Mainos

Matkalla alkoholismiin?

  • 467 625
  • 1 646

Deanwick

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jyväskylä, Seattle ja kansainvälinen kiekko
Uskomattoman hämmentävää tämä ketju. Oikeasti pohditaan kuinka join jopa toisena päivänä putkeen pari olutta, taidanpa olla alkoholisti.

Melkoisen todellisuudesta irroittaunutta touhua.

Mä heitän tästä pallon terveysmedialle ja julkilausumia asioista antaville lääkäreille - nyt varsinkin kun alkoholilainsäädäntöä halutaan väkisin tiukentaa, vastaan tulee aina tasaisin väliajoin turhan pelottelevia juttuja alkoholinkäyttöä kohtaan.

Oma avovaimo pelkää kaikenmaailman riippuvuuksia ihan kunnolla, minkä takia allekirjoittanut on saanut vuosien ajan kuunnella kaikenlaista natinaa alkoholinkäytöstä. Olen itse aika kaukana ongelmakäyttäjästä, viikonloppuisin ehkä pullo viiniä jos jaksaa Alkoon asti, muuten viikon aikana kahtena/kolmena päivänä yhteensä viikosta riippuen 12-18 olutta. Nuo oluetkin olen vaihtanut yhä useammin ykköseen, kun darrapäänsärky iskee jo yleensä sikspäkin jälkeen ja seuraavana päivänä ei saa mitään aikaan.

Ongelma on kuulemma se, että juon yksin. Joo, siinä ne menee iltaisin perheen nukkuessa telkkaria katsoessa tai netissä nördätessä. Monesti tulee roikuttua facebookissa juttelemassa kaverien kanssa. Baariin ei ole tehnyt mieli lähteä enää vuosiin. En vaan haluaisi luopuakaan alkoholista kokonaan, sopivissa määrin se kuitenkin rentouttaa ihan mukavasti.
 

Ted Raikas

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Voisiko vaikkapa alkoholistin parantaa vieroitushoidon sijaan keksimällä mielekästä tekemistä (noin niin kuin kärjistettynä)? Mitä mieltä palstan alkoholistit ovat? Voisiko kolumnissa olla totuuden siemen?
Tuskin suoraan, mutta lähinnä nuo seikat on sellaisia, mitkä pitäisi pystyä havaita ihmisessä jo varhain: lapsena ja teini-iässä. Tehdä silloin asioille jotain, jos ihmisessä näkyy riskiryhmän piirteitä. Myöhemmin se voi olla liian myöhäistä, tai ainakin erittäin vaikeaa. Jos voimakas riippuvuus alkoholiin on syntynyt, niin yhtäkkinen "mielekäs tekeminen" ja "virikkeet" tuskin kääntää kelkkaa. Auttanevat siinä vaiheessa jos henkilö itse on valmis taistelemaan irti viinapirusta ja haluaa apua. Silloin siihen tyhjyyteen on syytä saada jotain inspiroivaa ja rakentavaa, jonka kautta ihminen kokee olevansa onnistuja ja tärkeä.

Hyvin useinhan se tahtoo mennä niin, että riippuvuus vaihtuu toiseen. Paljonhan on esimerkiksi näitä entisiä alkkiksia ja narkkiksia joista tulee Jeesuksen sanan intohimoisia levittäjiä...
 

pernaveikko

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Crusaders, Lechia
Ongelma on kuulemma se, että juon yksin.

Toivottavasti emme joutuisi tästä ministeritasolla vääntämään. Mitä yksin juomiseen voi muuta sanoa kuin, että se on hieno harrastus?

Etkä edes ole yksin. Sinulla on oma musiikkisi tai leffasi tai joku, mutta fasessa ehkä kavereita ja jopa jatkiksellakin joku saattaa lukea viestejäsi.

Joukossa tunnetusti tyhmyys tiivistyy ja silti ei saisi yksin dokailla ja fiilistellä?
 

Musta Nuoli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkue, TuTo. Varauksellisesti.
Kuinkahan paljon paikkaansapitävyyttä tässä Kaaron tiedekolumnissa on?

Kolumni: Addiktiot ovat korvikkeita hengen köyhyydelle - Jani Kaaron kolumnit - Tiede - Helsingin Sanomat

Voisiko vaikkapa alkoholistin parantaa vieroitushoidon sijaan keksimällä mielekästä tekemistä (noin niin kuin kärjistettynä)? Mitä mieltä palstan alkoholistit ovat? Voisiko kolumnissa olla totuuden siemen?

