Reilun kuukauden päästä lähtee lento kohti Ho Tši Minhiä (Saigon)... Eli kaikki kokemukset ja neuvot ovat tervetulleita!
Kolmisen vuotta sitten tuli käytyä Vietnamissa juurikin Saigonin/HCMC:n alueella noin kuukauden reissu, joten voin jonkinlaista matkakuvausta koettaa tässä muistin kätköistä kirjoitella. Reissu oli minulle ensimmäinen Vietnamin alueelle. Jonkin verran olin tosin Aasiassa matkustellut ennen tätä matkaa lähinnä akselilla Thaimaa-Malesia-Singapore.
Matka oli sinänsä poikkeava, että asuimme käytännössä yhdessä suomalaisen naispuolisen kaverini kanssa koko matkan ajan paikallisten asukkaiden kanssa näiden taloissa ja asunnoissa (suurimman osan ajasta Saigonin esikaupunkialueella pohjoisessa, muutaman päivän Saigonin keskustassa olevassa asunnossa sekä jokusen päivän eri kohteissa hieman kauempana maaseudulla hieman alkeellisemmissa oloissa). Yksi yö tuli vietettyä halvahkossa saigonilaisessa hotellissa. Nämä paikalliset asukkaat olivat sukua Suomessa asuvalle vietnamilaiselle ystävällemme, jonka häihin Saigoniin meidät oli kutsuttu. Pääosa reíssusta menikin käytännössä häihin valmistautuessa ja juhlahumussa, mutta ehdimme katsella paikkoja myös jonkin verran ja liikkua omatoimisesti alueella, vaikka pääosin meillä olikin liikkuessamme aina mukana ns. "esiliina" varjelemassa vaaroilta ja toimiessa tulkkina.
Ensimmäisenä maasta pisti silmään jonkinlainen hienoinen rähjäisyys sekä runsas väkimäärä alueen kokoon nähden (talot rakennettu tiiviisti lähekkäin sekä kapeat kujat esikaupunkialueella). Autoja näkyi katukuvassa harvakseltaan, mutta mopoja ja skoottereita oli sitäkin enemmän - aivan jumalaton määrä, oikeastaan. Seassa vielä etenkin Saigonin laitamilla riksoja sekä muita häkkyröitä. Tien ylittäminen hirvitti alkuun, mutta nopeasti oppi vain puskemaan rauhallisesti askeltaen skoottereiden sekaan. Useín harmittelen jälkikäteen, ettei ollut videokameraa, jolla olisi ottanut kuvaa kaupungin n. kello neljän ruuhkasta. Tiestö tuntui olevan aika huonossa kunnossa jopa Saigonin keskustassa. Jonkinlaista monttua ja railoa monessa paikassa. Sosialismi tuntui sen sijaan elävän ja voivan hyvin, sillä mm. Marxin, Engelsin, Leninin sekä Ho Chi Minh'in kuvia oli monessa kadunkulmassa, kuten myös punalippuja sirpillä ja vasaralla varustettuna. Kyseisenä vuonna oli ilmeisesti jonkinlainen kommunistisen puolueen tärkeä kokous tms., joka lienee vaikuttaneen "näkyvään mainontaan".
Saigon itsessään tuntui suhteellisen viihtyisältä paikalta. Rakennuksissa oli jonkinlaista siirtomaa-ajan arkkitehtuurin tuntua, kaupungin kävelytiet olivat suht leveitä - tai ainakin kävelyyn sopivia - ja puusto sekä pensaat toivat mukavasti vehreyttä. Kahviloita ja erilaisia ravintoloita löytyi Saigonista helposti.
Kolme vuotta sitten yksi euro vastasi suunnilleen 25 000 dongia. Pari seteliä - muistaakseni 20 000 dong ja 200 000 dong - olivat hämäävällä tavalla samannäköisiä väritystä myöten, joten hämärässä ravintolassa muutaman oluen ottaneena sai yrittää laskea nollia setelistä varmistuakseen, että tulee oikea raha annettua. Esikaupunkialueella hyvän ja täyttävän nuudeliaterian (nuudelit, lihapullat, kasvikset) sai suunnilleen alle eurolla (noin 20 000 dongia). Saigonin hienoissa ravintoloissa, esim. suurten hotellien yhteydessä olevissa, samalla rahalla tuotiin pöytään kostutettu liina kasvojen ja käsien pyyhkimistä varten. Pihvit söimme kerran saigonilaisessa ravintolassa, mutta ne olivat pieniä ja sitkeitä, joka ei sinänsä ollut yllätys. Seafood-tarjonta oli mielestäni loistavaa. Eli lähinnä erilaista kalaa, katkarapuja, rapuja ja mustekalaa tuli syötyä runsaasti höystettynä riisillä, nuudeleilla sekä erilaisilla kasviksilla. Aamuisin tuli usein syötyä kadulta ostettu paikallinen täytetty leipä, jossa oli mm. lihaa, kasviksia sekä chiliä mausteeksi. Parturissa tuli kerran pienessä paikallisessa liikkeessä käytyä: kombinaatio hiustenleikkuu + parranajo + korvien puhdistaminen vaikusta oli yhteensä jotain 10 000 dongia :)
Suostittuja olutmerkkejä tuntuivat olevan mm. Tiger Beer sekä erityisesti Heineken, jota myytiin pienemmissäkin paikoissa. Hinta taisi 0,5 l pullolle esikaupunkialueella olevassa ravintolassa olla jotain 20 000 - 30 000 dongia. Vietnamilaista Saigon Beer'iä tms. tuli kerran ravintolassa pullo ostettua, mutta mielestäni se ei maistunut mitenkään erikoiselta, joten se jäi viimeiseksi. Paljon mainostettu merkki katukuvassa tuntui olevan Hanoi Lager, joka tosin jäi kokeilematta. Kokistölkki maksoi muistaakseni alle 10 000 ja paikallinen, vahva kahvi joko jäillä (jääkahviin tykästyin) tai ilman 5000 - 10 000 dongia. Kahvia ostaessa pöytään tuotiin yleensä aina kannu paikallista, miellyttävää teetä, joka kuului hintaan. Halpaa oli myös pienissä kadunvarsilla olevissa myllyissä tehty sokeriruokomehu jäiden kera, joka etenkin pitkien kävelylenkkien jälkeen maistui puunvarjossa nautittuna taivaalliselta. Nettikahviloita löytyi helposti ja niiden käyttäminen oli hyvin edullista.
Mitään vaara- tai uhkaavia tilanteita ei reissulla sattunut. Kaupustelijoiden harjoittamaa tyrkyttämistä sekä kusetusta ilmeni lähinnä Saigonin keskustan turistinähtävyyksien lähellä (mm. valetaksit, jotka oppi kyllä helposti tunnistamaan tökeröistä taksikylteistä). Matkamuistoja ostin pääasiassa Ben Thanin suurelta kauppa-alueelta (runsaasti erilaisia koriste-esineitä, vaatteita ja tarvikkeita sekä myös makeisia ja muuta syötvää). Täällä paikallisten tuttaviemme mukaan esiintyi ns. ylihinnoittelua turisteille, joten itse katselin etukäteen vaivihkaa haluamani tuotteet, jotka sitten syrjässä odotellut vietnamilainen tuttavani kävi ostamassa. Saigonin keskutassa olevaan pieneen hotelliin kirjauduttaessa halvempi paikallisessa valuutassa oleva hinnasto otettiin pois vietnamilaisilta tuttaviltani ja tilalle tarjottiin kalliimpi dollareissa oleva hinnasto astuessani sisään hotellin aulaan. Tuttavien vaatimuksiin saada takaisin tiskin alle sujautettu edullisempi hinnasto vastattiin "tonnin seteli"-katseella. Ei se siltikään kallis ollut - pari kymppiä huone/yö. Mielestäni vietnamilaiset tuntuvat äkkiseltään ajateltuna luonteeltaan esim. thaimaalaisiin verrattuna hieman vakavammilta ja pidättyväisemmiltä. Usein tulee mieleen jonkinlainen kiinalaisen ja thaimaalaisen sekoitus :) Kylään kutsuessaan ja heihin tutustuttua ovat erittäin huomaavaisia ja vieraanvaraisia sekä seurallisia. Länsimaalaisten vähyys katukuvassa oli melkoinen yllätys ennakkokuvitelmiini nähden Vietnamista uutena/nousevana Thaimaana tai turistivetonaulana. Ulkomaalaisia tuntui näkyvän lähinnä Saigonin keskustassa. Hieman syrjemmälle siirryttäessä paikalliset katselivatkin jo ihmeissään ulkomaaneläviä ja usein tuli joku paikallinen hampaaton papparainen taputtelemaan ja höpöttämään.
Englannin kieli tuntui olevan kovassa nosteessa (katukuvassa paljon mainoksia englannin kielikursseista ja itse asiassa tapasimmekin ryhmän nuoria kielikurssilaisia, joista osa puhui englantia vallan mainiosti), mutta edes esim. hyvin harva nuori tuntui sitä perustervehdystä enemmän osaavan tai jos osasi, niin ei tohtinut/uskaltanut käyttää. Osa vanhemmasta koulutetusta väestöstä osasi ranskaa ainakin jonkin verran ja tuntui olevan hyvin innokas puhumaan sitä.
Minulla oli matkassa Vietnamia koskeva Lonely Planet-opaskirja, mutta vain hyvin harvassa kohteessa ehdimme päätapahtuman (mm. häät) vuoksi käymään. War Remnants Museum'issa oli runsaasti nähtävillä erilaista jenkkien sotakalustoa sekä valokuvia ja selosteita Vietnamin lähihistoriasta. Mielenkiintoinen paikka, joten suosittelen käymään. Reconciliation Palace, jossa tuli käytyä, on suuren viheralueen/puutarhan rajaama, syrjäytetyn Etelä-Vietnamin hallituksen entinen palatsi tai päärakennus, joka on sittemmin avattu yleisölle. Rakennuksessa on avarat ja entisöidyt tilat kalliine huonekaluineen, mattoineen ja sodanaikaisine karttoineen, jossa on tunnettavissa historian havinaa, joten tämäkin on varsin vierailemisen arvoinen kohde. Vierailimme myös kolmessa suur-Saigonin alueella olevassa eri puistossa, jotka olivat sekoitus huvipuistoa, vesipuistoa, eläintarhaa sekä jonkinlaista luonnonpuistoa. Mieleen jäi erityisesti osasassa puistoissa olevat kauniit buddhalaiset temppelit, joissa oli seesteisen rauhallinen tunnelma.
Tässäpä äkkiseltään ulkomuistista mieleen jotain omia kokemuksia. Heitä kysymyksellä, jos tulee mieleen jotain, niin koetan vastata. Hyvää matkaa! :)