Duomo on tietysti keskustan maamerkki joka kannattaa ilman muuta katsastaa. Lisäksi Castello Sforzesco voisi olla sellainen. Kuuluisaa taulua(hemmetti kun ei tule edes nimi mieleen) ei pääse ilman varausta katsomaan.
Etenkin Duomon katolla kannattaa ehdottomasti käväistä, jos yhtäänkään kelit suosivat.
Se kuuluisa taulu on Viimeinen Ehtoollinen (vaikka olen Milanossa puolisen tusinaa kertaa käynyt, ei ole tullut varattua lippua, joten näkemättä on vieläkin).
Sitten Castello Sforzescon vieressä on Parco Sempione -puisto, jossa on ihan kiva rauhoittua suurkaupungin hälystä.
Ruokapuolelta suosittelen Naviglian kanava-aluetta. Muistaakseni keltainen metrolinja, hieman etelään Duomolta. Tunnelmallinen kävelypaikka, jossa hyviä ravintoloita.
Tätä voin kompata. Useassa paikassa myydään ennen päivällisaikaa "aperitivoa", eli yhden juoman hinnalla saa käydä napsimassa noutopöydästä naposteltavaa vaikka koko illan. Kannattaa valita sellainen paikka, jossa on porukkaa, taso vaihtelee melkoisesti.
Jos sattuu pyörimään päärautatieaseman nurkilta itään päin (Lima -metroaseman lähellä), on pakko suositella paikkaa, jossa olen syönyt ehkä elämäni parhaat pizzat (useasti): Ristorante Sabatini, Via Boscovich 54. Ravintolan rekvisiittana on ainakin aiemmin ollut prätkä (Moto-Guzzi?)
Ja jos muutenkin kulinaaripuoli kiinnostaa, Duomon läheltä löytyy kauppa nimeltä Peck, joka on varmaankin yksi Euroopan hienoimmista ruokakaupoista.
Ei Milano mikään Rooma ole, mutta ihan käymisen arvoinen kaupunki kuitenkin. Olen käynyt siellä työasioissa viitisen kertaa, mutta sen verran pidin paikasta, että tulipa työreissujen jälkeen käytyä siellä kertaalleen lomallakin.
Miinukset on annettava lähinnä Duomon seuduilla parveilevista yön Timoista, jotka kerjäävät, tuputtavat, ahdistelevat - ja jos et anna rahaa - vittuilevat. Mutta se ei ole kaupungin vaan kyseisten Timojen vika. Toimiva ohje: kun näet "ilmaista" rannekorua tarjoavan yön Timon, ota
Tonnin seteli-ilme ja jatka matkaa.
Linkki vie Youtubessa olevaan Kummeli-sketsiin.