeneissä, niin silloinhan pystytään jo vastasyntyneestä sanomaan, että tästä vauvasta tulee muuten kasvettuaan ehta alkoholisti ettekä te vanhemmat voi sille yhtään mitään, onneksi olkoon vaan. Ja tästä toisesta ei tule, vaikka se joisi kuinka.



Ehkä sinun kanssasi ei kannata tästä asiasta tämän enempää vääntää, jos sisälukutaitosi on tuolla tasolla.



En ole nähnyt.



Olen nähnyt.


Alkoholi "sairautena" loppuu sillä samalla sekunnilla kun ihminen lopettaa juomisen. Vai oletko eri mieltä asiasta? Kerrohan, mikä toinen sairaus loppuu silloin kun ihminen itse haluaa ja niin päättää?

Minulle tuli noista kirjoituksistasi mieleen Artturi Sakari Reinikaisen juttu mustalaisen hevosesta joka kuoli heti kun oppi olemaan syömättä. Se geeni ainoastaan altistaa alkoholismille, ei aiheuta sitä. Sinäkin voit kantaa perimässäsi jollekin sairaudelle altistavaa geeniä mutta et välttämättä sairastu siihen koskaan. Elintavat ja ympäristötekijät vaikuttavat myös.

 

[Kirjoittelija]

Alkoholi "sairautena" loppuu sillä samalla sekunnilla kun ihminen lopettaa juomisen. Vai oletko eri mieltä asiasta? Kerrohan, mikä toinen sairaus loppuu silloin kun ihminen itse haluaa ja niin päättää?

Masennus loppuu, kunhan ihminen vain ottaa itseään niskasta kiinni. Tyydyttikö vastaus?

 

[cottonmouth]

Jos se on geeneissä, niin silloinhan pystytään jo vastasyntyneestä sanomaan, että tästä vauvasta tulee muuten kasvettuaan ehta alkoholisti ettekä te vanhemmat voi sille yhtään mitään, onneksi olkoon vaan. Ja tästä toisesta ei tule, vaikka se joisi kuinka.

Ei voida luonnollisesti suoraan ennustaa loppuelämän suuntaa, mutta toki geenitesteillä alttiutta varmasti voitaisiin kartoittaa. Geenitestejä ei tosin Suomessa vielä käsittääkseni vastasyntyneille tehdä kuitenkaan, ainakaan tästä aiheesta. Mitä ihmeellistä tässä on? Erittäin monien sairauksien alttius (syöpä, diabetes...) periytyy ja loppu on kiinni sitten ympäristöstä, perusbiologiaa. Varmasti osa alkoholismiin geneettisestikin taipuvaisista pystyy lopettamaan, vaikka se vaikeaa onkin, ei siinä, mutta ei se tuota yhteyttä poista.

 

[Kisapuisto]

Ei voida luonnollisesti suoraan ennustaa loppuelämän suuntaa, mutta toki geenitesteillä alttiutta varmasti voitaisiin kartoittaa. Geenitestejä ei tosin Suomessa vielä käsittääkseni vastasyntyneille tehdä kuitenkaan, ainakaan tästä aiheesta. Mitä ihmeellistä tässä on? Erittäin monien sairauksien alttius (syöpä, diabetes...) periytyy ja loppu on kiinni sitten ympäristöstä, perusbiologiaa. Varmasti osa alkoholismiin geneettisestikin taipuvaisista pystyy lopettamaan, vaikka se vaikeaa onkin, ei siinä, mutta ei se tuota yhteyttä poista.

Eli siis jos tehtäisiin noita geenitestejä vastasyntyneille, niin pystyttäisiin jo niistä näkemään, että kenestä tulee alkoholisti ja kenestä ei? Ihan tosissaanko olet tuota mieltä?

Esitän sinullekin sen kysymyksen, johon kukaan ei ole halunnut vastata: Onko sinun mielestäsi ylensyövä läski edelleen ylensyövä läski, vaikka on lopettanut ylensyönnin ja alkanut liikkumaan ja saavuttanut "normaalin" painon?

 

[Meeps]

Eli siis jos tehtäisiin noita geenitestejä vastasyntyneille, niin pystyttäisiin jo niistä näkemään, että kenestä tulee alkoholisti ja kenestä ei? Ihan tosissaanko olet tuota mieltä?