Kaaron kolumnihan perustui tutkimuksiin ja tehtyihin havaintoihin, se ei siis ollut vain Kaaron näkemys. Eli kyllä tuossa varmasti vinha perä on. Monet riippuvuudet ovat muutenkin pitkälti henkisiä riippuvuuksia, ja perustuvat riippuvuuden tuottamaan hyvänolontunteeseen tai edes siihen, että siitä on tullut tapa ja se täyttää jonkinlaisen tyhjiön elämässä.

Kaaron kolumnissa esimerkkinähän olivat lähinnä huumeet, mutta voi sitäkin miettiä, että vaikkapa sodan aikana tuhannet suomalaismiehet käyttivät huumeita ja piristeitä jopa vuosia. Pervitiiniä napattiin sissipartiossa ja niin edelleen, morfiinia tuli haavoihin jos oli tarve jne. Tällöin näillä aineilla oli selkeä tarkoituksensa ja miehillä varsin konkreettisesti mielekästä tekemistä. Lopputulos oli, että hyvin harva pervitiini-sissi sodan jälkeen kuitenkaan addiktoitui. Käyttö loppui suurimmalla osalla siihen, koska henkistä riippuvuutta ei ollut.

En ole alkoholisti, mutta väitän silti, että ns. mielekäs tekeminen tai ainakin säännöllinen tekeminen pitää monia jollain lailla yhteiskunnassa kiinni. Perinteinen työmoraali on yksi sellainen.

Minäkin tiedän tapauksen, joka on alkoholisti, ja jolla lomilla hirttää aina ryyppy päälle. Kuukauden ryyppyputket ja sitten pari viikkoa AA-klinikalla ovat toistuneet kerran jos toisenkin. Normaalissa arjessa hän kuitenkin pysyy kiinni sen takia, että hän käy töissä ja saa työnteosta tiettyä "selkärankaa" ja rutiinia elämälleen. Ei hän työstään pidä erityisesti, mutta pysyy kuitenkin työaikoina ja työviikkoina riittävässä kunnossa.

Jos häneltä vietäisiin mielekäs (tai edes rutiineita tuottava) tekeminen eli työ, niin hän olisi luultavasti joisi itsensä nopeasti hengiltä tai kadulle. Koen tämän kaverin päihderiippuvuuden ennen kaikkea henkiseksi, koska muutama vuosi sitten kun hänellä oli hyvä parisuhde ja elämä onnellisempaa niin ei hän silloin juonut vastaavassa määrin. Sitten kun elämä meni vähän jengoiltaan, niin korkki narahti taas vanhaan malliin.

Mielekäs tekeminen = mielekäs elämä = tunne siitä, että on oma paikka maailmassa ja kuuluu johonkin => ei niin kovaa addiktiota. Tämä on siis minun tulkintani Kaaron kolumnin päätelmistä.
 

Rixa88

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK
Niinpä. Eihän esimerkiksi mitään kirjoja lukemalla tai elokuvia katselemalla voi päästä sellaisiin fiiliksiin mihin viinalla pääsee. Kännissä ei välttämättä edes tarvitse tehdä mitään erikoista. Tuijotat vaikka vaan seinää ja mietiskelet samalla kun kittaat kaljaa ja sulla on erittäin paljon mukavampaa kuin mitä olisi vaikka teatterissa tai jos olisit kaveiden kanssa sählyä pelaamassa tms. Kaikki eivät vissiin kuitenkaan nauti ihan samalla tavalla siitä tunteesta kun on kännissä.
Erittäin hyvin sanottu. Omalla kohdallani menee niin, että jos on jokin asia mikä tuottaa nautintoa, niin sitten on tarve yhdistää kyseinen asia alkoholin kanssa jotta saisin nautintoa korotettua ennestään. Esim. aurinkoisesta kesäpäivästä saa nautintoa itsessään, mutta jos sen yhdistää kylmän oluen kanssa = Priceless. On monta asiaa joilla voi päästä fiiliksiin, leffat, musiikinkuuntelu, seksi tai sählyn/höntsälätkän peluu. Kahta jälkimmäistä ei kannata liikunnallisuuden vuoksi yhdistää alkoholin kanssa (nautinto ei kasva) mutta musan kuuntelu ja hyvän leffan katsominen kaljan kanssa = Priceless too.

