Mainos
Verkkolehden uusimmat jutut
-
New York Rangersin mestaruusikkuna sulkeutuu vauhdilla − Chris Druryn aikakausi vaarassa olla totaalinen epäonnistuminenLue lisää »
-
Maailmanmestari ja olympiavoittaja Ville Pokka palaa Ouluun 10 vuoden tauon jälkeenLue lisää »
-
Pohjois-Amerikan ilmasilta toi NHL-unelmansa hylänneen miehen SaiPaan – nälkäinen Henri Nikkanen paahtaa kaasu pohjassaLue lisää »
-
Itsekriittinen tähtihyökkääjä Otto Kivenmäki kehuu SaiPaa ja Raimo Helmistä, mutta vaatii joukkueeltaan tasaisuuttaLue lisää »
-
Kaapo Kakko kaupattiin toiselle puolelle mannerta − ura jatkuu Seattle KrakenissaLue lisää »
-
Otteluanalyysi: Puheet pitänyt Pelicans kaatoi sarjakärki SaiPan ja onnistui kasvojen pesussaanLue lisää »
Matkakohteenne
- Viestiketjun aloittaja Linda
- Alkaa
- 2 583 831
- 14 952
Mt. Kenyalle on kait parasta lähteä joskus kesällä, pitkien sateiden jälkeen. Tosin Afrikassa taitaa olla ilmasto vähän sekaisin ja sateet tulevat vähän miten sattuu ja se on kurjaa. Ne sateet ovat siellä aika raisuhkoja, kun päälle sattuvat. Mä olen vähän katsellut tota Giraffe Manoria, mutta on aika tyyris paikka asua. Jos sinne voi poiketa vaan lounastamaan, niin sitten on eri asia.
Googlen mukaan parhaat ajat käydä Mt Kenyalla ovat marras-helmikuu ja heinä-elokuu. Itse olin joulukuussa menossa, mutta tuolloin lauantaina satoi. Sunnuntaina olisi jo päässyt matkaan, mutta minun piti palata Nairobiin.
Suurin ongelma täällä käsitykseni mukaan on maaperän laatu, johon vesi imeytyy hitaasti. Siksi pienikin sade saa tiet mutavelliksi. Toki välillä vettä tulee kyllä Suomen mittapuulla reippaasti, muttei erikoisen paljon muihin trooppisiin maihin verrattuna.
Käsittääkseni Giraffe Manoriin pääsee lounaalle, joka lienee todella kallis, mutta ehkä kokemus olisi sen arvoinen.
Pistän raporttia, jos seuraavalla Nairobin lomalla ehdin käymään siellä.
Pieni matkakertomus Namibiasta yleisön pyynnöstä. @hammer lynx
Olin siellä joskus 15 vuotta sitten pienen ryhmän kanssa ja vietimme paikalla elokuussa vajaat kolme viikkoa. Meillä oli paikalliset jantterit ajamassa nelivetoja ja majoitus oli pääasiallisesti telttamajoitusta, mikä ei haitannut ollenkaan. Matkareitti oli karkeasti Windhoek (jonne lennettiin Johannesburgin kautta) - Waterberg - Etosha NP - Olukonda - Kunene-joki (rajajoki Angolan kanssa) ja Epupan putoukset - Seisfontein - Palmwag - Twyvelfontein - Windhoek.
Namibia on valtava, harvaanasuttu maa, rauhallinen paikka, jossa buurit, mustat, värilliset, intialaiset, saksalaiset jne elävät ainakin jonkinlaisessa sovussa. Ei se mikään onnela kuitenkaan ole, esimerkiksi matkamme aikana yksi kuskeistamme joutui liftaamaan takaisin Windhoekiin, kun hänen tätinsä oli ammuttu ja hautajaisiin piti tietysti päästä.
Windhoekista ei sen kummempaa sanottavaa, ihan siisti paikka afrikkalaiseksi kaupungiksi. Namibiassa oli muutenkin aika hyvä infrastruktuuri; tiet ja vesijohdot pääsääntöisesti kunnossa (kiitos eteläafrikkalaisten ennen itsenäistymistä). Tiet ovat suoria ja turvallisia ajaa, tosin välimatkat pitkiä, mikä piti ottaa huomioon autoissa eli bensaa ja vettä riittävästi mukana. Ajaminen oli Windhoekin ulkopuolella rauhallista. Leirintäalueet olivat olosuhteisiin nähden hyvin varusteltuja ja niissä oli suihkut ja vesivessat.
Waterberg NP on ylänköalue, jossa pystyy kiipeämään sellaisen vanhan tasalakkisen vuoren laelle. Maisemat olivat hulppeat, kun ylös asti pääsi. Tosi kiva paikka ja siellä oli kirkkain tähtitaivas ikinä! Oli aivan mahdotonta erottaa eteläisen taivaan tähtikuvioita siitä paljoudesta. Tuntui, että tähdet roikkuivat käden ulottuvilla. Hyvä pysähdyspaikka matkalla Etosha NP:iin.
Etosha on valtava, avaruuteen asti näkyvä suolatasanko, joka sateiden aikana muuttuu hetken ajaksi suolajärveksi. Kansallispuistossa on kolme aidattua aluetta, joissa voi yöpyä. Aitojen sisäpuolelle pitää ehtiä pimeään mennessä. Jos näin ei käynyt, kuskia uhkasi ajoluvan menetys NP:n alueella. Alueella on paljon juomapaikkoja eläimille - osa arteesisia - ja niillä on PALJON eläimiä; erilaisia antilooppeja ja gaselleja, seeproja, kirahveja, elefantteja, sarvikuonoja, isoja kissaeläimiä, shakaaleja jne jne. Oikeastaan vain puhvelit ja virtahevot puuttuvat. Etosha on suola-aavikon lisäksi hyvin kuivaa ja hiekkaista erämaatasankoa, jossa kasvoi muutama hassu akaasia siellä ja täällä mutta samalla hyvin kaunista ja kuvauksellista maisemaa. Käärmeitäkin oli - yhtenä päivänä joku oli tappanut silmälasikäärmeen ja ripustanut sen läheiseen puuhun. Se oli ainoa käärme, jonka näimme reissun aikana. Käärmeestä huolimatta Etosha oli upea paikka, johon olisi voinut jäädä pidemmäksikin aikaa.
Etoshasta jatkettiin Olukondaan, joka on lähetyssaarnaaja Martti Rautasen kotipaikka. Tutustuttiin hänen kotiinsa ja yövyttiin savimajoissa, jotka oli aidattu perinteiseen afrikkalaiseen tapaan. Kotimuseossa oli hienosti säilytetty vanhaa kamaa ja siellä oli esim. vanha grammari, jonka savikiekoilta kuunneltiin Hoosianna. Oppaamme osasi sen suomeksi :) Martti Rautasen - jota paikalliset kutsuvat nimellä Nakambale hänen lierihattunsa vuoksi - jäljiltä monet namibialaiset saavat vielä nykyäänkin suomalaisen nimen, ainakin hautausmaalla oli ihan 1900 puolivälissäkin syntyneitä Toivoja, Selmoja ja Martteja. Myös Martti Ahtisaari on arvostettu Namibiassa ja hänen mukaansa nimettyjä teitä oli joka kylässä. Olukondassakin hän oli piipahtanut ja siellä oli Martin ja Eevan signeeraamat valokuvat kunniapaikalla.
Olukondasta jatkettiin Kunene-rajajoelle ja jossain välissä tie loppui ja autojen nelivedoille tuli käyttöä. Yövyttiin pari yötä Kunene Lodgen leirintäalueella ja käytiin mm raftaamassa joella, mikä oli erityisen hauskaa. Toisena päivänä melottiin jokea pitkälle ja treffattiin autokuskimme alajuoksulla, johon jäätiin puskaleiriin. Aamulla paikalle poikkesi himba-mies, joka kysyi onko meillä mitään lääkettä, kun hän oli satuttanut selkänsä pudottuaan palmusta (oli poiminut hedelmiä viinaa varten). Oppaamme antoi puolikkaan buranaa, ei uskaltanut antaa enempää. Kaveri kysyi, olisiko meillä safkaa ja olihan sitä puuroa padassa. Hän toi paikalle pari vaimoaan ja muutaman muksun. Himbat ovat ainakin nuorena hyvin kauniita ja heillä ei ollut kuin lannevaatteet päällään. Iho ja hiukset ovat suojattu kauttaaltaan punaisen mullan ja voin sekotuksella, minkä vuoksi he haisivat härskiltä voilta. Seurueemme valokuvaajat saivat luvan kuvata sen hetken, kun safkasivat. Sitten himbat painuivat takaisin puskaan.
Vietettiin sitten pari päivää ihan löhöilemässä Epupan putouksilla, jotka ovat vaikuttavat; Kunene-joki syöksyy monelta suunnalta kanjoniin ja jylinä oli melkoinen. Käveltiin aikaisin aamulla ihailemaan auringonnousua ja putousta läheisen kukkulan laelle ja hienosti näki, mihin asti joen vesi riitti ylläpitämään vihreää. Angolan puolella kasvoi upeita baobabeja. Ja oli se iltaisinkin aika tunnelmallista hakea auton jääkaapista olut (kunnes loppuivat, kun paikallisoppaamme joi ne salaa) ja kuunnella putouksen loputonta jylinää nuotion ääressä istuen.
Seuraava kohteemme oli Palmwagin yksityinen suojelualue Namib Naukluft -aavikon reunalla. Yövyttiin matkalla Seisfonteinissa, karujen kukkuloiden välissä, aika keskellä ei mitään. Palmwag on jonkun rikkaan britin ostama valtava maapläntti, jonka tarkoitus on suojella suippuhuulisarvikuonoja. Paikka oli yöllä niin kylmä, että teltassa olin pipo korvilla. Ihailimme teltan oviaukosta tähtien valossa, kun elefantit tulivat noin kymmenen metrin päähän repimään akaasian (tjsp) oksia syödäkseen. Siinä ne jatkoivat, kun aloimme nukkua. Aamulla pystyttiin jalanjäljistä toteamaan, että ne kulkevat varsin hiljaa, koska olivat lopulta poistuneet telttojemme välistä ilman mitään meteliä. Onneksi eivät kompuroineet naruihin. Tehtiin myös game drive -ajo ja osin patikoitiin suojelualueella trackerin kanssa sarvikuonoja etsien. Lopulta hän löysikin sarvikuononaaraan ja sen poikasen. Kaverilla ei ollut kivääriä vaan pieni kynän näköinen, jonka hän väitti kellistävän eläimen. Onneksi ei tarvinnut kokeilla käytännössä.
Lopuksi ennen paluutamme kävimme vielä Twyvelfonteinissä (12 lähdettä) ihailemassa muinaisten heimolaisten kaivertamia ja maalaamia ihmis- ja eläinfiguureja kallioissa. Ainakin osa kuvista oli varsin psykedeelisiä, mm leijona, jonka hännän pää oli ihmisen käsi ja paikallinen opas kertoi, että niitä olivat ilmeisesti tehneet shamaanit tripin aikana. Hän näytti kasvinkin, mitä shamaanit lienevät polttaneet. Karu ja hieno paikka, jossa ei kyllä näkynyt yhden ensimmäistä lähdettä.
Paljon jäi näkemättä: Fish River Canyon, Bradbergin vuorimassiivi, Skeleton Coast, Naukluftin dyynialue, Kalahari, Caprivi.. Mutta mukava näitäkin on muistella ja ainahan maahan voi reissata takaisin. Ehkä joskus menekin.
Olin siellä joskus 15 vuotta sitten pienen ryhmän kanssa ja vietimme paikalla elokuussa vajaat kolme viikkoa. Meillä oli paikalliset jantterit ajamassa nelivetoja ja majoitus oli pääasiallisesti telttamajoitusta, mikä ei haitannut ollenkaan. Matkareitti oli karkeasti Windhoek (jonne lennettiin Johannesburgin kautta) - Waterberg - Etosha NP - Olukonda - Kunene-joki (rajajoki Angolan kanssa) ja Epupan putoukset - Seisfontein - Palmwag - Twyvelfontein - Windhoek.
Namibia on valtava, harvaanasuttu maa, rauhallinen paikka, jossa buurit, mustat, värilliset, intialaiset, saksalaiset jne elävät ainakin jonkinlaisessa sovussa. Ei se mikään onnela kuitenkaan ole, esimerkiksi matkamme aikana yksi kuskeistamme joutui liftaamaan takaisin Windhoekiin, kun hänen tätinsä oli ammuttu ja hautajaisiin piti tietysti päästä.
Windhoekista ei sen kummempaa sanottavaa, ihan siisti paikka afrikkalaiseksi kaupungiksi. Namibiassa oli muutenkin aika hyvä infrastruktuuri; tiet ja vesijohdot pääsääntöisesti kunnossa (kiitos eteläafrikkalaisten ennen itsenäistymistä). Tiet ovat suoria ja turvallisia ajaa, tosin välimatkat pitkiä, mikä piti ottaa huomioon autoissa eli bensaa ja vettä riittävästi mukana. Ajaminen oli Windhoekin ulkopuolella rauhallista. Leirintäalueet olivat olosuhteisiin nähden hyvin varusteltuja ja niissä oli suihkut ja vesivessat.
Waterberg NP on ylänköalue, jossa pystyy kiipeämään sellaisen vanhan tasalakkisen vuoren laelle. Maisemat olivat hulppeat, kun ylös asti pääsi. Tosi kiva paikka ja siellä oli kirkkain tähtitaivas ikinä! Oli aivan mahdotonta erottaa eteläisen taivaan tähtikuvioita siitä paljoudesta. Tuntui, että tähdet roikkuivat käden ulottuvilla. Hyvä pysähdyspaikka matkalla Etosha NP:iin.
Etosha on valtava, avaruuteen asti näkyvä suolatasanko, joka sateiden aikana muuttuu hetken ajaksi suolajärveksi. Kansallispuistossa on kolme aidattua aluetta, joissa voi yöpyä. Aitojen sisäpuolelle pitää ehtiä pimeään mennessä. Jos näin ei käynyt, kuskia uhkasi ajoluvan menetys NP:n alueella. Alueella on paljon juomapaikkoja eläimille - osa arteesisia - ja niillä on PALJON eläimiä; erilaisia antilooppeja ja gaselleja, seeproja, kirahveja, elefantteja, sarvikuonoja, isoja kissaeläimiä, shakaaleja jne jne. Oikeastaan vain puhvelit ja virtahevot puuttuvat. Etosha on suola-aavikon lisäksi hyvin kuivaa ja hiekkaista erämaatasankoa, jossa kasvoi muutama hassu akaasia siellä ja täällä mutta samalla hyvin kaunista ja kuvauksellista maisemaa. Käärmeitäkin oli - yhtenä päivänä joku oli tappanut silmälasikäärmeen ja ripustanut sen läheiseen puuhun. Se oli ainoa käärme, jonka näimme reissun aikana. Käärmeestä huolimatta Etosha oli upea paikka, johon olisi voinut jäädä pidemmäksikin aikaa.
Etoshasta jatkettiin Olukondaan, joka on lähetyssaarnaaja Martti Rautasen kotipaikka. Tutustuttiin hänen kotiinsa ja yövyttiin savimajoissa, jotka oli aidattu perinteiseen afrikkalaiseen tapaan. Kotimuseossa oli hienosti säilytetty vanhaa kamaa ja siellä oli esim. vanha grammari, jonka savikiekoilta kuunneltiin Hoosianna. Oppaamme osasi sen suomeksi :) Martti Rautasen - jota paikalliset kutsuvat nimellä Nakambale hänen lierihattunsa vuoksi - jäljiltä monet namibialaiset saavat vielä nykyäänkin suomalaisen nimen, ainakin hautausmaalla oli ihan 1900 puolivälissäkin syntyneitä Toivoja, Selmoja ja Martteja. Myös Martti Ahtisaari on arvostettu Namibiassa ja hänen mukaansa nimettyjä teitä oli joka kylässä. Olukondassakin hän oli piipahtanut ja siellä oli Martin ja Eevan signeeraamat valokuvat kunniapaikalla.
Olukondasta jatkettiin Kunene-rajajoelle ja jossain välissä tie loppui ja autojen nelivedoille tuli käyttöä. Yövyttiin pari yötä Kunene Lodgen leirintäalueella ja käytiin mm raftaamassa joella, mikä oli erityisen hauskaa. Toisena päivänä melottiin jokea pitkälle ja treffattiin autokuskimme alajuoksulla, johon jäätiin puskaleiriin. Aamulla paikalle poikkesi himba-mies, joka kysyi onko meillä mitään lääkettä, kun hän oli satuttanut selkänsä pudottuaan palmusta (oli poiminut hedelmiä viinaa varten). Oppaamme antoi puolikkaan buranaa, ei uskaltanut antaa enempää. Kaveri kysyi, olisiko meillä safkaa ja olihan sitä puuroa padassa. Hän toi paikalle pari vaimoaan ja muutaman muksun. Himbat ovat ainakin nuorena hyvin kauniita ja heillä ei ollut kuin lannevaatteet päällään. Iho ja hiukset ovat suojattu kauttaaltaan punaisen mullan ja voin sekotuksella, minkä vuoksi he haisivat härskiltä voilta. Seurueemme valokuvaajat saivat luvan kuvata sen hetken, kun safkasivat. Sitten himbat painuivat takaisin puskaan.
Vietettiin sitten pari päivää ihan löhöilemässä Epupan putouksilla, jotka ovat vaikuttavat; Kunene-joki syöksyy monelta suunnalta kanjoniin ja jylinä oli melkoinen. Käveltiin aikaisin aamulla ihailemaan auringonnousua ja putousta läheisen kukkulan laelle ja hienosti näki, mihin asti joen vesi riitti ylläpitämään vihreää. Angolan puolella kasvoi upeita baobabeja. Ja oli se iltaisinkin aika tunnelmallista hakea auton jääkaapista olut (kunnes loppuivat, kun paikallisoppaamme joi ne salaa) ja kuunnella putouksen loputonta jylinää nuotion ääressä istuen.
Seuraava kohteemme oli Palmwagin yksityinen suojelualue Namib Naukluft -aavikon reunalla. Yövyttiin matkalla Seisfonteinissa, karujen kukkuloiden välissä, aika keskellä ei mitään. Palmwag on jonkun rikkaan britin ostama valtava maapläntti, jonka tarkoitus on suojella suippuhuulisarvikuonoja. Paikka oli yöllä niin kylmä, että teltassa olin pipo korvilla. Ihailimme teltan oviaukosta tähtien valossa, kun elefantit tulivat noin kymmenen metrin päähän repimään akaasian (tjsp) oksia syödäkseen. Siinä ne jatkoivat, kun aloimme nukkua. Aamulla pystyttiin jalanjäljistä toteamaan, että ne kulkevat varsin hiljaa, koska olivat lopulta poistuneet telttojemme välistä ilman mitään meteliä. Onneksi eivät kompuroineet naruihin. Tehtiin myös game drive -ajo ja osin patikoitiin suojelualueella trackerin kanssa sarvikuonoja etsien. Lopulta hän löysikin sarvikuononaaraan ja sen poikasen. Kaverilla ei ollut kivääriä vaan pieni kynän näköinen, jonka hän väitti kellistävän eläimen. Onneksi ei tarvinnut kokeilla käytännössä.
Lopuksi ennen paluutamme kävimme vielä Twyvelfonteinissä (12 lähdettä) ihailemassa muinaisten heimolaisten kaivertamia ja maalaamia ihmis- ja eläinfiguureja kallioissa. Ainakin osa kuvista oli varsin psykedeelisiä, mm leijona, jonka hännän pää oli ihmisen käsi ja paikallinen opas kertoi, että niitä olivat ilmeisesti tehneet shamaanit tripin aikana. Hän näytti kasvinkin, mitä shamaanit lienevät polttaneet. Karu ja hieno paikka, jossa ei kyllä näkynyt yhden ensimmäistä lähdettä.
Paljon jäi näkemättä: Fish River Canyon, Bradbergin vuorimassiivi, Skeleton Coast, Naukluftin dyynialue, Kalahari, Caprivi.. Mutta mukava näitäkin on muistella ja ainahan maahan voi reissata takaisin. Ehkä joskus menekin.
Viimeksi muokattu:
Leppoisaa lomailua vai vankina paratiisisaarella? Thaimaa toivottaa turistit jälleen tervetulleiksi Phuketiin, mutta sääntöjä piisaa
Vaikka hotellikaranteenia ei vaadita, turistit ovat tavallaan karanteenissa 500 neliökilometrin suuruisella saarella. Matkailijalta vaaditaan täydet rokotukset ja kolme testiä omasta pussista.
yle.fi
Thaimaahan matkustuksesta juttua
Tuokin on mihin sattuu osumaan. Itse kun olin tuolla niin enemmistö oli ranskalaisia ja saksalaisia. Se ei ole mikään "pelkkä resortti", vaan siellä on tavallistakin elämää. Tosin ravintolat ym. iltaelämä rajoittuu hotelleihin eikä tuolla nyt rantojen ja sukeltelun / snorklailun lisäksi ole kauheasti tekemistä. Pienemmillä saarilla (Praslin ja La Digue) pääsi pyöräilemään, pääsaarella liikenne on sen verran hullua, että siellä ei olisi tullut mieleen. Tiet on kapeita, mutkaisia, paikalliset ajaa kovaa ja liikennettä aika paljon. Joku oli käynyt vaellusreitilläkin ja meinannut eksyä. Oli viidakko vallannut polun. Noin muuten ihan kiva kevyt-Afrikka fiilis, mutta kallista oli. Kaljakin kaupassa 3 euroa / puolen pintin pullo ja hotellin baarissa vielä enemmän.
Seychelleista tuli mieleen Ranskan alusmaa Réunion Mauritiuksen kupeessa. Onkohan kukaan JA:n maailmanmatkaajista mahtanut käydä? Kun mua eivät hotsita niin biitsit, niin Réunionilta löytyisi todella hienoja patikkamaastoja ja pääsisi kurkistamaan tulivuoren kraateriinkin. Pariisin kautta joutuu lentämään, joka sinänsä on handicappi. Kaikki, jotka ovat joutuneet lentämään CDG:lle, tietävät.
4
444
Seychelleillä tuli aikanaan vietettyä 3 viikkoa häämatkalla, vain ja ainoastaan pääsaarella. Nähtävyyksiä on vähänlaisesti, mutta päivät saa kyllä kulumaan helpostikin. Kaikki turisteille suunnattu on lähtökohtaisesti todella kallista, joten kannattaa käyttää aikaa etsimään, minkälaisissa paikoissa paikalliset käyvät syömässä. Bussimatkat saaren toiselta puolelta Victoriaan olivat viihdettä, ja jos sattui osumaan väärään bussiin, niin aikaa kului helposti yli kaksi tuntia. Linnuntietä matkaa on reilut 10 km. Bussit ovat vanhoja intialaisia rutkuja, joissa on oma tunnelmansa. Snorklailu on mukavaa, kunhan sitä ei tee vuoroveden aikaan, jolloin vesi muuttuu sameaksi. Mutta lämpötila on käytännössä vuorokauden ympäri 25 astetta, hiton kosteaa, joka päivä tulee vettä (ainakin jossain vaiheessa ja jonkin verran) ja merivesi 27.
Hieno paikka, mutta en ehkä menisi uudestaan. Vastaavanlaisia paikkoja on maailmassa varmasti muitakin. Ja 20 tuntia lentokoneessa kahdella vaihdolla ei ole niin miellyttävää.
Hieno paikka, mutta en ehkä menisi uudestaan. Vastaavanlaisia paikkoja on maailmassa varmasti muitakin. Ja 20 tuntia lentokoneessa kahdella vaihdolla ei ole niin miellyttävää.
Hitsi että harmittaa..
Olen nyt odottanut melkein 1.5vuotta, että pääsisin matkustamaan ja näkemään vaimon perhettä.
Sain maahantuloluvan joulukuussa ja nyt sitten sain ilmoituksen, että koska delta-variantti niin kaikki luvat peruttu ja lähtö olisi parin viikon päästä. No vielä toivoa, että hommaa oikaistaan ajoissa..
Olen nyt odottanut melkein 1.5vuotta, että pääsisin matkustamaan ja näkemään vaimon perhettä.
Sain maahantuloluvan joulukuussa ja nyt sitten sain ilmoituksen, että koska delta-variantti niin kaikki luvat peruttu ja lähtö olisi parin viikon päästä. No vielä toivoa, että hommaa oikaistaan ajoissa..
Kauko Viisas
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- JYP
Kuulema Norja ja erityisesti Pohjois-Norja (emme ilmeisesti ole ainoita).
Asuntoautolla pitäisi liikkua, 7-10 vrk.
Ehdottakaas nyt hyviä
Asuntoautolla pitäisi liikkua, 7-10 vrk.
Ehdottakaas nyt hyviä
- nähtävyyksiä, maisemia
- sopivia majoituspaikkoja
- ruokapaikkoja
- ihan mitä vaan hyödyllistä tietoutta ja kokemusta
Lofooteista varmaan tulee juttua joka tuutista, ja syytä onkin, onhan se tajuton mesta huolimatta siitä, että on tähän aikaan vuodesta tupaten täynnä. En ala siitä nyt sen enempää kertoilla, vaan lisään listalle jännänä kuriositeettina Saltstraumenin salmen Bodøssä, Mestassa on maailman kovin vuorovesivirtaus ja se on todella hämmentävää ja vaikuttavaa seurattavaa. Näppärästi pääsee paikalle esimerkiksi Lofoottien eteläkärjen Å:sta, josta menee suora lautta Bodøhon.
Kauko Viisas
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- JYP
Lofootit ovat kai sitten se MUST ja sinne mekin suuntaamme, mutta emme onneksemme juuri nyt vaan myöhemmin kesällä ja toivoakseni paikat eivät ole täysiä.
Bodøstä kiitokset, juuri tällaisia täsmävinkkejä kaipaan, että kokisimme parhaat palat.
Lisää?
Kaveri suunnitteli lähtevänsä kera vaimonsa ja pienten lastensa norskeihin näillä näppäimillä. Laitoin juuri viestiä, että Uudenmaan asukit eivät Norjaan enää maanantaina pääse, että oletteko jo pelipaikoilla? Saa nähdä. Tottuneita leireilijöitä sinänsä, mutta ainakaan itse en olisi kiinnostunut jonottamaan tuntikaupalla autossa kolmen alle kymmenvuotiaan kanssa, nuorin kaksivuotias.
Kelailin hiukan Norjaa itsekin, sitten Lappia, mutta lopulta jätimme pidemmät reissut Suomessakin väliin. Korona ei ole pääasiallinen syy, vaan kämppään uponnut raha sekä se, että joka helvetin paikka on niin täynnä populaa kotimaassa. Yhden lyhyen autolenkin heitimme jo perheenä ja toisen teemme vielä vaimon kanssa, mutta muuten tyydytään lähikylien kahviloihin ja toreihin. Ja niin, tietysti asuntomessuilla täytyy käydä.
Kelailin hiukan Norjaa itsekin, sitten Lappia, mutta lopulta jätimme pidemmät reissut Suomessakin väliin. Korona ei ole pääasiallinen syy, vaan kämppään uponnut raha sekä se, että joka helvetin paikka on niin täynnä populaa kotimaassa. Yhden lyhyen autolenkin heitimme jo perheenä ja toisen teemme vielä vaimon kanssa, mutta muuten tyydytään lähikylien kahviloihin ja toreihin. Ja niin, tietysti asuntomessuilla täytyy käydä.
Palattiin juuri kolmen viikon Itävallan kierrokselta. Olipahan aivan mahtavaa ilman isompia turistilaumoja. Käytännössä sai olla useimmiten aivan itsekseen, lähinnä liikkeellä olivat saksalaiset, hollantilaiset ja tsekit. Ensimmäinen rokotepiikki siis riitti vapaaseen olemiseen, ja sitä toki vahdattiin varsin tarkasti papereista joka paikassa.
Täältäkin sai hyviä vinkkejä reissuun ja homma menikin ihan putkeen. Ajeltiin siis omalla autolla mennen tullen Saksan läpi ilman turhia pysähdyksiä, kun tuo autobahn vetää viikonloppuisin vielä aika kivasti tähän aikaan kesästä.
Reissun ehkäpä turhin osio oli tänä aamuna laivasta noustessa, kun jouduttiin jonottamaan satamassa jotain turhaa terveyskyselyä ja antamaan yhteystietoja. Nämä oli toki saatavissa varmaankin laivayhtiöltä joka Saksan päässä pyysi rokotuspaperit ja josta olisi varmaan matkustajatiedotkin ollut saatavissa. Noh, varasin toki kunnon kansalaisena koronatestin loppuviikolle ja välttelen ihmisiä muutaman päivän, vaikka todennäköisempää se korona varmaankin on suomesta tällä hetkellä saada.
Täältäkin sai hyviä vinkkejä reissuun ja homma menikin ihan putkeen. Ajeltiin siis omalla autolla mennen tullen Saksan läpi ilman turhia pysähdyksiä, kun tuo autobahn vetää viikonloppuisin vielä aika kivasti tähän aikaan kesästä.
Reissun ehkäpä turhin osio oli tänä aamuna laivasta noustessa, kun jouduttiin jonottamaan satamassa jotain turhaa terveyskyselyä ja antamaan yhteystietoja. Nämä oli toki saatavissa varmaankin laivayhtiöltä joka Saksan päässä pyysi rokotuspaperit ja josta olisi varmaan matkustajatiedotkin ollut saatavissa. Noh, varasin toki kunnon kansalaisena koronatestin loppuviikolle ja välttelen ihmisiä muutaman päivän, vaikka todennäköisempää se korona varmaankin on suomesta tällä hetkellä saada.
Itsellä syyskuussa lomaviikko vielä mutta ikävästi niin, että toisesta piikistä on ko. viikolla perjantaina 14 vrk. Eli aikalailla on rajoitetut mahdollisuudet kun en viitsi/ halua alkaa säätää testien kanssa matkan alla. Joten, Tallinnaan vienee tie. Johonkin on päästävä kunon toista vuotta ollut käymättä missään. Alkaa olla vakavia vieroitusoireita.
Kirjoittelinkin jo omista edessä olevan kesälomani reissusuunnitelmista eilen tuonne ketjuun johon kaikkien on kirjoitettava oli asia mikä tahansa.
Eli tilanteeni on nyt se että teen todennäköisesti reissun kesälomallani tapojeni mukaan täällä Suomessa. Kierrän näillä näkymin kaupungit Lappeenranta, Savonlinna ja Mikkeli. Tuollaista kivaa roadtripiä olen suunnitellut. Ja kesälomaa minulla on tänä kesänä kaksi viikkoa alkaen elokuun puolivälistä. Toisen lomaviikkoni olen päättänyt olla ihan vain kotosalla koska on kiva rauhoittuakin ja toisen lomareissussa. En tiedä vielä kumminpäin nämä viikot menevät.
Rahatilanteeni on se että kovin monena kuukautena en ole ehtinyt tänä vuonna säästämään rahaa koska alkuvuonna rasitti vielä nuo ulosottovelat ja kesäkuussakin hommasin vielä nuo tukipohjalliset työkenkiini. Nuo ovat rasittaneet säästö-ja reissukassaani. Yleensä elän niin että pieni summa on säästössä koko ajan ja yhden vuoden aikana on kaksi isompaa säästökohdetta eli kesälomareissu ja joulu.
Olen arvioinut että tuo viikon kesälomareissu saisi kustantaa yhteensä sellaiset 600 euroa. Kuullostaa aika hurjalta summalta mutta tuossa on sitten kaikki kulut mukana, niin yöpymiset, ruoat kuin aktiviteetit ja matkustuskulutkin sun muut. Että yllättävän äkkiä sitä rahaa vaan uppoaakin reissuun.
No, järki mukana tässä mennään kuitenkin. Olen aikoinaan tehnyt virheitä elämässäni ja reissaamisenkin sekä ihan vain naurettavien Hämeenlinnassa! (asun siis myös täällä) vietettyjen ryyppy-ja hotelliöiden takia saanut kerättyä itselleni ulosottoon velkaa aikoinaan. Oikeasti kovan ryyppäämisen ohella. Nyt pitäisi olla viisastunut noista ajoista ja ottanut oppia. Eli järki mukana näissä suunnitteluissa mennään.
Aina saa ja jopa kannattaa suunnitella ja haaveilla koska tällaiselle minunkinlaiselle ideanikkarille ja matkailusta kiinnostuneelle ihmiselle se tuo paljon virtaa elämään ja arkeen mutta sitten lopullisissa päätöksissä pitää painaa mukana myös se rahatilanne. Tuossa olen kuitenkin jo parin viime viikon aikana tehnyt lyhyet viikonloppureissut Kotkaan ja heh, Tuulokseen (sanon siksi heh että Tuulos on tässä Hämeenlinnan lähistöllä ja siellä nyt ei kai oikein ole mitään muita kuin melko kuuluisa tanssilava ja se ostoskeskus). Tuulokseen tein reissun siksi että kävin siellä J.Karjalaisen keikalla ja yövyin hotelli Tuulosessa. No, molemmat reissut kuitenkin myös nakersi tätä lomakassaa.
Eli pohja suunnittelulle on jo vähän niin kuin luotuna. Lapissa asuva kaverini kyllä ehdotti jo myös sitäkin että tekisin reissun Lappiinkin kesälomallani ja tavattaisiin vihdoin siellä suunnalla mutta siihen minulla ei taida vielä olla kuitenkaan varaa. Tämä kesäloma tulee eteen liian nopeasti.
Mutta joo, ne pohjat suunnittelulle. Eli kyllä nyt näyttää siltä että teen tällaisen viikon kestävän roadtrip reissun vai miksi tätä voikaan kutsua ja teen sen Suomessa, Saimaan rannoilla. Kierrän kaupungit Lappeenranta, Savonlinna ja Mikkeli. Kaikenlaisia ideoita, suosituksia sun muuta saa antaa mahdollisen reissuni varrelle. Alkaen aina jopa erikoisista yöpymispaikoista, kattaen höyrylaivaristeilyt ja muut aktiviteetit.
Sekä saa antaa myös hyviä vinkkejä siihen miten säästää reissussakin. Toki jonkin verran nämä vinkit on jo minulla tiedossa mutta jos jotakin uutta ja erikoisempaa varsinkin tulee mieleen.... Telttailu ei ole enää kai vaihtoehto koska en vain uskalla kun yksin reissaan ja se telttakin pitäisi kai vielä ostaa kuitenkin.
Creed Bratton
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Україна
Heinäkuu on mennyt kotimaan reissuissa.
Syyskuun lopulla viikon reissu Jenkkeihin (sillä oletuksella, että EU-kansalaiset huolitaan sisälle rokotettuina) ja marraskuussa viikon perheloma Arabiemiraatteihin.
Tuosta ei taida vielä olla oikeaa tietoa kenelläkään? Pitäisi sekalaisella porukalla kuitenkin sinne päin suunnata lokakuussa.
Meillä (minä, vaimo ja pari teini-ikäistä) kesälomamatka viime kesänä suuntautui Itä-Suomeen. Joten loogisesti tänä kesänä lähdetään tutustumaan Länsi-Suomeen.
Reitti menee yöpymispaikoittain seuraavasti: Tampere - Pori - Uusikaarlepyy - Oulu - Viitasaari - Tampere. Yöpymispaikkojen lisäksi ainakin seuraavissa kohteissa olisi aikomus vierailla:
- Vanha Rauma
- Yyteri
- Noormarkku (käyn kaveria morjestamassa)
- Vaasa
- Storsand
- Kalajoki
- Hailuoto
Säkylän sotkussa oli suunnitelma käydä nostalgiamielessä (saapumiserä I/90) aamukahvilla, mutta sinne ei koronan vuoksi siviilit ikävä kyllä tällä hetkellä pääse.
Tarkoitus olisi ajaa enemmän pienempiä rannikkoteitä suoraan valtateitä posottamisen sijaan. Matkan varrelta suositukset hyvistä/kiinnostavista nähtävyyksistä olisivat erittäin tervetulleita. Myös hinta/laatu -suhteeltaan hyvät ruokapaikat kiinnostavat (ei fine diningiä tällä reissulla).
Niin, ja ajankohta on viikon 31 loppupuoli.
Reitti menee yöpymispaikoittain seuraavasti: Tampere - Pori - Uusikaarlepyy - Oulu - Viitasaari - Tampere. Yöpymispaikkojen lisäksi ainakin seuraavissa kohteissa olisi aikomus vierailla:
- Vanha Rauma
- Yyteri
- Noormarkku (käyn kaveria morjestamassa)
- Vaasa
- Storsand
- Kalajoki
- Hailuoto
Säkylän sotkussa oli suunnitelma käydä nostalgiamielessä (saapumiserä I/90) aamukahvilla, mutta sinne ei koronan vuoksi siviilit ikävä kyllä tällä hetkellä pääse.
Tarkoitus olisi ajaa enemmän pienempiä rannikkoteitä suoraan valtateitä posottamisen sijaan. Matkan varrelta suositukset hyvistä/kiinnostavista nähtävyyksistä olisivat erittäin tervetulleita. Myös hinta/laatu -suhteeltaan hyvät ruokapaikat kiinnostavat (ei fine diningiä tällä reissulla).
Niin, ja ajankohta on viikon 31 loppupuoli.
Viimeksi muokattu:
vastaantulija
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Määrätietoisesti HPK
Tälle viikolle olin suunnitellut Turun suunnalla seikkailua jälkikasvun kanssa, mutta vaihdoin sitten viime hetkillä suunnitelmaa. Koska mä voin.
Olemme Kouvolassa. Tykkimäki reissun keskiössä.
Harhasyöttö
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- JYP, sympatiat: HIFK ja Kiekko-Espoo
Olis viikonlopun pituinen työmatka tiedossa syksyllä Kööpenhaminaan, joten sinne nyt ainakin. Pitäis myös käydä moikkaamassa kaverin kanssa meidän yhteistä kaveria Saksaan ja käytäisiin samalla Bayern Munchenin ottelussa. Se nyt riippuu täysin siitä mikä on tilanne syksyllä ja pääseekö pelejä vielä katsomaan.
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy