Näinhän se menee. Itse en ainakaan halveksu yhtään ketään - menevät sitten rannalle makaamaan tai rinkka selässä Nicaraguaan. Jokainen tyylillään.
Itse korkeintaan kannustan tuntemiani pakettimatkaajia myös kokeilemaan jotain muuta. Useimmiten se ei nimittäin ole tuo jullen kertoma "lomalla voi ottaa iisimmin", vaan uskalluksen, tiedon ja taidon puute. Kyllähän minäkin, mutta kun...
Olen pitkälti samoilla linjoilla. Uskalluksen puute tai omien taitojen aliarviointi on ehkä se suurin syy sille, miksi monet vieläkin menevät aina näille pakettimatkoille. Tai sitten se on vain tottumus. Vaikea sanoa.
Silloin joskus muinoin kun asustelin vielä vanhempieni luona, pakettimatkat olivat automaattinen valinta niillä muutamalla etelän matkalla, joita teimme. Siihen aikaan internetiä ei tunnettu, tai se oli aivan lapsenkengissä. Sitten menikin monta vuotta, kun en juurikaan matkustellut. 2004 kävin ensimmäisellä varsinaisella kaupunkilomalla isäukon 60-vuotispäivän kunniaksi. Matkatoimiston kautta toki. Helpolla mentiin. Omatoimimatkailu tuntui minusta niin hirvittävältä. Vuotta myöhemmin lähdin kaupunkilomalle muutaman kaverin kanssa. Tuokin otettiin vielä matkatoimistosta. Siellä matkatoimiston järjestämällä kyydillä lentokentältä hotellille se ajatus vihdoin lähti: vittuako minä maksan tästä näin paljon ylimääräistä. Ei täällä ulkomaillakaan kielitaitoinen ihminen joudu hätään, vaikka hoitaisi itsekin kaiken. Saman vuoden syksyllä lähdin sitten interrailille. Se oli ensimmäinen täysin itse hoidettu reissu. Kyllä muuten kaikesta huolimatta jännitti kovasti ennen matkaa, ja ihan turhaan. Sen jälkeen kaikki matkat olen hoitanut itse. Jos vertailen yhteen ainoaan kohteeseen suuntautuvaa paketti- ja omatoimimatkaa, niin mitään merkityksellistä eroa näiden suunnittelun vaativuudessa ei ole. Ainoa ero on, että omatoimimatkailussa lennot ja hotellit varataan usein erikseen. Ja kyydit lentokentän ja hotellin välillä järjestetään itse.
Sen sijaan se melkeinpä isotöisin homma, eli kohteen valinta, tapahtuu ihan samalla tapaa molemmissa: tutustutaan matkaesitteisiin ja nettisivuihin, ja niiden perusteella valitaan, mihin mennään.
Sitten taas itse saan näiltä pakettimatkalaisilta a) vastaavasti erittäin kannustavaa ja joskus jopa hassulta tuntuvaa haltioitunutta palautetta tai b) ihmettelevää kommenttia, mihin sisältyy olettamus siitä että olen suunnilleen kahjo ja riskeeraan henkeni.
Nämä b-sektorinkaan ihmiset eivät ota päähän juuri lainkaan ellei heillä mene jankkaamiseksi siitä kuinka se pakettimatka on parempi. Pullovesi, käsidesi, matkaopas - ja samat virret sataan kertaan.
Tässäkin olen samoilla linjoilla. Naurettavin kommentti, minkä olen kuullut, on se, että pakettimatkoilla pitää käydä siksi, että matkaoppailla riittää töitä. Sanoisinko näin, että kyllä niillä riittää joka tapauksessa. Itseäni ihmetytti kerran myös se, kuinka eräs itseäni muutaman vuoden nuorempi, ja ihan järkimieheltä vaikuttanut henkilö ihmetteli kauheasti, kuinka valitsin matkakohteikseni Serbian ja Bosnian. Perustelin tuota mm. sillä, että maiden historia ja kulttuuri kiinnostavat, maiden turismi on nousussa, mutta silti nuo ovat vielä säilyttäneet omaleimaisen otteensa. Silti hän ihmetteli asiaa, ja luuli kai, että tuolla on jatkuvasti vieläkin sotatoimia ja mellakoita. Mitä itse reissuun tulee, niin sanoisin, että Sarajevo on ollut edelleen se upein kohde, jossa olen käynyt.
Eivätkä kyllä yhtään hahmota myöskään sitä, että jossain pelkästään turistien pakettimatkoille suunnatussa mestassa todennäköisyys päätyä esim. keikatuksi tai saada se paskatauti tuntikausia seisoneesta all-you-can-eat buffasta mihin ne kaikki pikkukersat upottavat paskaiset kätensä suoraan, on moninkertainen mun matkakohteisiini verrattuna.
Olisin tuhat kertaa enemmän huolissani omasta turvallisuudestani ja omaisuudestani esim. Barcelonassa kuin jossain Jordanian pikkukylässä, missä ei ole muita länsimaalaisia 150 km säteellä.
Tässä kai menee se kuuluisa keskitie. Pakettimatkaaja kohtaa yleensä noita pakettimatkaajan ongelmia. Omatoimimatkaajakaan ei automaattisesti ole noilta turvassa, ja jokunen oikein extreme-kohteita listalleen ottava voi joutua oikeasti vaarallisiin tilanteisiin. Omilla käyttäytymisillään ja kohdevalinnoillaan voi omatoimimatkailijakin vaikuttaa asioihin. Ja miksei pakettimatkailijakin.
Barcelona on muuten itselläni ainoa paikka, jossa olen joutunut selkeästi ryöstöyrityksen kohteeksi. Ja tästäkin on jo monta vuotta aikaa. Siellä baarissa ilmeisesti marokkolaistaustainen siirtolaistyttö yliarvioi raskaasti humalatilani. Hän tuli keimailemaan lähelleni, ja kädet yrittivätkin käydä etutaskuillani, jossa puhelimeni ja lompakkoni olivat. Onneksi osasin varoa, ja tyttö sai aika nopean lähdön...
Kunnon vatsataudin olen edelleen onnistunut välttämään osin hyvän tuurin ansiosta, ja osin sillä, että pyrin välttämään näitä ruokalajeja, joista taudit usein tulevat. Käsihygienia ja maitohappobakteerit ovat myös auttaneet. Ljubljanassa, Barcelonassa ja hieman yllättäen Kiotossa olen jonkinlaisen nopean taudin potenut, mutta onneksi niistäkin selvisin säikähdyksellä. Viime syksyn Chilen matkaa jännitin tässä mielessä ennakkoon, mutta mitään oireita ei ollut.
Niin, vielä tähän paketti- ja omatoimimatkailuun: Itse suosin jälkimmäistä hinnan lisäksi myös siitä syystä, että vaihtoehtojen määrä nousee siinä suuresti. Oikeastaan vain taivas on rajana tässä. Ja toki budjetti, joskin se on rajallinen käytännössä kaikilla. Omatoimisesti hoitamalla saa joka tapauksessa samalla rahalla enemmän. Siksi se on valintani.
