Tuo on syy juomiseen. Moni suurkuluttaja ei ole alkoholisti, yllättävää kyllä. Nykyään olen entinen suurkuluttaja, mutta en mielestäni entinen alkoholisti. Vaikka useimmat alkoholismin tunnusmerkit täyttyivätkin. Lopettaminen omasta tahdosta oli sen verran kivutonta, että tähän olen päätynyt. Lasi viiniä on nykyään rajani, sekin yleensä vajaa.Alkoholismi on tylsyydestä johtuvaa. Ei vain ole mitään mihin muuhun sitoutua.
Mutta eihän näissä asioissa vertaistukena voi olla tavallinen ihminen jolla ei ole oikein kunnon tietoa näistä jutuista. Jotain pitäisi tehdä, kun pahimmillaan kesän aikana viikkoannokset oli jopa 60-100 annosta luokkaa...
Eihän tuo edes ole kovin paljoa. Kun toleranssit kasvaa niin annosmäärät kasvaa. Jos tuo oli loman aikainen viikkoannos, niin 60 annosta riittää mulle ehkä kahdeksi päiväksi.
Jos ei juo humalahakuisesti niin silloin voi juoda vettäkin. Joku sikspäkki on ns alkupala, eikä siitä tuu miksikään.
Tätä ajattelua en ymmärrä. Eli juodaan "pahaa" alkoholijuomaa, että saadaan pää sekaisin. Juon koska vain mielummin olutta, kuin esim. virvoitusjuomia, tulin sitten humalaan tai en.
Kyl se tästä... Onhan tässä ollut syitä miksi juoda.
No pitääpä avautua tännekin, eli ohi on. Pysyvästi tällä kertaa. Herätteenä oli oikeastaan se, että huomasi ettei juominen helpota pahaa oloa ollenkaan. En ole perseillyt onneksi mitään isompaa tässä lähiaikoina, eli mikään morkkis ei tätä päätöstä saanut aikaan. Voipi olla, että sosiaalinen elämä kuihtuu kasaan aika tehokkaasti, mutta olkoon sitten niin. Faktisestihan mua ei siedä selvinpäin kukaan. Otan tään homman positiivisena haasteena ja voihan tuo liikuntakin sujua pienen tauon jälkeen taas paremmin. Voihan se olla, että kiusauksia ellei jopa repsahduksia tulee, mutta pitää harjoitella välttelemään sellaisia tilanteita.
Tämä voi muuten avittaa sinua myös naismarkkinoilla, viesteistäsi naisasiat-ketjuun on saanut kuvan, että vaikeaakin on ollut. Eli onnittelut hienosta päätöksestä, toivottavasti se kestää! Naiset tykkää selväpäisistä, mutta ennen kaikkea selvistä miehistä.
Jessus tämä selvänä oleminen on kammottavaa. Elämässä ei tunnu olevan mitään fiilistä eikä sisältöä, mikään ei kiinnosta edes sitä kuuluisaa vähää alusta. Tai no, kahvi ja tupakka tietenkin yhä ovat, eli ne toiset addiktiot. Viikonloput katsoo nollat taulussa elokuvia, käy kebabilla ja lenkillä teeskennellen, että tämä on muka jotain elämisen arvoista olemista samaan aikaan, kun tietää kaapissa olevan pullollisen Jamesonia. Jos nyt jotain hyviä puolia hakee, niin unen laatu on parantunut, mutta siinäpä oikeastaan se. Kaikki muu vituttaa.
Ei saatana, huomenna taas perjantai ja yksi viikonloppu menossa totaalisen hukkaan. En aio ratketa dokaamaan, mutta nykyinen herra raitis säälittää peilissä enemmän, kuin herra semisti alkoholisti ikinä.
Toisaalta naismarkkinoilla - se toinen ongelmasi (?) - voi alkaa näkyä valoa tunnelin päässä, jos pidät korkkia kiinni...tsemppiä vaan jatkoon!
Jälleen sitä miettii, että mitä helvetin iloa tai elämänlaatua parantavaa raittiudessa muka on? Viikko on puolessa eikä viikonlopun tulo lämmitä mieltä yhtään. Joo, mahtavaa kun saa nukkua sen tunnin kauemmin, mutta so what? Keho voi paremmin ja liikuntaa jaksaa asteen enemmän, mutta entä sitten? Pelkkää tylsyyttä ja päämäärättömyyttä, ei mitään palkitsevaa. Ilman päihteitä koko elämä on lopulta pelkkää helvetin suorittamista.
Dear Roth Hyman.
Kuulostaa siltä että, raittius testisi on kääntynyt mielekkäästä päätöksestä, kärvistelyn ja vitutuksen puolelle. Miksei sitten juoda? Juoda sen verran mikä tuntuu mielekläältä, ihminen on vahva silloin kun se pystyy käsittelemään päihteitä, ei silloin kuin se kieltää ne kokonaan. Miksi siis kieltää itseltä se mikä tuntuu kehossa ja mielessä hyvälle?
Olen itse ollut sellaisella alalla töissä, missä join joka päivä vähintään yhden alkoholi annoksen jägermeisteriä tai jaloviinaa, viikonloppuisin useasti jopa viisi annosta, lisäksi join toisen tai molemmat vapaapäiväni viikosta.
Nyt kaksi vuotta myöhemmin, juon kun siltä tuntuu, joskus tuntuu useammin joskus voi mennä kaksi kk niin että en edes muista alkoholin olemassa oloa. Sen olen huomannut että väkipakolla ei tule mistään mitään.
Toki jos elämään kaipaa sisältöä jostain muusta niin joku täysi päiväinen harrastus toimii varmasti. Käyn itse viitenä päivänä viikossa salilla, lisäksi tulee pelailtua eri palloilu lajeja frendien kesken. Harrastuksen ulkopuolella ei sitten jää juurikaan aikaa keputteluun.
Tarkoitukseni ei ole kannustaa sinua juomaan vaan enemmänkin miettimään mikä sinulle on sinun kannalta kaikkein parasta.
Voimia!
Ja ei mua sinänsä kiinnosta mikään harrastus, vaikka toki liikuntaa tuleekin tehtyä. Pysyy sentään siedettävässä kunnossa, mutta ei siitä mitään hyvää fiilistä tai iloa saa. Kuten ei saa postimerkkeilystä, geokätkeilystä tai muustakaan homoiluharrasteista. Elämä on mielekästä loppuunsa ainoastaan silloin, kun on niin sekaisin, ettei tajua sen yhdentekevyydestä mitään.
Mutku ihminen on aikuinen olento ja se saa tehdä tasan mitä huvittaa (kunhan laillista jne). Ei tarvitse olla virkkuuseura, tai bändiporukka. Ei ole pakko matkustella, jos ei natusta. On kaikenlaista hifistelyä ja tapaa kuluttaa aikaansa ja kunhan pääsee tietystä ennakkoasenteesta (mikä se sitten minkäkin jutun kohdalla on) ja tekee jotain, josta digaa ja antaa itsensä myös tykätä, niin kyllä se menettelee.
Dronetouhuilu? Mäiski siihen vielä kamera, niin kohta pääsee pelleilemään videokuvan kanssa. Se hifistely onkin sitten loputon suo.
Oikeastaan ihan-sama-vittu-mitä. En minä osaa aikuiselle (?) ihmiselle (?) tuntematta mitään neuvoa - eikä se edes kannata. Vituttaa vaan, kun tuntematon tulee ja paasaa.
Lähinnä tahtoo sanoa, että maailma on sun osteri. Ja varsinkin jos on tarkoitus vain hautautua neljän seinän sisään, niin kannattaa edes duunata jotain kivaa siinä samalla. Muuten leviää pää ja se nyt on vaan ihan kauheaa tuhlausta näin monien mahdollisuuksien maailmassa.
Nyt kyllä yllä oleva paatos kuulostaa aika pahalta. Nopeasti sanoisin @Hyman Roth :ille että hanki elämä. :) Tämä oli siis vitsi ja tarkoittaa että kun on jokin tärkeä tarkoitus elämällä on se sitten työ, tyttöystävä, harrastus tai vaikkapa koira niin alkaa näkemään asioita siltä kannalta että on nastempaa olla selvin päin.
_
On mulla aikanaan ollut harrastuksia, tyttöystäviä ja lemmikkejäkin. Kuitenkin juomiseen verrattuna mikään noista ei oikeastaan tarjoa mitään, mikä enää tuntuisi erityisemmin miltään...
Miksi addiktin pitäisi jatkaa oman elämänsä pilaamista? Nimimerkillä @Hyman Roth on niin klassisia addiktion oireiluja kuin olla ja voi. Olipa kysymyksessä mikä tahansa asia, joka täysin ylivaltaisesti kontrolloi ihmisen elämää, se on aivan sataprosenttisen varmaa, että tuota asiaa jatkamalla saa oma elämänlaaduns romahtamaan sekä pitkällä että lyhyellä aikavälillä. Ilman taustoja on vaikea sanoa mitään tästä nimenomaisesta tilanteesta, mutta addiktiivisista taipumuksista on usein mahdollista päästä irti. Elämä tuntuu tyhjiöltä tasan tarkkaan niin kauan kuin niistä taipumuksista ei ole päästy eroon. Elämää, elintapoja, sosiaalisia piirejä ynnä muuta on vain valitettavasti siinä tilanteessa yleensä alettava rakentamaan alusta, ja se saattaa hyvinkin olla vuosien prosessi. Sen lisäksi prosessi on ainakin alussa hyvinkin kivulias ja liian usein ihminen lopettaa siinä kohtaa. Sinne tyhjiöön pitää vain uskaltaa katsoa suoraan sulkematta silmiä. Ajan mittaan sieltä tulee väistämättä näkyviin sellaisia asioita, jotka tuottavat vähintäänkin yhtä suurta tyydytystä elämässä kuin addiktiivisiin taipumuksiin turvautuminen.Miksi et jatkaisi juomista?
Miksi et jatkaisi juomista? ...
Miksi addiktin pitäisi jatkaa oman elämänsä pilaamista? Nimimerkillä @Hyman Roth on niin klassisia addiktion oireiluja kuin olla ja voi. Olipa kysymyksessä mikä tahansa asia, joka täysin ylivaltaisesti kontrolloi ihmisen elämää, se on aivan sataprosenttisen varmaa, että tuota asiaa jatkamalla saa oma elämänlaaduns romahtamaan sekä pitkällä että lyhyellä aikavälillä. Ilman taustoja on vaikea sanoa mitään tästä nimenomaisesta tilanteesta, mutta addiktiivisista taipumuksista on usein mahdollista päästä irti. Elämä tuntuu tyhjiöltä tasan tarkkaan niin kauan kuin niistä taipumuksista ei ole päästy eroon. Elämää, elintapoja, sosiaalisia piirejä ynnä muuta on vain valitettavasti siinä tilanteessa yleensä alettava rakentamaan alusta, ja se saattaa hyvinkin olla vuosien prosessi. Sen lisäksi prosessi on ainakin alussa hyvinkin kivulias ja liian usein ihminen lopettaa siinä kohtaa. Sinne tyhjiöön pitää vain uskaltaa katsoa suoraan sulkematta silmiä. Ajan mittaan sieltä tulee väistämättä näkyviin sellaisia asioita, jotka tuottavat vähintäänkin yhtä suurta tyydytystä elämässä kuin addiktiivisiin taipumuksiin turvautuminen.
Yhteisöllisyys, henkinen ja sosiaalinen tuki lienevät niitä suurimpia tekijöitä, joiden avulla addiktiosta voi päästä yli. Sen lisäksi ammattiapu on enemmän kuin suotavaa. Itse olen sitä mieltä, että kaiken addiktion juurena on kivuliaat kokemukset elämässä ja syvempien yhteyksien puute toisiin ihmisiin ja rakastamiinsa asioihin. Jos konkreettinen avun hakeminen tuntuu ylitsepääsemättömälltä, kannattaa lukea alan kirjallisuutta. Esimerkiksi Gabor Matén In The Realm Of Hungry Ghosts on aivan helvetin hyvä opus addiktiosta.
...Yhteisöllisyys, henkinen ja sosiaalinen tuki lienevät niitä suurimpia tekijöitä, joiden avulla addiktiosta voi päästä yli. Sen lisäksi ammattiapu on enemmän kuin suotavaa. Itse olen sitä mieltä, että kaiken addiktion juurena on kivuliaat kokemukset elämässä ja syvempien yhteyksien puute toisiin ihmisiin ja rakastamiinsa asioihin. Jos konkreettinen avun hakeminen tuntuu ylitsepääsemättömälltä, kannattaa lukea alan kirjallisuutta. Esimerkiksi Gabor Matén In The Realm Of Hungry Ghosts on aivan helvetin hyvä opus addiktiosta.