Matkalla alkoholismiin?

[godspeed]

Mutta tähän sairauteen kuuluu se kieltomekanismi, joka häntä(kin) estää sitä asioiden todellista laitaa näkemästä.

En tiedä onko osalla kyse luovuttamisestakaan, jos vielä ollaan kieltotilassa. Asian hyväksymiseen vaadittaisiin joku todellinen, ennen kaikkea tiedostava herääminen, joka ei tule kuitenkaan koskaan siinä vaiheessa, kun joku muu asiasta huomauttaa. Varmaan siinä kieltämisessä lopulta on kyse siitä ikivanhasta, mutta niin kovin inhimillisestä käsityksestä, että alkoholismin suhteenkin olisi heikkoja ja vahvoja ihmisiä, vaikka sairaus ei katso lainkaan sellaisia asioita. Jos suhtautuminen on kuitenkin tuollaista jaottelevaa sairaan ihmisen kohdalla, niin eihän kukaan mitään koskaan halua myöntää. On se sanottava omallakin kohdalla, etten ole ns kadulle mennyt huutelemaan :)

 

[godspeed]

Eilinen on selvitetty ja ollaan takaisin raiteilla. Onpas hieno päivä.

 

[godspeed]

Kyllä se niin vaan on, että ryyppäjäiset eivät toistaiseksi sovi tähän kuvioon, enkä suosittele kellekään, jos on yhtään epävarma aavistus sen hetkisen olon kanssa. Menin aika huonoon kuntoon juhannuksena ja nyt vasta alkaa tuntua taas hyvältä ja itsevarmalta, kun muiden railakas polttaminen ja juominen kävi henkisesti yllättävän kovaksi. Huh, onpas tuollainenkin olotila koettu, eikä sellaista kyllä halua kokea enää. Varmaan voisi ihan varmuuden vuoksi olla vaan nyt koko loppukesän menemättä mitä ikinä vastaavaa vielä tuleekaan. Se tarkottaisi sitten jonkin verran sellaista pidempää jaksoa omissa oloissa olemista, mutta riskit ovat liian suuret.

Nautitaan nyt kuitenkin täysin siemauksin auringonpaisteesta ja ladataan akkuja, kun se kylmä ja pimeä talvi taas sieltä sitten jossain vaiheessa tulee. Pitää muistaa, että jokainen hyvä kesäpäivä on kuin rahaa pankkiin laittaisi. Ainakin mielenterveydelle tämä keli tekee aika hyvää juuri nyt!

 

[Ollakseni]

Kyllä se niin vaan on, että ryyppäjäiset eivät toistaiseksi sovi tähän kuvioon, enkä suosittele kellekään, jos on yhtään epävarma aavistus sen hetkisen olon kanssa. Menin aika huonoon kuntoon juhannuksena ja nyt vasta alkaa tuntua taas hyvältä ja itsevarmalta, kun muiden railakas polttaminen ja juominen kävi henkisesti yllättävän kovaksi. Huh, onpas tuollainenkin olotila koettu, eikä sellaista kyllä halua kokea enää. Varmaan voisi ihan varmuuden vuoksi olla vaan nyt koko loppukesän menemättä mitä ikinä vastaavaa vielä tuleekaan. Se tarkottaisi sitten jonkin verran sellaista pidempää jaksoa omissa oloissa olemista, mutta riskit ovat liian suuret.

Huomasin itse tuossa keväällä että sitä kyllä jäi vähän porukan ulkopuoliseksi kun oli jossain ryyppäjäisissä holittomalla linjalla. Noh, siinä sitten alkoi muut mielenterveyteen liittyvät asiat vähän oireilemaan niin ei viitsinyt ihan aamuyöhön saakka olla paikalla vaan saattoi esimerkiksi lähteä ajoissa pois. Jos tuollaista vaihtoehtoa ei ole että voisi lähteä pois kun alkaa ahdistamaan niin ehkä ei kannata sitten mennä ryyppäjäisiin. Eiväthän ne muutenkaan kaikille sovi.

 

[godspeed]

Huomasin itse tuossa keväällä että sitä kyllä jäi vähän porukan ulkopuoliseksi kun oli jossain ryyppäjäisissä holittomalla linjalla. Noh, siinä sitten alkoi muut mielenterveyteen liittyvät asiat vähän oireilemaan niin ei viitsinyt ihan aamuyöhön saakka olla paikalla vaan saattoi esimerkiksi lähteä ajoissa pois. Jos tuollaista vaihtoehtoa ei ole että voisi lähteä pois kun alkaa ahdistamaan niin ehkä ei kannata sitten mennä ryyppäjäisiin. Eiväthän ne muutenkaan kaikille sovi.

Joo, itsellä kävi se humalan jälleentunteminen sellaiseksi kiusaukseksi, kun heti kärkeen oli viinaa saatavilla. Osaan arvioida miltä tuntuu, kun elimistö ja aivot aktivoituvat taas huumeen vaikutuksesta. Mutta täysin en oikein muista millaista on olla humalassa ja veikkaan, että jos pitkästä aikaa menisi vetämään, niin se saattaisi olla joko erityisen euforista tai sitten aiheuttaa käsittämättömän morkkiksen ja pettymyksen. Vaihtoehtoja ei ole monia ja toisaalta tuossakin on kaksi riskiä liikaa, kun riskin voi kokonaan nollata. Ja aina voi lähteä tosiaan pois, jos meininki äityy aivan hirvittäväksi :)

 

[godspeed]

Tuli tuntemattomasta syystä krapulan kaltainen olotila, mikä tietysti on ihan hyvä muistutus tähän väliin. Ei enää koskaan alkoholia! Jestas vaikka on vielä oksettava olo, niin voi olla tyytyväinen, kun se ei tullut alkomahoolista! Kaikesta saa aina positiivisen kaivettua, jos haluaa, eikä siihen tarvita viinaa. Hyi vittu, ei tarvita.

 

[godspeed]

En tiedä kuinka mahdollisesti hengenvaarallinen tuo energiajuomariippuvuuteni on ollut, mutta nyt senkin pitäisi olla ohi. Ihan naurettavaa hei, imuroida tuollaista litkua tölkkikaupalla päivittäin ties kuinka kauan, en tiedä edes enää. Jotain piti vaan saada kaiken aikaa, enkä siitä viitsinyt tännekään kertoa, koska olihan sekin hallinnassa.

Tuosta "dokaamisesta" todennäköisesti tuli sitten tuo viimeisin reaktio, eli kolmen päivän krapulan kaltainen hankala olotila, joka nyt alkaa olemaan ohi. On aika katarttinen ja helpottunut olo, ja on äärimmäisen hienoa, että tämäkin on koettu. Se oli elintärkeää saada jokin sellainen kokemus tähän alkoholismin ja muiden addiktioiden (joita siis vielä on) päälle, jossa taas on soihtu niin sanotusti siirtynyt eteenpäin. Askel vähän parempaan.

Riippuvuudet ovat oman kokemukseni mukaan todella eroavaisia siinä mitä tehdään ja syödään tai juodaan, vaikka pohjimmiltaan ne nojaavat siihen samaan palkintoon. Kaikesta tekemisestä, käytöksestä ja ajatuksista pitää saada se fucking palkinto, joka ei kuitenkaan koskaan ole riittävästi, eikä yksinään rauhoita koskaan mitään tilannetta. Eli ihan perussettiä tämänkin naurettavan riippuvuuden kanssa. Nyt siihenkään en enää sorru. Kiitos ja näkemiin.

 

[1313]

Kaikesta tekemisestä, käytöksestä ja ajatuksista pitää saada se fucking palkinto, joka ei kuitenkaan koskaan ole riittävästi, eikä yksinään rauhoita koskaan mitään tilannetta. Eli ihan perussettiä tämänkin naurettavan riippuvuuden kanssa. Nyt siihenkään en enää sorru. Kiitos ja näkemiin.

Lukiessani Tommy Hellstenin kirjaa Olemisen voima jäin pitkäksi aikaa pyörittelemään ajatustaan siitä, että ihminen ei koskaan koe saavansa riittävästi sitä, mitä haluaa. Tässä kohtaa ajattelin moniakin sellaisia asioita, joita ihminen haluaa, kuten alkoholi, pelit, päihteet, seksisuhteet jne. Ja ehkä tänä päivänä erityisesti sosiaalisen median tykkäykset. Ne saattavat luoda ja joillekin luovatkin huumeaddiktion omaisen riippuvuuden, mikä ei koskaan tyydyty millään määrällä.

 

[godspeed]

Lukiessani Tommy Hellstenin kirjaa Olemisen voima jäin pitkäksi aikaa pyörittelemään ajatustaan siitä, että ihminen ei koskaan koe saavansa riittävästi sitä, mitä haluaa. Tässä kohtaa ajattelin moniakin sellaisia asioita, joita ihminen haluaa, kuten alkoholi, pelit, päihteet, seksisuhteet jne. Ja ehkä tänä päivänä erityisesti sosiaalisen median tykkäykset. Ne saattavat luoda ja joillekin luovatkin huumeaddiktion omaisen riippuvuuden, mikä ei koskaan tyydyty millään määrällä.

Sellainen nelivuotias pikkutyyppi kehittää jo riippuvuuden nopeasti noihin nykyelämän vitsauksiin eli puhelimiin, sillä niin vahvasti vaikuttavaa sisältöä ne tarjoavat aivoille. Sitten kun sen luurin ottaa siltä hetkeksi pois, niin alkaa tulla jo vieroitusoireita, jotka johtavat vaikeaan käytökseen tms. No, kyse on kuitenkin periaatteessa vähemmistöstä, sillä "vain" joka kymmenes ihminen kehittää jonkinlaisen riippuvuuden johonkin. Se on siis sinällään melko tavallista, jos kaikki riippuvuudet lasketaan yhteen. Riippuvuus on kuitenkin aina riippuvuus, on se sitten aineellista tai sosiaalista.

Vaikka kyse on myös tosiaan sairauksistakin useasti, niin sairaudeksi ei esimerkiksi tupakkariippuvuutta lasketa. Kuten ei alkoholiriippuvuutta huumeriippuvuudeksi. Meillä on siis vielä määrittelyiden ja käsitteiden kanssa tekemistä, koska vaikka aivoissa asiat aktivoituu ihan samalla tavalla kun huumeet tekee, niin osa aineista tai välineistä eivät ole puhekielessäkään huumeita tai huumeidenkäyttövälineitä (heh). Kyllähän minä sen ymmärrän miksi näin on, kun kaikki eivät jää koukkuun kaikkeen, mutta hieman hassua tämä ihmisen pyöriminen paikallaan näissä asioissa on, kun puhutaan samoista asioista eri tavoin ja eri nimin.

 

[godspeed]

Olen koukussa siihen, että selitän olevani kaikesta kuivilla. Tätä performanssia on vaan pidettävä yllä ja jos ei saa jotain kirjoittaa, niin tuntuu kuin tukehtuisi. Psykologisesti tämä on varmaan sellaista nuoralla tanssimista, että ihan sama kummalle puolen putoaa, putoaa joka tapauksessa. Mutta toki minulle tulee ihan hyväkin olo, jos asiasta saadaan vähäistäkin keskustelua, ettei se ole vain minun spämmäystä kaikki :D

Yhtä kaikki hyvinhän tässä sinällään menee, sillä suurin osa oireistani ovat todennäköisesti muita kuin alkoholittomuusjohdannaisia. Niin se oli juhannuksenakin, kun pää ei kestänyt. Ehkä muut katselevat tätä touhua ihmeissään, en tiedä, mutta varmaan itsekin alan tajuamaan taas jotain tästä käytöksestäni. Tarvisiko laittaa stoppi tällekin sekoilulle? Onhan niitä foorumisekoamisia tapahtunut paremmissakin piireissä.

 

[MHPeg]

Mielenkiintoinen aihe ja tietyllä tapaa kiehtovakin. Se suhteellisuuden raja alkoholismin ja ei alkoholismin välillä on hyvin kapea. Omilla alkoholitottumuksillani saisin varmasti alkoholismin ajettua pääni sisälle, mikäli aihetta alottaisin puntaroimaan ryyppy- ja tissuttelukertojen sekä alkoholiannosten perusteella.

Pelkästään jo nykyisen kesälomani aikana kuluttama alkoholiannosten määrä on rehellisesti valtava ja lähes päivittäistä. Mökillä tissuttelu appiukon kanssa, kesälomamatkat aurinkorannalle, kotona oleminen, pihatyöt etc. En usko että kovin kauaksi osuu veikkaus n. 2 kopasta olutta/viikko (loma).
Välillä menee kaksi tölkkiä päivässä ja jos seuraa, niin päivän aikana meneekin ulkona oleillessa varmasti 15 purkkia.

Väkeviin en ole kajonnut, joten tissutteluissakin se toleranssi oluen osalta nousee jo yhden illan jälkeen suureksi. Seuraavina päivinä olut on kuin "vichyä".

Perus arkena aika harvoin tulee tissuteltua, mutta kyllä se perjantaisin kaupasta 10 purkkia viikonlopuksi tarttuu vähintään mukaan. Viikkotasolla määrät voisi pyöristää ehkä n. 12-15 purkkiin.

Oluen maku, tietyllä tapaa sen tyydyttävästä vaikutuksesta johtuen sitä juon. Humalahakuista tai tietoista repimistä ei nykypäivänä lasten takia tule kuin muutama kerta vuoteen. Työn puolesta nämäkin pääosin.

Kuulun mitä ilmeisemmin siihen väestönosaan Suomessa, joka hukkuu massaan ja on sellainen piilevä, potentiaalinen alkoholisoitumisen lähtöpiste, joka elää varjojen takana erottumattomana.

Edelleen neljänkympin nurkilla pyörivänä, koen oman alkoholinkäytön olevan aika niukkaa. Ympärillä sitä käyttöä on valtavasti enemmän ja humalahakuisempana, baari-iltoina etc. pitkän kaavan kautta toteuttuna - useasti.

Im done. Alkoholisti tai ei, mielenkiintoinen aihe todella tämä.

 

[godspeed]

Aina välillä miettii mitä väliä taas asioilla on. Tämä on kyllä vaarallista, kun alkaa näitä ajatuksia olla joka viikko, ja se on alkanut olemaan nyt tässä kesällä näin. On hankala olla ilman mitään. Ei tupakkaa, ei alkoholia. Jokin huume pitäisi jokaisella olla, mutta en minä mistään ruuastakaan saa iloa irti. Jotkuthan perinteisesti syö suruunsa. Yksi tuttava oli 15 vuotta polttamatta ja sortui uudelleen korona-aikana, ja edelleen nikotiinituotteita kuluu. Mutta tupakasta on jo niin kauan, ettei siihen varmaan enää koskaan lankea. Tuo alkoholi kummittelee...

 

[Ränse]

Mielenkiintoinen aihe ja tietyllä tapaa kiehtovakin. Se suhteellisuuden raja alkoholismin ja ei alkoholismin välillä on hyvin kapea. Omilla alkoholitottumuksillani saisin varmasti alkoholismin ajettua pääni sisälle, mikäli aihetta alottaisin puntaroimaan ryyppy- ja tissuttelukertojen sekä alkoholiannosten perusteella.

Pelkästään jo nykyisen kesälomani aikana kuluttama alkoholiannosten määrä on rehellisesti valtava ja lähes päivittäistä. Mökillä tissuttelu appiukon kanssa, kesälomamatkat aurinkorannalle, kotona oleminen, pihatyöt etc. En usko että kovin kauaksi osuu veikkaus n. 2 kopasta olutta/viikko (loma).
Välillä menee kaksi tölkkiä päivässä ja jos seuraa, niin päivän aikana meneekin ulkona oleillessa varmasti 15 purkkia.

Väkeviin en ole kajonnut, joten tissutteluissakin se toleranssi oluen osalta nousee jo yhden illan jälkeen suureksi. Seuraavina päivinä olut on kuin "vichyä".

Perus arkena aika harvoin tulee tissuteltua, mutta kyllä se perjantaisin kaupasta 10 purkkia viikonlopuksi tarttuu vähintään mukaan. Viikkotasolla määrät voisi pyöristää ehkä n. 12-15 purkkiin.

Oluen maku, tietyllä tapaa sen tyydyttävästä vaikutuksesta johtuen sitä juon. Humalahakuista tai tietoista repimistä ei nykypäivänä lasten takia tule kuin muutama kerta vuoteen. Työn puolesta nämäkin pääosin.

Kuulun mitä ilmeisemmin siihen väestönosaan Suomessa, joka hukkuu massaan ja on sellainen piilevä, potentiaalinen alkoholisoitumisen lähtöpiste, joka elää varjojen takana erottumattomana.

Edelleen neljänkympin nurkilla pyörivänä, koen oman alkoholinkäytön olevan aika niukkaa. Ympärillä sitä käyttöä on valtavasti enemmän ja humalahakuisempana, baari-iltoina etc. pitkän kaavan kautta toteuttuna - useasti.

Im done. Alkoholisti tai ei, mielenkiintoinen aihe todella tämä.

Kai se raja menee siinä että jos niitä ongelmia alkaa tulemaan kuten: "lähipiiri huomauttelee, yleiseen terveyteen on vaikutusta, asioita jää hoitamatta juomisen takia, vähentäminen ei uhosta huolimatta onnistu, jne. jne." kannattaa jo huolestua. Veikkaan että olet aika kliseisesti ikäisesi keskimääräinen kuluttaja, vaikka määrät tuntuvatkin kuvauksen perusteella suurilta mutta sitähän se monilla on. Itse tiedän muutamiakin ihmisiä jotka juovat lomalla ihan deekumääriä mutta lomien ulkopuolilla ovat lähes absolutisteja. Ovatko nämä sitten jollain tasolla alkoholisteja?

 

[godspeed]

Itse tiedän muutamiakin ihmisiä jotka juovat lomalla ihan deekumääriä mutta lomien ulkopuolilla ovat lähes absolutisteja. Ovatko nämä sitten jollain tasolla alkoholisteja?

Riippuu varmaan lomien määrästäkin, että täyttyykö tuossa jokin tuurijuoppous vai ei, vai lasketaanko viikonloputkin lomiksi, jolloin alkoa myös kuluu reippaammin. Tuurijuoppohan voi olla juomatta vaikka kuinka pitkään kuten kuukausia, mutta sitten kun korkki aukeaa, niin siinä voi mennä pari viikkoa aamusta iltaan. Sitten taas korkki kiinni ja ollaan monta kuukautta alkoholismin suhteen kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.

Alkoholismin määritteleminen on osoittautunut mielestäni juuri siinä suhteessa ongelmalliseksi, että aina ei ole mitään keinoa mitata milloin mikäkin raja ylittyy. Rajat, kuten juomamäärät, ovat lähtökohtaisesti keinotekoisia. Se juomisen tapa ehkä on jollain tavalla objektiivisin, ja tällaiset "pystyy hoitaan työt" -jutut on vaarallisia, koska iso osa alkoholisteista pystyy hoitaan työt ja saavat sillä tekosyyllä sitten samalla kuitenkin läträtä miten sattuu. Miten se työn hoitaminen poistaa alkoholismin yhtälöstä? En aina ymmärrä tätä logiikkaa.

Väitän myös, että jos ihminen havahtuu miettimään alkoholinkäyttöään, niin siinä on mahdollisesti silloin jotain vikaa tai parannettavaa. Miksi ihmisen omatunto muuten soimaisi? Joskus aivot antavat varomerkkejä asianlaidasta. Siinä on vaan aina se kysymys silloin, että ottaako niistä varomerkeistä opikseen, tai tarvitseeko ottaa opikseen, vai ollaanko siinä pisteessä, että alkaa kehittämään päässään väkisin tarinaa siitä, kuinka mitään ongelmaa ei ole missään. Ei tietysti välttämättä ole, mutta joskus sitä itseään kannattaa kuunnella, kun sillä on asiaa.

 

[godspeed]

Olen minä yksi surkea paska tämän asian kanssa. Mutta en juonut, enkä juo tänään.

 

[MHPeg]

@godspeed @Ränse Hyvää pohdintaa kyllä ja mielenkiintoista luettavaa.

"Pystyy hoitamaan duunit" - ehkä se kliseisin lause. Tämähän on sinänsä jo huolestuttava piirre, johon joku on jo puuttunut, jos siihen pitää antaa lause vastauksena jollekin. Käytännössä ihmisellä - työssäkäyvällä, on vapaus valita vapaa-aikansa käyttö. Jos ihminen juo työpäivänsä jälkeen itsensä kevyeen humalaan, sanotaanko 6-8 purkilla olutta. Mitä ilmeisemmin hän on promilleja mitatessa työkykyinen, mutta tämän jatkuessa ja jos töiden jälkeen on pakottava tarve saada se tietty humala - laskisin tämän jo alkoholismiksi. (omasta mielestäni)
Määrällä on jo huomattava vaikutus yleiseen työkykyyn pitkässä juoksussa ja oma väitteeni perustuen työelämästä tuomaan kokemukseen on, että tähän kategoriaan ei lukeudu ihmisiä, jotka toimivat vastuullisessa asemassa työelämässä. Toki, tätä ei voi yksinomaan lokeroida, mutta pääsääntöisesti vastuullisessa asemassa ihmiskontaktit, tapaamiset ja muut lähes poikkeuksetta vaikuttavat asiaan merkittävästi.
Yleisesti myös pystyy hoitamaan duunit ihminen on myös seuraavan kategorian ihminen, eli viikonloppuna vedetään vielä perjantai, lauantai ja sunnuntainakin usein niitä tasureita.

Onko se sitten parempi pelkästään tintata perjantai & lauantai täyttä kaatoa, olla työkykyinen, mutta kärsiä henkistä ja fyysistä krapulaa arjen pari ensimmäistä päivää verrattuna ensimmäiseen kategoriaan? Suhteellista ja kummassakin ne omat riskinsä.

Tuurijuoppous on määritelmänä myös aika hauska, jos voisi sanoa. Tuurijuoppo on omasta mielestäni ihminen, joka esimerkiksi lomalla vetää sen kuukauden lärvät ja on oikeasti humalassa jatkuvasti. Pystyy tämän jälkeen palaamaan taas arkeen, mutta seuraavalla lomalla sama toistuu taas. Tälläisiä ihmisiä tunnen hyvin paljon ja mielestäni se on sangen huolestuttavaa. Perhepiirissäni on yksi ihminen, joka kuuluu tähän kategoriaan. Vuosien saatossa hän on kyllä itse ymmärtänyt ettei vetotapansa vuoksi ole tervetullut yhteisille mökkilomille. Pari ekaa päivää vielä menettelee kun pysyy miedoissa, mutta siiman löystyessä ja kirkkaiden tullessa mukaan, muuttuu meno myös sellaiseksi, että se on jo nuoremmille sekä muille ongelma. Myös pelkkä mökillä oleminen ei enää riitä, vaan on päästävä sinne paikalliseen vähintään alkuillasta sitten tinttaamaan.

Lomien ulkopuolella tämä henkilö toimii johtavassa asemassa aika mittavassakin yrityksessä, helvetin tarkka ja pidetty. Ei tissuttele arkisin ja viikonloputkin pääsääntöisesti perheen parissa. Lomilla hän on kuitenkin sietämätön, joten lasken tämän tuurijuoppoudeksi ja kaiken kansan ihanaksi sanomaksi; nollaamiseksi.

Alkoholisimin jyvä on nimenomaan lähipiirissä. Kun alkoa alkaa kulumaan liikaa ja se vaikuttaa esimerkiksi perheen yhteiseen tekemiseen, tulee se puuttuminen asiaan aika herkästi. Väitän että harvassa ovat ihmiset, jotka omatoimisesti hakeutuvat ilman ulkopuolisen henkilön avustusta katkaisuun ja myöntyvät kärsivänsä alkoholiongelmasta. Tai vastavuoroisesti päättävät vain lopettaa juomisen ja ryhtyä absolutistiksi.

Tästä kaikesta voi myös päätelllä, että matkalla alkoholismiin on suhteellinen käsite. Jota kirjoittaja itse harvoin tajuaa.

 

[adolf]

Asiantuntijat arvioivat, että Suomessa olisi se noin 10% aikuisväestöstä alkoholisteja. Tuohon 10 prosenttiin olen niin monessa eri yhteydessä törmännyt, että tuo on mielestäni aika luotettava lukema.

Hyvin isolla osalla se menee niin, että se riippuvuus napsahtaa jo teini-iässä päälle. Usein niistä ihan ensimmäisistä kerroista lähtien, kun alkoholia aletaan käyttämään. Mitä nyt on ihmisten tarinoita kuunnellut ja asiaan perehtynyt, niin kyllä ne kertomukset hyvin samankaltaisia monesti ihmisillä on.

Minulla se meni niin, että se riippuvuus napsahti siinä suunnilleen 17-vuotiaana päälle. Silloin siitä tuli sellaista, että joka viikonloppu oli pakko päästä juomaan, ja sitten se oli menoa.

Se pirullinen puoli addiktioissa on se, että ihminen ei itse tunnista eikä näe sitä omaa tilaansa ja omaa addiktiotaan. Joko se on niin, että ihminen ihan oikeasti on täysin sokea sille, tai sitten kyllä ymmärtää jollakin tasolla olevansa riippuvainen, mutta ei esimerkiksi uskalla tai osaa pyytää apua. Näissä addiktioissa on niitä kaiken näköisiä mielen kiemuroita ja miten ihminen valehtelee itselleen.

Ja mitä tuohon tuurijuoppouteen tulee, niin oma isäni oli hyvin tyypillinen tuurijuoppo. Hän joi suunnilleen kerran kuukaudessa. Mutta sitten, kun se juominen alkoi, niin sitten se kesti monta päivää putkeen eikä miestä näkynyt kotona, kuin nukkumassa. Eli tuurijuoppous on sitä, että ihminen voi olla melko pitkäänkin ilman pisaran pisaraa, mutta sitten kun se juominen lähtee, niin sitten toteutuu se addiktion perimmäinen olemus: Mitään kontrollikykyä siihen juomiseen ei ole. Nuo välit voivat olla vielä paljon pidempiäkin, kuin isäni tapauksessa.

Siksi ei pidä antaa kauheasti mitään arvoa sille, jos alkoholisti alkaa jollain ajalla todistelemaan jotain, että katsokaa kun hän nyt näin pitkään on ollut juomatta.

Joo tuo "pystyy hoitamaan työt" on varmaan yksi niitä klassisimpia itsekusetuksen muotoja, joilla alkoholisti itselleen valehtelee. Jotain tämänkaltaista se minunkin isäni aikanaan taisi itselleen selitellä. Tosiasia oli se, että silloin kun hän lopetti dokaamisen, niin hänellä oli ollut päihderiippuvuus päällä uskoakseni vähintään 20 vuoden ajan. Tuossa mennään siis aikaan ennen, kuin minua on ollut olemassakaan. Työpaikka kyllä oli juu, mutta että sellainen työn hoitaja...

Alkoholismi ja riippuvuudet ylipäätänsä ovat vaikeita asioita tunnistaa silloin, kun ne eivät vielä ole siellä ihan "viimeisillä porteilla". Jokainen meistä näkee jostain puiston pultsarista tai jostain ratikassa kulkevasta asunnottomasta kaverista, että siinä on päihderiippuvainen.

Mutta miten tunnistaa se riippuvuus siellä alkutekijöissään, silloin kun se ei ole vielä lähellekään noin pahaksi päässyt ryöpsähtämään? Silloin kun se vielä ole ulkoisesti mitenkään ilmiselvää? Kun tunnettu tosiasia on se, että addiktiot erittäin usein puhkeavat ihmisille siellä teini-iässä, niin miten sen pystyisi näkemään ihmisistä jo sieltä lähtien?

 

[godspeed]

Eipä loppunut energiajuomien litkiminen. Tällaista tämä sitten on. Varmasti moni ajattelee, että miten noihin voi jäädä koukkuun ja miten oletettavasti jo varttuneempi ihminen juo ns. teinien juomia, mutta ei tämäkään nyt mitenkään epätavallista ole.

Energiajuomabisnes on aivan hillittömän iso, suorastaan megalomaaninen, eikä sekään sinällään katso ikää, että kellä saattaa vähän hirttää kiinni. Urheilupiireissä esimerkiksi Red Bull on iso sponsori, ja kyllähän sielläkin kohdeyleisö on myös aikuisväestöä ympäri maailman.

Mutta se riippuvuus tässäkin yhteydessä. Niin, millaista se sitten on. Enemmänhän tämä on henkistä tyhjyyden täyttämistä, että jotain pitää saada juoda, mutta pelkkä vissy ei riitä, vaikka vissy on edelleen pääasiallinen juomani. En tiedä onko tämä kofeiinisidonnaistakaan, koska en ole oikein koskaan ollut kahvinjuojakaan ja vaikka joinkin joskus, niin mitään vieroitusoireita ei ollut koskaan. Olenko silti kofeiininarkkari? En tiedä.

Mutta energiajuomasta saa jonkin tyydytyksen, eri tavalla kuin vaikkapa limpparista. Ehkä tähän on luonut vaan sellaisen sitkeän tavan, että esimerkiksi tiettyinä kellonaikoina on aika palkita itsensä jollain tavalla, ja juoman pitää olla jotain vähän poikkeavampaa, eikä mielellään mitään sokerillista. Mielihyväkeskustahan tässäkin jotenkin hierotaan, ja toiminta rakentuu sitten jotenkin sen ympärille. Varmaan se karsii tiettyä levottomuuden tunnettakin, jollaisesta olen kärsinyt niin kauan kuin muistan, eli levottomuus yleisellä tasolla ei ole vieroitusoire.

Alkoholin lopettamisestakaan tämä ei täysin suorilta ole peruja, sillä aikanaan tavallista limsaakin kului päivittäin 1,5 litraa. Vieläpä sokerillista, joten eipä tuokaan terveellistä ollut. Tavallaan voisi sanoa, että minä olen kuin suurin mahdollinen markkinoiden uhri mitä tulee erinäiseen juomiseen. Kaikkeen tulee himo, kaikkeen jää nalkkiin. Helvetti sentään.

 

[godspeed]

Nyt on häipyneet suurimmat ja rasittavimmat houkutukset juomisesta tältä kesältä, kun ei ole enää vaaraa lukuisista illanistujaisista. Saa olla ihan itsekseen rauhassa maaseudulla lepäilemässä. Toivon todella, että nyt tämä homma rauhoittuu myös.

Olen herännyt viime aikoina öisin unissani huutamaan ja kävelemään, kun alitajunta ei lepää ja jatkuvasti on ollut jokin sosiaalinen stressi jostain ja olo kaiken aikaa levoton. Se on aika syvällä tuo homma, kun alkoholista irtautuu ja tajuaa, että se todella myöskin sitten on irtaantumista. Mutta ehkä nyt asiaa käsittelee eri tavalla, jos olen tähän asti päässyt helpommalla kuin piti. Piti siis kohdata nuo karikot, kun muut vetää kaksin käsin ja selvitä siitä. Yksinäiseltähän se tietysti tuntui, mutta ehkä minun ei tarvitse muiden ihmisten juomista väkisin katsella. Miksi pitäisi?

Sen tässä kylläkin taas oppi, että ihmiset valehtelevat itselleen ummet ja lammet ihan tietoisestikin, eikä tämän huomaamiseen vaadita paljoa. Jotkut sanoo ihan itse sitä kuudetta pitkää juodessaan, että tulee juotua liikaa tai pitäisi vähentää tms tms, ja sitten seuraavaksi otetaan kuitenkin kunnon huikka ja hymyillään leveästi päälle. Ja näin on voinut jatkua pidempäänkin. Kun tuota hetken miettii, niin onhan se erikoista käytöstä. En keksi edes mitään hyvää vertausta siihen miten tuo homma oikein psykologisesti toimii :)

Eikä siinä, en minä poliisiksi edelleenkään ryhdy, varsinkaan kun se alkoholin juominen on minullakin aina verissä. Tiedän kyllä sen himon, kun keksii omasta mielestään hyvän syyn juoda. Vielä on paljon duunia, että saa sen juomishimon loppumaan kokonaan. Se on toisaalta absurdi tunne, koska oikeastaan ei halua juoda, mutta himo on perustavaa laatua ja tuntuu, ettei pärjää ilman. Mikään muu ei tuota sitä samaa oloa kuin se huumeen kulkeminen kehon läpi.

Olen koittanut ajatella raittiutta kiitollisuuden kautta, ja perustella itselleni, ettei tarvitse juoda, siitä ei saa mitään jne jne, mutta vittu kun se vaan on niin saatanan syvällä. En varmaankaan ole vielä raitis, sillä eihän tämä nykyinen ajattelu pohjimmiltaan ole raittiin ihmisen ajattelua, vaikka juomisesta erossa pysynkin. Jokin taikatemppu tässä on vielä suoritettava, mutta ehkä se on vaan tämä pirullinen ja ihan hyviä kelejä tarjonnut kesä, joka sekoittaa päätä. Koetetaan tosiaan nyt vain rauhoittua, sillä ehkä itsekseen ollessaan tämä touhu alkaa purkautumaan.

Kiitos.

 

[godspeed]

Kuukauden päästä tulee vuosi täyteen. Sinne pitäisi nyt sinnitellä! Vittu...

 

[adolf]

Se on toivottavasti kohdallasi @godspeed niin, että jossain kohtaa homma ei ole enää mitään sinnittelyä. Mutta siis sanon sen, että jotain tuon kaltaisia tuntemuksia silloin alussa itsekin kävin läpi. Ei se ollut tiukkaa olla juomatta, mutta se elämän eläminen... se oli ihan hirveän raskasta selvällä päällä, kun minnekään karkuun ei enää pääse niitä omia ajatuksiaan tai tuntemuksiaan. Elämä tuntuu aika raa'alta siinä alussa. Samankaltaisia kokemuksia olen lukuisilta muiltakin samojen asioiden kanssa painineilta kuullut.

Mutta joo, onhan tämä tässä kohta 14 vuoden kohdallakin tämä elämä vieläkin tämmöistä opettelua. Tuntuu se elämä vielä nykyäänkin ajoittain todella hapokkaalta. Siitä kohtaa koen kuitenkin isoa kiitollisuutta, että olen siitä päihderiippuvuuden nalkista pois päässyt.

Se on tietysti kiva homma, että ei tarvitse niitä krapuloita enää potea ja tämmöistä. Rahaa säästyy ja näin. Mutta kyllähän se ihan selvästi paras juttu on kuitenkin siinä, että tämä on tarjonnut mahdollisuuden semmoisen itsensä arvostamisen löytämiseen. On tuolla sisimmässä semmoinen tunne, että on muuten ihan hyvä tyyppi tuo kaveri, kuka siellä asustaa.

Eihän tämmöiseen ole ollut minulla noiden riippuvuuksien riepoteltavana ollessa minkäänlaista yhteyttä. Se oli silloin juoma-aikoinakin ihan ylivoimaisesti se karmein homma, että silloin kadotti aivan täydellisesti sellaisen kyvyn kokea rakkautta.

Rehellisyyttä itseään kohtaan ja aika paljon työtäkin itsensä kanssa. Nuo näyttävät olevan kovin tärkeitä asioita, kun tämmöistä ongelmaa pitää lähteä ratkaisemaan.

Niin ja tämä tuli vielä mieleen. Minulta nykyään ihan hirvittävän harvoin tullaan kysymään sitä, että miksi en juo. Edellisestä kerrasta taisi olla jo useampi vuosi taas kulunut. Eilen kuitenkin tämä kysymys todella pitkästä aikaa tuli. Huomasin tuossa itsestäni sen, että vittu kun tätä aihetta ei enää yhtään jaksaisi ensimmäisenkään humalaisen ihmisen kanssa käydä läpi.

Se oikeasti on ihmettelyn aihe joillekin ihmisille. En minä sitä totuutta tuolla koskaan ala yhdellekään kännissä olevalla ihmiselle avaamaan, että mikä siinä oikeasti on taustalla. Vastaan vaan jotain ylimalkaista aina noihin kysymyksiin. Jännä ilmiö kyllä, että tätä kysymystä ei kukaan "satunnainen tuttu" muistaakseni koskaan ole tullut selvinpäin kysymään. Jos joku tämmöinen ihminen, kehen satunnaisesti törmää sen joskus selvinpäin tohtisi esittää, niin saattaisin hyvinkin avautua ihan siitä, mistä koko jutussa oikeasti on kysymys. Tietysti siinä pitää ensin olla luotto ihmiseen.

Muistaa vaan sen oman tilan silloin, kun vielä joi ja miten sietämätön se oma olotila silloin oli. Tuo on minusta jotenkin niin älyttömän nurinkurista, että tuota kysellään. Kyllähän mä ihan mielelläni asiasta puhuisin, ja kertoisin vaikka miten juurta jaksaen sen ihan koko todellisen asian laidan. Kunhan kysyjän vaan voi kokea luotettavaksi. Humalainen ihminen ei sitä ole.

 

[godspeed]

Se on muuten just näin, että on ehkä helppoa olla juomatta ja jengi pystyykin siihen välillä pitkiäkin aikoja, mutta otapa se koko oma elämäsi vastaan rehellisesti selvinpäin ja raakana, niin alkaa päässä rutiseen. Toki minulla on muitakin haasteita, mutta päihderiippuvaisena minä olen ongelmineni ihan samanlla viivalla kuin muutkin. Me ihmiset emme tietyissä asioissa vaan eroa toisistamme. Yksinään on myöskin vaikea pärjätä, joten siksi minulla on tähän ketjuun niin paljon asiaa...

 

[Pallister]

Ihmisellä on rajoitettu aika täällä pallolla ja olen monesti miettinyt että kuinka huonosti voi mennä että ryyppää itsensä katuojaan.
Mutta olen myös tekemisissä jatkuvasti parin alkoholistin kanssa jotka joka kerta hokevat kuinka ei ole enää jano.
Ja sitä kysyvät jatkuvasti mitä join ja milloin.

En näe tuossakaan mitään järkeä.
Ei muuta kuin korkki auki ja nauttii elämästä jos noin jano on.

 

[Denverin Munasyndi]

Ei muuta kuin korkki auki ja nauttii elämästä jos noin jano on.

Jos ihminen on alkoholisti ja hänellä on perhettä / muita viikkotasolla huomiota vaativia läheisiä, tämä yhtälö ei vain tule toimimaan. Itse en ole vielä törmännyt yhteenkään itsensä alkoholistiksi mieltävään, joka ei myös todellisuudessa sellainen olisi.

Jos nyt sellainen yksisarvinen sattuisi löytymään, joka pystyy kohtuukäyttöön, mutta jostakin syystä pitää korkkia kiinni ja oireilee sen vuoksi, voin kyllä allekirjoittaa ohjeesi.

 

[WildThing]

Ihmisellä on rajoitettu aika täällä pallolla ja olen monesti miettinyt että kuinka huonosti voi mennä että ryyppää itsensä katuojaan.
Mutta olen myös tekemisissä jatkuvasti parin alkoholistin kanssa jotka joka kerta hokevat kuinka ei ole enää jano.
Ja sitä kysyvät jatkuvasti mitä join ja milloin.

En näe tuossakaan mitään järkeä.
Ei muuta kuin korkki auki ja nauttii elämästä jos noin jano on.

Vaikka vielä tulee lyhyitä ohikiitäviä janoisia hetkiä, niin en helvetissä "nauti" elämästä yhden illan vuoksi. Hinta siitä voi olla 2-50 viikkoa helvettiä alkoholin parissa. Siitä paketista on nautinnot aika kaukana.