Mainos

Matkalla alkoholismiin?

  • 473 967
  • 1 663

adolf

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat & Haminan Palloilijat
Itse muistelen, että morkkikset oli minulla aivan järisyttäviä. Olen myöhemmin ajatellut, että tuo ehkä oli jollain tavalla minun onnenikin, että sain aivan kaameita morkkiksia sellaisista asioista, joille moni olisi saattanut vaan kohauttaa olkiaan.

Tietysti se fyysinen olokin oli tosi huono, mutta mieleen on jäänyt nimenomaan se, että millaista se aika henkisesti silloin oli.

Mutta onneksi siitä on jo kauan aikaa.
 

Ollakseni

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings
Tämä on muuten erinomainen työkalu, jos haluaa jotain konkreettista näyttöä numeroina kuinka paljon sitä alkoholia kuluukaan. Kävin itsekin labrassa alkuviikosta kolmen viikon sairastelun jälkeen ja pyysin ihan itse siihen kaikki maksa-arvot. Perinteiset ALAT- ja GT-arvot oli ihan ok ja niistä ei olisi voinut päätellä että alla on kaikkien aikojen kostein kesä.

Toista se oli tuon B-PEthin kanssa. Pelkäsin, että paljon raja-arvot ylittyy ja niinhän siinä kävi, että pelko oli ihan aiheellista, koska arvo oli paljon korkeampi kuin olisin osannut kuvitellakaan. Koen, että jotain tuollaista herätystä tarvitsin itse, että osaan kiertää korkin kii ja edessä on niin sanotusti lohduton lokakuu. Ja hyvä niin.
Joo nuo B-Peth arvot ovat kyllä vähän jänniä. Tuossa maaliskuun lopulla oli testeissä 0,33 mikromoolia vai miten meneekään. En nyt mielestäni ollut edes erityisemmin juonut viimeisen parin kuukauden aikana verrattuna johonkin kunnon opiskelija-aktiivi aikoihin. Noh kun ne olivat psykologisiin testeihin liittyviä asioita niin sitten tuli oltua aika kuivin suin jonnekin toukokuulle saakka ja sieltä tuli vain alle 0,05 mikä tarkoittaa sitä ettei juo ollenkaan (enkä minä ollut juonutkaan kuin jotain alkoholittomia oluita tai juomia joissa sitä alkoholia on alle 0.7%). Noh kesän loppua kohden pääsi vähän lipsumaan ja kun oli taas aika mennä testeihin niin sieltä tuli 0,3 joka meni kuitenkin normaalikäytön puolelle. Nyt taas viimeisin testi sen jälkeen 0,05. On kyllä keskimäärin rasittavaa käydä noissa testeissä jatkuvasti, mutta kyllä siinä vähän mietti omaa alkoholinkäyttöä kun "Enhän minä nyt niin paljoa juo" laittaa samantien maksan vähän koville.
 

adolf

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat & Haminan Palloilijat
Kirjoitellaas asiasta tänne. Ihan näin vertaistuen nimissä.

Vanhemmillani on jonkinlainen kriisi menossa. Sen verran paha, että isää ei kuulemma ole kotona näkynyt muutamaan päivään. Äitini äsken itkien vuodatti minulle heidän tilannettaan. Hän siis noin niin kuin tiivistetysti kokee, että elää edelleen sen saman sairaan alkoholistin kanssa, joka nyt ei vaan nykyisellään enää satu juomaan.

Isä oli nyt siis suuttunut yhdestä keskustelusta, mikä siellä heidän luonaan viimeksi käytiin, kun itsekin olin paikalla. Hän siis tosiaan lopetti dokaamisen suunnilleen 20 vuotta sitten, mutta miten sen nyt kauniisti sanoisi... ne jotkut tietyt alkoholistin piirteet näkyvät hänessä edelleen.

Hän käy todella aktiivisesti AA:ssa. Itsekin siellä aikanaan kävin hyvin paljonkin, ja silloin jo pisti silmään se, että se AA voi itsessään muuttua ihmisille monessa mielessä aika kielteiseksi asiaksi. Kun monilla todella kauan juomatta olleilla ihmisillä se on niin, että se elämä jotenkin täysin edelleen pyörii sen alkoholismin, AA:n ja siitä juomattomuudesta sekä kaikesta siihen liittyvästä puhumisesta, niin jotain ongelmallista tuossa on.

