Mainos

Matkalla alkoholismiin?

  • 474 520
  • 1 663

Skruf

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flyers, Kärpät
Viime perjantaista tähän aamuun asti tuli oltua osastolla. Suoraan kun pääsin sieltä niin kävin päihdepäivystyksen kautta kysymässä tukihenkilöä/ oma hoitajaa, puolen vuoden sisään pitäisi saada, mutta saa nähdä.
Tänään tuli kirje päihdehuollon avopalveluista ja oma työntekijä ottaa yhteyttä sinuun. Arvioitu hoitoonpääsy 11/2024. Tähän vielä vanhemmilta vähättelevä/uhkaileva kielenkäyttö kun asiasta puhuin lisää, niin tulee pitkä kesä ja syksy.
 

WildThing

Jäsen
Suosikkijoukkue
Oulun Kärpät ja Minnesota Wild
Tänään tuli kirje päihdehuollon avopalveluista ja oma työntekijä ottaa yhteyttä sinuun. Arvioitu hoitoonpääsy 11/2024. Tähän vielä vanhemmilta vähättelevä/uhkaileva kielenkäyttö kun asiasta puhuin lisää, niin tulee pitkä kesä ja syksy.
No voi hemmetti! Onko oikeasti noin? Saisko sen tukihenkilön jotain muuta kautta? AA?
 

1313

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Se on ihan jees, mutta tuo tietysti jonkin verran mukanaan ei-toivottuja lieveilmiöitä kuten sitten pakonomaisuutta. Ja se on se kaikista pahin merkki jostain riippuvuudesta, oli se sitten mitä tahansa. Elämäntavat erikseen, vaikka kyllä niihinkin voi liittyä pakonomaisuutta ja kaikenlaisia rituaaleja yms.
Sanoisin niin, ettei kannata olla itselleen liian ankara.
Jos yksi terveydelle erittäin haitallinen riippuvuus korvautuu toisella vähemmän haitallisella, niin mielestäni ollaan saatu askel parempaan suuntaan ja siitä kannattaa olla mielestäni ylpeä.
Ei pidä väkisin yrittää ratkaista kaikkia ongelmia kerralla.
Ehkä sieltä tulee vielä sekin päivä, kun riippuvuudet on onnellisesti mennyttä.
 

godspeed

Jäsen
Sanoisin niin, ettei kannata olla itselleen liian ankara.
Jos yksi terveydelle erittäin haitallinen riippuvuus korvautuu toisella vähemmän haitallisella, niin mielestäni ollaan saatu askel parempaan suuntaan ja siitä kannattaa olla mielestäni ylpeä.
Ei pidä väkisin yrittää ratkaista kaikkia ongelmia kerralla.
Ehkä sieltä tulee vielä sekin päivä, kun riippuvuudet on onnellisesti mennyttä.

Totta. Minä lähinnä tuppaan ajattelemaan näitä kaikkia riippuvuuksia sairauksina tai sen kaltaisina asioina, jotka aiheuttavat vähissäkin määrin rasittavaa kärsimystä, vaikka taudinkuvaan kuuluu myös jonkinlaista iloa ja nautintoa.

Olen ihan saatanan herkkä koukuttumaan kaikkeen, ja siinä olen armoton itseäni kohtaan, että niistä pitäisi jotenkin päästä eroon pidemmällä välillä. Mutta ei tosiaan kerralla vaan ajan kanssa. Ehkä foorumit ovat sellaisia ajankulutus- ja tiedonhankintavälineitä, joista ei ole kriittisesti käytettynä haittaa, ellei ihan itse niistä ongelmaa tietoisesti tee. Eli ehkä siinä mielessä vähän huono verrata huumeisiin tms :)

Tällä hetkellä minulla on myös järjetön vissyriippuvuus, mutta ehkä sekään ei ole niin paha juttu vertailussa muihin. Korkkaanpa siis vissyn.
 