Olen joskus pohdiskellutkin että ihmiset, joita ei kiinnosta jokaviikonloppuinen juominen tai alkoholi yleensäkään, eivät sitten vissiin saa siitä samaa nautintoa kuin minä. Toki ymmärrän että syynä juomattomuuteen voi olla ihan mikä tahansa, esim. alkoholisimi "entisessä elämässä"
 

Keltainen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lautp, Saipa ja Veiterä. Ja Hakalin vosut
Ei ei pojat, seksiä ja viinaa ei pidä yhdistää. Sehän on sniitä harvoja asioita, jotka ovat selvinpäin mukavampia. Ja kun sedän ikään pääsette, niin yllättävän pienetkin määrät vaikuttavat suorituskykyyn.
 

pernaveikko

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Crusaders, Lechia
Normaalissa arjessa hän kuitenkin pysyy kiinni sen takia, että hän käy töissä ja saa työnteosta tiettyä "selkärankaa" ja rutiinia elämälleen. Ei hän työstään pidä erityisesti, mutta pysyy kuitenkin työaikoina ja työviikkoina riittävässä kunnossa.

Jos häneltä vietäisiin mielekäs (tai edes rutiineita tuottava) tekeminen eli työ, niin hän olisi luultavasti joisi itsensä nopeasti hengiltä tai kadulle.

Kyllä se on ihan se raha mitä sieltä haetaan, kun on vain pakko käydä jossain duunissa. Kivat maailmankuvat sinulla, mutta kun se ei nyt oikein ole totta.
 

Musta Nuoli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkue, TuTo. Varauksellisesti.
Erittäin hyvin sanottu. Omalla kohdallani menee niin, että jos on jokin asia mikä tuottaa nautintoa, niin sitten on tarve yhdistää kyseinen asia alkoholin kanssa jotta saisin nautintoa korotettua ennestään.

Tuokin on lopulta vain opittu tapa. Eikä siinä tavassa silloin yhtään mitään ongelmaa ole, jos se pysyy kohtuudessa, mutta kun kerran alkoholisti-ketjussa ollaan, niin monella se ei pysy kohtuudessa. Opituista tavoista voi oppia poiskin jos siihen on riittävää halua ja tarvetta ja jos löytää jonkun muun tavan nauttia eri tilanteista. Ulkopuoliset tekijät eivät kauheasti tähän vaikuta, paitsi jos lainsäädäntö olisi tarpeeksi tiukka, mikä taas ei ole reilua kohtuukäyttäjille.

Ei kukaan lapsenakaan kaivannut aurinkoisesta kesäpäivästä nauttimiseen alkoholia. Samoin esimerkiksi tupakointi on pitkälti tottumiskysymys ja pinttynyt tapa polttaa vaikkapa kahvi- tai ruokatauolla on juuri sitä: tapa.

Olen joskus pohdiskellutkin että ihmiset, joita ei kiinnosta jokaviikonloppuinen juominen tai alkoholi yleensäkään, eivät sitten vissiin saa siitä samaa nautintoa kuin minä. Toki ymmärrän että syynä juomattomuuteen voi olla ihan mikä tahansa, esim. alkoholisimi "entisessä elämässä"

Ei minua ainakaan erityisesti kiinnosta. En lasiin sylje enkä absolutisti ole, mutta elämän normaalit toimet, harrasteet ja nautinnot eivät vaadi kylkiäisekseen pisaraakaan alkoholia, päin vastoin se vain häiritsisi ja heikentäisi niitä. Nuorempana ja teini-iässä tuli ryypiskeltyä siinä missä muutkin, ja joskus on kännissä ollut perin mukavaakin, mutta ei se normaaliin viikkoarkeen kuulu.

Minä viihdyn oikein hyvin selvin päin kotonani, ja vaikka pettter oli toista mieltä, niin ainakin minulle elokuvateatterissa käyminen, kirjan lukeminen tai musiikin kuuntelu on mielekästä ilman viinaakin. Itse asiassa kaikki nuo toiminnot tuntuisivat turhilta kännissä, koska keskittymiskyky häiriintyisi.

Alkoholi on ylimääräinen elementti, jolla on oma paikkansa ja aikansa, mutta silloin ollaan mielestäni jo kaltevalla pinnalla liukumassa alaspäin jos aika ja paikka ovat normaalissa jokapäiväisessä arjessa ja käyttömäärät hiljalleen kasvavat. On eri asia vaikkapa juoda olut tai pari lätkämatsissa kuin tissuttaa joka ilta siten, ettei oikein mistään asiasta pysty nauttimaan ilman orastavaa känniä tai turtumuksen tilaa.

