Joopajoo, eli tikkua nenään sunnuntai-iltana ja siitä sitten tiistai-iltaan mennessä Liettuan ja Puolan rajan yli - loppu onkin lasten leikkiä. Toivotaan, että rajamuodollisuudet menee kivuttomasti - ei yhtään kiinnostaisi palata kasarille kun joka rajalla piti jonottaa ja vatuloida. Jokunen vuosi sitten painettiin Helsingistä Prahaan himpun verran reilussa vuorokaudessa, mutta se oli vähän raju rykäsy kyllä. Noh, saahan niitä testejä sitten matkan varrelta tarpeen mukaan. Jännittävää!
Jaa niin tämä meinasi unohtua kuitata. Ei minkäänlaista korona-reaktiota millään rajalla eikä yöpymispaikoissa eikä muutenkaan mitään ongelmia liikennettä lukuunottamatta. 72h negatiivisen testin deadlinestakin lipsuttiin Ranskaan saapuessa, kun oltiin saatu just tietoa ettei se täällä ketään kiinnosta, niin eipä viitsinyt ihan hirveästi enää rypistää. Olihan tuossa työstämistä nytkin.
Ekana päivänä viitisen sataa kilometriä ja parina seuraavana sitten tonnin luikautus. Koira tykkäsi ilmastoidusta autosta niin paljon, ettei paljon kävelytaukojen jälkeen tarvinut yllyttää helteestä takaisin kärryyn. Ainoa mikä tuossa reitissä on perseestä on tietenkin liikenne, mikä on kyllä niin vitun sekopäistä, että vaikka sen tietää ja siihen varautuu niin ei voi silti kun päätään pyöritellä. Viitisen kertaa oon tuon raitin kulkenut Saksaan tai Tshekkeihin ja vaikka tiestö ja puitteet muuten on kondiksessa, niin ihmiset on ilmeisesti vaan niin perseestä ettei se homma nyt oikein skulaa. Ja onhan se rekkojen määrä aivan absurdi.
Jos miettii tuota Jatkoajassakin esillä olevaa suomalaista liikennekäyttäytymistä, niin tossa Via Balticalla tulee kaikki paskimmat touhut potenssiin sata esiin. Tilannenopeudet ja vauhti ovat aivan järjettömiä jatkuvasti, ohitukset, kääntymiset ja muut aktiviteetit ovat täysin ennalta-arvaamattomia, turvaväleistä ei ole minkäänlaista tietoa ja liikennemerkit ovat vain koristeita teiden varsilla. Onneksi oon itse niin jumalattoman hyvä autoilija ja varustettu lehmän hermoilla, ettei tuossa mitään ongelmia tullut kun otti vaan rauhassa ja ajeli sen liikennevirran mukana sitä 10-20km/h ylinopeutta. Vaimo ajoi Tallinnasta Riikaan ja sen jälkeen luovutti, koska ei vaan uskaltanut enää. Ja on kuitenkin ajanut korttinsakin yhdessä Ranskan isoimmista kaupungeista, ettei se ihan ummikko ole liikenteen seassa.
Hauskoja tilanteita oli taas mm. kolme rekkaa köröttelemässä rinta-rinnan kahden kaistan tiellä Liettuassa, muutama about vartin seisokki kun kärryt on rutussa toisella kaistalla (siinä kunnossa, että ruumita on tullut pomminvarmasti) ja kruununa Puolassa aikamääreen viimeistään kussut kahden rekan pussaus moottoritiellä, joka johti molempien kaatumiseen ja koko paskan sulkemiseen. Eikö vittu ammattikuskikaan voi pitää 100km vauhdissa kahta metriä pidempää turvaväliä?
Siinä venailtiin ensin tunnin verran penkalla ja sen jälkeen polliisi tuli vetämään letkan motaria väärään suuntaan sen 8km edelliseen liittymään ja kiertotielle. Ai vittu siinä oli sitten kypsää sakkia, kun jonoa oli kertynyt useita kilometrejä. Oltiin "onneksi" about 200m niitten kolaroineiden rekkojen perässä, niin selvittiin hengissä ja päästiin ensimmäisten joukossa poliisiletkaan. Letkassa ajaessakin luonnollisesti joku ihmiskyrpä yritti tuikata väliin kesken matkan - olipahan äänitorvelle ja julmalle katseelle taas käyttöä. Ja luonnollisesti tästä kolarista ei mitään oppineena, siellä 70km/h kiertotiellä polskit ja muut idän lahjat tykitteli sen 100-lasissa. Ja mun tekee mieli pyytää kaikilta Suomen maanteiltä anteeksi, koska tuo tienpätkä oli niin saatanan huonossa kunnossa, että jos ois paikkoja hampaissa ollut niin ei olisi enää.
Puolassa myös iski aivan törkeä myrsky päälle jossain Varsovan kohdilla ja näkyvyys laski ehkä kymmeniin metreihin. Siinäkin oli saatanan kiva huomata, että niitä valoja ei voida tai osata laittaa päiväsaikaan päälle vaikka mitään ei näkisikään. Aivan järjetöntä touhua taas sekin, mutta mitäpä sitä muuta voi odottaa. Saksaan kun päästiin niin liikennehomma alkoi helpottaa ja vaikka vauhdit baanalla on älyttömiä niin kyllähän siellä noudatetaan liikennesääntöjä ja tervettä järkeä ihan eri malliin. Ranskassa taas perseessä roikkuminen on joku kansantauti, mutta siitä nyt ei niin kovin jaksa välittää enää, kun muuten toimitaan suht järkevästi.
Niin juu, takasin tullaan Köpiksen ja Ruotsin kautta, se on saletti. Ja
@Alamummo bling.