Kirjoitellaampas tänne itsekkin, koska on aika ajankohtainen asia itselle. En ole matkalla alkoholismiin, olen alkoholisti ja matkalla toivottavasti raittuiteen.
Kirjoitellaan jälleen tänne, jos jollekkin tästä hyötyä on ja ainakin itselle siitä on hyötyä kun asioita purkaa. Tähän ketjuun ei näköjään kovin paljon tekstiä tule, kun tammikuussa kirjoittamani teksti löytyy edeltävältä sivulta. Lainattu siitä teksti, joten pääsee halutessaan suoraan viestiin. Olen tuohon kirjoittanut tammikuuhun asti tuntemuksia jne. joten en niitä uudelleen kirjoita.
Tammikuun jälkeen olin jälleen juomatta jonkin aikaa, mutta eihän se taaskaan pitänyt. Jossain vaiheessa taas join, ja kohta olin samassa tilanteessa, join aivan liikaa. Tuolloin tammikuussa oli ollut puhetta Minnesota-mallisesta hoidosta, ja tavallaan silloin päätin että jos en onnistu ilman, niin menen sinne. Huhtikuun alkupuolella lompsin katkolle, kaikki tavarat mukaan pakattuna että nyt sitten lähden. Olin siellä noin viikon hoidossa, ja asioita järjesteltiin mutta sinä aikana minulle tuli käden mahdollisesta leikkauksesta aika lääkärille Ouluun. Olin tätä odottanut melkein vuoden, joten menin sinne ensin. Kävin siellä, ja kun palasin takaisin maanantaina 15 toukokuuta, niin keskiviikkona oli aika päihdeterapeutille ja perjantaina asiat oli selvät, ja lauvantaina olinkin Minnesota-mallisessa hoidossa Kantamossa, josta vkloppuna olen kotiutunut.
Vaikka olen juuri kotiutunut, voin jo sanoa tämän olleen elämäni paras päätös mitä olen tehnyt. Olen kipuillut alkoholismin kanssa pitkään. Hakenutkin apua, taistellut, jumpannut ja taistellut. Se taistelu meille alkoholisteille on turhaa, kun sen taistelun häviää aina, ei ole muuta vaihtoehtoa kuin nostaa tassut pystyyn ja luovuttaa kokonaan. En voi juoda alkoholia ollenkaan, koskaan, missään tilanteessa. Toivottavasti mun taistelut olisi nyt käyty.
Hoito oli erittäin hyvä! Olen yrittänyt jutella noiden päihdetyöntekijöiden kanssa aikaisemminkin, ja jutella muidenkin ihmisten kanssa. Niistä ei haittaa ole ollut, mutta se että juttelee tunnin tai kaksi viikossa ei ole auttanut. Hoidossa on noin 50-tuntia terapiaa / viikko, ja lisäksi kaikki muu juttelu. Voi sanoa että noin 75h/viikko siihen menee aikaa, eli käytännössä koko ajan, +300h kuukaudessa. Jos juttelee sen tunnin viikossa päihdeterapeutin kanssa niin se vastaisi sellaista noin 6-vuotta, ja lisäksi se vertaistuki minkä hoidosta saa on korvaamaton.
Sitä on hankala lyhyesti kertoa. Siellä olo sisälsi tuskaa, ahdistusta, surua, itkua mutta vastapainoksi myös välillä naurua, rauhallisuutta, helpotusta ja kiitollisuutta. Hoito jatkuu vuoden eteenpäin, ja tuonne saa palata aina kun haluaa. Viikoittain jatkuu kotikonnuilla jatkoryhmät. Ja kaikki se vertaistuki, ihmiset joihin tutustui, siitä tuli kuin toinen perhe. Kiitollinen on olo, niin näitä muita hoidossa olleita, kuin terapeutteja ( jotka kaikki ovat myös entisiä päihderiippuvaisia ), jopa itseäni kohtaan että tuonne meni.
Kohti uutta elämää.