Jossain oli että silloin on alkoholinkäytössä ongelmia kun odottaa polttavasti aina jotain hetkeä jolloin saa ottaa. Tiettyä kellonaikaa, kun lapset on nukkumassa tai ex-puolisolla tai perjantaita kun työt loppuu yms.
Siitä omasta käytöstäni ajattelen, että tämmöisetkin kysymykset olivat kovin triviaaleja. Ja korostan nyt siis sitä, että kyse on vain omasta tapauksestani. Ettei kenellekään tule olo, että alan ohjeistamaan muita, että näin nämä asiat nyt oikeasti menee kaikkien kohdalla.
Toki oli noin, että silloin nuorukaisena sitä jotain dokausreissua venasi viikon tai kaksikin etukäteen aivan täpinöissään, jos oli joku oikein spesiaalireissu tiedossa. Mutta ei se, että toimin näin, ollut kuitenkaan mikään semmoinen juttu, että kun tämä asia X tapahtui, niin juuri se oli nyt se olennainen merkki, joka minusta sitten teki alkoholiin addiktoituneen ihmisen.
Kyllä se niin oli, että se päihde ihan kokonaisvaltaisesti lähti kuljettamaan ja pyörittämään sitä elämää siinä jossain 16-17-vuotiaana. Tämä oli sitä addiktiota minun kohdallani.
Mutta siis tuo kuvaamasi esimerkki on oikein oiva esimerkki siitä addiktoituneen ihmisen pään sisäisestä maailmasta. Pienoiskoossa se, mistä siinä addiktiossa on kyse. Vaimo ja lapset nukkumaan, jotta pääsee sen
tärkeimmän asian äärelle, eli dokaamaan. Näin katalasti se asioiden tärkeysjärjestys siellä addiktin aivoissa menee, ja tuossa ei tarvitse mikään psykologi olla ymmärtääkseen, että tuosta kärsii kaikki. Niin alkoholisti, kuin se hänen perheensäkin.
Niin se brenkku tuollaisilla käytännön esimerkeillä meni aikanaan isälläni perheensä edelle, ja niin se meni myös minullakin aikanaan monien semmoista asioiden edelle, jotka oikeasti ovat paljon paljon tärkeämpiä, merkityksellisempiä ja arvokkaampia. Tuota asiaa en vain silloin itse ymmärtänyt, vaan olin sille ihan sokea.
www.hs.fi