Esitän sinullekin sen kysymyksen, johon kukaan ei ole halunnut vastata: Onko sinun mielestäsi ylensyövä läski edelleen ylensyövä läski, vaikka on lopettanut ylensyönnin ja alkanut liikkumaan ja saavuttanut "normaalin" painon?

Ylensyövä läski ei ole sairaus. Syömishäiriöt taas ovat sairauksia ja jos henkilö on esimerkiksi kärsinyt ahmimishäiriöstä, on todennäköistä, että hän kärsii ahmimishäiriöstä vielä pitkään senkin jälkeen kun on saanut syömisensä hallintaan.

 

[opelix]

Masennus loppuu, kunhan ihminen vain ottaa itseään niskasta kiinni. Tyydyttikö vastaus?

Tuo on kyllä oikeasti todella väsynyt vertaus ja tämä puhe alkoholismin läsnäolosta on jokseenkin kummallinen. Masenuksen tuloa et voi estää mutta alkoholistin on pitänyt jonkin verran ottaa ilolientä alttiuden puhkeamiseksi. Jokin tässä ei nyt täsmää. Alkoholismi on voitettu kun et juo(toki voi vaatia selkärankaa paljonkin)mutta masennus kun et vaan masennu. Näinkö?

 

[bebeto]

Eli siis jos tehtäisiin noita geenitestejä vastasyntyneille, niin pystyttäisiin jo niistä näkemään, että kenestä tulee alkoholisti ja kenestä ei? Ihan tosissaanko olet tuota mieltä?

Esitän sinullekin sen kysymyksen, johon kukaan ei ole halunnut vastata: Onko sinun mielestäsi ylensyövä läski edelleen ylensyövä läski, vaikka on lopettanut ylensyönnin ja alkanut liikkumaan ja saavuttanut "normaalin" painon?

Tämä ketju käsittelee alkoholismia, ei ylensyöntiä. Onko sinun perimässäsi joku jankkaamiseen altistava geeni?

 

[Kisapuisto]

Ylensyövä läski ei ole sairaus. Syömishäiriöt taas ovat sairauksia ja jos henkilö on esimerkiksi kärsinyt ahmimishäiriöstä, on todennäköistä, että hän kärsii ahmimishäiriöstä vielä pitkään senkin jälkeen kun on saanut syömisensä hallintaan.

Ylensyövä läski ei ole sairaus, mutta liikaa juova juoppo on alkoholismin kynsissä riutuva sairas? Ihan tosi?

 

[Meeps]

Ylensyövä läski ei ole sairaus, mutta liikaa juova juoppo on alkoholismin kynsissä riutuva sairas? Ihan tosi?

Ylensyönti ei ole sairaus aivan kuten liikaa juominenkaan ei ole sairaus. Ahmimishäiriö ja alkoholismi taas ovat sairauksia.

 

[cottonmouth]

Eli siis jos tehtäisiin noita geenitestejä vastasyntyneille, niin pystyttäisiin jo niistä näkemään, että kenestä tulee alkoholisti ja kenestä ei?

Älä nyt iso mies esitä tyhmempää kuin olet:

Ei voida luonnollisesti suoraan ennustaa loppuelämän suuntaa, mutta toki geenitesteillä alttiutta varmasti voitaisiin kartoittaa.

Tämähän on ihan normaalia. Perimä vaikuttaa yllättävän moneen tekijään ihmisen elämässä suoraan tai välillisesti. Lisäksi siinä miten paljon perimä ja ympäristö vaikuttavat eri taipumusten/sairauksien suhteen on toki merkittäviä eroja, mutta jotenkin väsynyttä kieltää kokonaisuutta, kun esim. tämä yhteys alkoholismiin on ollut tiedossa jo pitkään. En ymmärrä mikä tässä on niin ihmeellistä; tietty alleeli altistaa esim. 67% keskiarvoa todennäköisemmin rintasyövälle ja joku toinen liittyy siihen, että päihteet ( ja Suomessa tuo nyt on lähinnä alkoholi) addiktoivat keskimäärin n% enemmän.

Edit. Tuohon lihavuuskysymykseen: Toki pitäisi tietää mitkä ovat syyt lihomiseen, mutta kyllähän usein tuossakin voi taustalla olla perimää, jolloin tämä laihtunut henkilö saattaa lihoa helpommin takaisin. Vaikea ottaa täysin kantaa, kun yksittäistä case studya ei nyt ole.

 

[kiwipilot]

Älä nyt iso mies esitä tyhmempää kuin olet

Luulen että tämä ei ole mitenkään mahdollista.

Tuo Kp:n ylensyönti vs. alkoholismi on taas vertauksena aivan käsittämätön ja kertoo hepun keskustelun tasosta kaiken olennaisen. Kaippa sitä on itsekin hieman tyhmä kun lähtee mukaan tuohon jankkaamiseen.

 

[Stevie]

Luulen että tämä ei ole mitenkään mahdollista.

Tuo Kp:n ylensyönti vs. alkoholismi on taas vertauksena aivan käsittämätön ja kertoo hepun keskustelun tasosta kaiken olennaisen. Kaippa sitä on itsekin hieman tyhmä kun lähtee mukaan tuohon jankkaamiseen.

Sä voitit oman taistelusi. Cottonmouth ja Meeps joutuvat vielä taistelemaan ja hankkimaan lisätodisteita.

 

[MunkADunk]

Alkoholismi ei lopu juomisen lopettamiseen? Tuo olisi ihan allekirjoituskamaa, jos noita harrastaisin. Jos alkoholismi ei lopu juomisen lopettamiseen, niin miksi ihmeessä alkoholisti sitten lopettaisi juomisen jos hänen alkoholisminsa ei sillä kuitenkaan lopu?

Kun alkoholisti lopettaa juomisen, tulee hänestä raitis alkoholisti. Sairaus pysyy piilevänä niin kauan kun pulloon ei tartu, mutta ei sieltä kuitenkaan mihinkään häviä. Se ei vaadi paljoa, että jo pitkään kuivilla ollut "entinen alkoholisti, nykyään raitis" vetää kuukauden kuurin ja juo samalla työpaikan ja raha-asiat on päin helvettiä. Tuttavapiiristä löytyy kyllä pari esimerkkiä tapauksista, joissa rankkojen brenkkuvuosien jälkeen raitistutaan hetkeksi, kesti se sitten kaksi kuukautta tai kaksi vuotta, ja pienten tekosyiden ja itselleen valehtelemisen kautta ote alkaa lipsumaan. Ensin saattaa mennä lauantai-iltana pari bisseä, jonkun ajan kuluttua ei salkullinen riitä viikonlopuksi, sitten ollaankin taas monien viikkojen tai kuukausien kestävällä kestokuurilla ja loppua ei näy. Alkoholistille ainoa lääke sairauteen on raittiina oleminen, mutta sekään ei poista sairautta, pitää sen vaan sivussa.

 

[TweetyLeaf]

Tää homma on oikeasti helppoa ymmärtää. Eräs alkoholisti minulle/meille valaisi asiaa joskus. Kyseessä on siis kaveri joka on selvästi (*tirsk*) sekaisin tänäkin päivänä, vaikka ei ollut juonut moneen vuoteen.

Kyseinen kaveri piirsi kuvan jossa on vaakaviiva, sitten toisen viivan alkamaan reippaasti aikaisemman viivan yläpuolelta. Siitä sitten mitä enemmän ja useammin juot piirtyi tuo uusi viiva alaspain kohti vaakaviivaa. Kun kerran osut vaakaviivan kohdalle ja päädyt sen alle olet alkoholisti loppuelämäsi.

Toisinsanoen, jos juomistansa kontrolloi tietoisesti, niin kyllä sitä viinaa/kaljaa voi ottaa, mutta kun kerran menet ns. "viivan alle" niin sieltä ei ole paluuta.

Juominen on kivaa ja haluan vielä vanhana herranakin nauttia naukun kun oikein siltä tuntuu. Siksi kontrolloin juomistani, harvemmin otan perskännit ja yritän kontrolloida tissutteluanikin. Pitäkää pää pinnalla.

Kun alkoholisti lopettaa juomisen, tulee hänestä raitis alkoholisti. Sairaus pysyy piilevänä niin kauan kun pulloon ei tartu, mutta ei sieltä kuitenkaan mihinkään häviä.

Nimenomaan näin.

 

[adolf]

Minun ei itseni tarvitse tapella tuota alkoholismin sairauskäsitettä vastaan ollenkaan. Mutta se minua kiinnostaisi tietää että mikä tuon varsin mainion viime sivulla olleen viiva vertauksen selittää? Minä olen ymmärtänyt asian niin että ihmisellä joka on juonut itsensä alkoholistiksi lopuksi iäkseen, niin on jonnekin tuonne aivoihin jääneet sellaiset pysyvät hermoradat sen alkoholin ympärille, jotka eivät siis häviä sieltä vaikka ilman viinaa olisi oltu vuosia tai jopa vuosikymmeniäkin.

Ja juuri sen takia jos alkoholisti juo sen pitkän raittiuden jälkeenkin, niin tuo sama hermorata aktivoituu joka silloin alunperinkin on sen ihmisen suistanut ongelmiin. Se hermorata huutaa ihmiselle vain "LISÄÄ!" ja se mikä tuossa on katalaa niin, mitä enemmän sitä ottaa, niin se himo ei suinkaan mene pois vaan se vain voimistuu tuo tarve saada "LISÄÄ!", vaikkei edes haluaisi juoda tai siitä ei saisi mitään nautintoa. Ja tämä on se mikä sen addiktoituneen ihmisen sulkee sinne addiktion sisälle, joka ennen pitkää johtaa siihen että se addiktio hallitsee kaikkea ihmisen ajattelua ja värjää kaiken harmaaksi sekä synkäksi josta seuraa masennus. Mitä enemmän juot, sitä enemmän syötät voimaa sille addiktiolle. Eli paradoksaalisesti se mitä yrität tyydyttää itsessäsi, alkaa hallitsemaan sinua yhä enemmän.

Aika hyvä vertaus on että jos ihminen on allerginen vaikka porkkanalle, niin sillä ei ole mitään tekemistä minkään luonteenheikkouden tai selkärangattomuuden kanssa että sen ihmisen kroppa vain reagoi sillä tavalla siihen porkkanaan, eikä se ole mistään halusta kiinni. Sen takia jotkut ihmiset eivät voi syödä porkkanaa ja jotkut ihmiset eivät voi juoda alkoholia, pysyäkseen terveenä. Tästä herääkin sitten se mielenkiintoinen kysymys että minkä vuoksi porkkana-allergikon on niin helppoa olla ilman sitä porkkanaa, mutta alkoholistin on niin mielettömän vaikeaa olla ilman alkoholia? Ei porkkana-allergikolle tuskin tuota mitään kummempia vaikeuksia olla ilman jotain sellaista asiaa, josta hän rupeaa voimaan niin helvatin huonosti. Voisiko olla niin että se alkoholismiongelma on niin kovin paljon syvemmälle tuonne ihmiseen porautunut ongelma? Porkkana tuskin luo ihmisten välisiä suhteita ja auttaa pääsemään yli vaikka ujoudesta tai muista sosiaalisista haasteista ja sen takia siitä on helppo luopua, mutta alkoholilla tällainen vaikutus on. Ja aluksi se on vieläpä ihan todella voimakas.

Ihan tällein selkeyden vuoksi vain kiinnostaisi tämä asia. Addiktioiden ympärille kietoutuu niin paljon aina sellaista mystiikkaa ja oikein kukaan ei taida vielä tietää että mistä siellä addiktion ytimessä ihan aidosti on kyse. Minä itse olen saanut sellaisen vaikutelman, että ne addiktiosta selvinneet ja jotka ovat kyenneet ne alun perin addiktioon ajaneet syyt (jotka löytyvät ihmisen tunne-elämästä) itselleen selvittämään, ovat asian parhaita asiantuntijoita. Kiihkoilijat kiihkoilevat ja heiltä on vaikea sellaista objektiivista näkemystä saada, jossa ei ole omaa lehmää ojassa.

 

[Rontti]

Itsehän olen tällä päivämäärällä päättänyt kokeilla elämistä taas kokonaan ilman alkoholia. Viikonloppu meni hyvässä seurassa ihan överiksi eilen sunnuntaina, kun lauantaina vielä pysyttiin jossain määrin tolkullisessa kunnossa. Yöllä iski sitten joku saatanan psykoosikohtaus ja lattialla istuin, itkin ja pelkäsin kuolevani ja ei voi sanoa vaimonkaan olleen kovin tyytyväinen tilanteeseen. Nyt on sellainen fiilis, että eiköhän tämä ole nähty, Noin yleisesti ottaen juominen on ollut ennen tätä päätöstä omasta mielestä aika hyvinkin hallinnassa, mutta ihan liikaa tuota kaljanlipittelyä tulee vapaapäivinä harrastettua. Tämä taas on johtanut siihen, että se kaljoittelua seuraava päivä menee sitten tietenkin ihan pilalle vähintäänkin makoillessa, jos nyt ei sitten ihan oksennellessa. Varmastikin tuosta huonosta tavasta on irti pääsemistä, mutta uskon onnistuvani ja oikeastaan odotan jo sitä, kun voi nautiskella vaikkapa kesälomalla auringosta ja olemisesta ihan raittiina ja varmaan se vaimollekin on helpotus, kun ei tarvitse tuota touhua enää katsella ja olla huolissaan. Tosikoksi en kuitenkaan aio ryhtyä, älkää toverit peljätkö.

 

[winston]

Ketjun otsikkoon liittyen: Kyllä kiitos.

Noh, musta tuskin kovin kummoista alkoholistia saa aikaiseksi, nyt kun ikää on tullut niin krapulat ovat muuttuneet entistä rankemmiksi ja monipäiväisiksi, eikä silloin todellakaan voi kuvitella ottavansa alkoholia. Jos ottaa viinaa, niin väsyttää vielä kolmenkin päivän päästä. Enkä ole koskaan jatkanut aamulla ryyppäämistä kuin ruotsinlaivalla, koska en jaksa kuunnella krapulassa tai selvinpäin jurrisia kavereita.

Viinien maistelusta ja harrastelusta olen oppinut varmasti vain yhden asian - ne nousevat yllättävän hyvin huppuun.

 

[Rixa88]

Mutta ongelma on, että mitähän vittua sitä tekisi muutakaan? Alkoholihan vain täyttää sen aukon elämässä, kun ei ole muitakaan intohimoja.

Joo, mulle tulee helposti tylsää selvinpäin jolloin alkoholin ottaminen tuntuu oikealta vaihtoehdolta. Kuitenkin pystyn helposti jopa lomalla olemaan arkipäivät selvinpäin ja juomaan ainoastaan viikonloppuisin. Tuo jälkimmäinen lause ei valitettavasti avaudu minulle. Minulla on elämässäni monia muitakin intohimoja alkoholin lisäksi, alkoholi on vain yksi niistä ja sille on oma paikkansa nimenomaan viikonlopuille.

Tuolloin elin elämäni aallonpohjalla ja olin varmaan lievästi masentunut.

Tämä on muuten todella jännä juttu. Moni on kertonut että ainakin osasyy juomiselle on masennus/alakuloisuus/surutilat. Minulla se on juuri päinvastoin, juomisen funktio on minulle hauskanpito ja hyvä perusta hauskanpidolle on se, että fiilis on ennestään hyvä tai edes neutraali. Joitakin kertoja on juomishalu mennyt kokonaan huonosta fiiliksestä syystä taikka toisesta. Yllämainittu tylsyys ei kuitenkaan ole esteenä juomiselle, monesti tylsyys on käännetty hauskaksi illaksi.

Kun kyselit mitä alkoholin tilalle, niin suosittelen yhteisöllistä liikuntaa. Oli laji sitten sähly, lentopallo, kimppakiva tai mitä tahansa, niin silloin ei tule litkittyä. Jos silti tulee, niin liikut vähän kovemmin. Saat hyvän olon ja et jaksa enää vetää viinaa. Väitän, että toimii useimmilla.

Tämä on totta. Kun vietin tipatonta tammikuuta, oli hienoa vaihtelua lauantaina käydä vaikka kiekkoa pelaamassa ulkojäillä. Minulla vain on se ongelma mistä kirjoitin ylempänä, eli jokaiselle intohimolle on aikansa ja paikkansa. On nimittäin todella houkutteleva ajatus ensin urheilla, vaikka sen pari tuntia ulkojäillä, ja sen jälkeen hyvän fiiliksen päälle vielä vetää illalla kunnon kännit. Ja näin olen joskus tehnytkin. Vaikka vapaapäivän aikana liikkuisi kolmekin tuntia niin sen jälkeen on kuitenkin se n. 10 tuntia jona aikana ei välttämättä keksi mitään tekemistä.

 

[Morgoth]

Tämä on totta. Kun vietin tipatonta tammikuuta, oli hienoa vaihtelua lauantaina käydä vaikka kiekkoa pelaamassa ulkojäillä. Minulla vain on se ongelma mistä kirjoitin ylempänä, eli jokaiselle intohimolle on aikansa ja paikkansa. On nimittäin todella houkutteleva ajatus ensin urheilla, vaikka sen pari tuntia ulkojäillä, ja sen jälkeen hyvän fiiliksen päälle vielä vetää illalla kunnon kännit. Ja näin olen joskus tehnytkin. Vaikka vapaapäivän aikana liikkuisi kolmekin tuntia niin sen jälkeen on kuitenkin se n. 10 tuntia jona aikana ei välttämättä keksi mitään tekemistä.

Miten ihmeessä tämä muuten liittyy alkoholismiin. Muuten kuin että sana alkoholi esiintyy muutaman kerran.

 

[Rixa88]

Miten ihmeessä tämä muuten liittyy alkoholismiin. Muuten kuin että sana alkoholi esiintyy muutaman kerran.

Mielekkäästä tekemisestä (eli tässä tapauksessa urheilusta) huolimatta alkoholinkäyttö hallitsee viikonloppuja = Matkalla alkoholismiin?

 

[vilperi]

Näistä asioista kannattaa varmaan puhua jonkun kanssa, mutta kun ei oikein ole ollut viime aikoina seuraa eikä viitsi Facebookissakaan jauhaa julkisesti, kun juorut leviää kovin herkästi...

Mutta mulla on "hiukan" ollut tässä alkoholin kanssa vaikeuksia. Olen mä A-klinikallakin jo katkossa ollut viikon verran ja alkoholiterapeutin kanssa ollut tekemisissä. Mutta ei oikein vielä auta näemmä, alkoholi sellainen aine kun jää kunnolla koukkuun niin jää koukkuun. Eilenkin piti terapeutin kanssa sovittuna oikein olla juomatta mutta ei tullut mitään. Kävin nostamassa pankista 100 euroa ja pistin melkein kaiken saman illan aikana alkoholiin.

Ei näin, tiedän itsekin. Voihan sitä vaikka päivittäinkin juoda kevyesti pari tuoppia päivässä, mutta tuo tahti millä olen alkoholia tässä viime aikoina vetänyt on liian kova. Sitä on vain se himo niin kuin eilenkin, jos innostuu jostain asiasta tai alkaa joku asia vituttamaan niin se on suoraan kännit. Ei tarvi paljoa kun se askel tulee otettua.

Nyt tänäänkin on sellainen himo jo että tekisi mieli taas ottaa. Asiat on oikeasti ollut vaikeita, isoja ongelmia. Mutta nyt pitäisi tahdin alkaa muuttumaan. Tiedän isän parin sedän kautta että tuo touhu ei kannata, voi viedä pahimmillaan hautaan.

Mutta eihän näissä asioissa vertaistukena voi olla tavallinen ihminen jolla ei ole oikein kunnon tietoa näistä jutuista. Jotain pitäisi tehdä, kun pahimmillaan kesän aikana viikkoannokset oli jopa 60-100 annosta luokkaa...

 

[tant gredulin]

Kuka sulla vilpertti on vertaistukena? Fiksuna ihmisenä varmasti tiedät, että paras vertaistuki alkoholiin liittyvissä asioissa on raitistunut alkoholisti.

 

[tant gredulin]

Aika hyvä vertaus on että jos ihminen on allerginen vaikka porkkanalle, niin sillä ei ole mitään tekemistä minkään luonteenheikkouden tai selkärangattomuuden kanssa että sen ihmisen kroppa vain reagoi sillä tavalla siihen porkkanaan, eikä se ole mistään halusta kiinni. Sen takia jotkut ihmiset eivät voi syödä porkkanaa ja jotkut ihmiset eivät voi juoda alkoholia, pysyäkseen terveenä. Tästä herääkin sitten se mielenkiintoinen kysymys että minkä vuoksi porkkana-allergikon on niin helppoa olla ilman sitä porkkanaa, mutta alkoholistin on niin mielettömän vaikeaa olla ilman alkoholia?

Porkkana ei ole hermomyrkky, eikä liuotin :) Hyvä kirjoitus muuten!

 

[godspeed]

Alkoholismi on tylsyydestä johtuvaa. Ei vain ole mitään mihin muuhun sitoutua.

 

[Blöö]

Alkoholismi on tylsyydestä johtuvaa. Ei vain ole mitään mihin muuhun sitoutua.

Tuo on syy juomiseen. Moni suurkuluttaja ei ole alkoholisti, yllättävää kyllä. Nykyään olen entinen suurkuluttaja, mutta en mielestäni entinen alkoholisti. Vaikka useimmat alkoholismin tunnusmerkit täyttyivätkin. Lopettaminen omasta tahdosta oli sen verran kivutonta, että tähän olen päätynyt. Lasi viiniä on nykyään rajani, sekin yleensä vajaa.