Alkoholismi ja elämästä nauttiminen eivät tosiaan kättele keskenään. Jos tuolta menisi kysymään raitistuneilta alkoholisteilta, että nautitko silloin juodessa elämästä, niin sieltä tulisi vaan niitä vastauksia, että minkälaista piinaa se oli.
Se nyt jo kertoo minusta aika paljon, että jos aikuisuuteen asti ehtinyt ihminen tosiaan tarvitsemalla tarvitsee sitä alkoholia nauttiakseen elämästä. Jotain tuollaisessa kuviossa on silloin pahasti pielessä.
Mulla on mielestäni ainakin pari sellaista kaveria, jotka nähdäkseni kulkevat sitä alkoholismin polkua. Toisen touhua tuossa katselin, ja kuuntelin niitä hänen lomasuunnitelmiaan ja sitä miten tiiviisti alkoholi kuuluu niihin. Sitten kun katsoin ihan vierestä, että tuossa tuo kaveri nyt sitten lähinnä hiljaa istuen sitä kaljaansa pudottelee, niin ei siinä kyllä sellaista ihmistä näkynyt, joka varsinaisesti nauttisi elämästään. Ja sitten mietin, että tuota samaa hän meinaa tehdä todella monina muinakin lomapäivinään. Ja tuon ympärillä se hänen elämänsä todella paljon pyörii ihan ympäri vuoden.
Toinen ei sitten ole tuollainen hiljainen murjottaja, mutta ihan samalla tavalla se hänenkin elämänsä siinä juomisen talutusnuorassa menee.
Mekään nyt kuitenkaan mitään ihan poikasia enää olla. Kyllä jos se alkoholi tässä keski-iän kynnyksellä on vielä sellainen elämän keskipiste, niin minusta se on merkki ihan selvästä päihderiippuvuudesta.
Addiktio on sellainen asia, että se menee kaiken muun edelle ihmisen elämässä. Se päihde on päihderiippuvaiselle tärkeämpää, kuin mikään muu asia elämässä. On tärkeää, että emme valehtele itsellemme, kun puhumme tästä ilmiöstä. Ja tosiasia on se, että tuollaisesta kuviosta aivan vääjäämätön seuraus on se addiktion pimeys ja synkkyys, josta se elämästä nauttiminen ennenpitkää kyllä aivan kaikilta ihan täydellä varmuudella pois kaikkoaa.
Se nyt jo kertoo minusta aika paljon, että jos aikuisuuteen asti ehtinyt ihminen tosiaan tarvitsemalla tarvitsee sitä alkoholia nauttiakseen elämästä. Jotain tuollaisessa kuviossa on silloin pahasti pielessä.
Mulla on mielestäni ainakin pari sellaista kaveria, jotka nähdäkseni kulkevat sitä alkoholismin polkua. Toisen touhua tuossa katselin, ja kuuntelin niitä hänen lomasuunnitelmiaan ja sitä miten tiiviisti alkoholi kuuluu niihin. Sitten kun katsoin ihan vierestä, että tuossa tuo kaveri nyt sitten lähinnä hiljaa istuen sitä kaljaansa pudottelee, niin ei siinä kyllä sellaista ihmistä näkynyt, joka varsinaisesti nauttisi elämästään. Ja sitten mietin, että tuota samaa hän meinaa tehdä todella monina muinakin lomapäivinään. Ja tuon ympärillä se hänen elämänsä todella paljon pyörii ihan ympäri vuoden.
Toinen ei sitten ole tuollainen hiljainen murjottaja, mutta ihan samalla tavalla se hänenkin elämänsä siinä juomisen talutusnuorassa menee.
Mekään nyt kuitenkaan mitään ihan poikasia enää olla. Kyllä jos se alkoholi tässä keski-iän kynnyksellä on vielä sellainen elämän keskipiste, niin minusta se on merkki ihan selvästä päihderiippuvuudesta.
Addiktio on sellainen asia, että se menee kaiken muun edelle ihmisen elämässä. Se päihde on päihderiippuvaiselle tärkeämpää, kuin mikään muu asia elämässä. On tärkeää, että emme valehtele itsellemme, kun puhumme tästä ilmiöstä. Ja tosiasia on se, että tuollaisesta kuviosta aivan vääjäämätön seuraus on se addiktion pimeys ja synkkyys, josta se elämästä nauttiminen ennenpitkää kyllä aivan kaikilta ihan täydellä varmuudella pois kaikkoaa.