Ei se tee lapsillekaan terää syödä karkkia joka päivä, se on lihottavaa ja epäterveellistä. Karkkipäivä on hyvä idea, ja kenties jotkut aikuisetkin kaipaisivat "karkkipäivää" juodakseen silloin viinaa, muina päivinä voisi kokeilla olemista ilman. Tämä ainakin silloin jos kokee alkoholin ongelmakseen ja/tai läheiset ja ympäristö kokevat sen ongelmaksi.

Ei tämä toki mitenkään helppo asia ole. Jos olisi, niin silloinhan ei olisi alkoholismia eikä alkoholin suurkulutusta. Mutta jos viina alkaa viedä voittoa, niin ehkä voisi koittaa etsiä korvikenautintoja ja korvaavia sijaistoimintoja. Siihenhän loppujen lopuksi sekin perustuu, että jotkut hurahtavat uskoon ja juominen/päihdekäyttö loppuu siihen. Uusi asia korvaa vanhan. En silti suosittele fundamentalistiuskovaisuuttakaan, mutta periaate on sama.
 

Worrell

Jäsen
Suosikkijoukkue
RIP Coyotes 1996-2024
Toivottavasti emme joutuisi tästä ministeritasolla vääntämään. Mitä yksin juomiseen voi muuta sanoa kuin, että se on hieno harrastus?

Etkä edes ole yksin. Sinulla on oma musiikkisi tai leffasi tai joku, mutta fasessa ehkä kavereita ja jopa jatkiksellakin joku saattaa lukea viestejäsi.

Joukossa tunnetusti tyhmyys tiivistyy ja silti ei saisi yksin dokailla ja fiilistellä?


Minä en oikein ymmärrä niitä ihmisiä, jotka kauhistelevat yksin juomista. Nyt, kun olen opintojen maailmassa moneen vuoteen mukana, niin 90% porukasta on sitä mieltä, että pitää järjestää jotkut "bileet" että voi juoda alkoholia. Yksin juominen on kuulemma kauheaa, mitään perusteluita en ole sille saanut, vaikka olen kysynyt.

Kuten pernaveikko tossa totesi, niin ei siinä ole edes mitään pahaa. Hyvä elokuva/tv-sarja pyörimään tai hyvää musiikkia. Tai sitten sitä facebookissa tms. kavereille juttelua. Sitä paitsi sehän on vain hienoa, että pystyy nauttimaan elämästä (ja alkoholista) yksin, ilman sosiaalisia paineita. Voi ihan vapaasti ottaa sen verran, kun hyvältä tuntuu ja puuhastella omien mielenkiintojen kohteiden parissa. Minä ainakin pidän edellä mainitusta rauhasta silloin tällöin. Siinä hermo lepää, kun juo vaikka pullon hyvää viiniä ja seurailee jotain mielenkiintoista elokuvaa sohvalla löhöten tai surffailee päämärättömästi internetissä.

Ja mitä tulee tuohon joukossa tyhmyys tiivistyy asiaan, niin on tullut noissa luokkalaisten bileissä käytyä ja niissä on kyllä välillä ihan älytön meininki. Ei vain oikein ole mun juttu. Välillä ne on ihan jees, jos hommat pysyy porukalla hanskassa, mutta niin ei todellakaan aina ole. Ehkä mä sitten olen tullut vanhaksi tai jotain, mutta ei tuollaisista tilanteista poisjääminen ole mua haitannut.
 

pettter

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Samoin esimerkiksi tupakointi on pitkälti tottumiskysymys ja pinttynyt tapa polttaa vaikkapa kahvi- tai ruokatauolla on juuri sitä: tapa.
Eikö tupakoinnin sanota vähentävän elinikää kymmenellä vuodella tai jotain. Viinakin varmaan tekee saman, mutta siitä sentään saa nautintoa, joten sen voi jotenkin perustella. Tuskin tupakasta saa silleen nautintoa, joten sen polttaminen vaikuttaa typerältä.

Joo liikaa ei tietenkään viinaa kannata kiskoa.

Minä viihdyn oikein hyvin selvin päin kotonani, ja vaikka pettter oli toista mieltä, niin ainakin minulle elokuvateatterissa käyminen, kirjan lukeminen tai musiikin kuuntelu on mielekästä ilman viinaakin.
Joo kyllä mäkin tykkään erilaisista asioista. Esimerkiksi noista leffoista mä varmaan saan sen saman nautinnon minkä muutkin, mutta sitten on olemassa joku toinen juttu, josta pystyy saamaan paljon suuremmat kiksit. Nimittäin känni.
 

Ted Raikas

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Kyllähän hyvän ja mielenkiintoisen elokuvan katselu samalla kun siemailee hyvää olutta tai viiniä, voi olla hyvä ja tunnelmallinen kombo. Turhan kovassa tuiskeessa kyllä harvoin tulee mistään mitään valmista, ainakaan katselusta, koska se ei vaan jaksa riittävästi kiehtoa (paitsi tissit ja pillu).

Toisinaan oma seura on paras seura ja itsekseen juopottelu voi olla todella rentouttavaa puuhaa. Ei ole kiirettä, ei kukaan lässyttämässä, voit katsoa ja kuunnella mitä haluat. Netti on ystävä. Voit myös sammua (jos siihen pisteeseen mennään) rauhassa omaan kämppään. Kukaan ei syyhki lompakkoa ja puhelinta.

Ja jos nyt baariin sattumoisin tekee mieli, niin itse kun Kalliossa asun, niin kuppilat on siinä nurkan takana. Harvemmin kyllä ilman seuraa huvittaa lähteä, kun en ole erityisen kyvykäs tutustumaan ventovieraisiin, edes tuiskeessa.
 
Suosikkijoukkue
Greek Philosophers
Joo kyllä mäkin tykkään erilaisista asioista. Esimerkiksi noista leffoista mä varmaan saan sen saman nautinnon minkä muutkin, mutta sitten on olemassa joku toinen juttu, josta pystyy saamaan paljon suuremmat kiksit. Nimittäin känni.

Taisi olla juuri tutkimus, jossa Alko rankattiin Suomen parhaaksi työpaikaksi. Epäilemättä ainakin medianhallinnan puolella on onnistuttu tulospalkkioiden määrittelyssä ihan nappiin.

=> mistä juohtuikin mieleeni, että miksei Alko voisi olla osuuskunta? Meidän kuluttajien itsensä omistama yhtiö, josta suurimmat panostajat keräävät suurimmat hyödyt. Reilua, eikö totta?
 

moby

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP(#42)
Ei ei pojat, seksiä ja viinaa ei pidä yhdistää. Sehän on sniitä harvoja asioita, jotka ovat selvinpäin mukavampia. Ja kun sedän ikään pääsette, niin yllättävän pienetkin määrät vaikuttavat suorituskykyyn.

Onneksi tähänkin on keksitty ratkaisu. Lääkitys kohdalleen ja heppi toimii vaikka nelivetokunnossa. Thaimaasta ostin 50kpl jollin kappalehinnaksi tuli n. 75c/kpl. Himaan tullessa vielä 30 jäljellä. Vähän kuumotti paluu, kun lento oli Amsterdamin kautta, mutta eihän siellä Vantaan tullissa ollut ketään.
 
Suosikkijoukkue
Greek Philosophers
...Addiktion suuruudessa ja vaikutuksessa ihmisen elämänhallintaan on sitten elävässä elämässä meillä itse kullakin aste-eroja, jotka saattavat lisäksi vaihdella myös muun elämäntilanteen mukaan.

Suhtaumisissa asioihin löytyy eroja löytyy ihan sieltä sisäpuoleltakin. Siksi alunperin ketjuun kirjoitinkin.

Tämä juuri yritti olla vähän niinkö pointtini, tämä suhtautuminen asioihin.

Syitä on sysissä ja sepissä, en sitä kiistä, mutta juuri siitä syystä kavahdan aina sellaista "väärin ajateltu" -tyyppistä keskustelua, jota aina silloin tällöin kohtaa ihmisluontoon näinkin syvästi kytkeytyvissä kysymyksissä.
 

pettter

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Usein iskee jonkinlainen "paniikki", jos humala vie kontrollin.
Joo, mutta sitä mä vähän mietiskelin että miten se ilmenee kun kontrolli lähtee? Himassa istuu perse penkissä ja kittaa kaljaa tai viinaa. Vessassa käydessä sitten aina huomaa miten askel heittää ja kustessakin pitää ottaa tukea seinästä. Ja puhuessa tietenkin puhe sammaltaisi, mutta harvoin kait sitä kännissä tulee puhuttua. Kännykkäänkään ei viitsi vastata jos joku soittaa. Sitä vaan nauttii siitä mahtavasta fiiliksestä ja toivoisi ettei se loppuisi koskaan. Ja lisää kun juo niin fiilis aina vaan paranee. Nukkumaankaan ei millään malta mennä vaikka kuinka väsyttäisi ja kello olisi neljä yöllä tai jotain. No jossakin vaiheessa sitä kuitenkin simahtaa, ja aamulla ei yleensä muista loppuyöstä mitään. Seuraavana päivänä sitten krapulassa huomaa että hitto taas tuli tuollakin treffifoorumilla lähetettyä viidellekymmenelle naiselle "mä haluan nuolla sun peppureikää", mikä tietenkin siinä sitten kovasti hymyilyttää.
 

sierramies

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kaikki vituttaa, myös sekin.
Sinänsä hyvä, ettei palstalta löytyne elämän ja kuoleman rajalla eläviä pahoja ongelmajuoppoja. Eivät ainakaan tänne kirjottele.

Kyllä tämä rappioelämä alkaa pikkuhiljaa vaatimaan veronsa. Ei kestä sisuskalut eikä pää. Yritä siinä tehdä töitä samalla.

Tämä on kamala riippuvuus, paljon pahempi kuin kukan polttaminen viikonloppuisin. Toivonkin vilpittömästi, että palstan alkoholiriippuvaiset tai sen rajalla elävät hankkisivat ajoissa apua.

"Nyt uudet juopot kapakankin
illoin täyttävät
niin nuorilta ne näyttävät
on sama pitkä taival heillä vielä
edessä
hän tuumii silmät vedessä
on aamuyö ja vanha juoppo kotiin
astelee hän talon nurkkaa kastelee
niin vaikea on liikutustaan hänen
salata, ei tältä tieltä palata"

Tsemppiä raitistumiseen.
 

moby

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP(#42)
Sinänsä hyvä, ettei palstalta löytyne elämän ja kuoleman rajalla eläviä pahoja ongelmajuoppoja. Eivät ainakaan tänne kirjottele.

Kyllä tämä rappioelämä alkaa pikkuhiljaa vaatimaan veronsa. Ei kestä sisuskalut eikä pää. Yritä siinä tehdä töitä samalla.

No ei nyt ihan elämän ja kuoleman rajalla mennä, mutta kyllähän brenkku maistuu vähän samalla tavalla kuin sullekin. Nyt kun ei ole oikein muuta tekemistä, niin viinapullo on paras kaveri.

Onneksi nyt on tunnelin päässä valoa ja kohta pääsee taas duuniin. Joo olen alkoholisti, mutta ei ole vielä tässä vaiheessa tullut mieleenkään lähteä katkolle tai mihinkään kerhoihin. Taas kun löytyy mielekästä tekemistä, dokaaminen vähenee radikaalisti.

Tässä ilman mitään järkevää tekemistä on tullut reissattua ympäri maailmaa, lähinnä sellaisiin kohteisiin, jossa saa polttaa ja dokata hyvien frendien kanssa ilman demarikieltoja vrt. rakas kotimaamme. Onneksi on tullut säästettyä sopivasti, että voi ottaa rennosti kun siihen on mahdollisuus. Vuoden verran olen ollut tekemättä mitään ja nyt tosiaan alkaa olla aika tehdä jotain järkevää...
 

Kilgore Trout

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
Juu, jos sitä sattuisi ottamaan pikkujoulujen jälkeen pari keskari korjaukseen, ei puhuta välttämättä alkoholismista. Voinen (valitettavasti) väittää olevani yksi palstan pahimmista juopoista. Olen siis ollut melkein "puoli-ammattilainen". Jos jollain on kuva alkoholismista, se on minulla. Surullista kyllä.

Olen viettänyt elämästäni n. 11kk (sic!) kaikennäköisissä hoidoissa, katkolla, sairaaloissa, psykiatrisissa hoidoissa, parantoloissa jne.
.
.
.
Taidan olla näitä yhteiskunnan vihaamia ongelmapaskiaisia. Edelleen yritän päästä yhteiskuntakelpoiseksi veronmaksajaksi.

Minä sain juomisen lopulta poikki Minnesota -hoidossa ja nyt on mennyt reilut puolitoista vuotta selvinpäin, päivä kerrallaan. Siinä hoitomallissa alkoholismia pidetään yksiselitteisesti sairautena, parantumattomana sairautena josta paluuta kohtuukäyttäjäksi ei ole. Pelkistetysti sen puhkeamiseen tarvitaan perimä ja riittävä määrä päihdettä. Näin sen ainakin ymmärsin.

Ne syyt miksi viinaa sitten otetaan niin paljon että se lopulta johtaa alkoholismiin, ovat moninaiset eikä yhtä selkeää syytä varmastikaan löydy. Toisille viina vaan maistuu hyvältä ja siitä saa voittajaolon. Toiset juovat elämätuskaansa ja jotkut hankivat täytettä tylsyyteen jne.