(1)
  • Tykkää
Reactions: 1313

godspeed

Jäsen
Mutsin kanssa tänään käytiin kahvilla, ja se vaan totesi, että on sulla kyllä kova itsekuri, kun ensin jäi tupakka ja sitten alkoholi. No, ei se itsekuri tai edes parempi mieliala pelkästään mitään auta, mutta oltiin samaa mieltä, että onhan se hienoa saada kertoa ihmisille olevansa raitis, jos sikseen tulee. Ehkä mutsi ei sillain halua alkoholistiksi kutsua, sillä onhan se perhepiirissä aika vaikea asia hakea oikeita sanoja, mutta kyllä se ymmärtää, että selkeä ongelma on nyt ratkaistu ja voidaan siirtyä elämässä eteenpäin. Nyt voi hoitaa ihmissuhteitakin selvinpäin, mikä on oikein loistava asia!
 

godspeed

Jäsen
En meinaa ymmärtää lukemaani ja vähän muutenkin hakusessa kaikki sanajärjestykset ynnä muut, kun kirjoittaa jotain. Ja tällainen harhaisuus tai epäluuloisuus kaikkea kohtaan on aika pelottavaa. Pahassa kännissäkin leikkasi paremmin. Varmaan ihan väärä paikka kirjoittaa tästä, mutta tulee näitä tällaisia selvinpäinkin näemmä. Toivottavasti iltalääkkeet tasottaa peliä, sillä ei tämä mitenkään ihan tavallista minullekaan ole tuntea näin. Stressi ja ahdistushan tässä oireilee, mutta ei kyllä ole mitään himoa juoda. Kyllä nyt todellakin on paremmat työkalut kohdata nämä ongelmat nykyisin :)
 

godspeed

Jäsen
Koittanut saada yhtä hyvää pitkäaikaista kaveria tapaamiseen, ja nyt on varovaisia merkkejä ilmassa, että se voisi jopa onnistua. Hän ei ole muutamaan vuoteen halunnut tavata, minkä olen toki ymmärtänyt. Ennen raitistumistani en niinkään hiffannut, mutta ehkä nyt tajuan paremmin. Olemme siis puhelimitse yhteyksissä.

Onhan tämä vähän tällaista identiteetin uudelleenrakentamista erilaisista paloista vuosikymmenten sekoilun jäljiltä, joten ei sinällään ihme, jos olen ollut aikaisemmin joidenkin mielestä rasittava tyyppi. Olen ollut sellainen oikeastaan todella monen mielestä varmaan aina, vaikka kaikki eivät sitä ole sanoneetkaan. Mielenterveysongelmat jo yksinään ovat olleet sellaisia, että jengi ei sitten lopulta halua olla tekemisissä tai ei osaa suhtautua.

Ryyppääminen alkoi jo 14-vuotiaana, joten kauanhan sitä kesti. Nyt minulla on voimaa myöntää, että heti oltiin nalkissa. Sieltä asti on jokin ollut persoonassa vinksallaan ja jota on sitten korjattu juomallakin. Tämän puheenvuoron ei ole tarkoitus kertoa kliseisestä vaikeasta lapsuudesta, vaan siitä, että jo varhain hairahduttiin väärille raiteille syistä, joita ei oikein aina kukaan ymmärrä. Siksi tämä kuvio toistuu ihmisillä aina kaikesta riippumatta. Ei ole väliä millainen ihminen on, kun alkoholisteja on laidasta laitaan ja osa pelaa eri kokoisissa kaukaloissa. Samaa peliä kylläkin pelataan.

Kaikenlaista aivotutkintaa on tehty asian suhteen, mutta minulla on mutu, että onko minua edes luotu tähän maailmaan eli onko kyse niin sanotusta biologisesta valuviasta, jossa aivot vaan ovat vialliset, ja ne ovat olleet sitten herkästi vastaanottavaisia viinan kiroukselle ja kaikelle mahdolliselle hulabaloolle mitä se aiheuttaa. Voiko ajatella niin, että on aivoiltaan vammainen? Ja onko halunnut myös tietoisesti olla sekaisin? Kyllä. Aina on halunnut olla sekaisin, mutta onneksi olen ollut samaan aikaan huumekielteinen, joten mikään porttiteoria ei ole toiminut minun kohdallani. Tuosta olen todella kiitollinen.

Toisaalta nytkin minua hieman mietityttää, että mahtaako tämä seikkailuni loppua hyvin. Toivon, että on virtaa jatkaa taistelua siitäkin huolimatta, että tämä alkoholiriippuvuus on nyt aisoissa. Ei vaan juo, täts it. Tiedän, että vielä pitää vähän aikaa jaksaa, jotta mieli rauhoittuu alkoholittomuuden suhteen. Veikkaan, että juhannuksen jälkeen helpottaa. Sitten on kaikki vuoden juhlat selvitetty selvinpäin! :)

No, tällainen pohdiskelija minä varmaan olen koko lopun elämääni, joten jos tässä muiltakin ennenaikaisesti tappavilta sairauksilta säästyy, niin otan kaiken tilan ja ajan vastaan mitä elämä tarjoaa.

Kaveri laittoi viestiä tätä kirjoittaessani, että tapaaminen onnistuu.
 

godspeed

Jäsen
Tasan 10 kuukautta olisi sitten täynnä, mikä kertoo siitä, että aina se vaan tuntuu hyvältä rikkoa pieniäkin merkkipaaluja. Vuotta odotellessa!

Meinasi kyllä taas alkaa kuuppa sekoaan, mutta kun tulikin oikein aurinkoinen ja lämmin iltakeli, niin kelpaa istua kuistilla päätä tuulettamassa. Olen sittenkin aika vahvasti keli-ihminen, vaikka toisin olen ajatellut. Ja pientä puuhaa ja pientä mietittävää pitää olla, kun pihalla luuhaa, sillä vain siten tässä tuntuu kunnolla rentoutuvan.

Hyvää ja viihtyisää kesäiltaa kaikille siitä riippumatta mitä lasissa on!
 

godspeed

Jäsen
Futiskisat käynnistyivät eilen ja pitkä odotus päättyi. Nyt kesä on virallisesti alkanut. Lisäksi tänään on oletetusti hyvä keli ja saa taas olla pihalla istuksimassa aina kun alkaa hieman kiertää kehää ajatukset. Ei minulla paljoa mitään sanottavaa ole, mutta onko se sitten oikeastaan vaan parempi niin?

Olotila on siten jatkuvasti sairas, että tänäänkin voi fiilis muuttua vielä muutaman kerran. Siinä siis esimerkiksi voi käydä niin, että kirjoitan innolla viestin ja sitten yhtäkkiä tuleekin surkea olo: Miksi kirjoitin? Mitä minä sillä saavutan? Ja sitten ahdistun ja kierre on valmis. Se ahdistus voi tulla jostain muustakin, mutta kuten olen aiemmin todennut, minulla on riippuvuuden kaltaista käytöstä netinkäyttökin. Siitä se varmaan pääasiassa johtuu, että mieli seilaa.

Toivon, että jalkapallon seuraaminen pitää vireyttä yllä nyt seuraavat viikot. Se on rauhallista, mutta samalla aika intensiivistä, ja myös aika terapeuttista, vaikka en mikään lajiniilo olekaan. Katsoo vaan pelejä ja jättää Jatkoaikaakin vähemmälle.

Ja alkoholi. Välillä tekee mieli, mutta se nyt on sellaista, kun on koko tähänastisen elämänsä ryypännyt. Ei se ihme ole, että kestää totutella siihen, että edes kisojen aikana ei saa sitä muutamaa ottaa. Muutamaa ämpärillistä siis.
 

