Matkalla alkoholismiin?

[nummenkallio]

Minä olen tätä kysymystä vältellyt taitavasti vuosikausia. Työni olen hoitanut aina, darrapäiviä ei ole tullut. Tai siis olin kyllä takavuosina humalassa töissä esimerkiksi festareilla, mutta se ei koskaan vaikuttanut työsuoritukseen, tuli pikemminkin parempaa jälkeä. Mutta töissä se ei ole ikinä näkynyt, se on ollut kunnia-asia. Koskaan ei ole kukaan huomauttanut asiasta.

Siviilipuolella se onkin sitten näkynyt. Kaikki vaatii siviilipuolen venymistä. Siviilissä haluan heilua Stadissa, ryyppäillä ja käydä keikoilla. Silloin olen onnellinen. Se on valitettavasti vähän toisenlaista lahtelaisen lähiöperhe-elämän kanssa.

 

[godspeed]

Joo, on tärkeää kyllä sisäistää mitä tässä minäkin olen nyt tekemässä. Kauan se vei tajuta, että juomattomuuskin on ihan mahdollista ja tehtävissä kun motivaatio on tapissaan. En minä alkoholia tarvitse mihinkään. Eikä se ole enää hauskaa juoda. Muutaman tissuttelusta ei saa mitään, eikä sitten toisaalta kova kännikään riemua nostata. Eli mitä jää jäljelle? Niimpä, ei mitään. On aika itsevarma olo, koska olen jo tupakalle onnistuneesti persettä näyttänyt ja olen lueskellut kokemuksia, ettei alkoholi ole edes niin vaikea pala. No, enpä tiedä, se nähdään. Ehkä taktiikkani on etten tee asiasta suurempaa numeroa enkä lähde soitellen sotaan. Jätän vain juomatta enkä meuhkaa siitä.

 

[HPL76]

Alkoholismia on kateltu täälläkin vierestä, eikä ainakaan vielä ole omalle kohdalle osunut. Ehkä se sitten jo vähän karsii tuon uran aloittamista kun on katsellut vierestä kuinka joku alkoholisoituu eikä pääse siitä irti ennenkuin kolahtaa. Näyttää kyllä olevan aikamoinen piru kun sen päästää pikkusormeaan nakertamaan, ja irrottautuminen onkin sitten ihan toinen juttu.

Appiukko tosiaan tuppasi juomaan joka päivä, eikä kyse ollut mistään keskarin lipittämisestä. Yhtenä kauniina päivänä oli sitten kadulla kaatunut ja lyönyt päänsä niin että jouduttiin operoimaan. Siitä tuo vielä kuntoutui, ja juominen loppui kuin seinään, mutta parin vuoden päästä sitten vaivat ja elämäntyyli kuroivat kiinni ja äijä lähti. Selvin päin kuitenkin viimeiset pari vuotta elämästään vietti, ja huomasi tuon myös muista perheenjäsenistä että helpotti kun viinakset jäivät pois.

Alkoholisti en tunnusta ikinä olleeni, vaikka joskus sitä keittoa on mennyt kyllä hirveitä määriä. Tainnut mulla kuitenkin olla tuollaista kesäloma-alkoholismia, jonka kuitenkin olen aina pystynyt katkaisemaan. Eipä ole tänäkään vuonna tullut ryypättyä kuin pari kertaa ja nekin ihan hyvästä syystä. Oluen jos toisenkin voin ihan hyvin ottaa sen enempää pelkäämättä laukalle lähtöä, ja toisinaan se on ihan mielenterveyden kannaltakin hyvä vetää pelti kiinni ja resetoida systeemi.

Mulle taitaa enempi olla ongelma tuo pössyttely. Omasta mielestäni en kuitenkaan siihenkään koukussa ole, mutta mieluusti iltaisin kyllä rentoudun savujen kanssa. Mulle ei tuosta ole ikinä mitään pahoja oloja tullut, ja yleensä sen verran laadukkaasta tuotteesta kyse, että olotilan saa todella miellyttäväksi. Eikä ole aamulla krapulaa!

Hieno lukea täältä miten osa on jo alkoholismin selättänyt ja taakseen jättänyt. Kaikilta se ei onnistu, ja vaikka moni sanoo että "päästä se vaan on kiinni" niin epäilen että ei se ihan siihen jää. Päättäväisyydellä toki pääsee varsin pitkälle, mutta onko se viinan juominen sittenkään ihan vain omasta päästä kiinni? En tiedä, ja tuskin ainakaan omalla kohdalla toimisi ihan vain ite päättäminen.

 

[adolf]

Tuntuu, että alkaa tuosta omasta kaveri/tuttavapiiristäni löytymään muutama aika tanakasti jo alkoholisoitunut ihminen. Hämmästelen vaan sitä, että miten hyväksyvästi edelleen meillä suhtaudutaan sellaisiin ihmisiin, jotka oikeasti ovat jo todella pitkällä siellä alkoholismin syövereissä. Nämähän kyllä keräävät toisia rankasti juovia ympärilleen ja sieltä sitä tukea, silmien ummistamista, sekä ymmärrystä toki saa riippuvuuteensa. Mutta meillä on jostain syystä sellainen kulttuuri, että todella harvat "tavallisetkaan" ihmiset uskaltaa puhua suoraan asioista niiden oikeille nimillä. Siis sellaiset ihmiset joilla ei itsellään ole minkäänlaista alkoholiongelmaa.

Mun nähdäkseni se kuitenkin useimmiten tai lähes aina johtaa siihen, että alkoholisti jatkaa alkoholisoitumistaan, jos ympäristöstä ei rupea tulemaan suoraa palautetta ja seuraamuksia. Silloin kun alkoholisti menettää työpaikkansa, aviopuolisonsa ja/tai perheensä ja muut läheiset, niin silloin se piste, jossa alkoholistille itselleen ryyppääminen riittää saattaa tulla vastaan, jos on tullakseen.

 

[nummenkallio]

Koko syksyn olen dokannut ihan reippaasti, koska ero ja mökki myyntiin. Itse lähdin, mutta ei se kivaa ole. Työt on kuitenkin hoidettu vaikka krapulassa, välillä etäpäivinä kännissäkin. Tiedän että pystyn venymään paljonkin ja hoitamaan työt dokaamisesta huolimatta, mutta en silti haluaisi olla näkemässä sitä kertaa, kun se ei enää onnistu. Joitain merkkejä tästä on jo ilmassa. Uusi naisystäväkin sanoi jo harkitsevansa kytkimen nostamista, kun näyttää pahalta. En minä häntä siitä moiti. Mutta ihan sama, kotka voi liitää joskus matalalla mutta kana ei koskaan korkealla. Nummenkallio on kotka. Nummenkallio nousee aina, eikä siihen tarvita naisia.

 

[johnnywee]

En koe olevani missään tapauksessa alkoholisti, mutta jonkinlainen ongelma kaiketi kuitenkin tissuttelu on.

Harvoin juon kahta isoa olutta enempää, mutta toisaalta juon lähes joka päivä. Illalla on vain niin mukava tirvaista pari tuoppia bisseä alas kuin rentoutuksena.

Ehkä tietynlainen ongelma on siinä, että joka ilta alkaa tehdä mieli sitä iltabisseä ja sen vastustaminen on välillä yllättävän hankalaa :) Kyseessä on tapa, joka on jäänyt päälle. Aivan samaan tapaan aamulla on "pakko" saada se kaffe heti kärkeen.

Ei tässä nyt parilla bissellä mistään vaikeasta alkoholismista puhuta, mutta jonkinlainen ongelma kai tämäkin. Eipä se varmaan pitkän päälle hyvää kuitenkaan tee, jos alkoholia on kropassa melkein joka päivä.

Miten pois kierteestä? Ehkä pitäisi saada joku uusi, terveellisempi tapa ensin tilalle ja sitä kautta unohtaa koko paska. Olin alkuvuodesta 3-4 kk kokonaan ilman iltabissejä ja outoa oli se että sitä ei tehnyt yhtään edes mieli n. 3 viikon jälkeen. Mutta sitten kesällä taas homma lähti vanhoille raiteilleen :)

Edit: Ja siis se on ehkä
positiivinen homma, että mulla ei tee kolmen-neljän bissen jälkeen enää yhtään mieli lisää. En nykyään pidä vahvan humalan tunteesta, joten ikinä ei lähde homma laukalle sitä kautta.

 

[adolf]

No uhhuh tai jotain...

Ennenkuin jatkan yhtään, niin voitko sanoa onko sinusta alkoholismi ylipäätään sairaus vai miksi sen kenties luokittelet?

Onhan se. Eikä se ole mikään minun mielipiteeni.

 

[Creed Bratton]

@johnnywee oletko huomannut unessa mitään muutoksia tai nukutko mielestäsi hyvin?

Itse jätin nuo satunnaiset oluen otot illoilta, kun huomasin sen heti vaikuttavan yöllä nukuttuun uneen. En siis ole absolutisti, mutta pyrin minimoimaan alkoholin juomisen, koska yöunet kärsivät samantien. Sen sijaan saatan arki-iltoina ottaa tölkin alkoholitonta olutta.

 

[MacRef]

@johnnywee Kuvauksesi perusteella en sanoisi sinua (vielä) alkoholistiksi, mutta taidat silti olla oluesta (vai alkoholista) riippuvainen.

En tiedä, onko noilla jotain eroa, pitääkö alkoholisti ollakseen juoda sen verran, että siitä on haittoja? Onko alkoholista riippuvainen aina alkoholisti?

Keksi joku terveellisempi iltatapa. Ota itseäsi niskasta kiinni ja lopeta niiden iltaoluiden juominen, eihän tuohon muu auta. Vaihda vaikka alkoholittomiin, kuten macnevis ehdotti.

 

[Knox]

@johnnywee Kuvauksesi perusteella en sanoisi sinua (vielä) alkoholistiksi, mutta taidat silti olla oluesta (vai alkoholista) riippuvainen.

Ei tuolla parilla oluella vielä alkoholistin papereita saa, mutta tapa/riippuvuus toki. Muistan aikanaan kun poltin röökiä. Aamulla kykeni vaikka tunnin olemaan muuten ilman tupakkaa, mutta heti kun kupissa oli kahvia, niin joku laukesi, ja röökiä oli pakko saada samantien. Ehkä tuossa on taustalla myös joku "opittu" tapa, jonka myötä tulee tarve ottaa se pari olutta.

Yhden kaverin touhuja olen tässä vähän huolissani seurannut. Kaljaa menee paljon, ja pahimpana pidän valehtelua. Mulle hän ei toki ole millään muotoa tilivelvollinen, mutta onhan se koomista kun naamasta näkee että on armoton krapula, ja mies sanoo pokkana ottaneensa vain pari. Toisinaan kännissä hän huutaa apua, on alkoholisti ja haluaisi olla parempi ihminen. Luvataan auttaa, mutta selvinpäin apua ei oteta sitten vastaan. Välillä mies skarppaa, on kuukausia selvinpäin ja kaikki näyttää paremmalta. Sitten tulee se tilanne eteen, että ikäänkuin palkitaan itsensä. "Oon ollut nyt 3kk juomatta, kyllä minä nyt yhdet kännit voin vetää". Ja tästä lähtee taas se vuoristorata käyntiin.

 

[johnnywee]

@johnnywee Kuvauksesi perusteella en sanoisi sinua (vielä) alkoholistiksi, mutta taidat silti olla oluesta (vai alkoholista) riippuvainen.

En tiedä, onko noilla jotain eroa, pitääkö alkoholisti ollakseen juoda sen verran, että siitä on haittoja? Onko alkoholista riippuvainen aina alkoholisti?

Sanoisin että tietyllä tapaa olen alkoholisti, koska minulla on vaikeuksia kieltää itseltäni sitä paria bisseä. Sitä jotenkin onnistuu selittämään itselleen että kyseessä olisi vaaraton tapa, jolla on rentouttava vaikutus.

Tosiaan tiedän, että nyt pitää vaan ottaa itseään niskasta kiinni ja lopettaa tuo tapa. Koska kyseessä on nimenomaan tapa, eikä nähdäkseni varsinainen alkoholiriippuvuus. Olettaisin että minun tekisi mieli jo aamusta alkaa kiskomaan muutamaa bisseä jos kyseessä olisi alkoholiin itseensä liittyvä riippuvuus.

 

[johnnywee]

@johnnywee oletko huomannut unessa mitään muutoksia tai nukutko mielestäsi hyvin?

Itse jätin nuo satunnaiset oluen otot illoilta, kun huomasin sen heti vaikuttavan yöllä nukuttuun uneen. En siis ole absolutisti, mutta pyrin minimoimaan alkoholin juomisen, koska yöunet kärsivät samantien. Sen sijaan saatan arki-iltoina ottaa tölkin alkoholitonta olutta.

Olen aina ollut "hyvä" nukkumaan ja tuntuu että oluen avulla ainakin nukahtaminen käy nopeammin. Unen laatu on sitten asia erikseen. En ole varsinaisesti huomannut eroa virkeystasoissa päivän aikana - otti sitten edellisenä iltana pari bisseä tai ei.

Eihän tuollainen pari bisseä sinänsä juuri vaikuta mihinkään heti mutta kuitenkin maksa tekee ylimääräistä duunia lähes joka ilta ja kaipa jotain pitkäaikaisempia haittoja voi tulla.

Nyt vaan täytyy ryhdistäytyä ja keksiä jotain muuta.

 

[Snakster]

@johnnywee Kuvauksesi perusteella en sanoisi sinua (vielä) alkoholistiksi, mutta taidat silti olla oluesta (vai alkoholista) riippuvainen.

En tiedä, onko noilla jotain eroa, pitääkö alkoholisti ollakseen juoda sen verran, että siitä on haittoja? Onko alkoholista riippuvainen aina alkoholisti?

Alkoholin viheliäisyys kaiketi liittyy juuri siihen, että alkoholistiksi ei tulla kertarysäyksellä eikä välttämättä edes viidessä tai kymmenessä vuodessa. Kovan alkoholismin kehittyminen tapahtuu usein pitkän ajan kuluessa, eikä sitä oikeastaan edes huomaa ja toleranssin kasvaminen vain edesauttaa asiaa. Sitten kun homma alkaa spragailla niin, että se alkaa haitata tosissaan jo muutakin elämää, voi kohtuullista juopottelua olla takana 20 vuotta ja tilanne jo kohtuullisen vakava ja hankalasti muutettavissa.

 

[Knox]

Alkoholin viheliäisyys kaiketi liittyy juuri siihen, että alkoholistiksi ei tulla kertarysäyksellä eikä välttämättä edes viidessä tai kymmenessä vuodessa. Kovan alkoholismin kehittyminen tapahtuu usein pitkän ajan kuluessa, eikä sitä oikeastaan edes huomaa ja toleranssin kasvaminen vain edesauttaa asiaa. Sitten kun homma alkaa spragailla niin, että se alkaa haitata tosissaan jo muutakin elämää, voi kohtuullista juopottelua olla takana 20 vuotta ja tilanne jo kohtuullisen vakava ja hankalasti muutettavissa.

Isä otti vauvan syliin, postasi selfien someen ja sydämiä sateli - Totuus kuvan takana oli minttuviina tuttipullon vieressä

Helsinkiläisen Christer Schoultzin tarina osoittaa, että lopulta koko perhe voi toipua isän päihderiippuvuudesta.

www.iltalehti.fi

Tuossa on hyvä juttu aiheesta. Tuossa on hyvin kuvattu se, miten rappioalkoholisti on sairauden terminaalivaiheessa. Tuossa vaiheessa tuskin on enää mitään tehtävissä, kaikki on mennyt jo.

Mutta tosiaan, monesti alkoholistiksi mielletään nämä rappioalkoholistit. Kuitenkin tuohon lopulliseen vaiheeseen päätyminen vaatii aikamoista ryyppäämistä/sekoilua, harva päättää että nyt minä alan spurguksi.

Mulla on korkki tiukentunut tälle vuodelle hurjasti. Mistään ongelmasta ei ollut omalla kohdalla kyse, mutta suvussa alkoholismia on jonkin verran, ja tunnistan itsessäni myös tiettyjä piirteitä jotka edesauttaisivat alkoholismiin vaipumista. Mieluummin pitää liiankin tiukan linjan, kuin sen että lähtisi leikkimään tulella.

 

[adolf]

Noin niin kuin omalta kohdaltani voin sanoa, että se riippuvuus siihen päihteeseen syntyi todella nopeasti. 17-vuotiaana homma oli jo semmoista, että joka viikonloppu otettiin ja kyllä mä silloin viimeistään olin jo siinä alkoholismin ensimmäisessä vaiheessa. Alkoholi ohjasi mun toimintaani, vaikka se ei vielä silloin aiheuttanut isoja ongelmia. Tuossa aiemmin taisi olla jo puhetta, että alkoholismin pirullinen puoli piilee siinä, että alkoholisti ei itse tajua sitä omaa tilaansa. Tai se päihteen tuoma hyvänolon tunne on niin voimakas ja se tarjoaa pakoreitin omille emotionaalisille vaikeuksille elämässä, että ihminen ei siinä vaiheessa halua ajatellakaan että tämän hänen rakkauden lähteensä käyttäminen pitäisi lopettaa.

Meitä ihmisiä on niin moneksi, että alkoholistiksi tullaan monilla eri tavoilla ja erilaisista lähtökohdista. Sama pätee myös raitistumiseen. Raitistumisessa kuitenkin kaikissa tavoissa nähdäkseni on kaksi yhteistä tekijää. Ensiksi pitää lopettaa päihteen käyttäminen ja sen jälkeen pitäisi ruveta opettelemaan rehellisyyttä, sekä kohtaamaan elämä selvinpäin. Tämä ei ole mikään maailman vahvin mies kilpailu, vaan suurin osa meistä tarvitsee siihen jonkinlaista apua.

Tämä kuulostaa helvetinmoiselta paasaamiselta, mutta se ei ole tarkoitukseni.

 

[444]

En koe olevani missään tapauksessa alkoholisti, mutta jonkinlainen ongelma kaiketi kuitenkin tissuttelu on.

Harvoin juon kahta isoa olutta enempää, mutta toisaalta juon lähes joka päivä. Illalla on vain niin mukava tirvaista pari tuoppia bisseä alas kuin rentoutuksena.

Ehkä tietynlainen ongelma on siinä, että joka ilta alkaa tehdä mieli sitä iltabisseä ja sen vastustaminen on välillä yllättävän hankalaa :) Kyseessä on tapa, joka on jäänyt päälle. Aivan samaan tapaan aamulla on "pakko" saada se kaffe heti kärkeen.

Ei tässä nyt parilla bissellä mistään vaikeasta alkoholismista puhuta, mutta jonkinlainen ongelma kai tämäkin. Eipä se varmaan pitkän päälle hyvää kuitenkaan tee, jos alkoholia on kropassa melkein joka päivä.

Miten pois kierteestä? Ehkä pitäisi saada joku uusi, terveellisempi tapa ensin tilalle ja sitä kautta unohtaa koko paska. Olin alkuvuodesta 3-4 kk kokonaan ilman iltabissejä ja outoa oli se että sitä ei tehnyt yhtään edes mieli n. 3 viikon jälkeen. Mutta sitten kesällä taas homma lähti vanhoille raiteilleen :)

Edit: Ja siis se on ehkä
positiivinen homma, että mulla ei tee kolmen-neljän bissen jälkeen enää yhtään mieli lisää. En nykyään pidä vahvan humalan tunteesta, joten ikinä ei lähde homma laukalle sitä kautta.

Itselläni oli jossain vaiheessa vähän samanlainen tapa. Päivätasolla vain 1-2 olutta, mutta tosiaankin joka päivä. Joko ruoan kanssa tai ilman, mutta se iltabisse piti saada. Sitten päätin jossain vaiheessa kokeilla jotain muuta sen tilalle, ja päädyin teehen. Useimmiten yrttiteehen, kun siinä ei ole kofeiinia (tai teiiniä), mutta lajikkeella ei lopulta ole väliä. Kupissa oli jotain hyvän makuista juotavaa, jonka juominen kesti pitkään. Puoli litraa kun sitä joi, niin ei enää tehnyt mieli olutta. Eikä myöskään mitään pikku naposteltavaa.

Tänä päivänä menee muutama olut viikossa, mutta jano sammuu vedellä. Ja sen huomaa mm. kropasta, joka ei ole enää niin turvoksissa kaiken aikaa.

 

[Zodiac]

Itse olen vähentänyt tuota tissuttelua/ryyppäämistä huomattavasti kesäkuun alusta alkaen. Tuli vaan jotenkin seinä vastaan kun melkein joka päivä meni arki iltaisin se 5-6 bisseä. Helvetinmoinen kaljapöhötys kokoajan päällä ja viikonloput riekuin järjestään kapakassa ja rahaa paloi vitusti ja helvetinmoinen darra aina sunnuntaista tiistaihin. Tätä samaa jatkui vuosikausia.

Kesäkuun alussa sitten päätin että nyt loppu tuo tissuttelu ja otin itseä niskasta kiinni vaikka se kuinka kliseiseltä kuulostaakin. Toukokuun jälkeen olen ryypännyt tasan 3 kertaa ja vain yhtenä iltana. Kyllähän tuo reilu juomisen vähentäminen muuttaa ihmistä aika helvetisti ja tätä on sanonut myös omaiset ja ystävät. Ei enää sitä pöhötystä ja kilot karisee vaikken mikään ylipainoinen ole ollutkaan ikinä. On itsekkin paljon virkeämpi ja jaksaa tehdä asioita täysin eri tavalla ja innostua jopa työnteosta.

Toki välillä pitää sallia itselle se mukavahko jurri että saa paineita päästellä pihalle mutta ei anna mopedin karata käsistä. Joskus se vaatii paljon että tajuaa. Tärkeintä ainakin itselläni oli että vaihdoin ne tissuttelu keppanat vissyyn. Ei siis yhtään tissukaljaa niin ei tule houkutusta. Ja eihän ne sisuskalutkaan kestä loputtomia ja se on turha itkeä sitten kun on jo myöhäistä.

Itse olen vielä luonteeltani sellainen että kun jotain päätän niin se myös pitää. En kyllä ole katunut päivääkään että jätin tuon edellisen elämäni taaksepäin.

 

[johnnywee]

Itselläni oli jossain vaiheessa vähän samanlainen tapa. Päivätasolla vain 1-2 olutta, mutta tosiaankin joka päivä. Joko ruoan kanssa tai ilman, mutta se iltabisse piti saada. Sitten päätin jossain vaiheessa kokeilla jotain muuta sen tilalle, ja päädyin teehen. Useimmiten yrttiteehen, kun siinä ei ole kofeiinia (tai teiiniä), mutta lajikkeella ei lopulta ole väliä. Kupissa oli jotain hyvän makuista juotavaa, jonka juominen kesti pitkään. Puoli litraa kun sitä joi, niin ei enää tehnyt mieli olutta. Eikä myöskään mitään pikku naposteltavaa.

Mukava kuulla että "kohtalotovereita" on tämän tiimoilta. Toi tosiaan on varmaan hyvä, että lipittelee jotain muuta tilalla. Kuitenkin tosiaan mieli tekee lipitellä illalla jotain, mutta pelkkä vesi ei oikein aja asiaansa.

Täytyy testata juuri vissyä tai teetä tilalla. Aikaisemminkin olen tämän tavan selättänyt eli eiköhän onnistu uudelleenkin.

 

[Palstalegenda]

Alkoholismin pirullinen puoli piilee siinä, että alkoholisti ei itse tajua sitä omaa tilaansa. Tai se päihteen tuoma hyvänolon tunne on niin voimakas ja se tarjoaa pakoreitin omille emotionaalisille vaikeuksille elämässä, että ihminen ei siinä vaiheessa halua ajatellakaan että tämän hänen rakkauden lähteensä käyttäminen pitäisi lopettaa.

Joulukuussa 2011 olin Helsingissä ja kävin ohessa muutamalla kaljalla @pettter in kanssa

Huhtikuussa 2012 hän oli pohjoisessa ja samalla kävi luonani Oulussa, toi viinaa mukanaan, kun oli käynyt Vladivostokissa. Mukavaa oli. On nähty joskus sen jälkeenkin, 2016 vissiin viimeksi.

Silloin pettter oli oma itsensä. Nykyään viina vie miestä, hän on täysin rappioalkoholisti ja pitää toisin eläviä nynnyinä oravanpyöräläisinä. Kaveripiiri on spurgua tai muuten vain aivan sekaisin olevaa porukkaa. Hyväsydämisestä pettteristä on kuoriutunut omahyväinen ja ilkeä juoppo, on toki edelleen ihan jees toisinaan. Tästä olemme palstalla lukeneet.

Toivo on aika tavalla mennyttä.

 

[Hauptmann]

En tiedä, että olenko koskaan ollut matkalla alkoholismiin. Joskus on tullut ryypättyä useita kertoja viikossa ja kesken työ- tai opiskeluviikonkin. Nyt tässä on kaksi edellistä vuotta mennyt aika vähäisellä alkoholinkulutuksella. Nyt on kahdeksan viikkoa mennyt ihan selvänä taas vaihteeksi. Viikko sitten perjantaina oli kaverin kanssa tarkoitus vähän ottaa alkoholia, kun tuli vietettyä tipaton ja lihaton lokakuu. Mutta oli paljon kivempi olla selvänä.

Sitten seuraavaksi suunnittelin, että jos sitä jouluna ottaisi alkoholia. Mutta ei kai sitä jouluna tarvitse juoda tippaakaan. Kliseiset jutut eli liikunta ja terveellinen syöminen tuntuvat paljon mukavammilta jutuilta kuin alkoholin juominen. Kun sitä kävelee 30 minuuttia uimahallille, ui 2 kilometriä ja kävelee 30 minuuttia kotiin, niin olo on sen jälkeen hyvä. Tai sellainen reilun kahden tunnin reipas kävely muutaman asteen pakkasessa tekee hyvää. Painokin on tässä 3,5 vuodessa pudonnut jo 20 kilogrammaa ja vielä voisi pudottaa sellaiset 5 kilogrammaa. Pituutta on 191 cm ja painoa on nyt jotain 93 kilogrammaa.

Jos (tai kun) sitä joskus vielä tulee juotua, niin ei ainakaan vitutukseen tai muuten vaan. Jos on joku hyvä syy juoda, niin sitten juon. Kesälomalla elo-syyskuussa tuli kolmena tai neljänä päivänä juotua mäyräkoiran verran alkoholia, mutta sen jälkeen tosiaan ei ole tehnyt mieli juoda. Ja ihan kohta tulee täyteen 35 vuotta. Kenties poden jonkinlaista ikäkriisiä? Joskus nuorempana sitä oli juomisen jälkeen ihan hyvä ja positiivinen fiilis, mutta nyt tuntuu, että parhaat kännit on jo juotu.

 

[godspeed]

Minä olen ollut nyt kaksi viikkoa juomatta. Se voi kuulostaa vähältä, mutta on suuri steppi kohti raittiuta, näin uskallan väittää että se on tähtäimessäni. Olen nimittäin ollut viimeksi yli viikon juomatta vuonna 2011. Muutaman päivän selviä jaksoja lukuun ottamatta alkoholi on virrannut. Täytyy kuitenkin sanoa, että tämä on aika helppoa kun ei anna sijaakaan sille että joisi. En kyllä haluakaan juoda, ajatus juomisestakin hieman hirvittää, mutta pääasiassa ällöttää. Olen varmaankin juonut elämässäni jo monen muunkin puolesta ja tuhlannut aivan mielettömiä rahoja alkoholiin. Tällä päättäväisyydellä voinee todeta, että ehkä minun mittani on vain täyttynyt...

 

[godspeed]

Reilut viitisen viikkoa olin täysin juomatta. Nyt vedin perseet. Se jää kuitenkin tällä kertaa tähän. Näytän neropateille, etten ole neropatti. Joskus ehkä tulen vielä juomaan, mutta en tällä kertaa enempää. Olo on levollinen. Sanoin muijalle asiasta ja hän luottaa minuun, vaikkei sanomansa mukaan ole vuosikausiin niin voinut sanoa, enkä häntä siitä syytä. Olen ollut niin vaikea tapaus. Fiilis on kuin Martin Scorsesen Goodfellasia katsoen, jotta olet aina rikollinen kaikkien mielestä, mutta ns valtaväestön kautta vain uhri. Olli Lindholmin sanoin taas voi miettiä, ettei tarvitse vain enää ottaa viinaa. No totta, ei tarvitse enää, mutta ehkä voi ottaa. Ottakoon ne jotka voi, minä en ehkä tämän enempää voi. Nyt juuri tällä hetkellä tunnen, että tämä ei tunnu kauhean hyvältä.

Kiitos jokaiselle lukijalle. Minun ei tarvitse enää juoda tällä tavalla.

 

[godspeed]

Viime ajat ovat menneet siten, että joskus on tullut otettua muutama siideri tai pari lasillista viiniä. Ongelmia ei ole esiintynyt. Olenkin taipuvainen ajattelemaan, että aiemmin vaivanneista vaikeistakin ongelmista huolimatta on mahdollista, että pystyn käyttämään alkoholia kohtuudella. Toki pitää olla hyvin varovainen ja tunnistaa pikimmiten sudenkuopat ja ongelmarajat, jotta mitään sellaista ei pääse käymään kuin aiemmin. Naisystäväkin pitää aika hyvin tästä huolta, ja aikalailla hän onkin ollut se ratkaiseva voimavara minulle.

Lopuksi voinee todeta hieman varovaisesti ja itsetietoisesti, että saatan silti olla se alkoholisti, joka istuu pommin päällä, mutta joka kuitenkin oikeissa näpeissä saattaa pystyä hillitsemään itsensä räjäyttämättä itseään taivaan tuuliin. Yhtään ei ole varaa alkaa leikkiä elämällään, sillä onhan maailma väärällään niitäkin ihmisiä, jotka ovat olleet 5-10 vuotta juomatta ja sitten kokeilun jälkeinen se ns kohtuus onkin yhtäkkiä muuttunut vanhan malliseksi tinttaamiseksi. Ehkä tämä tästä kun ei vain humalahakuisuus ole päämääränä.

 

[nummenkallio]

Tarina erosta, viinasta ja rakkaista työkavereista.

Kun rouvan kanssa erottiin syksyllä, niin sen jälkeen on ollut todella vaikeaa. Juu, minä lähdin, mutta pakotetusti. Kyseessä oli kuitenkin ehkä elämäni viimeiset 30-40 vuotta. Haluatko silloin lapsen vai et. Valitsin ensimmäisen, ainakin mahdollisuuden. Mietin toki sitäkin, että menisin junan keulaan merenneidoksi. Silloin ei tarvitsisi huolehtia raha-asioista ja omaisuudestakaan, voisi vain poseerata.

Syksyllä brenkuttelin satunnaisesti viikotkin. Ryyppäsin illat ja silti lähdin aamulla seiskan-kasin aikaan töihin. Mielellään autolla, mutta jos tuntui siltä, että on känni päällä, niin pakko oli mennä junalla. Nyt kun mietin, niin se oli ihan kamalaa. En edes tajua, miten selvisin töistä silloin. Kysyin muiduilta, siis työkavereiltani sitä, että oletteko huomanneet minun elävän jotain ns. vaihetta. Sanoivat, että olen ollut vähän omissa ajatuksissani, mutta ei muuta. Luulin että naisilla on hyvä hajuaisti. Ei ne sit vissiin viinaa haista. Tai sitten halusivat pelastaa minut. Yhtään en niistä kyllä tuotakaan ihmettelisi, niin mahtavia tyyppejä ne ovat. Kai ne suoraan puhuisivat, on tässä kaikki keskenmenot ja erotkin yhdessä jaettu. Sanoin vain niille, että nyt menee kyllä kaikki päin vittua. Lupasivat tukea ja ovat sitä tehneet. Sanoivat, että "Sä oot meiän kiintiösetä, me ollaan aina sun kanssa!".

Muidut töissä ovat suurin syy, miksi en ole mennyt junan keulaan merenneidoksi. Viina maistuu edelleen viikonloppuisin, mutta nyt tuntuu siltä, että vähän tasaantuu. Noille all-female-tyypeille olen silti ikuisesti kiitollinen siitä, että ovat olleet läsnä tässä vitun vaikeassa elämänvaiheessa. Ei siinä tarvitse sen kummempia tehdä, kunhan olet siinä jokapäiväisessä elämässä mukana. Käydään lounaalla ja puhutaan niitä arkipäiväisiä juttuja. Kiitos Maria, Heidi, Inka ja Satu. Mahtavia ootte kaikki, not in any order. Ja rakkaita. Kaupungin palkat ovat paskat, etenkin näillä naisvaltaisilla aloilla, mutta työkavereiden arvoa ei voi mitata rahassa. Millään rahalla ei saa noin ihania työkavereita, joita minulla on.

 

[Tinke-80]

Piti käydä moikkaamassa vanhoja kavereita entisessä kotikaupungissa. No just kaveri laittoi viestiä että joutuu perumaan huomisen kun "meni vähän oluthommiksi". No muuten vituttaisi mutta kun ei ole ensimmäinen kerta kun näin käy. Ja muutenkin kaverini oluen juonti on lähtenyt lapasesta. Tuntuu sivustaseuraavalta että se olut juodaan kuin pakonomaisesti, ilman mitään nautintoa kauhealla vauhdilla. Vituttaa katsoa sivustaseuraavana tuota meininkiä. No minkäs teet.