Minnesota -hoidossa terapeutit ovat raittiita alkoholisteja tai addikteja, mikä antaa heidän sanomisilleen aivan erilaisen painoarvon kuin jos samat asiat sanoisi nalkuttava vaimo tai lääketieteen tohtori. Siellä ei tosiaankaan hyssytellä mutta ei toisaalta tuomitakaan.
 

sierramies

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kaikki vituttaa, myös sekin.
No ei nyt ihan elämän ja kuoleman rajalla mennä, mutta kyllähän brenkku maistuu vähän samalla tavalla kuin sullekin. Nyt kun ei ole oikein muuta tekemistä, niin viinapullo on paras kaveri.

Onneksi nyt on tunnelin päässä valoa ja kohta pääsee taas duuniin. Joo olen alkoholisti, mutta ei ole vielä tässä vaiheessa tullut mieleenkään lähteä katkolle tai mihinkään kerhoihin. Taas kun löytyy mielekästä tekemistä, dokaaminen vähenee radikaalisti.

Tässä ilman mitään järkevää tekemistä on tullut reissattua ympäri maailmaa, lähinnä sellaisiin kohteisiin, jossa saa polttaa ja dokata hyvien frendien kanssa ilman demarikieltoja vrt. rakas kotimaamme. Onneksi on tullut säästettyä sopivasti, että voi ottaa rennosti kun siihen on mahdollisuus. Vuoden verran olen ollut tekemättä mitään ja nyt tosiaan alkaa olla aika tehdä jotain järkevää...

Hienoa että mielekäs tekeminen vähentää juopotteluasi. Kunpa se toimisi minuunkin! Jos ei ole tekemistä - minä juopottelen. Jos on tekemistä - minä juopottelen. Varmaan tosi säälittävää palstalaisten mielestä. Shit happens.

En voi asialle mitään. Nyt on kauan odotettu työhönvalmennuspaikka alla, jos sitä vaikka vielä töihin kykenisi. Mutta juomistani se ei ole vähentänyt. Kaikki sujuu varmaan kuin rasvattu, kunnes soittelen töihin sairaalasta haimatulehduksen vuoksi. Hommia painan palkatta puolet kovemmalla motivaatiolla kuin firman palkalliset työntekijät. Ja litran leka menee töiden jälkeen.

Vielä on haalea toivo inhimillisestä elämästä. Velttoudesta ja yhteiskunnan hyväksikäytöstä minua ei voi syyttää, kauhea yritys on päällä koko ajan. Se on tuttua. Painoin haastavaa IT-alan hommaakin pari vuotta välillä kanuunassa, välillä pienessä pierussa. Ja kännykät kuitenkin kehittyivät osastomme ansiosta, en ollut mikään riippakivi.Tein myös raskaan neljän vuoden jakson omaishoitajana, saaden 600e kuussa. Ja veroni olen aina maksanut mielelläni.

Ei tässä ole kuin kaksi vaihtoehtoa: raitistuminen tai pikainen kuolema.
 
Viimeksi muokattu:

godspeed

Jäsen
Sierramiehelle: kuinka paljon mielialasi heittelee? Tunnistatko sitä itse, vai ovatko muut mahdollisesti kertoneet, että se voisi heitellä?

Minulle tulee jotenkin kuva, että kyse voisi olla kaksisuuntaisesta.
 

Ted Raikas

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Hienoa että mielekäs tekeminen vähentää juopotteluasi. Kunpa se toimisi minuunkin! Jos ei ole tekemistä - minä juopottelen. Jos on tekemistä - minä juopottelen. Varmaan tosi säälittävää palstalaisten mielestä. Shit happens.
Ei todellakaan ole mitään säälittävää. Pikemminkin rohkeaa, että uskallat asiat kertoa suoraan ja näinkin julkisesti. Moni häpeilisi ja piilottelisi ongelmiaan ja kieltäisi ne itseltään.

Toivotaan, että saat muutosta aikaan. Nehän ei usein tule missään vakavissa ongelmissa ja sairauksissa heti, tarvitaan kärsivällisyyttä ja usein myös muiden tukea.

Tsemppiä!
 

sierramies

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kaikki vituttaa, myös sekin.
Sierramiehelle: kuinka paljon mielialasi heittelee? Tunnistatko sitä itse, vai ovatko muut mahdollisesti kertoneet, että se voisi heitellä?

Minulle tulee jotenkin kuva, että kyse voisi olla kaksisuuntaisesta.

Mielialani heittelee kuin Ilveksen peli; välillä tunteet kaakossa positiivisesti, välillä en pääse kotoa pihalle masennuksen vuoksi. Kaksisuuntainen mielialahäiriö "parhaimmillaan". Maniassa saatan leipoa 5 kertaa viikossa (asun yksin, kukas vittu niitä torttuja syö) ), lukea 7 kirjaa yhtä aikaa tai tehdä muuta paljon tyhmempää. Edelleen maksan laskuja vuoden 2011 maniajaksostani. Tulipa tehtyä 11 000 euron "piikki" pikku vauhti päällä, 5 kuukaudessa. Ei oikein auta masennusvaiheessa ulosottomiehen halveksittavat, ymmärtämyksen puutteesta johtuvat "virkamiesvittuilevat" soitot.

Niin, ja lääkitys on niin kaakossa, kun voi olla. Se tappaisi pari kevyempää junioria viikossa ;-) Moni Koukkuniemen vanhus oli kateellinen dosetistani. Parrhaimmillaan (pahimillaan) 115 pilleriä viikossa. Saavutus sekin.
 
Viimeksi muokattu:

godspeed

Jäsen
Mitä olen nyt juttujasi lukenut tässä jonkin aikaa, niin nyt vasta alkoi raksuttaan, miksi olet nytkin melko iloisella, prosessia käsittelevällä ja hyvinkin puheliaalla tuulella liikkeellä. Parikin syytä: samat paperit ja se, että tiedostat missä mennään.

Helppo samaistua kerrankin tähän ketjuun, kun tyhmyyksiä löytyy myös omalta tililtä, joskin ne on enemmänkin luonteenomaisia, enkä ole noita suuria taloudellisia kahjouksia ehtinyt suorittamaan - tyyppien välillä onkin käyty pohdintaa. Enempi reagoin rauhallisemmin (joskus tosin keittää aika tavallakin), minkä takia menikin n. 4 vuotta ennen kuin "liian täyspäiseksi" moittineet tohtorit alkoivat ottamaan todesta. Varmaan johtuu siitä, että pohdiskelen hyvin mielelläni ja alkoholi vain vauhdittaa ajatuksenjuoksua, mikä saa joissakin ihmisissä hyvin suuria hylkimisreaktioita aikaan - sekä myös päinvastoin. Tuota neljän vuoden jaksoakin ennen ehti kehkeytymään "puhtaita" masennusvuosia, joissa ei kulunut alkoa normaalia enempää - kirkkaista pysyn syystä ja toisesta erossa mielelläni.

En tosin vieläkään osaa ajatella, että kyse olisi kuin vain persoonallisesta ajatustavasta, jota sitten helposti moititaan. Enkä lähellekään varma, että diagnoosi olisi oikea. Mutta sen perusteella mitä nyt kerrot, niin tulee jo melkein euforia kun tietää, mistä kyse.
 

sierramies

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kaikki vituttaa, myös sekin.
Minä sain juomisen lopulta poikki Minnesota -hoidossa ja nyt on mennyt reilut puolitoista vuotta selvinpäin, päivä kerrallaan. Siinä hoitomallissa alkoholismia pidetään yksiselitteisesti sairautena, parantumattomana sairautena josta paluuta kohtuukäyttäjäksi ei ole. Pelkistetysti sen puhkeamiseen tarvitaan perimä ja riittävä määrä päihdettä. Näin sen ainakin ymmärsin.

Ne syyt miksi viinaa sitten otetaan niin paljon että se lopulta johtaa alkoholismiin, ovat moninaiset eikä yhtä selkeää syytä varmastikaan löydy. Toisille viina vaan maistuu hyvältä ja siitä saa voittajaolon. Toiset juovat elämätuskaansa ja jotkut hankivat täytettä tylsyyteen jne.

Minnesota -hoidossa terapeutit ovat raittiita alkoholisteja tai addikteja, mikä antaa heidän sanomisilleen aivan erilaisen painoarvon kuin jos samat asiat sanoisi nalkuttava vaimo tai lääketieteen tohtori. Siellä ei tosiaankaan hyssytellä mutta ei toisaalta tuomitakaan.

Olen kuullut pelkkää hyvää Minnesota-hoidosta. Raastavaa, mutta tuottaa tuloksia. Näinä lama-aikoina on vaan turhaa havitella maksusitoumusta sinne. Kaikki Tampereen deekut ohjataan Mainiemeen Lammille (hyvä paikka sekin, 3krt kurssilla. Lähettävät varmaan pian joukorttejakin meikäläiselle. uskollinen asiakas)
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös