Koittanut saada yhtä hyvää pitkäaikaista kaveria tapaamiseen, ja nyt on varovaisia merkkejä ilmassa, että se voisi jopa onnistua. Hän ei ole muutamaan vuoteen halunnut tavata, minkä olen toki ymmärtänyt. Ennen raitistumistani en niinkään hiffannut, mutta ehkä nyt tajuan paremmin. Olemme siis puhelimitse yhteyksissä.
Onhan tämä vähän tällaista identiteetin uudelleenrakentamista erilaisista paloista vuosikymmenten sekoilun jäljiltä, joten ei sinällään ihme, jos olen ollut aikaisemmin joidenkin mielestä rasittava tyyppi. Olen ollut sellainen oikeastaan todella monen mielestä varmaan aina, vaikka kaikki eivät sitä ole sanoneetkaan. Mielenterveysongelmat jo yksinään ovat olleet sellaisia, että jengi ei sitten lopulta halua olla tekemisissä tai ei osaa suhtautua.
Ryyppääminen alkoi jo 14-vuotiaana, joten kauanhan sitä kesti. Nyt minulla on voimaa myöntää, että heti oltiin nalkissa. Sieltä asti on jokin ollut persoonassa vinksallaan ja jota on sitten korjattu juomallakin. Tämän puheenvuoron ei ole tarkoitus kertoa kliseisestä vaikeasta lapsuudesta, vaan siitä, että jo varhain hairahduttiin väärille raiteille syistä, joita ei oikein aina kukaan ymmärrä. Siksi tämä kuvio toistuu ihmisillä aina kaikesta riippumatta. Ei ole väliä millainen ihminen on, kun alkoholisteja on laidasta laitaan ja osa pelaa eri kokoisissa kaukaloissa. Samaa peliä kylläkin pelataan.
Kaikenlaista aivotutkintaa on tehty asian suhteen, mutta minulla on mutu, että onko minua edes luotu tähän maailmaan eli onko kyse niin sanotusta biologisesta valuviasta, jossa aivot vaan ovat vialliset, ja ne ovat olleet sitten herkästi vastaanottavaisia viinan kiroukselle ja kaikelle mahdolliselle hulabaloolle mitä se aiheuttaa. Voiko ajatella niin, että on aivoiltaan vammainen? Ja onko halunnut myös tietoisesti olla sekaisin? Kyllä. Aina on halunnut olla sekaisin, mutta onneksi olen ollut samaan aikaan huumekielteinen, joten mikään porttiteoria ei ole toiminut minun kohdallani. Tuosta olen todella kiitollinen.
Toisaalta nytkin minua hieman mietityttää, että mahtaako tämä seikkailuni loppua hyvin. Toivon, että on virtaa jatkaa taistelua siitäkin huolimatta, että tämä alkoholiriippuvuus on nyt aisoissa. Ei vaan juo, täts it. Tiedän, että vielä pitää vähän aikaa jaksaa, jotta mieli rauhoittuu alkoholittomuuden suhteen. Veikkaan, että juhannuksen jälkeen helpottaa. Sitten on kaikki vuoden juhlat selvitetty selvinpäin! :)
No, tällainen pohdiskelija minä varmaan olen koko lopun elämääni, joten jos tässä muiltakin ennenaikaisesti tappavilta sairauksilta säästyy, niin otan kaiken tilan ja ajan vastaan mitä elämä tarjoaa.
Kaveri laittoi viestiä tätä kirjoittaessani, että tapaaminen onnistuu.