Ujcik#11

Jäsen
Suosikkijoukkue
Etsinnässä
Ja alkoholi. Välillä tekee mieli, mutta se nyt on sellaista, kun on koko tähänastisen elämänsä ryypännyt. Ei se ihme ole, että kestää totutella siihen, että edes kisojen aikana ei saa sitä muutamaa ottaa. Muutamaa ämpärillistä siis.

Tuo ajatusmaailma kestää yllättävän pitkään, että ikään kuin olisi luopunut jostain tai jokin oikeus olisi otettu pois mitä ei enää saa käyttää.
Mitä enemmän aikaa menee, sitä erilaisemmaksi se suhde siihen alkoholiin muodostuu. Jossain vaiheessa tilanne muuttuu siihen, että alkaa tiedostamaan/hyväksymään pelkästään huonot kokemukset suhteessa itseensä ja se ajatusmaailma muuttuu tuosta " en saa ottaa " ajattelutavasta, "minä en halua ottaa".

Alussa laskin päiviä, viikkoja, kuukausia, sitten hiljalleen sillä ei ole ollut enää pienintäkään merkitystä. Nyt ajateltuna osaan suunnilleen vuosien tarkkuudella sanoa, milloin olen edellisen kerran juonut itseni humalaan, ei sillä loppujen lopuksi ollut jossain vaiheessa enää mitään merkitystä. Jokin appi taisi olla alkuvuosina, puhelimenvaihdon yhteydessä nekin ovat jääneet. Alkoholi/päihteet ei vain sovi kaikille, olen yksi heistä jolle se ei sovi ja se siitä. Mutta kiellettyä se ei olisi. Yhtään huonompi ihminen tai alempiarvoinen kansalainen en olisi vaikka lähtisin juomaan, olisin tuiki tavallinen kansalainen, motti kädessä. Tässä vaiheessa ajatusleikkiä tulee jo karmaisevan henkisen krapulan sekä pelokkaan olon muistijäljet niin vahvana, että ajatusleikki tyssää siihen toivottomuuden muistamiseen. Sellaista hintaa yhdestä illasta en suostu maksamaan. Prosessi on niin pitkä, ettei kiinnosta sitä tietä enää uudelleen kävellä.
 
(1)
  • Tykkää
Reactions: Dino

godspeed

Jäsen
Tuo ajatusmaailma kestää yllättävän pitkään, että ikään kuin olisi luopunut jostain tai jokin oikeus olisi otettu pois mitä ei enää saa käyttää.
Mitä enemmän aikaa menee, sitä erilaisemmaksi se suhde siihen alkoholiin muodostuu. Jossain vaiheessa tilanne muuttuu siihen, että alkaa tiedostamaan/hyväksymään pelkästään huonot kokemukset suhteessa itseensä ja se ajatusmaailma muuttuu tuosta " en saa ottaa " ajattelutavasta, "minä en halua ottaa".

Joo. Tämä on itseasiassa ihan viestikeskeistä miten asiaa ajattelen. Välillä se on niin, ettei tosiaan saa ottaa, mutta usein kuitenkin kääntelen asian niin, ettei TARVITSE ottaa. Monessa yhteydessä se on niin, kuten nyt tulevana juhannuksena kun todennäköisesti jokin kutsu tulee istumaan iltaa. Vaikka muut juovat, niin minun ei vaan tarvitse. En saa siitä mitään. En tarvitse sitä mihinkään. Sellaista aivojumppaa tämä on riippuvuuksien kanssa, eikä siinä ole mielestäni mitään väärää tai hölmöä, koska moni käyttää tällaista ajattelua tukenaan. Se nimittäin toimii :)
 

godspeed

Jäsen
Alussa laskin päiviä, viikkoja, kuukausia, sitten hiljalleen sillä ei ole ollut enää pienintäkään merkitystä. Nyt ajateltuna osaan suunnilleen vuosien tarkkuudella sanoa, milloin olen edellisen kerran juonut itseni humalaan, ei sillä loppujen lopuksi ollut jossain vaiheessa enää mitään merkitystä. Jokin appi taisi olla alkuvuosina, puhelimenvaihdon yhteydessä nekin ovat jääneet. Alkoholi/päihteet ei vain sovi kaikille, olen yksi heistä jolle se ei sovi ja se siitä. Mutta kiellettyä se ei olisi. Yhtään huonompi ihminen tai alempiarvoinen kansalainen en olisi vaikka lähtisin juomaan, olisin tuiki tavallinen kansalainen, motti kädessä. Tässä vaiheessa ajatusleikkiä tulee jo karmaisevan henkisen krapulan sekä pelokkaan olon muistijäljet niin vahvana, että ajatusleikki tyssää siihen toivottomuuden muistamiseen. Sellaista hintaa yhdestä illasta en suostu maksamaan. Prosessi on niin pitkä, ettei kiinnosta sitä tietä enää uudelleen kävellä.

Anteeksi kesti vastaus, oli niin huono olla, ettei jaksanut lukea saati vastata heti kaikkeen. Mutta nyt ymmärrän taas lukemani ja tämähän on oikein hyvin sanottu.

Se, että menee kokeilemaan ja lopulta pienen juomaputken turvin tajuamaan sen, ettei kannata, ei ole tosiaankaan sen kokeilun arvoista. Minulla ei ole käytännössä lainkaan sellaista ajatusta, että kokeilisin, tai voisin juoda vähän kuten MUUTAMAN, vaan ne on tällaisia nimenomaan muistoja, ehkä hienoksi hiottujakin sellaisia, jotka siellä takaraivossa toisinaan riivaa. Ei se tarkoita, että olisi vaaraa juoda tai että kärsisin, kun ei voi juoda. Tiedän, että muutama ei riitä koskaan. Mielitekokin on vain mieliteko, mutta tupakan lopettamisestakin oppineena tiedän, että kaikki menee ohi. Mitä kauemmin aikaa kuluu, sitä nopeammin ne menee ohi.

Tällaiseen lopettamiseenkin harjaantuu, ja tulee aika nopeasti mestariksi, kun riittävästi harrastaa. Mutta tavallaan nöyrä pitää olla sen edessä, että tässä taistelussa tosiaan se riippuvainen ei koskaan voita sotaa, jos siihen ryhtyy, mutta voi pysyä poissa sodasta tietynlaisen aselevon kautta. Jos sallitte halpaa sotaretoriikkaa käytettävän enemmänkin, niin riittää, kun ei mene edes rintamalle vaan antaa viinapirun huiskia siellä itsekseen.

Sellanen tuntu tuli tästä Ujcik#11:n viestistä, että minullahan menee oikein hyvin. Ja kiitän häntä viestistä, koska toisinaan riippuvainen tarvitsee jonkinlaista vertaistukea. Enhän minäkään yksinäni tapellen tässä olisi. Ilman puolisoa en olisi edes hengissä. Tämä on raakaa peliä, mutta siinä voi pärjätä, kun on vaan rehellinen itselleen ja ottaa kaiken avun vastaan mitä tarjotaan. Puuh, nyt voi taas huokaista, kun sain vähän paskaa pois koneesta.
 
(1)
  • Tykkää
Reactions: Dino

Skruf

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flyers, Kärpät

Uutinen on maksumuurin takana, mutta, Simon ajatuksia:

-
Simo Keskinen sanoo, että hänellä oli jo lapsena outoja tuntemuksia, hänen oli vaikea keskittyä ja hän oli omissa maailmoissaan. ”Esimerkiksi iltaisin minun täytyi pitää kättä otsalla ja vaikka väsytti, en saanut nukuttua.”

Keskinen joi ensimmäiset oluensa peruskoulun 9. luokalla. Se tuntui heti hyvältä. ”Se rauhoitti minut. Huomasin, että saan alkoholista jotain, joka tuntuu omalta. Sain mielenrauhan.”

-Alkoholi vei nopeasti, ja perjantai vei nopeasti seuraavelle viikolle.

-
”rännitti” eli piikitti huumeita suoneen: Tampereen Takon tehtaan piipun alla talvella pakkassäässä. ”Siitä tuli uudenlainen euforia. Luulin, että saan huumeista aina sellaisen olon, mutta sen saa vain kerran. Sitten oli lisättävä annosta ja tajusin, että jos en käytä huumeita, tulen todella kipeäksi.”


-VUOSI sitten Simo Keskinen hakeutui sairaalaan ja sai erinäisten vaiheiden jälkeen tietää sairastavansa likaisesta huumeneulasta tarttuneesta c-hepatiitista ja alkoholinkäytöstä seurannutta loppuvaiheen maksakirroosia. Lääkäri kertoi, ettei elinaikaa ole kauan. ”Sillä hetkellä alkoi pelottaa, mutta ajatukseen tottui.”

Huumeiden kanssa ei ongelmia, mutta pysäyttää taas, että kannattaako sitä korkkia aukasta?
 

godspeed

Jäsen
Huumeiden kanssa ei ongelmia, mutta pysäyttää taas, että kannattaako sitä korkkia aukasta?

Mietin yön yli mitä tähän voisi vastata. En tiedä vieläkään. Sen tietää vain jokainen itse, jos edes harkitsee korkin aukaisevansa. Miksi aukaista? Mikä siinä on kannattavaa? Varsinkin, jos selvästi tiedostaa olevansa alkoholisti ja tajuaa, että se saattaa olla sitten taas menoa, kun sen kerran narauttaa. Kaikki alkaa pahimmillaan alusta, jos on päässyt pitkällekin.

Itse jutusta en viitsi sanoa mitään. Ehkä siihenkään minulla ei ole henkilökohtaisella tasolla mitään tarpeeksi hyvää sanottavaa, ja eikös silloin neuvota olemaan hiljaa :)
 

godspeed

Jäsen
Jääkylmä kaljatölkki oli jo kädessä ja tupakansavukin tuoksui pelottavan hyvältä... mutta maltoin mieleni. Ensimmäinen kesän testeistä takana ja kyllähän se kaikesta huolimatta vähän pahalta tuntui olla, kun muut dokaa ja polttaa vieressä. Itsellä vaan kokista ja vissyä. Ja vissystä kun ottaa huikkaa, niin se ei anna aivoissa mitään dopamiiniryöppyä palkkioksi.

Pitää ajatella silti, että vaikka monen mielestä tuo dokaaminen ja polttaminen on sitä kesästä ja elämästä nauttimista, niin ei näihin ansakuoppiin kannata enää koskaan tippua. Kyllähän tuossakin seuralaisilla se toiminta oli sellaista mitä nimenomaan koetan vältellä - pakonomaista suorittamista sen tupakankin kanssa, kun KOKOAJAN paloi. Kaljaakin pitää juoda kuin viimeistä päivää.

Se ei vaadi kuin sen kerran haksahduksen, joten olen ihan ylpeä siitä, että väistin vaaran, joka oli tietysti pakko jossain vaiheessa kokea. Kyllä kynnys on nykyään todella korkea, sen sai huomata. Näihinkin tilanteisiin ajan kanssa tottuu, kun vaan muistaa sen, että sitten kun menee juomaan, niin se vasta pettymys onkin. Viimeistään seuraavan päivän krapulassa voi miettiä, että tämänkö takia veti kaiken pöntöstä alas. Luulen ainakin tuntevani niin, ja mielikuvaharjoitteluhan on tässä aivojumpassa aika tärkeää :)

Selvisin!
 

Ujcik#11

Jäsen
Suosikkijoukkue
Etsinnässä
Se ei vaadi kuin sen kerran haksahduksen, joten olen ihan ylpeä siitä, että väistin vaaran, joka oli tietysti pakko jossain vaiheessa kokea. Kyllä kynnys on nykyään todella korkea, sen sai huomata. Näihinkin tilanteisiin ajan kanssa tottuu, kun vaan muistaa sen, että sitten kun menee juomaan, niin se vasta pettymys onkin. Viimeistään seuraavan päivän krapulassa voi miettiä, että tämänkö takia veti kaiken pöntöstä alas. Luulen ainakin tuntevani niin, ja mielikuvaharjoitteluhan on tässä aivojumpassa aika tärkeää :)

Selvisin!

Ja taas olet yhtä päivää kauempana alkupisteestä. Hieno väistö ja varmasti nostaa itseluottamusta ja uskoa itseensä, että kyllä noita luoteja pystyy väistämään ja niistä tilanteista kyllä selviää. Nyt teet selvänä ne ratkaisut juomisesta ja juomattomuudesta. Mitä enemmän näitä tilanteita tulee ja mitä enemmän tulet niistä ulos " voittajana" sen vahvemmaksi se päätös kasvaa.
Aiemman linkkaamasi jutun yksi kohta pisti kyllä ajattelemaan:

"Edelleen yli kymmenen prosenttia aikuisväestöstämme juo humalahakuisesti ja yli 30 prosenttia reilusti käyttää alkoa riskitasoilla ja noin 45 prosenttia suomalaisesta aikuisväestöstä tavalla tai toisella on jo alkoholihaittojen riskissä, hän sanoo."

Aika karuja lukemia, en tiedä miten suhteessa muihin europan maihin, mutta vaikuttaa kyllä paljon kovemmilta lukemilta, mitä ehkä olen ajatellut.
 

godspeed

Jäsen
Ja taas olet yhtä päivää kauempana alkupisteestä. Hieno väistö ja varmasti nostaa itseluottamusta ja uskoa itseensä, että kyllä noita luoteja pystyy väistämään ja niistä tilanteista kyllä selviää. Nyt teet selvänä ne ratkaisut juomisesta ja juomattomuudesta. Mitä enemmän näitä tilanteita tulee ja mitä enemmän tulet niistä ulos " voittajana" sen vahvemmaksi se päätös kasvaa.

Joo, onneksi on ihan hyvä ymmärrys ja ennen kaikkea ote tästä touhusta, niin pystyy järkevästi ajattelemalla pakoilemaan kiusausta. Monesti olen tosin hieman hairahtunut luulemaan olevani turvassa, mutta saahan tässä olla varuillaan. Olo on kuitenkin hyvä siinä mielessä, että itseluottamusta tosiaan on, ja tiedän, että yhtään ei parane pelleillä.

En varmaan suosittele ihan heti kellekään samanlaisia altistuksia millaisia tässä nyt tulee minullakin olemaan, mutta toisaalta ei elämää voi paetakaan. Ihmiset ja tilanteet on kohdattava jossain vaiheessa, liittyy niihin sitten alkoholi tai ei. Selvinpäinkin on omat ongelmansa, minkä on saanut huomata, mutta toisaalta selvinpäin on ollut niin paljon parempi, etten tiedä mitä pitäisi tapahtua, jotta minulla menisi kontrolli ja päätyisin humalaan. Toivon selviäväni jatkossakin samalla päättäväisyydellä kuin nytkin :)

Aiemman linkkaamasi jutun yksi kohta pisti kyllä ajattelemaan:

"Edelleen yli kymmenen prosenttia aikuisväestöstämme juo humalahakuisesti ja yli 30 prosenttia reilusti käyttää alkoa riskitasoilla ja noin 45 prosenttia suomalaisesta aikuisväestöstä tavalla tai toisella on jo alkoholihaittojen riskissä, hän sanoo."

Aika karuja lukemia, en tiedä miten suhteessa muihin europan maihin, mutta vaikuttaa kyllä paljon kovemmilta lukemilta, mitä ehkä olen ajatellut.


"Mäkelän mukaan Suomessa usein ajatellaan, että vain humalanhakuinen alkoholin kulutus on ongelma, mutta kyseessä on harhaluulo.

– Vaikka humalakulutus ei ole eteläisessä Euroopassa sellainen ongelma kuin meillä, siellä on silti paljon alkoholin aiheuttamia haittoja. Sisäelinten vaurioitumiseen tai riippuvuuden kehittymiseen ei tarvita humalaa, vaan jatkuva vähempikin käyttö riittää, Mäkelä sanoo."

Tässä on juuri tuo päivittäinen tissuttelu takana. Ei tarvitse olla missään räkäkännissä vaan sikspäkki päivässäkin on jo paljon. Itse join monesti 5-10 tölkkiä päivässä kun tissuttelin, eli en sinällään ollut humalassakaan usein, mutta olihan tuo selvä peli mistä oli kyse, kun piti aina saada se päivittäisannos. Sitä sitten perusteli itselleen rentoutumisena ja ties minä, vaikka oli vuosia käytännössä vaan koukussa.

Nykyisellään pelkään nimenomaan sisäelinvaurioita jopa kuollakseni, joten sekin pitää minua pinnalla. Paluuta vanhaan ei pitäisi olla, vaan eletään sitä jäljellä olevaa vielä runsasta elämää omilla, eikä alkoholin ehdoilla :)
 

godspeed

Jäsen
Voi kivistää joidenkin päätä tänä aamuna eilisen jäljiltä, mutta minä nousin hyvällä mielellä ylös uuteen päivään. Edes sosiaalinen fobia ei ole pilannut oloani, vaikka se vähän oireileekin. Joku voisi ottaa tuohon fobiaankin olutta voiteluaineeksi. Väsyn sosiaalisissa tilanteissa todella herkästi, ja alkoholi ilman epäilyksiä toisi sitä väliaikaista virtaa, mutta sitä ajattelee kuitenkin, että miksi pitäisi olla (överisti) suulaampi tai tunteellisempi, jotta voisi nauttia läheisten ihmisten läsnäolosta illanvietossa. Tuotakin on saanut tässä opetella :)

Nyt on siis harjoiteltu juhannusta varten ja oikein luontevastihan tämä sujuu. Juhannuksen jälkeen onkin sitten koko vuoden juhlat hoidettu selvinpäin, joten tässä saa olla aidosti tyytyväinen itseensä ja varmaan sellainen ylimääräinen pelkokin väistyy pikkuhiljaa. Minä todellakin pärjään ihan hyvin, mistä pitää muistutella itseään, sillä itsekritiikkini ei ole aina tervettä.

Kiitos kaikesta ja hyvää juhannusta!
 
Suosikkijoukkue
Manchester United, Bruceola
Nyt on siis harjoiteltu juhannusta varten ja oikein luontevastihan tämä sujuu. Juhannuksen jälkeen onkin sitten koko vuoden juhlat hoidettu selvinpäin, joten tässä saa olla aidosti tyytyväinen itseensä ja varmaan sellainen ylimääräinen pelkokin väistyy pikkuhiljaa. Minä todellakin pärjään ihan hyvin, mistä pitää muistutella itseään, sillä itsekritiikkini ei ole aina tervettä.
On kyllä hienoa lukea tätä tarinaa. Kovaa tekemistä sulta ja hyvää juhannusta!

Mitä tulee kesään ja monen meistä alkoholinkäyttö lisääntyy ja mitä olen lääkärien kanssa jutellut näistä alkoholin aiheuttamista sisäelinvaurioista, niin tyypillisin keissi on työikäinen suomalainen, joka loman aikana tissuttelee 1-2 vk ja sitten loman lopuksi vetää tuohon päälle esim. festareilla kovan rännin ja sitten elimistö sanoo poks.

Eli vaikka ei alkoholismista kärsi niin sillä on oikeasti merkitystä, että loman aikana pitää antaa myös maksan levätä kokonaan ilman alkoholia.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös