Matkalla alkoholismiin?

[Vanha Len]

Katko ei valitettavasti paranna alkoholismia. Se vaan hoitaa ihmisen parempaan kuntoon, jotta juominen voi jatkua.

Katkaisuhoito saa monet lopettamaan juomisen, joka onkin tässä asiassa se helpoin juttu. Tuon jälkeinen elämä, selvinpäin onkin sitten se haastavin osuus. Elämä pitää opetella uudeleen, selvänä. Tähän ei sitten moni kykenekkään. Varsinkaan ilman vertaistukea. Mulla tulee ensi viikolla vuosi siitä kun menin katkolle. Ja vuosipäivä myös raittiudelle. Hyvä minä. Mutta onhan ollut kova vuosi takana. Kenkää viinapirulle ja syövälle, nyt tutkitaan sydäntä kun on merkkejä alkavasta vajaatoiminnasta. Ennenaikaiseen kuolemaan johtaa tuokin vaiva mutta jostain syystä ei tunnu missään. Tässä kun on elänyt ns päivän kerrallaan niin tulevaisuus ei huoleta. Tosin ei sitten kiinnosta pätkääkään myöskään sen tulevaisuuden suunnittelu. Elää jotenkin omassa kuplassa vailla huolia. Pääasia, että osaa nauttia vapautuneesti elämästään. On todella huikea tunne kun tuntee olevansa vapaa aivan kaikesta. Ja tämän tunteen haluan säilyttää. En ole koskaan, mistään päihteistä saanut tällaista fiilistä. Aivan kuningasolo.

 

[Sanainen arkku]

@Vanha Len
Tämä nyt ei sitten ole sinulle tai muillekaan yllytystä korkkaamiseen, mutta tartun käyttämääsi ilmaisuun "ennenaikainen kuolema".
En ole koskaan kuullut tapauksesta, jossa kuolema olisi kohdannut muuna kuin ko. henkilön elämän viimeisenä päivänä.

Oikein ammattitoimittajatkin kirjoittaa välillä, kuinka sillä ja sillä toimenpiteellä on säästetty ihmishenkiä. Pitäisi olla eksakti näissä jutuissa. Ei ihmiselämää pysty säästämään. Kuolemaa vain siirretään, niin, sinne elämän viimeiseen päivään.

Näin syöpäveteraaneina meillä on oikeus tähän läppään. Siitä ei luovuta. Minä en toivo itselleni erityisesti pitkää elämää, vaan paljon enemmän lyhyttä kuolemaa.

 

[Iisoppi]

Katko ei valitettavasti paranna alkoholismia.

Totta, alkoholismiin ei ole parantavaa hoitoa, se on krooninen sairaus. Hoitona käytetään alkoholin käytön lopettamista. Siinä voidaan käyttää apuna terapiaa, lääkkeitä (esim. disulfiraamia ja naltreksonia) ja vertaistukea (esim.AA-kerho). Ja kovin monet epäonnistuu hoidossa kun se sidos alkoholiin on liian vahva. Katko auttaa lopettamaan käytön ja se tarvii tukevia toimia että raittius jatkuu... Jokainen käy oman tiensä.

Mulla tulee ensi viikolla vuosi siitä kun menin katkolle. Ja vuosipäivä myös raittiudelle.

Onnea siitä. Voimia tulevaan.

 

[teppana]

Nyt jo toista kertaa kahden viikon sisään huomaan työmatkalla päättäneeni pitävän etäpäivän ja istahdan keskustassa pubiin. Heti ysiltä aamulla. Nyt ei edes ole darraa taustalla, vaan ihan hyvillä oloilla jäin. Osaltaan varmasti vaikuttaa kun avovaimo on reissussa niin ei ketään haittaa vaikka vähän kaljoissa viikolla olen. Kunhan duunit tulee hoidettua.

Mutta kyllä se pistää mietityttämään. Aina olen perso happamelle ollut ja lähisuvussa alkoholismia löytyy. Mutta jotenkin olen aina ajatellut että homma on hanskassa. Kuten se on ollutkin, mutta vaikuttavana tekijänä tässä on puoliso. Näenkö nyt muutaman viikon ajan pilkahduksen siitä, mitä elämäni olisi jos olisin sinkku?

 

[adolf]

@teppana niin alkoholistin mielihän on mestarillisuuteen asti hiottu koneisto selityksien keksimiseen. "Kunhan duunit tulee hoidettua" on varmaan yksi niistä klassisimmista.

Noin omalta kohdaltani pirullisin piirre jälkeenpäin ajatellen oli se että koskaan ei herännyt edes minkäänlaista kyseenalaistamista omaan mieleeni silloin aikanaan omasta juomisestani. Liki pitäen varmasti kaikki ihmiset ympärillä näki sen, mitä en itse nähnyt.

 

[Individual]

Jos etäpäivästä päätetään paria minuuttia ennen kuin astuu officen ovesta sisään vain sen takia, että Kultaisen Kulkurin nuhjuinen interiööri hanoineen vaikuttaa houkuttelevammalta, niin hommat ei ole enää hanskassa. Jatkoaikaa kun lukee, niin tulee sellainen fiilis, että ihmiset käy työpaikalla vain olemassa ja että mikään mitä tekee, esim. työhön tulematta jättäminen parin minsan varoajalla (tai jatkoaikaan kirjoittelu), ei vaikuta kenenkään muiden duuneihin siellä toimistolla.

 

[teppana]

@teppana niin alkoholistin mielihän on mestarillisuuteen asti hiottu koneisto selityksien keksimiseen. "Kunhan duunit tulee hoidettua" on varmaan yksi niistä klassisimmista.

Noin omalta kohdaltani pirullisin piirre jälkeenpäin ajatellen oli se että koskaan ei herännyt edes minkäänlaista kyseenalaistamista omaan mieleeni silloin aikanaan omasta juomisestani. Liki pitäen varmasti kaikki ihmiset ympärillä näki sen, mitä en itse nähnyt.

Ehdottoman oikeassa olet. Olen käytännössä koko elämäni ajan enemmän tai vähemmän tanssinut nuoralla alkoholin ja sen hallinnan kanssa. Viimeisimmät vuodet on mennyt todella hyvin. Varmasti osaltaan koska ainakin pyrin olemaan rehellinen itselleni alkon ja siihen liittyvien ongelmien suhteen mutta iso osa on myös parisuhde joka on kaikin puolin terve ja tukeva. Mitään kieltoa tai kyttäämistä ei puolison osalta ole, mutta koska hän käyttää alkoholia "oikein" (menee kuukausia tai enemmän ilman humalatilaa) ei itsekkään tee mieli. Jos avovaimo on kotona en juo. En ole pitkin hampain juomatta eikä mitään vaatimusta ole olla juomatta. Ei vain maistu.

Mutta jos/kun tulee tilanne että olen yksin yön yli kotona niin aivan liian herkästi tartun pulloon. Nytkin tässä lomaleskenä ollessa olisi voinut tehdä vaikka mitä kun on aikaa itselle. On tässä nyt jotain muutakin saanut tehtyä kuin ryypättyä ja käytyä töissä, mutta aivan liian vähän. Tulee tunne, että ilman parisuhdetta tämä tilanne karkaisi käsistä hyvin nopeasti. Oma hyvinvointi ei saisi olla näin riippuvainen siitä, haluaako toinen ihminen olla sinun kanssa.

Jos etäpäivästä päätetään paria minuuttia ennen kuin astuu officen ovesta sisään vain sen takia, että Kultaisen Kulkurin nuhjuinen interiööri hanoineen vaikuttaa houkuttelevammalta, niin hommat ei ole enää hanskassa. Jatkoaikaa kun lukee, niin tulee sellainen fiilis, että ihmiset käy työpaikalla vain olemassa ja että mikään mitä tekee, esim. työhön tulematta jättäminen parin minsan varoajalla (tai jatkoaikaan kirjoittelu), ei vaikuta kenenkään muiden duuneihin siellä toimistolla.

Siltä se ainakin nyt tuntuu, että tilanne ei ole hallinnassa. Jos ei nyt vielä pikajunan kyydissä kohti katkoa niin ainakin merkit on sinne. Näin "häilyväinen" sitä ihminen voi olla. Arjessa tulee pieni väliaikainen muutos ja muutaman päivän sisällä rutiinit katoaa ja tilalle tulee sellainen ihmeellinen sisäinen kaaos jota ohjaa pitkälti ajatus siitä, että milloin sitä vois ottaa jallukolan.

Töistä sen verran, että omalla kohdalla ne aivan aidosti on sellaisia (pääsääntöisesti), että eivät vaikuta muiden tekemiseen kunhan deadline ei pauku tai taso laske. Toki sillä tavalla voi olla vaikutusta kun tiimikaverit alkaa huolestumaan jos yksi jäsen on aina krapulankäryisenä hommissa.

 

[npc]

Martti Syrjä sanoi jossain Youtube-klipissä, että "niille jotka painivat näiden asioiden kanssa sanon että ryypätkää lisää - kyllä se pohja sieltä löytyy jos on löytyäkseen". Vahingossa osui tämmöinen klippi vähän aikaa sitten eteen ja huomaan, että tuo on filosofiani aina ollut, sillä en tahdo enkä aio manata sen hetkistä elämää antamalla itselleni raippaa jos olen ollut tuhma vaan tiedän, että joskus kuuluu tehdä jollain tavalla kunnes joskus kenties tekee toisella tavalla. Päivittäiset itsesyytökset ei toimi ainakaan minulle.

Suht terveenä fyysisesti olen onnistunut pysymään. Mutta on selvää, ettei elimistö voi loputtomiin kestää ja kun vanhuuden myötä tulee varmaan ihan muutenkin pikku sairauksia sinne tänne vaikka olisi ihan raitis.

Pitääköhän sitä vaan odottaa kiltisti, että lääkäri sanoo ettei enää voi juoda vai voisikohan sitä itse ennakoida jotenkin... Mutta mitä varten? Nyt tässä kun vkl otin kuppia ja unohdin tietysti juoda vettä ja syödä - vähän terävääkin tuli otettua mitä harvoin otan - ja eiku aamulla yrjölle muttei tietenkään tule mitään, ei makkaraperunoita eikä edes imeytymätöntä kaljavaahtoa. Kakomisen jälkeen sitten veristä limaa. Meneeköhän enää kauaa kun pääsee matin keikkoja kattelemaan?

Sinänsä ei omalta kohdalta lähtö haittaisi pätkääkään, mutta on vielä jotain elossaolevia lähisukulaisia. Niiden takia ei viitsisi ehdoin tahdoin hätiköidä. Mutta olisihan se kiva saada todistaa SaiPan mitaliakin elinaikanani. Aina on toki mahdollista, että satuin vain elämään juuri noiden kahden mitalin välisenä aikana. Paska mäihä.

 

[Brett]

Kannattaa redpecka kokeilla jonkinmoinen tipaton jakso ainakin. Olo muuttuu ehkä n.viikon, viimeistään parin viikon jälkeen yllättäen sellaiseksi, ettei ihan mahdottomasti edes tee mieli juoda. Vielä jos ottaa jonkun kuntoilutavoitteen jaksolle, niin sekin edesauttaa, että huomaa juomattomuuden avittavan tuotakin asiaa ja motivoivan juomattomuutta. Ja ai että miten tauon jälkeen taas olut/viina maistuukaan.

Yllätin itseni ja pidin tässä elämäni pisimmän alkoholittoman jakson sen jälkeen kun nuorena juomisen aloitin. Tauko kesti 3.5 kuukautta. Kun sitten ajattelin yhden kerran että nyt maistan muutaman oluen pitkän tauon kunniaksi, niin onkin taas juotu lähes tutulla tahdilla ja joka ilta maistuisi. Tauon jälkeen paremmin kuin pitkään aikaan. Kannatti odotella hyvää. Kovin isoja määriä en ole nyt kerralla juonut ollenkaan tauon jälkeen. Vähempi on riittänyt hyvin toistaiseksi.

Eli ennen päätöstä antaa alkoholille koko elämä, kannattaa vielä kokeilla toistakin vaihtoehtoa. Kenties useammankin kerran. Pidän uuden tauon vielä tässä kesän lopulla tai jälkeen, jos hengissä pysyn. Suosittelen teille muillekin. Joillakin se voi toimia vieläkin paremmin.

Verioksennus voi olla oire monestakin sairaudesta/sisuskalujen hätähuudosta. Hyvällä säkällä ei vielä mistään niin vakavasta, etteikö alkoholiton jakso sitä korjaisi. Maksakin toipuu jo kuukaudessa paljon, ellei ole ehtinyt liian pahaan tilaan. Nykäsen Matista mieleen tuli että haimatulehduksen pitäisi parantua parissa viikossa, kun pysyy kuivilla. Eli tipatonta jaksoa redpecka kehiin.

 

[npc]

Elämäni olen tietysti juonut, elämäntilanteista riippuen joko perus vkl-juopottelua vai känni-krapula-känni-krapula-känni -meininkiä epämääräisiä ajanjaksoja. @Brett Hienoa, että olet pitänyt 3,5 kuukauden breikin tässä. Itselläni on ihan sama, että pidän kyllä taukoja silloin tällöin ehkä 1-2 kuukautta kerrallaan kuntoillen sinä aikana. Se on kyllä hyvä fiilis just jonkun viikon jälkeen kun sumu hälvenee ja sitä havahtuu todellisuuteen.

Itselläni se on kyllä myös joko-tai touhua - kun päättää skarpata niin ei auta mitään saunakaljoja siinä ohimennen otella eikä nähdä mielellään ekalla viikolla edes ketään tuttuja. Parin viikon skarppailun jälkeen on sitten taas ihan ookoo lyöttäytyä joksikin aikaa vaikka terassiseurueeseen ja ottaa kahvi ja kokis.

Nyt on ollut vaan tässä viimeisen ajanjakson aikana vaikeuksia aloittaa ryhdistymisiä. Ja mitä ikää tulee niin juopottelu käy aina vaan raskaammaksi psyykkisestikin sisuskaluista puhumattakaan.

Tiedän kyllä, että tähänkin vaivaan on apua saatavissa ja minulla on puhelinnumerokin eräälle erikoislääkärille/klinikalle, mutta en ole vielä soittanut. Vuoden ajan olen tätä ajatusta nyt pyöritellyt. Joku AA-kerhotoiminta ei taas tunnu meikäläiselle oikein luontaiselta vaihtoehdolta ja sellaisiin en ole menossa. Jollekin varmaan hyvä, jokainen luonteensa mukaan.

 

[npc]

Eli ennen päätöstä antaa alkoholille koko elämä, kannattaa vielä kokeilla toistakin vaihtoehtoa.

Tähän sanoisin, että myöhäistä ollut tämän sureminen viimeiset 20 vuotta tai jotain. Viimeiset viihdekaljat juotu joskus reippaasti alle kolmikymppisenä.

Nyt vain kartoitellaan onko tässä mitään enää tehtävissä.

 

[npc]

Tyhmää ehkä kirjoittaa palstalle näitä, mutta toisaalta ei tunnu edes kovin henkilökohtaiselta kun vastaavia tyyppejä on biljardeja maailmassa ja Suomessa. Sama kuka näitä milloinkin tarinoi.

Kun kirjoitti ja puhui ”ääneen” näitä, selkiytyi homma paremmin näköjään. Nyt 15 päivää takana ilman ööliä ja näyttää taas miljoonannen kerran, että pääsin jo harhaiseksi muuttuneesta floattaamisesta toviksi takaisin boxin sisään. Orastava päämäärätön kesäjuopottelu jäi muutamaan viikkoon. Tällä erää.

Alkoholi on riippuvuutta aiheuttava aine siinä kuin nikotiini, kahvi tai vaikkapa joku energiajuoma. Kaikki tämän tietää. Siinä ei itsessään pitäisi olla mitään sen enempää hävettävää kuin noissa muissakaan kamoissa. Mutta yhteiskunnassa ja sosiaalisessa kanssakäymisessä se väkisinkin vähän eroaa: ei työhaastattelussa tai ensitreffeillä voi sanoa olevansa alkkis. Näistä varmaan kumpuaa se salailu ja häpeily tätä sairautta kohtaan. Ja on vieläpä itseaiheutettu! Harvallapa meistä sympatiaa moiselle roskasakille heruu. Mutta itse riippuvuutena nuo ovat ihan saman arvoisia asioita.

Apua löytyy kaikille sitten kun haluaa, jokaiselle tapaukselle ja luonteelle löytyy omat hokkuspokkuksensa: AA-kerho, (hyvä) kaveripiiri, lääkäri & lääkkeet, Martti Syrjän "ryypätkää lisää - kyllä se pohja sieltä löytyy jos on löytyäkseen", uskonto & luostarit + meditaatioskene ja mitä kaikkea onkaan.

Joskus kymmenen vuotta sitten en tahtonut ajatella vielä raitistumista kun tuntui, että maailmassa on vielä niin paljon tuoppeja juomatta. Nyt tuntuu että siellä on vielä muutamia jotka täytyy käydä pois juomassa. Mutta sitten kun olen valmis, aion Itse valita lääkärin ja kemikaalit näistä tiedossani olevista hokkuspokkuksista - pyydän lekurilta kaikkia mahdollisia ja mahdottomia mömmöjä korvikkeeksi: piristäviä, rauhoittavia, tasaavia ja mitä keksitäänkään. Ylöskvarkki alaskvarkki outokvarkki hypokvarkki. Sillä jotain korviketta tilalle tulee saada. Tulen sitten parille viimeiselle vuosikymmenelleni riippuvaiseksi noista huumeista, mutta mitä sillä enää on väliä jos se auttaa selviämään loppu elämän eikä aiheuta haitallisia sivuhäiriöitä kuten viina.

En aio pitää tässä mitään juoppo-/raittiuspäiväkirjaa, olkoon tämä aihe osaltani tämän viestin jälkeen tässä. Enköhän minä ole shottini tähän ketjuun jo juonut.

 

[eriatarka]

Tyhmää ehkä kirjoittaa palstalle näitä, mutta toisaalta ei tunnu edes kovin henkilökohtaiselta kun vastaavia tyyppejä on biljardeja

Nuorempana silloin tällöin pelasin biljardia baarissa ja saatoin juoda pari olutta samalla, nykyään en enää.

 

[godspeed]

Viimeksi kun kirjoitin tähän ketjuun joskus vuonna 2014 niin @sierramies kertoili vuolaita tarinoita ja @Isle of Man suuttui pahanpäiväisesti teksteistäni. Ihan syystäkin, kun en itsekään viitsinyt (uskaltanut) viestejäni lukea, joten myöhäiset pahoittelut...

Niin, se asia. Olen yli 10 vuotta ryypännyt menemään ja olen vielä nuori mies. Parhaimmillaan viikossa 80 oluen verran on arvio suurimmista määristä. Pisin jakso ilman on helppo muistaa kun ei niitä juurikaan ole, eli joskus 2011 olin kuusi viikkoa ilman. Toki välillä vähemmän juonut, että on koulut tai työt hoituneet, jos niitä on joskus ollut, mutta silti kokoajan jonkin verran vähintään tissuttelua. Kerran vein kämpästä kierrätykseen 12 isoa jätesäkillistä tölkkejä. Kärsin kaksisuuntaisesta, joten se varmaan selittää joitain tempauksia, mutta ei tietysti kaikkea. Oikeastaan nyt vasta tässä viime aikoina olen havahtunut tähän tilanteeseen. Se ei voi jatkua loputtomiin siksikään, että muija ottaa muuten ritolat ja meillä siis menee oikeasti todella hyvin tällä hetkellä. Emme ryyppää kun olemme yhdessä, mutta yksin olen monesti sortunut. Enkä tietysti saisi tarpeellista hoitoakaan samalla tavalla jos olisin rapakunnossa kuukaudesta toiseen. Mitähän muuta. Tämä meni vähän listaukseksi kun on 10 vuodessa on ehtinyt tapahtua niin paljon ja kaikenlaista sekavaa, koska olen suhteellisen aktiivinen ollut aina jollain rintamalla.

Nyt kun tässä viidettä päivää selvinpäin miettii asioita, niin kohtuukäyttö saattaisi onnistua. Tiedän, tiedän. En myönnä ongelmaa ja leikin tulella, mutta siltä nyt tällä hetkellä tuntuu. Toisaalta toisella puolen vaakaa ajattelin olla muutaman kuukauden ilman ihan siksi, että hirttäisikö se selväpäisyys kiinni. Lääkärini ja psykologini ovat näyttäneet vihreää valoa sille että nautinnon vuoksi otan pari saunajuomaa. Sellaistakin se on välillä ollut. Niin ja olutta ja siideriä en pysty enää juomaan koska alkaa ällöttämään, ja oluen litkiminen loppui jo pari vuotta sitten ja siiderin ihan parin viikon sisään. Viinaa taas en ole koskaan juonut, eli olisi vähän juomatkin hakusessa mitä nauttia. Tällaista. Saatan kuulostaa erikoiselta alkoholistilta, mutta kyllä se siltä näillä viime vuosien juomatavoilla siltä vaikuttaa. Mutta tosiaan, uskon että tästä voi kehkeytyä vielä jotain hyvin positiivista.

EDIT: Hah, olenhan minä tänne ketjuun kirjoittanut vuosien varrella kaikenlaista sekavaa. Aika hölmöjä ja samankaltaisia viestejä kaikki, pakko sanoa, mutta siellä on selkeästi ollut korkki auki...

 

[Kilgore Trout]

Jos olet alkoholisti, niin kohtuukäyttö ei ole vaihtoehto. Oletko alkoholisti selviää juomalla lisää. Ellei olut enää putoa, etkä halua siirtyä suoraan kirkkaisiin, niin kokeile väkeviä viinejä, esimerkiksi Chymoksen Mustaherukkaa. Sitten kun pääset kovan työn kautta pohjalle, niin sieltä on mahdollista ponnistaa kuiville, mutta helppoa se ei ole.
Asiaan voi suhtautua myös pragmaattisesti ja hankkia tietoa käymällä Rehabin tai vastaavan ilmaisessa infossa.

Kyse voi tietysti olla myös noituudesta:

Johanna Tukiainen paljasti ryyppäämään ratkeamiselleen todella ällistyttävän syyn! - Hymy

Johanna Tukiainen ryhtyi ryyppäämään tauon jälkeen elokuussa. Nyt evankelistanakin toimiva ex-kohukaunotar tietää syyn ratkeamiselleen. -Sain …

hymy.fi

 

[godspeed]

Minä olen käynyt jo aika pohjalla näiden kuukausia kestäneiden ryyppyputkieni kanssa, jotka ovat todellakin välillä jääneet pahasti päälle. Toisinaan olen hoitanut asiani, mutta toisinaan en. On siis sekä onnistumisia että epäonnistumisia, mutta itseasiassa onhan sekin mahdollista, että olen vain todella paljon juova suurkuluttaja, mikä ettei. Toisaalta kun miettii mitä nykyään pidetään alkoholismina ja siitä kärsiviä on Suomessa puoli miljoonaa, niin minut on enemmän kuin helppo laskea mukaan siihen porukkaan. Ei siis tarvitse olla pelkkiä kirkkaita juova, lihaa syövä, valkoinen heteromies poiketakseen edes syvällä. Siihen riittää huomattavasti vähempikin tenuttaminen, jolloin arki kuitenkin pyörii, jos ei hyvin, niin kuitenkin siten, että kukaan ei välttämättä huomaa mitään ongelmaa missään, paitsi siinä vaiheessa kun tavara on jo housussa. Minun on kyllä hyvin vaikea ymmärtää toisinaan tätä vähättelyä, ikään kuin ei haluttaisi edes että joku tunnistaa ja hoitaa ongelmaansa.

 

[Kilgore Trout]

Et siis ole juonut vielä itseäsi pohjasta läpi, et ole rappioalkoholisti. Todella pitkään pystyy kulisseja pitämään pystyssä, vaikka joisi joka päivä 10-15 annosta, koska toleranssi kasvaa juodessa.
Itse pitää päättää se, haluaako edes yrittää juomisesta eroon. Jos haluaa, niin kannattaa käydä esimerkiksi yllä suosittelemassani infotilaisuudessa.

 

[godspeed]

Okei, ymmärrän kantasi. Minä en vain laske rappioalkoholismia ainoaksi ns oikeaksi muodoksi. Ja mitä tulee koko juomisasiaan, niin minä olen tullut asiani kanssa jälleen kerran esille, eli prosessi on muotoutumassa ja enää pitää hypätä kyytiin.

 

[Kilgore Trout]

En tarkoittanut, että rappioalkoholismi olisi ainoa "oikea" alkoholismin muoto muuta kuin siinä mielessä, että ennen niin ajateltiin. Minä olen alkoholisti ja olen ollut nyt seitsemän vuotta kuivilla. Tähän tilanteeseen pääsin minnesota-mallin avulla. Se ei ole ainoa tapa, ei ole olemassa väärää tapaa raitistua, vaikka siltä se välillä kuulostaa kun eri tahot nostavat oman mallinsa muiden yläpuolelle.

 

[teppana]

Et siis ole juonut vielä itseäsi pohjasta läpi, et ole rappioalkoholisti. Todella pitkään pystyy kulisseja pitämään pystyssä, vaikka joisi joka päivä 10-15 annosta, koska toleranssi kasvaa juodessa.
Itse pitää päättää se, haluaako edes yrittää juomisesta eroon. Jos haluaa, niin kannattaa käydä esimerkiksi yllä suosittelemassani infotilaisuudessa.

No tarviiko sitä sinne mutaan asti mennä jos ei halua? Monelle se pohjakosketus vasta herättää, mutta hienoa vain jos kykenee hahmottamaan ja ennen kaikkea myöntämään ongelman ennen sitä rappiolle menoa. Onnea @godspeed ja toivottavasti apua löytyy.

Aika usein kuulee totuutena "alkoholisti ei voi juoda tippaakaan tai ratkeaa". Tämä ei siis pidä paikkansa, ihmisestä riippuen alkoholi voi kuulua tai olla kuulumatta elämään ilman ongelmia. Aina se suhde alkoon tulee olemaan ongelmallinen mutta ei ole mitään universaalia voimaa mikä estää maailman jokaista alkoholistia nauttimaan esim. lasillisesta skumppaa tärkeässä tilaisuudessa. Kyse on vain omien rajojen ymmärtämisestä ja niiden kunnioittamisesta.

Kukaan ei tietenkään voi sanoa sinun puolestasi muuta, kuin että älä juo tippaakaan. Ei riippuvuudessa elävälle ihmiselle ole järkeä antaa muuta ohjetta. Vähän lievempi versio olisi esim. jos sairaalloisen ylilihava ihminen on kuoleman kielissä painon vuoksi ja hänelle sanoisi että syö vain suklaata ja hamppareita, mutta kohtuudella.

Jotkut alkoholistit päättävät olla raittiita, koska eivät koe alkoholin edes pienissä määrissä olevan riskin arvoista. Toiset ovat raittiita koska eivät pysty muutoin hillitsemään itseään. Jotkut muut ratkeavat. Ja kyllä, jotkut ottavat sen skumpan firman juhlissa, joskus jopa humalaan asti. He kykenevät toimimaan yhteiskunnan yleisesti hyväksyttyjen normien rajoissa, vaikka se on varmasti hankalampaa kuin niille joilla ei alkoholistitaustaa ole.

Jos ja kun kysyt läheisiltä tai päihdehuollon ammattilaisilta apua ja neuvoa, ne tulevat aluksi olemaan sataprosenttisesti "älä juo yhtään" ja se on ikävä kyllä se ainoa oikea neuvo. Raitistuttuasi voit sitten ajan kanssa funtsia suhdettasi alkoholiin ja jos päätät niin, turvallisessa ympäristössä koittaa sopiiko kohtuukäyttö sinulle. Tai sitten voit päättää että et enää riskeeraa. Mutta siihen menee aikaa. Raitistua ei kannata ajatuksella, että sitten myöhemmin taas saa ottaa. Vaan raitistut ajatuksella että koskaan enää et ota.

 

[teppana]

En tarkoittanut, että rappioalkoholismi olisi ainoa "oikea" alkoholismin muoto muuta kuin siinä mielessä, että ennen niin ajateltiin. Minä olen alkoholisti ja olen ollut nyt seitsemän vuotta kuivilla. Tähän tilanteeseen pääsin minnesota-mallin avulla. Se ei ole ainoa tapa, ei ole olemassa väärää tapaa raitistua, vaikka siltä se välillä kuulostaa kun eri tahot nostavat oman mallinsa muiden yläpuolelle.

Isäukko kävi kans Minnen läpi. Aikalailla samoihin aikoihin kun sinäkin. Ties vaikka samalla "leirillä" olisitte ollu. :D

Mitä sivusta seurasin niin aika kova mankeli se oli.

 

[Palstalegenda]

La 31.8.2019 keilaamassa porukalla ja tuolloin join viimeksi alkoholia. Aivan itsestään menevät nykyään nämä selvyysajat, ennemminkin tässä ihmettelen, että miten sitä joskus on jaksanut ryypätä yleensä joka viikko.

Tavallinen hanaolut ajatuksena kuvottaa jopa. Ainoa juoma jota tekisi mieleni on Fernet Branca! Siis silleen muutama siivu, esim 4, eihän sitä juomaa kykene enempää juomaankaan.

31.12. josko sitä seuraavan kerran. Aina porukassa juon, kalsarikännäys jäi jo vuosia sitten. Ja tuo päivä siksi, kun sattuu olemaan yhden porukkamme tapaaminen, vuodenvaihde ei ole ollut minulle koskaan syy ryypätä.

En minä alkoholistiksi itseäni lue, mutta onhan sitä ollut aikoinaan kaikenlaisia tilanteita alkoholin takia. Tällainen hyvin harvakseltaan sopii minulle. Ei olisi uskonut.

 

[Iisoppi]

Monelle se pohjakosketus vasta herättää, mutta hienoa vain jos kykenee hahmottamaan ja ennen kaikkea myöntämään ongelman ennen sitä rappiolle menoa.

Minä en herännyt ennen kuin olin melko pohjalla. Ihmisrainio joka vaan joi ja torkkui... välillä vähän katselin telkkaria mutta en oikein siihenkään jaksanut keskittyä. Vanhemmat oli katkaissut välit mlnuun ja veli myös... Välit ystäviin ja siskoon oli katkennut kun en jaksanut niitä ylläpitää kun kaikki voima meni vaan olemiseen. Kämppää en alta ryypännyt. Oikeastaan tietystä ajanjaksosta minulla on hyvin hatarat muistikuvat... Ihan kuin joku olisi pyyhkinyt reilun vuoden elämästäni pois...

Aika usein kuulee totuutena "alkoholisti ei voi juoda tippaakaan tai ratkeaa". Tämä ei siis pidä paikkansa, ihmisestä riippuen alkoholi voi kuulua tai olla kuulumatta elämään ilman ongelmia.

Minä pystyn juomaan vähän yli yhden annoksen alkoholia ilman että se laukaisee kaiken tieltään lakaisevaa juomushimoa. Jossain esitettiin että alkoholisti sekoaa ja rupeaa juomaan holtittomasti vain siitä että saa pisaran alkoholia. Minulle ei niin käy ja ajattelinkin etten ole oikea alkoholisti. Mutta jo toinen annos alkoholia voi saada minut juomaan holtittomasti. Ei sitä selvinpäin tajua miltä se tuntuu kun aivot kiertää samaa kehää uudelleen ja uudelleen... Mistä lisää viinaa... Viinaa... Viinaa. Ei sillä ole väliä mitä se alkoholi on... Siinä menee omat ja vieraat... Ei sen niin väliä kun lisää on saatava. Ja kun alan juomaan tarviin toisen ihmisen pysähdyttämään minut koska yksin en pysty pysäyttämään kierrettä. Enkä sano että muut estää minua juomasta, ei se ole mahdollista. Vaan tarvin sen toisen ihmisen auttamaan minua näkemään että nyt mokasin ja olemaan tukena kun tutisevana tajuan että nyt taas meni hiton hups...

Enkä minä ole koskaan ole halunnut mennä minkään sairauden taakse piiloon vaikka minulla onkin alkoholismi-diagnoosi. Itse tein vuosia "töitä" että päädyin siihen pisteeseen etten voi enää nauttia alkoholista. Oma moka... Vituiks meni! Nyt on vaan pakko elää päivä kerrallaan. On hyviä kausia ja huonoja kausia. Mutta tämä alkoholiton ruokavalio on lopun elämäni juttu. Voin olla joko juomatta tai juoda itsestäni taas zombien... Siinä välissä ei oikein ole mitään. Voiko se olla niin vaikea valinta?

 

[godspeed]

Mietiskelin eilisiä asioita ja ehkä minä en ole klassinen alkoholisti, jos alkoholisti ollenkaan. Vaan olen suurkuluttaja/ongelmajuoja, mutta tietysti makuasia haluaako minut lokeroida alkoholistiksi. Yksi asia mikä päätelmiini runsaasti vaikuttaa on kaksisuuntainen mielialahäiriö, joka "pakottaa" minut vauhtijaksoina juomaan paljon, joskin kyllä sitä ilolientä uppoaa masennuksessakin. Ne ovat kuitenkin kovin erilaisia tiloja juoda paljon alkoholia ja saavat minut vaikuttamaan jopa ihan rapajuopoltakin toisinaan. Pohjakosketuksesta en sinänsä oikeastaan tiedä, mutta on paljon tehtyjä asioita, joista en yksinkertaisesti viitsi puhua, koska joukossa on rikoksiakin, eikä juominen ole ollut minulle yli 20-vuotiaana koskaan mikään harrastus. Join kouluaikana jo silloin, jopa koulussakin. On kuitenkin jaksoja jolloin olen ollut ns remissiossa eli oireeton, jolloin alkoholin kulutukseni on ollut suht koht tavallista, eli sekään ei puhu suoranaisesti alkoholismin puolesta, koska juominen on pysynyt eri jaksojen aikana myös hanskassa. Eli tässä tapauksessani sairauteni vaikuttaa asiaan huomattavasti, jolloin on vaikea vetää viivoja muualle kuin veteen.

Tsempit @Iisoppi

 

[adolf]

Alkoholismista toipuminen lähtee siitä, kun ihminen aidosti itselleen tunnustaa olevansa alkoholisti. Tämä on ihan taivahan tosiasia. Asiaa on niin paljon helpompi silloin psykologisesti lähestyä, kun tämän tosiasian kykenee itselleen tunnustamaan. Kaikki tuommoinen venkslaaminen, että olen suurkuluttaja/ongelmajuoja/you name it, niin sillä pitkitetään vaan kurjuutta ja sitä itselleen valehtelua. Tarkoitukseni ei ole saarnata, mutta parin viime sivun keskustelut herisyttivät tämmöiset ajatukset liikkeelle.