Kroatia, Dubrovnik
Tuli käytyä tuolla viikon lomalla. Mainio paikka kertakaikkiaan. Monella tavoin parempi kuin välimeren maista esim. Kreikka tai Espanja.
Ensinnäkin yleisilmeenä voi todeta, että kaikki rannat eivät ole täynnä hotelleja, toisin kuin paikoissa, jotka ovat eläneet massaturismista 50 vuotta. Meillä oli majoitus viisi kilometriä vanhasta kaupungista Lapadin kaupunginosassa. Apartomentos oli huvila-alueen yhden kartonomaisen talon lisäsiivessä. Kartanomainen talo oli muuten 300 vuotta vanha, ja edelleen sama suku omistaa, mikä sen rakensikin. Isäntämme ja emäntämme olivat ystävällisiä ja avuliaita, kuten kroatialaiset tuntuivat muutoinkin olevan. Vähän sellaista suomalaisille sopivaa etäisyyden pitoa oli kroatialaisissa havaittavissa, että esim. katukaupustelijat uskoivat kerrasta, jos ei napannut, mutta tämähän on vain positiivinen asia.
Käytännössä kaikki puhuivat hyvää englantia, on kuulemma pakollinen oppiaine ala- ja yläkoulussa. Tästä pisteet verrattuna esim. Espanjaan tai Kreikkaan. Nähtävää tuolla riitti, olisi riittänyt helposti vielä toiseksikin viikoksi. Vedet olivat erittäin kirkkaat, ja seuraavalla kerralla, jos (kun) sellainen tulee, otan snorklausvälineet mukaan.
Oman säväyksensä matkaan antoi jalkapallon MM-kisat, tuli istuttua paikallisen baarin kisakatsomossa Kroatian viimeinen peli. Suhteellisen tyynesti ottivat tappion. Toki lähtöasetelmakin oli huono, kun tasapeli ei olisi riittänyt jatkoon.
Dubrovnikin vanha kaupunki on must, jos sinne päin lähtee. Kaupunki on samalla linnoitus, sitä kiertää paksut ja korkeat muurit. On muuten komea, eikä turhaan ole Unescon maailman perintökohteena. Kaupunkia onkin käytetty Game of Thornesin kuvauspaikkana. Muureja pitkin pääsee kiertämään kaupungin, ja reissu tuli tehtyä, kestää noin 3 tuntia. Mainittakoon, että mulla on pieni korkean paikan kammo, ja kun heti alkupuolella oli sellanen pieni pätkä, jossa sisäpihalle oli n. 10 metrin pudotus ja ulkomuurilta merelle n. 20 metrin pudotus, muurin leveyden ollessa noin metrin luokkaa, ja kun muurit molemmilta puolilta ulottuivat n. lantioni korkeudelle, olin kyllä kusessa. Isosti. Ikinä en ole ajatellut, että voisin niin intensiivisesti katsoa japanilasen eläkeläisukon persettä, jalkoja ja sandaaleja kuin silloin tein. Tässä ei ole mitää seksuaalista sitten, sellainen ukko nyt vaan sattui kävelemään edelläni, enkä oikein muualle voinut katsoa. Eihän mulla yleensä ollut hätää, kun yleensä muurin korkeus ulottui rinnan tasolle, eikä siinä se korkean paikan kammo sillä tavoin tunnu, kun mitenkään ei voi edes teoriassa horjahtaa sen muurin yli. No, korkean paikan kammoiset tietää, muut eivät tajua.
Vanhan kaupungin satamassa on iso kalaravintola, sitä isäntämme suositteli, otettiin isäntämme suosittelema annos eli sekalainen meripannu kahdelle, eli miekkakalaa, sardiinifileitä, simpukoita, katkarapuja ja muita äyriäisiä. Oli muuten hyvää. Lopudin saarella sain elämäni parasta pasta carbonaraa, ja kun muuallakin ruoka oli maittavaa, en voi valittaa kroatialaisten sapuskoista, vaikka suolan määrässä olisi puolestani voinut vähän säästääkin.
Dubrovnikin lähellä on saaria, joihin on hyvät lauttayhteydet. Teimme päivän retket kahdelle saarelle. Lokrumilla oli mm. vanha munkkiluostari, jota munkkien hylkäämisen jälkeen käytti kesäasuntonaan Itävallan keisarin veli, Maximillian Habsburg. Saarella on myös mm. vanha ranskalainen linna, jonne tuli kiivettyä. Koko saari oli hyvin hoidettu, ja se on kokonaan suojeltu, mm. yöpyminen saarella on kielletty. Toinen vierailemamme saari oli Lopud, jossa on vakituista asutusta. Hieno retkikohde sekin, mm uimaranta oli mainio. Jälkimmäisessä saaressa ei nyt mitään niin ihmeellistä ollut, mutta tykkään enemmän tehdä tällaisia pieniä retkiä, kuin vain löhötä rannalla, vaikka toki sielläkin tuli oltua. Tietysti näissä saariretkissä on se kiva puoli, että pääsee näkemään maisemia veneestä käsin: kauniita ovat nuo Kroatian rannat.
No tällainen pikainen matkakertomus tästä nyt sitten tuli. Kohdetta voin suositella, etenkin nyt kun Norski lentää sinne suorana.