Esimerkkinä vaikka se, että kun automaattisesti asiahan ei tietenkään ole niin, että jos ihminen on juossut vuosikymmeniä siellä AA-kerhoissa, niin ei se sitä tarkoita, että ne tunne-elämän jutut, mitä siihen juomiseen on paettu, niin ne olisivat minnekään hävinneet. Ja mielestäni isäni kohdalla on kyse juuri tästä.

Tällä asialla, kun on siellä AA:ssa monille todella iso merkitys, ja en ikinä ole oikein voinut ymmärtää tuota, että minkä takia sille raittiuden pituudelle annetaan oikein minkäänlaista merkitystä. Jotenkin itse suhtaudun asiaan niin, että silloin kun ihminen raitistuu, niin siinä nousee tapetille aivan älyttömän paljon tärkeämpiä ja merkityksellisempiä asioita, kuin se, että kuinka pitkään joku on ollut juomatta.

Otan tästä sellaisen esimerkin, että tulee mieleeni eräs nuori nainen, joka oli addiktoitunut alkoholiin, ja esiintyi yhdessä pitkässä TV-haastattelussa. Olisiko punainen lanka ollut ohjelma, tai joku vastaava. Siitä nuoresta naisesta suorastaan säkenöi se läpi, että miten hän on sinut sen asian kanssa, että hänellä on tausta päihderiippuvuudesta ja ennen kaikkea se, että miten hyvin hän oli sinut itsensä kanssa. Sen vaan näkee ihmisestä, että miten joku on onnistunut pudottamaan sen paskaisen taakan selästään, mitä päihderiippuvaiset aina enemmän tai vähemmän vetävät perässään.

Tämä nainen oli ollut siinä haastattelun aikaan 2 tai 3 vuotta raittiina.

Sitten olen nähnyt juurikin siellä AA:ssa paljon sellaisia ihmisiä, että he ovat olleet vuosikymmeniä juomatta, ja ei siinä vieressä tarvitse kovin kauaa kuunnella heidän juttujaan, kun käy aivan päivänselväksi se, että eivät he tosiaankaan kovinkaan häävillä tavalla itsensä kanssa sinut ole. Sen minkä itsestäni tiedän on se, että meille voi vaan olla joskus valtavan vaikeaa ja tuskallista tunnustaa tätä tosiasiaa itsellemme. Että me edelleen kannetaan sitä jonkinlaista painolastia tuolla sisällämme, joka on syntynyt ennen juoma-aikoja ja/tai silloin juoma-aikana.

Ja tuohon se kiteytyy, että millä asioilla tässä raitistumisessa on merkitystä ja millä ei. Se raittiuden pituus ei todellakaan käy oikeastaan mistään muusta asiasta, kuin heikon itsetunnon omaavan ihmisen egon pönkittämisestä.

Ajattelin, että koitan hänen kanssaan sopia tässä lähiaikoina niin, että juttelen hänen kanssaan kahden kesken. Tuo kun äitini pillahti siinä itkuun, niin oli kuin olisi joku musta kaapu vedetty päälle, että miten tämä asia voi olla vieläkin näin, että kaikkien näiden vuosienkin jälkeen... edelleen tämä sama perheemme sairastunut dynamiikka on läsnä.

Se asia, josta eroon pyristelyn eteen olen tehnyt aivan valtavan määrän duunia itseni kanssa, että se musta kaapu ei enää ikinä laskeutuisi elämääni.

Voisin yrittää kertoa hänelle, että ei minua kiinnosta perseenkään vertaa esimerkiksi se, että oletko ollut 1 päivän vai 20 vuotta juomatta. Se millä on minulle merkitystä on se, että tänäpäivänä minulla on isä. Ihan vitun sama muuten, mutta se, että minulla on isä, niin sillä on väliä.

Asia on nyt vähän niin, että kun olisi minullekin kiva, että minulla olisi joku jolle puhua. Sitä ei minulla ikinä ollut silloin lapsena, että olisi ollut joku jolle kertoa siitä, että miltä se kodissamme oleva alkoholismi tuntuu. Ja nyt näin aikuisiällä, niin ei helvetti... Vieläkin se sieltä jostain tulee. Ei enää käy, että joudun kärsimään läheisenä tuosta taudista. Nyt helpottaisi, jos olisi joku sisarus, jonka kanssa jakaa tämä asia, mutta ainoana lapsena ei sitä mahdollisuutta ole.
 
Viimeksi muokattu:

godspeed

Jäsen
En kyllä yhtään ihmettele, jos jollakulla narahtaa korkki auki siihen ahdistukseen. Karmea tunne paikoitellen. Minullakaan ei tällä hetkellä olisi mitään syytä ajatellakaan juomista, ellei hieman ahdistaisi. Nyt on kuitenkin tultu niin pitkä matka (vuosi ja parisen kuukautta) tähän asti, että käytännössä mitään varsinaista vaaraa ei ole juoda. En siis muista enää miltä juomat maistuu, en miltä humala tuntuu ja muutenkin on kaikki asiat järjestyneet niin, että ollaan erossa kaikesta juomiseen liittyvästä. Kirjoitan tännekin huomattavasti harvemmin, koska alkoholi ei vain pyöri enää ajatuksissa vanhaan malliin. Olen siis tottunut asiaan.

Tämä on kaikkinensa sellaista vapaata ja raikasta elämää siitäkin huolimatta, että minulla on nuo mielenterveysongelmat ja tulevat olemaankin, vaikka en joisi. Mutta on tosiaan niin mukavaa olla selvinpäin, kun tässä on täysin poissa kaikki se stressi, että mistä lisää juomaa ja riittävätkö rahat ja juomat ja ties mitä paskaa. Ei mitään tällaista.

Toivotan kaikille hyvää viikonloppua riippumatta tilanteesta. Toivottavasti se tilanne on se, että ne ovat olleet juomatta, joilla siitä on kehkeytynyt ongelma tai useampikin. Mutta en ole tuomitsemassa niitä, joilla on eri meininki. Eikä se minulle kuulu, mutta kovasti silti jaksamista kaikille keillä on jotain ajateltavaa sen suhteen missä elämässä tällä hetkellä mennään :)
 

godspeed

Jäsen




Humppayhtye Eläkeläisten rumpali kertoo omasta ryyppäämisestään ja raitistumisestaan. Suosittelen kyllä tsekkaamaan tämän, jos aihe yhtään kiinnostaa tai koskettaa. Mutta jos tällainen hyvin havainnollistavakaan "peruskertomus" heti alussa ei kiinnosta, niin suosittelen kärsimättömiä hyppäämään 18 minuutin kohdalle. Helvetin pysäyttävä juttu alkaa heti siitä. Huh huh.
 

godspeed

Jäsen
Valtakunnassa kaikki ilmeisesti hyvin?

Viikko on taas mennyt ja enää minä mietin miten muilla menee. Minun ei tarvitse enää spämmätä tänne jatkuvasti, sillä niin hyvin asiat kuitenkin ovat.

Tavallaan sellainen kuherruskuukausi on käynnistynyt uudelleen, kun on huomannut, että selvinpäin oikeasti voi olla ihan ongelmitta, eikä juomista edes ajattele. Ei tarvitse kuin pitää huoli siitä, että ei edes sitä yhtä saunakaljaa.

Toivottavasti hyvää viikonloppua kaikille, aivan täysin tilanteesta riippumatta.
 

godspeed

Jäsen
Aivan mainiosti, huomenna kaksi kuukautta täyteen tipatonta. Tämän lisäksi reilu kaksi viikkoa ilman röökiä.

Nyt voi sanoa, että on otettu härkää sarvista jne. Tupakki voi joillekin olla se mahdottomuus, jos alkoholi on sitten sellainen helppo, eikä aiheuta kummempia toimenpiteitä. Mutta eipä näissä koskaan voi kehua, että kuka on kukkulan kuningas ja missä lajissa, kun se on niin yksilöllistä. Itse ollut nyt 6 vuotta polttamatta ja kyllähän siitäkin eroon päästiin lopullisesti, näin uskallan sanoa.
 

Wizzö

Jäsen
Nyt voi sanoa, että on otettu härkää sarvista jne. Tupakki voi joillekin olla se mahdottomuus, jos alkoholi on sitten sellainen helppo, eikä aiheuta kummempia toimenpiteitä. Mutta eipä näissä koskaan voi kehua, että kuka on kukkulan kuningas ja missä lajissa, kun se on niin yksilöllistä. Itse ollut nyt 6 vuotta polttamatta ja kyllähän siitäkin eroon päästiin lopullisesti, näin uskallan sanoa.
Tupakoinnin lopettaminen on kyllä aivan hemmetin paljon vaikeampaa kuin alkoholin. Se kun on päivittäistä ja monesti sellainen tapa.
 

godspeed

Jäsen
Tupakoinnin lopettaminen on kyllä aivan hemmetin paljon vaikeampaa kuin alkoholin. Se kun on päivittäistä ja monesti sellainen tapa.

Joo. Sanoisin kuitenkin, että kun moni ei pärjää edes yhtä päivää millään ilman tupakkia niin siihen nähden kaksi viikkoa on kyllä melkoisen kova suoritus ja erinomainen alku. Muistan aikanaan sen ansan missä itsekin oli, että se tupakka oli vaan saatava aina tietyin väliajoin, eikä edes ajatellut voivansa päästä eroon.

Sitten yhtäkkiä tulikin vaan sellainen hetki, että ostin korvaustuotteita tupakan sijaan ja se polttaminen loppui siihen paikkaan. Olin käynyt läpi sitä prosessia hiljaisesti jossain tajunnan syövereissä jo valmiiksi melko pitkään. Sitten aikaa vaan kului, eikä tupakkaa oikeastaan enää kaivannutkaan. En enää edes muista mitään alkuajoista, niin sinällään en osaa ketään neuvoa mitä pitäisi tehdä :)

Minulla varmaan kävi Allen Carrit, eli se tarve ja himo vaan poistui, eikä sittemmin ole tullut takaisin. Carrin legendaarista lopettamismenetelmää itsessään en ole kokeillut, mutta sitä on käytetty myös alkoholinkäytön lopettamiseen. Suosittelen ihmisiä ainakin jollain tasolla tutustumaan näihin Carrin juttuihin, vaikka ei sitten lopulta olisikaan hänen metodeistaan samaa mieltä. Eipä niistä varmaan haittaakaan ole.
 

Patarouva

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Tupakoinnin lopettaminen on kyllä aivan hemmetin paljon vaikeampaa kuin alkoholin. Se kun on päivittäistä ja monesti sellainen tapa.
Olin muutaman vuoden ajan tapatupakoija. En koskaan ollut varsinaisesti nikotiiniriippuvainen ja ei ollut ongelmia olla polttamatta. Sitten kun 6 kk ajan oli todella kova yskä, jolloin välillä pelkäsin tukehtuvani ja mietin tupakointia siltä kantilta, että haluanko kuolla tukehtumalla niin päättelin, että en. Asiaa helpotti käydä edelleen parin työkaverin kanssa yhtä aikaa tupakkapaikalla ”tupakalla”, vaikka en polttanutkaan. 18 vuotta polttamatta.
 
Viimeksi muokattu:

godspeed

Jäsen
Siis. En olisi koskaan uskonut, että kun alkoholismitason alkoholinkäytön lopettaa ja niin sanottu tavallinen kunnollisen ihmisen elämä alkaa, niin mielenterveysongelmat alkavat pistämään ihan huolella kapuloita rattaisiin. Anteeksi vaan kaikille tätä minun spämmiäni. En vaan mahda tällä hetkellä mitään sille, että päässä viskoo ympäriinsä ihan helvetisti. Eikä sillä ole mitään väliä mihin topiciin tämänkin kirjottaa, kun minähän niihin kaikkiin muihinkin kirjoitan. No juomaa ei todellakaan tee mieli ja saan sentään nukuttua. Unet kun vielä lähtisi, niin sitten alkaisi olemaan valmista kauraa...
 

opelix

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, JJK
Siis. En olisi koskaan uskonut, että kun alkoholismitason alkoholinkäytön lopettaa ja niin sanottu tavallinen kunnollisen ihmisen elämä alkaa, niin mielenterveysongelmat alkavat pistämään ihan huolella kapuloita rattaisiin. Anteeksi vaan kaikille tätä minun spämmiäni. En vaan mahda tällä hetkellä mitään sille, että päässä viskoo ympäriinsä ihan helvetisti. Eikä sillä ole mitään väliä mihin topiciin tämänkin kirjottaa, kun minähän niihin kaikkiin muihinkin kirjoitan. No juomaa ei todellakaan tee mieli ja saan sentään nukuttua. Unet kun vielä lähtisi, niin sitten alkaisi olemaan valmista kauraa...

Kuuntelehan tai lue Anders Hansenin Aivoblues, olipa mannaa kaikille asioille jos päässä heittää tai ahdistaa.
 

godspeed

Jäsen
Kuuntelehan tai lue Anders Hansenin Aivoblues, olipa mannaa kaikille asioille jos päässä heittää tai ahdistaa.

Kiitti vinkistä. Tämä voisi hyvinkin olla jotain sellasta mistä juuri olen kiinnostunut. Elämä on sairasta, mutta en tiedä mihin pisteeseen asti sitä pitäisi sietää, vai loputtomiin näinkin stressiherkän ihmisen? Tähän ikään olen päässyt ja kahlannut pahimpien karikkojen yli ja ali, niin kyllä sen mielen luulisi jaksavan vielä sen aikaa kuin luonnollista aikaa on jäljellä eli kuinka paljon tahansa sitä sitten onkaan jäljellä. Se otetaan mitä on ja tulee eteen.
 

opelix

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, JJK
Kiitti vinkistä. Tämä voisi hyvinkin olla jotain sellasta mistä juuri olen kiinnostunut. Elämä on sairasta, mutta en tiedä mihin pisteeseen asti sitä pitäisi sietää, vai loputtomiin näinkin stressiherkän ihmisen? Tähän ikään olen päässyt ja kahlannut pahimpien karikkojen yli ja ali, niin kyllä sen mielen luulisi jaksavan vielä sen aikaa kuin luonnollista aikaa on jäljellä eli kuinka paljon tahansa sitä sitten onkaan jäljellä. Se otetaan mitä on ja tulee eteen.

Tämä teos toki on viimeisen päälle helppo ja yksinkertaistettu. Itselle oli just sitä mitä tilasin. Kaikki on oikeasti aika helposti selitettävissä.
 

godspeed

Jäsen
Tämä teos toki on viimeisen päälle helppo ja yksinkertaistettu. Itselle oli just sitä mitä tilasin. Kaikki on oikeasti aika helposti selitettävissä.

Aika paljon näitä asioita on joutunut itse pähkäilemään ja selvittämään, koska kukaan ei ole koskaan niistä mitään kertonut, eikä se ole tapana yleensäkään esimerkiksi lääkäreillä. Ja sitten kun mielenterveysongelmaisella ei ole koulutustakaan, niin se ajatteleminen voi olla aika raakaa ja on vaikea tehdä johtopäätöksiä kokemuksistaan ja tunteistaan. Silloin ajatukset voi kiertää sitä haitallista kehää. Potilaat ottaisivat varmasti vastaan kaikenlaista tietoa sen oman kokemuksen tueksi, ja väitän, että se voisi ehkäistä jopa itsemurhia, jos tehtäisiin muutakin kuin ihmeteltäisiin asioita.

Kirja lähtee jossain vaiheessa ehdottomasti hankintaan!
 

MHPeg

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Tissuttelusta pitävänä kahden lapsen isänä, viimeaikainen tuplapukkien löytäminen ruokakauppojen hyllyiltä alkaa kostautumaan. Takana viikko syyslomaa perheen kesken lapissa ja vaikea on muuta juomaa hyllystä löytää. Orjallisena kolmosen tissuttelijana, muutama pukki tekee jo höpönassea, mutta niiden jälkeen katkaiseminen on valitettavan hankalaa ja jääkaapin hyllyt huutavat täytettä.

En muista vastaavia "ongelmia" viimeisen vuosikymmenen takaa. Täytynee tämä teksti tallentaa kirjainmerkkeihin ja palata freesimpään elämään takaisin.

Vahvempien tulo ruokakauppoihin ei tälle miehelle ainakaan näin lyhyellä otannalla ole tehnyt hyvää.
 

opelix

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, JJK
Vahvempien tulo ruokakauppoihin ei tälle miehelle ainakaan näin lyhyellä otannalla ole tehnyt hyvää

Tämä on tätä että eksyinkö väärään ketjuun. En tietenkään. Itselläni lievästi sama havainto.

Aina jos käy asia mielessä niin todennäköisesti ollaan oikealla asialla.

Oma juominen on hyvinkin riskirajoissa mutta kun tätä ketjua seuraan ja kommentoin voi hyvinkin olla että kannattaa tarkasti asiaa miettiä.
 

adolf

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat & Haminan Palloilijat
Nuo on ihan hyviä hommia, jos joku herää huomaamaan vaikka nyt sitten tätä ketjua lukiessaan, että homma alkaa lipsumaan.

Henkilökohtaisesti kun mietin taaksepäin, niin asia on minulle niin pläkäselvä, että kohdallani kyse oli nimenomaan päihderiippuvuudesta. Ja minun oli syytä pyristellä alkoholista kokonaan irti. Kyse ei ollut mistään kevyestä jutusta, vaan oikeasti todella vakavasta asiasta, joka olisi jatkuessaan tuhonnut koko elämäni.

Onnekas olen, että kohdallani kävi näin, jotta se touhu stoppasi jo hyvin nuorena. Ja että nykyään tajuan sen kuvion juonen.
 

opelix

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, JJK
Henkilökohtaisesti kun mietin taaksepäin, niin asia on minulle niin pläkäselvä, että kohdallani kyse oli nimenomaan päihderiippuvuudesta. Ja minun oli syytä pyristellä alkoholista kokonaan irti

Jokin riippuvuusgeeni itseltäni ilmeisesti kumminkin puuttuu kun aina on ollut sellainen olo kropassa joidenkin kekkereiden jälkeen että onneksi ei tarvitse ottaa, aivan liian kovaa hommaa ammatiksi ja ihmetellyt kovasti miten joku pystyy päivittäin juoda. Toki sitten työviikon jälkeen ensipuraisu taas hyvältä tuntuu. Mutta sellaista fyysistä riippuvuutta en ole tunnistanut toisin kuin nikotiinin kanssa, siinä se suuri piru vasta onkin. Onneksi ei sentään ole samankaltainen vaikutuksiltaan joten ei elämänmenoon samalla tavalla vaikuta.
 

adolf

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat & Haminan Palloilijat
Jokin riippuvuusgeeni itseltäni ilmeisesti kumminkin puuttuu kun aina on ollut sellainen olo kropassa joidenkin kekkereiden jälkeen että onneksi ei tarvitse ottaa
Jees, kyllä se kokemus asiasta näin entisen päihderiippuvaisen silmin on kovasti toisenlainen. Oikeastaan juuri ihan täysin päinvastainen. Siitä on nyt jo paljon aikaa kulunut, kun vielä dokasin, enkä enää ihan täysin muista että mitä olen vaikka jonain krapula-aamuina ajatellut, mutta kyllä ne minulla monesti oli todennäköisesti juuri niin päin, että on suuri harmi kun ei enää voi ottaa.

Sitä päihderiippuvuutta voisi kuvata vähän sillä tavalla, että sitä rakastuu aivan silmittömästi siihen päihteeseen. Ja kun ihminen rakastuu vaikka johonkin toiseen ihmiseen, niin ehkä sitä kautta voi ei-päihderiippuvainenkin ymmärtää sitä addiktiota. Se rakkauden kohde täyttää enemmän tai vähemmän koko elämän.

Sitä oli monesti tehnyt ja sanonut aivan uskomattoman surkeita ja hävettäviä asioita humalassa. Koko illan filmi poikki ja tämmöistä. Mutta ei sillä ollut mitään vaikutusta siihen päihteen käyttöön, vaikka morkkikset olivat aivan käsittämättömiä. Seuraavana viikonloppuna sama kunto uudestaan. Sitä se on se päihderiippuvaisen elämä, kun siihen päihteen käyttöön ei vaan ole olemassa mitään kontrollia.

Mutta näin kun nyt asiaa jälkeenpäin tässä ajattelen, niin tämäkin kirjoittaminen esimerkiksi tähän ketjuun on minulle semmoista sisäistä keskustelua itseni kanssa, että luojankiitos sitä ei tarvitse enää tehdä. Siihen päihderiippuvuuteen nivoutui minulla tosi paljon kaikenlaisia asioita itseni kanssa, paljon pahoinvointia ja kaikenlaista skeidaa.

Niiden asioiden käsittelyn ja kohtaamisen kautta tähän elämään on alkanut tulemaan semmoista mielekkyyttä ja hyvinvointia, mihin mulla ei silloin dokausvuosina ollut minkäänlaista yhteyttä.
 
Viimeksi muokattu:

godspeed

Jäsen
Jotenkin nämä viikot vaan kuluvat ihan itsekseen. Pää on hyvällä tavalla tyhjä siinä mielessä, että siellä möyryää ihan muut pirut kuin viinapirut, mikä on aina tietysti parempi vaihtoehto, jos valita saa.

Ehkä minulla se, että laitoin vuoden tavoitteeksi oli periaatteessa liian raju, mutta kun sen sitten viimein saavutti, niin apina lensi aika pitkälle selästä. Monessa yhteydessä olen kuitenkin jotain sen suuntaista saanut tuumata, että pitää edetä hetki kerrallaan, niin taakka ei ole koskaan kertarysäyksellä liian suuri. Ei sitä elämää muutenkaan ahmimalla ahmita, sehän on ihan mahdottomuus, jos ajassakin mitataan. Himoja tulee ja menee, mutta se on aina hyvä huomata, että jossain vaiheessa nekin lakkaavat. Se ei ole mikään mahdottomuus. Paremmat ajat odottavat kyllä aina edessäpäin.

Toivotan oikein oikein oikein hyvää viikonloppua kaikille!
 

Nahkasohva

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Ronnie O'Sullivan, Sunderland
Päivitetäänpä tilannetta, kun edellisestä päivityksestä on vierähtänyt kohta vuosi:

Reilu vuosi sitten lopetin aivan kohtuuttomaksi ajautuneen alkoholinkäyttöni. Tuolloin siis väkeviä kului päivittäin ihan kiitettäviä määriä, muttei kuitenkaan niin, etten olisi velvollisuuksistani selviytynyt. Sen verran hälyttäväksi kuitenkin tilanteen tajusin, ettei varsinaisiin mokailuihinkaan olisi enää pitkä matka ollut.

Narautin siis korkin kiinni ja päätin ottaa elämälleni siltä osin uuden suunnan. Lyhyesti sanottuna se oli yksi elämäni parhaista päätöksistä, enkä ole sitä hetkeäkään katunut.

Puoli vuotta olin täysin ilman alkoholia, minkä jälkeen siirryin "korkeintaan yksi viinilasi viikossa ruoan kanssa" -linjalle. Se linja on myös pitänyt, eikä vähäinen alkoholin nauttiminen ole johtanut "oikeaan ryyppäämiseen". Varmaankin syynä on se, etten koskaan ole ollut mikään viinin tai muiden mietojen juomien lipittäjä vaan raa'an viinan juoja. Väkevistä olen siis pysytellyt tiukasti erossa ja aion myös loppuelämän ajan pysytellä.

Lisättäköön myös, ettei "korkeintaan yksi viinilasi viikossa" ole tarkoittanut, että joisin sen joka viikko. En edes muista, milloin viimeksi join viinilasillisen. Saattoi olla viime kuussa – tai sitä edellisessä. Jonkinlaisena optiona siis sitä olen lähinnä pitänyt.
 

godspeed

Jäsen
Katselin tuossa kaupassa, että kalliiksi tulisi juopottelu, jos ei kaljaa joisi. On tuo alkoholi niin suolaisen hintaista jo tällä hetkellä, että en oikein tiedä kenellä sellaiseen ammattimaiseen juomiseen olisi edes varaa, ellei tosiaan olisi lähes täysin kaljalinjalla. Join itse loppuvaiheessa pääasiassa enää siideriä/hard seltzeriä ja olihan se melkoista rahan ja järjen tuhlausta, joten siihen oli hyvä lopettaa. Toisaalta kun omia aikojakin muistelee, niin juoppo löytää kyllä aina rahaa siihen juomiseen, jos sikseen tulee, sillä se on tällainen luonnonlaki. Vähän kuin tupakkaakin ne ihmiset edelleen ostaa, vaikka se maksaa kympin aski. Onneksi näistä kummastakin hullunmyllyistä on kuivilla...

Hyvää viikonloppua kaikille, oli lasissa sitten mitä tahansa!
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös