Marjamäelle kenkää!

[Barnes]

Juti varasi joukkueelle hotellihuoneet kisakylistä. Missä pelaajat olisivat nukkuneet ilman Jutilaa? Ja mitä muuta liiton rahoilla pitäisi tehdä?

Ja tuohonkin Jutila tarvitsi Kurrin apua. Kurrihan hieman kiusaantuneena kommentoi GM:n toimenkuvaa tyyliin "ollaan yhteydessä pelaajiin ja varataan majoituspaikkoja ja ruokailua".

Juti on hieno mies, mutta olisi nekin rahat voinut ehkä paremmin käyttää.

 

[Naurava Kulkuri]

Se ero on varmastikin siinä että menee ylivalmentamisen puolelle kun valmentaja alkaa olla suurempi kuin joukkue.

Toisaalta tässä on se illuusio että kun ollaan aivan huipulla missä lajissa tahansa niin luullaan että valmentaja on jotenkin uskomaton ja yksinään tekee joukkueen. Ja ei tarvi olla edes huipullakaan, valmentaja on vain yksi pienehkö osa joukkuetta.

Esim. Futiksessa ja muissakin palloilulajeissa jossa Suomessa media ja ihmisetkin ovat menneet siihen uskoon että peli olisi jotenkin uskomattoman taktista ja valmentajalla on jotenkin valtaisa merkitys.

Niin väärin, lopulta pelin sisällä on kyse pelaajien peliälystä ja ominaisuuksista jotka palvelevat pelin voittamista. Ei siitä että mikä se pelitapa tai taktiikka oli.

Onhan tuo ylivalmentaminen varmaan oikeasti todella huono termi, mutta luulen aika monen silti ymmärtävän mistä on kyse. Sanottaanko näin, että siinä vaiheessa lätkävalmentaja alkaa olla samalla viivalla futisvalmentajan kanssa ollaan jo menty melkoinen matka "ylivalmentamisen" puolelle.

Hyvässä Lätkässä koutsi ei vain pysty pureskelemaan jokaista tilannetta valmiiksi pelaajille. Vastustajan shakkinappulat muuttavat paikkaansa huomattavasti useammin ja nopeammin kuin esim. juuri jalkapallossa. Tämän takia hyvä tilanteiden hallinta vaatii pelaajien riskinhallintakykyä ja niitä hyviä pelivaistoja. Kuin myös erittäin laajaa ratkaisurepertuaaria, varsinkin kun vastassa on maailman parhaat pelaajat. Jos valmentaja jättää jotain elementtejä pelistä pois, koska niitä ei ehditä pureksimaan pelaajille, ei valmentaja ainakaan helpota pelaajien selviytymistä.

Viisikko ja shakki ajattelu voi toimia jopa jääkiekossa, jos vastassa on varovaisesti hyökkäävä ja passiivisesti puolustava trappi joukkue tai/ja taitotasoltaan keskinkertaisia pelaajia. Mutta toivottavasti Kärpätkin nyt osoittaa Tapparalle, että trappipaska on tullut tiensä päähän...

Minusta tuntuu, että Suomi koutsit välillä ylitulkitsevat tilastodataa. Esim. viime mm. kisojen erittäin passiivinen ns. kuuden maalivahdin taktiikka oli kasattu sitä varten kun sektorin ulkopuolelta tulevat laukaukset harvemmin ovat vaarallisia. Noh, kun pelaat kovia vihuja vastaan koko ajan tuolla tavalla, niin kyllä ne tosta löytää ne reijät ja osaavat rakentaa vaarallisia paikkoja sota-alueen ulkopuoleltakin. Ei tällä tasolla voi täysin antaa vihulle tahtipuikkoa.

Sama myös ylivoimissa. Viime mm-kisoissa joku oli varmaan todennut, että perus rannarit on se tilastollisesti tehokkain vaihtoehto ja one timereista tulee harvoin maaleja. Sitten ruvettiin viidellä leftillä jauhamaan tätä vetoja ja ohjureita. Noh, ei sekään sitten enää oikeasti toimi samalla tavalla kun peli on ennalta arvattavaa ja onetimer uhka puuttuu kokonaan.

Ehkä isoin vitutuksen kohde viime mm-kisoissa oli katsoa, kun Sebastian Ahosta tuli laput silmillä koohottaja.

 

[liigajyrä]

Aikoinaan erään Ex goutsin aikana Jutila kuppasi lähdön hetkellä respassa ja goutsi raivostui pihalla odotteluun ja ampaisi respaan ja huusi :”mitä vittua täällä kupataan.” johon Jutila totesi:” makselen täällä mm sinun aikuisviihde TV maksua.”

Ettei mene off topiciksi niin eräs Ranskan kisoissa ollut pelaaja sanoi kun kysyin millaista se oli :” niin aikuisia tässä ollaan ei kaikki tarvitse olla sellaista jäpittämistä. Videoiden katselu on ihan jees mutta jos palaverit on se kolme tuntia niin ei sitä kukaan jaksa . Late on ihan symppis kaveri ei hommat siitä jää kiinni mutta raskaan kauden jälkeen 4-5 viikkoa Vierumäki lätkää ei aina houkuta kaikkia. Liika hiominen ei ole hyvästä ja toinen on se että olla erossa perheestä pitkään ei ole kivaa”.

 

[AaTee]

Marjamäkikö se vielä siellä on peräsimessä? Täytyy sanoa, et yhtään peliä en oo kattonu koko kaudeltaan, ehkä erän kahden verran sieltä täältä yhteensä. Eikä kyllä harmita, kun tuloksien perusteella asiaa miettii.

Ennen majut katottiin kaikki innolla. Nyt noi taitaa ottaa kuokkaan aina ja kaikkialla joiltain namibian kolmosjoukkueeltakin, sit urheiluruudussa yks aina selittää et eteenpäin on menty peli on hyvää ja kyllä se siitä kyl parannetaan koko ajan. Samaan aikaan pelit on jo ohi kun ois pitänyt suorittaa, turnaus turnauksen perään ohi..

Mut hyvä et peli paranee ja on hyvää, ainut vaan että ehkä niitä pelejä vois olla hyvä joskus jopa voittaakkin..

Ei kyllä kiinnosta nykyään enää ees vähää alusta majut, senkään takia kun noita kaikenmaailman höntsäskodaeht kolmetoista tusinassa harjoitus höpöhöpö turnauksia on niin vitusti. Kunhan Jukka tulee takas niin jospa sit jaksas ees jotain taas kattoa.

Sitten kun sais vielä MM kisat tyyliin joka toiseen vuoteen ja ei olympia vuosina, olympiat joka 4, ja wct sinne sekaan joskus, kaikki muut kokonaan vittuun, ni saattas taas kiinnostaakkin.
Tulee _aivan_ vitusti liikaa paskaa kiekkoa joka tuutista liigaa myöten, se on syy isossa kuvassa miksi kiinnostus laantuu esim. Halleilla.

 

[Cobol]

Minua kiinnostaisi kyllä tietää, mikä on täsmällisen joukkuepelivalmentamisen ja ylivalmentamisen välinen raja.

Raja on veteen piirretty viiva. Marjamäen "ylivalmentamisen" taisi Petteri Sihvonen ottaa esille, ja fanipojat ottivat sen sitten siitä. Marjamäen osalta ylivalmentamisella ei ole mitään tekemistä hänen pelitapojensa kanssa. Ei yhtään mitään. Marjamäellä on yksinkertaisesti valmennustapa, jossa vastustaja määrittelee paljon joukkueen pelitapaa. Mennään siis enemmän ottelu- ja vastustajakohtaisella pelitavalla. Nyt viimeisissä harkkapeleissä ennen MM-kisoja Marjamäki näyttäisi tukeutuvan paremman hyökkäyspelaamisen mahdollistavaan jääkiekkoon, jossa peliä käännetään nopeasti. Sen verran vaikuttaa toimivalta, että tuskin tulee muutoksia ja Marjamäen kokemukset vastustajakohtaisesta pelitavasta jäävät toivottavasti historiaan.

Jos Alpo Suhosta on uskominen, niin vika taitaa olla enemmän NHL-pelaajien valmiudessa ottaa vastaan informaatiota kuin siinä, että Suomen valmentajat jotenkin ylikoutsaisivat.

Ehkä näinkin, mutta Marjamäen aikaisissa arvokisoissa on ollut ihan oikeita pelitavallisia ongelmia riittämiin. Esimerkiksi olympilaisten pelitapaa on käsitelty erikseen mm. mun toimesta Jatkoajassa.

Ruotsia vastaan nähtiin eilen sellainen Suomi, jonka pelitapa toivottavasti säilyy. Varsinkin, kun ainakin Aho ja Teräväinen tulevat mukaan, ja he pystyvät toteuttamaan nähtyä erinomaisesti.

 

[Artturenos]

Nyt viimeisissä harkkapeleissä ennen MM-kisoja Marjamäki näyttäisi tukeutuvan paremman hyökkäyspelaamisen mahdollistavaan jääkiekkoon, jossa peliä käännetään nopeasti. Sen verran vaikuttaa toimivalta, että tuskin tulee muutoksia ja Marjamäen kokemukset vastustajakohtaisesta pelitavasta jäävät toivottavasti historiaan.

Siis onhan peli näyttänyt hyvältä useammankin kerran tällä kaudella. Sitten tulee vain se joku kovempi peli missä ei lähdetä hyökkäämään ollenkaan. Tosiaan nyt olisi hyvät edellytykset sille, että tuota ei enää nähdä. Hieman kyllä silti pelottaa nuo muut kisojen ryhmät, että valahtaako siellä taas puntiin kun muiden rostereita katsellaan.

 

[Cobol]

Siis onhan peli näyttänyt hyvältä useammankin kerran tällä kaudella. Sitten tulee vain se joku kovempi peli missä ei lähdetä hyökkäämään ollenkaan. Tosiaan nyt olisi hyvät edellytykset sille, että tuota ei enää nähdä. Hieman kyllä silti pelottaa nuo muut kisojen ryhmät, että valahtaako siellä taas puntiin kun muiden rostereita katsellaan.

Totta, on näyttänyt hyvältä montakin kertaa. Ajoin lähinnä sitä takaa, että hyökkäyspelinopeus ja hieman myös puolustuspelinopeus Ruotsia vastaan jäisi Marjamäen verkkokalvolle pysyvänä ja pelitapaa ei lähdettäisi muuttamaan vaikkapa Kanadaa vastaan, kuten tehtiin olympialaisissa.

Mitä pelaajiin tulee, kaikesta Marjamäen niskaan saamasta paskasta huolimatta olen aika luottavainen Suomen menestysmahdollisuuksiin MM-kisoissa. Pidän vain hyvänä, että ne pelaajat NHL:stä jotka eivät ehdottomasti halua tulla, jäävät pois. Velvollisuuden tunteesta tulevan pelaajan osallistuminen heikentää enemmän Suomen mahdollisuuksia kuin nälkäisemmän, mutta taidoiltaan heikomman pelaajan osallistuminen.

Marjamäen käsissä sitten on, millaisella pelitavalla hän kisoihin lähtee. Nyt on kokeilut kokeiltu, osa moneenkin kertaan, ja luotan jotenkin Marjamäen ymmärtäneen tilanteen. Näin Suomella olisi yksi pelitapa, jonka sisällä on erilaisia elementtejä mm. kiekottomana paineistamiseen ja trappiin sekä taktisia erikoisratkaisuja hyökkäysalueen pelaamiseen.

 

[Artturenos]

Toivotaan tosiaan, että se iloinen peli-ilme kestää nyt kaikki ottelut. En tiedä sitten minkälainen osuus on Mannerilla siihen, että tällä kaudella peli on hetkittäin ollut jopa toimivaa. Eipäilen että hänen osuus tässä on merkittävä, mutta kaikki tälläinen nyt pelkkää mutuilua.

 

[EmeraldSapphire]

Marjamäen pelityyli on ollut kahtiajakoista tällä kaudella. Minulla on muistikuva, että ainakin joillain EHT:illä ja harjoitusotteluissa ennen olympialaisia pyrittiin pelaamaan aktiivisemmin, mutta olympialaisissa palattiin jostain syystä passiiviseen pelitapaan, ja sitäkin muokattiin paljon vastustajien mukaan. Kannattaisi viilata joukkueelle edes jonkinlainen yhtenäinen pelistrategia ja kehittää siihen tarpeen mukaan variaatioita. Menee aika vaikeaksi pelaajille, jos jokaista vastustajaa vastaan täytyy keksiä pyörä uudelleen. Ei mikään ihme, jos ratkaisut eivät tule selkäytimestä.

Katsoin U18-valmentaja Tommi Niemelän haastattelun voitetun Venäjä-pelin jälkeen. Miehellä oli rento ote ja riitti hymyä, ja näitä elementtejä en ole koskaan nähnyt Marjamäellä. Kiinnitin erityisesti huomiota valmentajan asenteeseen virheistä. Hän sanoi, että eihän virheitä pitäisi tehdä, mutta niitä vain tulee, ja jos niitä jää turhaan miettimään tai pelkäämään, ei myöskään tule isoja onnistumisia tai kehittymisiä. Siksi parempi antaa poikien tehdä ja yrittää. Hän myönsi, että valmennuksessakin on tehty virheitä, ja listasi muutaman niistä. "Mutta, se on elämää, ja myönnetään virheet ja jatketaan eteenpäin", Niemelä päätti. Tuollaista selkärankaa toivoisi myös Marjamäeltä. Arvokisoissa pelit ovat olleet jatkuvasti virheiden pelkäämistä, ja pelien jälkeen ei myönnetä omia virheitä vaan puhutaan liirumlaarumia hyvästä pelistä.

 

[Kimmo Stasi]

Tuli vaan tällainenkin ajatus, että joskos olisi Marja ollut niin viekas kettu, että tiesi satavarmasti koko ajan että Aho&Teräväinen tulee kisoihin, muttei vaan kertonut sitä kenellekään ja sai siten osittain tämän viimeisen EHT-turnauksen osallistujat pelaamaan kuin viimeistä päivää?

Jos nyt vertaa vaikkapa Ruotsin poikiin, joista suurin osa tiesi sen hyvin etteivät tule kisoihin pääsemään, pelasivat sitten miten tahansa, kun niin moni NHL-starba oli ehtinyt ilmoittaa mukaantulostaan. Eihän sellainenkaan motivoi.

Oli miten oli, mutta aivan helvetin hienon näköistä peliä Leijonat Prahassa esitti, ihan parasta Marjamäkeä tähän asti. Lähestulkoon joka ukko laittoi kovia näyttöjä pöytään ja mikä tärkeintä, joukkue näytti toimivan nimenomaan joukkueena. Ihan kuin olisivat ennenkin pelaneet keskenään.

Tahtotila näkyi sekä jäällä että tulostaululla, vaikka välillä hieman näkyi yksilöiden vajavainen taitotaso viimeistelyssä. Se korvattiin sitten vaan helvetin kovalla duunilla ja periksiantamattomuudella. Eli perinteisellä Leijona-meiningillä. Kollaa kestää, perkele!

Peli oli juuri sellaista, mitä kaikki tässä ovat odottaneetkin vesi kielellä koko Marjamäen valtakauden ajan. Aktiivista, rohkeaa, hyökkäävää ja maalintekotehokasta peliä. Kovuutta annettiin sopivasti muttei niin että olisi tarvinnut jatkuvasti boksin kautta mennä.

Vaikea sanoa, mitä siellä on kulisseissa viimeaikoina tehty vai onko mitään, mutta tuollaisella pelillä kun Leijonat lähtee Tanskaan niin hyvä siitä tulee! Ihan jo vaikka noilla ukoilla mitä tuolla Tsekeissä mukana oli, mutta eipä tuo vamasti haittaakaan että siellä on ainakin Aho ja Teräväinen mukana. Ja hyvin todennäköisesti vielä Granlund ja Rantanen. Noista kasaa jo sellaiset kaksi kärkiketjua, että vastaan saa tulla jo ihan kuka tahansa ja aina on mahdollisuus voittoon.

 

[Kimmo Stasi]

Sen verran otan vielä kantaa tuohon, ettäkö oman pelitavan muuttaminen lennosta vastustajan mukaan olisi aina lähtökohtaisesti huono asia.

Selkeimpänä esimerkkinä tästä on MM kisat 2016, joissa Leijonat näytti marssivan Kanadan All Stars-tyyppisesti voitosta voittoon koko turnauksen läpi ja siinä oli justiinsa niputettu suvereenisti Kanada 4-0 ennen finaalia, jossa vastassa samainen Kanada.

Vastassa vaan oli nyt sellainen Kanada, joka oli perinpohjaisesti scoutannut Suomen pelin ja riisui tuon Leijonien tähtinipun täydellisesti aseista, antamatta minkäänlaisia mahdollisuuksia voittoon.

Tuolloin ainoastaan Mikko Koskisen godmode pelasti Suomen täydelliseltä rökäletappiolta, sillä eihän Suomi saanut juurikaan edes kiekkoa haltuunsa koko ottelun aikana. Vaikea siinä on silloin maalejakaan tehdä.

Finaalivoiton avaimet oli siis siinä, että suurinumeroisen tappion Suomelle vain muutama päivä aikaisemmin kokenut Kanada otti opikseen ja muutti pelitapaansa Suomea vastaan sopivaksi ja hoiti sillä homman kotiin. Suomi ei taas tähän yllätykseen kyennyt vastaamaan mitenkään ja tukkaan tuli siitä syystä.

 

[Aleksandros]

Marjamäen pelityyli on ollut kahtiajakoista tällä kaudella. Minulla on muistikuva, että ainakin joillain EHT:illä ja harjoitusotteluissa ennen olympialaisia pyrittiin pelaamaan aktiivisemmin, mutta olympialaisissa palattiin jostain syystä passiiviseen pelitapaan, ja sitäkin muokattiin paljon vastustajien mukaan. Kannattaisi viilata joukkueelle edes jonkinlainen yhtenäinen pelistrategia ja kehittää siihen tarpeen mukaan variaatioita. Menee aika vaikeaksi pelaajille, jos jokaista vastustajaa vastaan täytyy keksiä pyörä uudelleen. Ei mikään ihme, jos ratkaisut eivät tule selkäytimestä.

Suomihan on tällä kaudella pääosin pelannut aika aktiivista kiekkoa. Peliä on jopa pakotettu nopeaksi ja aggressiiviseksi. EHT:lla ainoastaan Venäjää vastaan on enemmän träpätty ja pelattu jopa sellaista 90-lukulaista kiekkoa (mikä mielestäni ei ole ollut ihan fiksua, Venäjä kun tykkää kiekonhallinnasta aika kovasti muutenkin). Olympialaisissakin Suomi pelasi aktiivisesti ja tuloksekkaasti Saksa- ja Norja-pelit. Ruotsia vastaan eka erä lähinnä roiskittiin, mutta toisesta erästä eteenpäin palattiin aktiivisuuteen ja vietiin peliä.

Etelä-Koreaa vastaan pelisuunnitelmasta ei ottanut oikein mitään tolkkua. Ja Kanadaa vastaan otettiin sitten käyttöön tämä Venäjää vastaan aiemmin viljelty träppääminen, mikä tukahdutti kyllä Kanadankin hyökkäyspelin aika hyvin, mutta oman vielä pahemmin. Usein täällä mainostetaan, miten koko olympiaturnaus meni katastrofaalisesti, mutta ei se pidä paikkansa. Oikeastaan vain tuo Kanada-pelin munattomuus (mikä olisi voinut tuoda myös tuloksen) jätti pahan maun.

Nyt harjoituspeleissä Suomi on pääasiassa pyrkinyt tuollaiseen aika yksirytmiseen, nopeaan koohottamiseen, mikä on näkynyt pitkien hyökkäyksien olemattomuutena ja yleisenä sekavuutena. Tämä viimeinen Ruotsi-peli antoi lupauksia, koska Suomi varmaan ekaa kertaa Marjukan aikana pelasi aika lailla perinteistä Meidän peliä. Eli pelattiin kaikkia rytmejä pelin kutsumalla tavalla, ilman pakottamista.

Mutta siis olen samaa mieltä, että ei joka peliin voi lähteä aina liikkeelle nollista, vaan täytyisi tyytyä pienempiin viilauksiin sen peruspelitavan sisällä. Toki vastustajan ylivoimat ja alivoimat tulee skoutata sekä vaarallisimmat yksilöt ynnä heikkoudet, mutta koko omaa peliä ei pidä sotkea näihin reagoitaessa.

 

[Draco]

Olympialaisissakin Suomi pelasi aktiivisesti ja tuloksekkaasti Saksa- ja Norja-pelit. Ruotsia vastaan eka erä lähinnä roiskittiin, mutta toisesta erästä eteenpäin palattiin aktiivisuuteen ja vietiin peliä.

Menee ehkä vähän näsäviisasteluksi, mutta onhan se nyt kokolailla selvää, että Saksaa ja Norjaa vastaan Suomen pitääkin pelata aktiivisesti ja tuloksekkaasti, siitäkin huolimatta, että Saksa meni lopulta hopealle asti.

Usein täällä mainostetaan, miten koko olympiaturnaus meni katastrofaalisesti, mutta ei se pidä paikkansa. Oikeastaan vain tuo Kanada-pelin munattomuus (mikä olisi voinut tuoda myös tuloksen) jätti pahan maun.

Sitten näitä Ruotsi- ja Kanada-pelejä voi ajatella taas samalta viivalta, koska niissä oli vastassa turnauksen kärkeä materiaallillisesti. Se, mikä tästä puuttuu ja mikä pätee myös niihin viime MM-kisoihin, jotka nekään eivät sinänsä olleet katastrofi nelossijan muodossa, niin mielestäni tällaisessa lyhyen aikaa kestävässä turnauksessa pitäisi pystyä pelaamaan kokoajan nousujohteisesti. Esim. silloin viime MM-kisoissa Suomi veti sen parhaan pelinsä siihen puolivälieriin, ollakseen sitten taas ihan lapanen välierässä ja pronssiottelussa. Siinä pitäisi pystyä rakentamaan sellainen jatkumo, jossa peli paranee ottelu ottelulta, niinkuin esim. Kanada on aika monesti osoittanut.

Marjamäen Suomella se on enemmänkin ollut vähän niinkuin kolikkoa heittäisi ennen peliä, että mitä sieltä nyt sattuu tulemaan.

 

[Aleksandros]

Menee ehkä vähän näsäviisasteluksi, mutta onhan se nyt kokolailla selvää, että Saksaa ja Norjaa vastaan Suomen pitääkin pelata aktiivisesti ja tuloksekkaasti, siitäkin huolimatta, että Saksa meni lopulta hopealle asti.

Sitten näitä Ruotsi- ja Kanada-pelejä voi ajatella taas samalta viivalta, koska niissä oli vastassa turnauksen kärkeä materiaallillisesti. Se, mikä tästä puuttuu ja mikä pätee myös niihin viime MM-kisoihin, jotka nekään eivät sinänsä olleet katastrofi nelossijan muodossa, niin mielestäni tällaisessa lyhyen aikaa kestävässä turnauksessa pitäisi pystyä pelaamaan kokoajan nousujohteisesti. Esim. silloin viime MM-kisoissa Suomi veti sen parhaan pelinsä siihen puolivälieriin, ollakseen sitten taas ihan lapanen välierässä ja pronssiottelussa. Siinä pitäisi pystyä rakentamaan sellainen jatkumo, jossa peli paranee ottelu ottelulta, niinkuin esim. Kanada on aika monesti osoittanut.

Marjamäen Suomella se on enemmänkin ollut vähän niinkuin kolikkoa heittäisi ennen peliä, että mitä sieltä nyt sattuu tulemaan.

Ei nuo pelit Saksaa ja Norjaa vastaan koskaan mitään läpihuutojuttuja ole olleet. Eikä tuommoinen aktiivinen, jopa aggressiivinen, peli ole Suomelle kovin tyypillistä viimeisen vuosikymmenen aikana ollut. Itse odotin noista peleistä europelaajilla pelattuna melko tiukkoja ainakin tuloksellisesti. Noin selkeät voitot olivat ainakin itselleni yllätys.

Lopusta olen samaa mieltä. Minunkin mielestäni pitäisi olla se yksi selkeä tapa pelata, jotta peli kasvaisi koko ajan turnauksen loppua kohti. Pieniä viilauksia voi ottelukohtaisesti tehdä, mutta eihän siinä ole mitään järkeä, jos joka matsiin sorvataan uusi pelitapa. Kuten Marjamäen aikana hieman on ollut tapana ehkä World Cupia lukuun ottamatta.

 

[Uglatto]

Ristiriitaiset on fiilikset näistä kisoista. Marjamäen 3 sössityn turnauksen jälkeen ei toivois menestystä tai sankarin viittaa Marjukalke, mutta toisaalta nyt ei ole suuntaa kuin ylös päin. Toivottavasti virheistä on opittu ja pelikirja olisi selkeämpää kun on änäriapujakin mukana, että nekin saa pelityylistä kiinni.
Kun varautuu täyteen katastrofiin ei voi pettyä.

 

[jannet85]

Hirveästihän Marjamäki on saanut lokaa niskaan juuri sen takia, kun statsit ovat niin heikot. "Tulos kertoo kaiken", tämähän se tuntuu olevan nyt kovin motto tässä. Useimmiten unohtuu ne faktat, että valmentaja ei torju yhtään laukausta eikä tee yhtään maalia.

Itselläni on pistänyt enemmän silmään se, että joka turnauksessa Marjamäki on saanut kuolemanpeliin ajettua sellaisen pelityylin jolla on mahdollisuus voittaa. Vois käydä näitä turneiden kuolemanpelejä vähän läpi.

World Cup 2016 Suomi-Ruotsi - ottelua voi kutsua kuolemanpeliksi. Ottelussahan Suomi sai muistini mukaan sensaatiomaisesti enemmän maalipaikkoja kuin Ruotsi ja joukossa oli mm. Teräväisen tolppa. Jos vertaa paperilla pelaajia, niin kyseessä oli millä mitttarilla tahansa mitattuna monta kertaa Suomea parempi joukkue. King Henrik oli vaan aika liekeissä eikä nyt sitten kiekko pomppinutkaan parhaalla mahdollisella tavalla. Jos kiekko olisi saatu maaliin ennen Ruotsia niin kyseessä olisi ollut ihan eri peli. Ruotsihan siis voitti 2-0 ja tekivät toisen maalin tyhjiin.

2017 MM-kisoissa Suomelle ei annettu mielipiteissä mitään mahdollisuuksia lohkovoittaja USA:ta vastaan. Niin vain Late loi taas pelitavan jolla saatiin hyydytettyä USA:n miehistön. Jenkeillä oli selkeästi Suomea vakuuttavampi rosteri, mut Suomi riisui jenkit aseista ja Säterikin pelasi hienon ottelun. Venäjä-peli pronssiottelussa alkoi taas niin kuin Suomi-USA 2010, tuntui että joku kuti meni sisään ja sitten oltiinkin jo tekemättömässä paikassa.

Tämän vuoden olympialaisissa kuolemanpeli pelattiinkin sitten Kanadaa vastaan. Suomi sai kyllä ihan riittävän määrän maalipaikkoja voittamiseen ja pelitavalla minimoitiin riskit että omissa soi. Jos hyökkäyalueen aloituksen jälkeen tekee maalin kuten kanukit teki, niin sillä ei ole mitään tekemistä pelitavan kanssa vaan tilanteeseen reagoimisessa. Valmentaja ei voi reagoida pelaajan puolesta tilanteeseen. Joidenkin mielestä tietysti Marjamäen valmentaminen vaikuttaa siihenkin, että pelaajat reagoivat hitaammin. No, jokainen uskoo mihin haluaa.

Näin ajateltuna ei se nyt ihan täyttä kurapaskaa ole ollut Latenkaan valmentaminen. Toki siellä lohkopeleissä on ollut huonojakin esityksiä kuten EHT:lläkin, mutta käsittääkseni tavoitteena onkin olla parhaimmillaan silloin kun aletaan pelaamaan tosipelejä.

 

[jannet85]

Sen verran otan vielä kantaa tuohon, ettäkö oman pelitavan muuttaminen lennosta vastustajan mukaan olisi aina lähtökohtaisesti huono asia.

Selkeimpänä esimerkkinä tästä on MM kisat 2016, joissa Leijonat näytti marssivan Kanadan All Stars-tyyppisesti voitosta voittoon koko turnauksen läpi ja siinä oli justiinsa niputettu suvereenisti Kanada 4-0 ennen finaalia, jossa vastassa samainen Kanada.

Vastassa vaan oli nyt sellainen Kanada, joka oli perinpohjaisesti scoutannut Suomen pelin ja riisui tuon Leijonien tähtinipun täydellisesti aseista, antamatta minkäänlaisia mahdollisuuksia voittoon.

Tuolloin ainoastaan Mikko Koskisen godmode pelasti Suomen täydelliseltä rökäletappiolta, sillä eihän Suomi saanut juurikaan edes kiekkoa haltuunsa koko ottelun aikana. Vaikea siinä on silloin maalejakaan tehdä.

Finaalivoiton avaimet oli siis siinä, että suurinumeroisen tappion Suomelle vain muutama päivä aikaisemmin kokenut Kanada otti opikseen ja muutti pelitapaansa Suomea vastaan sopivaksi ja hoiti sillä homman kotiin. Suomi ei taas tähän yllätykseen kyennyt vastaamaan mitenkään ja tukkaan tuli siitä syystä.

Mulla on vahva usko että Marjamäen johdolla tuossakin tilanteessa olisi paremmin reagoitu. Suomellahan oli silloin sellainen nippu kasassa että verkko soi ihan sillä kun nämä pelimiehet osasivat pelata niin hyvin yhteen. Tämä olisi tapahtunut ilman Jalostakin. 2015 Kojon johdolla Suomi pelasi heikon puolivälierän siihen nähden, että Suomella oli kohtuu kova nippu kasassa ja Tsekki oli taas hyvin vaatimattomalla miehistöllä mukana. Puolustuksen organisoinnissa K. Jalonen oli kyllä maestro, mutta tuossa kyseisessä ottelussa Suomi oli ihmeellisen avuton hyökkäypäässä.

 

[lätkää]

Itselläni on pistänyt enemmän silmään se, että joka turnauksessa Marjamäki on saanut kuolemanpeliin ajettua sellaisen pelityylin jolla on mahdollisuus voittaa. Vois käydä näitä turneiden kuolemanpelejä vähän läpi.

World Cup 2016 Suomi-Ruotsi - ottelua voi kutsua kuolemanpeliksi. Ottelussahan Suomi sai muistini mukaan sensaatiomaisesti enemmän maalipaikkoja kuin Ruotsi ja joukossa oli mm. Teräväisen tolppa. Jos vertaa paperilla pelaajia, niin kyseessä oli millä mitttarilla tahansa mitattuna monta kertaa Suomea parempi joukkue. King Henrik oli vaan aika liekeissä eikä nyt sitten kiekko pomppinutkaan parhaalla mahdollisella tavalla. Jos kiekko olisi saatu maaliin ennen Ruotsia niin kyseessä olisi ollut ihan eri peli. Ruotsihan siis voitti 2-0 ja tekivät toisen maalin tyhjiin.

2017 MM-kisoissa Suomelle ei annettu mielipiteissä mitään mahdollisuuksia lohkovoittaja USA:ta vastaan. Niin vain Late loi taas pelitavan jolla saatiin hyydytettyä USA:n miehistön. Jenkeillä oli selkeästi Suomea vakuuttavampi rosteri, mut Suomi riisui jenkit aseista ja Säterikin pelasi hienon ottelun. Venäjä-peli pronssiottelussa alkoi taas niin kuin Suomi-USA 2010, tuntui että joku kuti meni sisään ja sitten oltiinkin jo tekemättömässä paikassa.

Tämän vuoden olympialaisissa kuolemanpeli pelattiinkin sitten Kanadaa vastaan. Suomi sai kyllä ihan riittävän määrän maalipaikkoja voittamiseen ja pelitavalla minimoitiin riskit että omissa soi. Jos hyökkäyalueen aloituksen jälkeen tekee maalin kuten kanukit teki, niin sillä ei ole mitään tekemistä pelitavan kanssa vaan tilanteeseen reagoimisessa. Valmentaja ei voi reagoida pelaajan puolesta tilanteeseen. Joidenkin mielestä tietysti Marjamäen valmentaminen vaikuttaa siihenkin, että pelaajat reagoivat hitaammin. No, jokainen uskoo mihin haluaa.

Näin ajateltuna ei se nyt ihan täyttä kurapaskaa ole ollut Latenkaan valmentaminen. Toki siellä lohkopeleissä on ollut huonojakin esityksiä kuten EHT:lläkin, mutta käsittääkseni tavoitteena onkin olla parhaimmillaan silloin kun aletaan pelaamaan tosipelejä.

Tai enemmänkin niin että Marjamäestä huolimatta kuolemanpeleissä Suomi on pelannut välillä hyvinkin.

Ja kuten itsekin totesit alussa:

Useimmiten unohtuu ne faktat, että valmentaja ei torju yhtään laukausta eikä tee yhtään maalia.

Tämä se vaan aina unohtuu. Valmentaja on kuitenkin fläppitauluineen siellä penkillä, eikä kentällä jossa peli pelataan.

En tiedä tuntuuko vaan mutta ihan kuin täällä palstoilla olisi alkanut näkymään "siitä ja siitä koutsista huolimatta" joukkue menestyi tyylisiä heittoja. Hyvä jos on.

 

[Kimmo Stasi]

Veli-Matti Savinaista lainatakseni: "jääkiekko on tunnepeli".

Viittaan tällä nyt siihen, että saahan sitä pyöritellä sitä fläppitaulua miten päin hyvänsä ja rakennella paperilla vaikka minkälaista kokoonpanoa ja ketjukoostumusta, mutta loppujen lopuksi se taisto käydään siellä jäällä ja joka peli on oma tarinansa. Valmentaja on loppujen lopuksi vain se yksi palapelin palanen, ei mikään jumala jonka käsissä kaikki on.

Se toki tekee tästä koko hommasta mielenkiintoista. Aina tulee jotain yllättävää puun takaa ja sitä sitten mietitään päät puhki että miten tässä nyt näin kävi.

Kuitenkin pelit sen kuin jatkuu aina vaan, niinkuin elämäkin ja aina saattaa kulman takana odottaa uusi yllätys. Positiivinen tai negatiivinen.

Onnistuihan se Suomikin joskus pari kertaa voittamaan raksa- ja varastomiehillä yli-inhimillisen punakoneenkin, jonka ei koskaan pitänyt olla mahdollista ja tekikö ne "notkahdukset" Viktor Tihonovista täysin ammattitaidottoman valmentajan?

En nyt tällä maalailevalla viestilläni oikeastaan halunnut sanoa muuta kuin sen, että juuri tällä hetkellä Marjamäen Leijonissa vaikuttaisi olevan poikkeuksellisen hyvä buugi ja rukoilen, että se kantaa myös kisoihin asti ja mieluusti kisojen läpi loppuun asti. Menneet olkoot menneitä ja ei kun katse kohti tulevia viikkoja!

Itselläni on sellainen kutina, että sieltä rapakon takaa on tulossa juuri ne oikeat tyypit nyt ja yhtään enempää ei enää, kiitos vaan mennään nyt näillä. Siellä on helvetin kovia pelimiehiä ja suuria Leijona-sydämiä nyt viime peleissä ollut mukana ja kyllä niillä pärjätään ihan ketä vastaan tahansa.

Kunhan on vaan se tunne mukana, alusta loppuun.

P.S. Myönnän itsekin tunneihmisenä, että tämän päivän uskomattoman hienot Leijona.-hetket ovat nostaneet tunteet pintaan ja usko huomiseen on tällä hetkellä tapissa :)

 

[Kimmo Stasi]

Tämän vuoden olympialaisissa kuolemanpeli pelattiinkin sitten Kanadaa vastaan. Suomi sai kyllä ihan riittävän määrän maalipaikkoja voittamiseen ja pelitavalla minimoitiin riskit että omissa soi. Jos hyökkäyalueen aloituksen jälkeen tekee maalin kuten kanukit teki, niin sillä ei ole mitään tekemistä pelitavan kanssa vaan tilanteeseen reagoimisessa. Valmentaja ei voi reagoida pelaajan puolesta tilanteeseen. Joidenkin mielestä tietysti Marjamäen valmentaminen vaikuttaa siihenkin, että pelaajat reagoivat hitaammin.

Olympialaiset oli kieltämättä jokseenkin ristiriitainen turnaus Suomen osalta: ensin oltiin kyllä tehokkaita ja tehtiin niitä maaleja ja sitten yhtäkkiä tulikin se vähämaalinen peli juuri kuolemanpelissä. Ei tästäkään oikein Marjamäkeä voi syyttää, vaikka itsekin monesti ihmetellyt että johtuuko se jatkuva viimeistelytehokkuuden puute nimenomaan valmentajasta? Mutta tarkemmin kun asiaa tarkastelee, niin onhan sitä ollut suomalaisessa kiekkoilussa aina.

Mutta niin on kyllä ollut muillakin, jos ihan rehellisiä ollaan. Kanadakin teki vain sen yhden olympialaisissa meitä vastaan. Johtuiko sekin heidän kelvottomasta valmentajastaan? Ja on sitä Suomeakin vastaan moni ollut tehoton, muistellaanpa vaikkapa Sotsin olympialaisia 2014 ja pronssiottelua, jossa USA:n supertähdet eivät saaneet yhtä ainoata maalia Suomen verkkoon, kun me laitettiin niitä viisi heidän päähänsä. Patrik Kanekin pääsi yrittämään matsissa kahteenkin kertaan rankkaria, mutta eipä vaan uponnut. Johtuiko se USA:n surkeasta valmentajasta?

Ja miten ihmeessä se Marjan kommentti hävitystä aloituksesta ja sen myötä syntyneestä Kanadan voittomaalista saadaan käännetyksi niin, että Marjamäki siinä suoraan muka syyttäisi Kontiolaa pelin häviämisestä? Hänhän totesi vain, että yksi hävitty aloitus ja kiekko reppuun ja se oli tällä kertaa siinä. Näinhän se oli. Voisihan tuon kommentin tulkita halutessaan myös niin, että se oli maalivahdin vika kun ei ottanut sitä laukausta kiinni. Eihän siinä ollut edes maskia.

Jos taas asetelma olisi ollut toisinpäin ja siitä Koivun voittamasta aloituksesta olisi Patrik Laine räpsäissyt limpun Kanadan verkkoon, kehuttaisiin vain Koivun maagisia aloitustaitoja ja Laineen maagista kutia, jolle kukaan ei voi mitään ja Kanadan valmentajaa ei kukaan syyttäisi siitä, että hän tämän toteaisi haastattelussa.

Sen verran kyllä antaisin kritiikkiä Marjamäelle, että hän tuntuu hieman turhan paljon analysoivan kaikkea (ainakin omassa päässään, en osaa sanoa kuinka paljon hän tätä tuo itse pelaajille sitten esiin). Voisi olla parempi ottaa ihan vaan rennommin ja tyytyä toteamaan, että "vittu, tänään oli paska päivä, ei voi mtn" ja laittaa purkka suuhun ja painua bisselle. Toisaalta valmentajan tehtävä on luoda niitä strategioita joilla ainakin teoriassa kuvitellaan pärjäävän, mutta liika on varmaan liikaa tuossakin. Turhan moneen kertaan on Marjan suusta kuultu haastattelussa sanat "tämä analysoidaan nyt huolella ja sitten katsotaan mitä tehdään". Onhan siinä vaara että se analysointi menee yli ja muuttuu turhanpäiväiseksi jossitteluksi ja kelailuksi.

Jos vaikka vertaa nyt U18-valmentajaan Tommi Niemelään, niin eihän hän juuri muusta puhunut kuin tunteesta ja nimenomaan positiivisuudesta ja se kyllä huokui kaikesta ja kaikista koko turnauksen alusta loppuun. Pelistrategioista ei taidettu kuulla halaistua sanaa koko turnauksen aikana. ainakaan median suuntaan. Siihen nähden peli näytti - etenkin finaalissa - yllättävän organisoidulta ja vastustaja perinpohjaisesti scoutattuna.

Vaikka se nyt on selvää, että U18-joukkue operoi aivan eri meiningillä kuin isot Leijonat ja junnujen kohdalla mennään puhdas tunne edellä joka tapauksessa, koska he ovat vielä raakileita niin kiekkoilijoina kuin ihmisinäkin.

Mutta silti - jotain tuosta U18 raikkaudesta ja pelaamisen ilosta haluaisin aina mukaan myös A-maajoukkueen tekemisiin. Sillä aina kun sitä menestystä on tullut, niin niissä joukkueissa on ollut jokin poikkeuksellisen voimakas tunnelataus mukana.

 

[Viltsu]

Jos vaikka vertaa nyt U18-valmentajaan Tommi Niemelään, niin eihän hän juuri muusta puhunut kuin tunteesta ja nimenomaan positiivisuudesta ja se kyllä huokui kaikesta ja kaikista koko turnauksen alusta loppuun. Pelistrategioista ei taidettu kuulla halaistua sanaa koko turnauksen aikana. ainakaan median suuntaan. Siihen nähden peli näytti - etenkin finaalissa - yllättävän organisoidulta ja vastustaja perinpohjaisesti scoutattuna.

Vaikka se nyt on selvää, että U18-joukkue operoi aivan eri meiningillä kuin isot Leijonat ja junnujen kohdalla mennään puhdas tunne edellä joka tapauksessa, koska he ovat vielä raakileita niin kiekkoilijoina kuin ihmisinäkin.

Mutta silti - jotain tuosta U18 raikkaudesta ja pelaamisen ilosta haluaisin aina mukaan myös A-maajoukkueen tekemisiin. Sillä aina kun sitä menestystä on tullut, niin niissä joukkueissa on ollut jokin poikkeuksellisen voimakas tunnelataus mukana.

Ulospäin Niemelä antaa kyllä todella raikkaan ja positiivisen kuvan. Ja ei Niemelä ole juuri pelikirjoista medialle puhunut. Mutta on muistettava, millainen prosessi ja työ on tämän onnistumisen takana. Peli oli juurikin niin organisoitua kuin olla ja voi. Ja sanoihan asiantuntija Juha Juujärvikin jossain lähetyksessä, että kyllä siellä on Niemelä ääntäkin korottanut ja kaikenlaisia vääntöjä eri pelaajien kanssa on jouduttu käymään. Ei tämä MM-kulta ole helpolla tullut eikä kultamitali koskaan helpolla tulekaan. Siellä on iso määrä työtä, harjoituksia, nokkapokkia sun muuta, että tällainen tulee mahdolliseksi.

 

[Rankkari]

Niin, nämä kisathan olisi ollut hyvä paikka kokeilla, mille meno näyttää ihan puhtaalla turnausvalmentajalla. Itse ainakin olen pitkäaikaista valmentajaa vastaan. Se luo mielestäni jonkun asteisen epäkohdan, kun valmentaja hio filosofiaansa ja pelitapaansa päässään vuoden tai useammankin ja sitten pelaajien pitäisi iskostaa se muutamassa viikossa.

Turnausvalmentajan kanssa koutsi ja pelaajat lähtisi samalta viivalta.

Valmentaja kokeili puhdistaa joukkueen, vaihtamalla paljon entisiä maajoukkue runkopelaajia. Viimeinen vaihtoehto päävalmentajalle. Toivottavasti toimii.
Toisaalta joukkueen nuorentaminen, on tullut tarpeelliseksi.

 

[Naurava Kulkuri]

Valmentaja kokeili puhdistaa joukkueen, vaihtamalla paljon entisiä maajoukkue runkopelaajia. Viimeinen vaihtoehto päävalmentajalle. Toivottavasti toimii.
Toisaalta joukkueen nuorentaminen, on tullut tarpeelliseksi.

Taitaa olla aika laekelmoivaa peliä Latelta. Eka alotettiin projekti ja sillo ei tiätty tuu tulosta. Välissä hävittiin vaan usalle ja kanadalle js nyt saadaan ajettua hyvin uusia pelaajia maajoukkuerinkiin. On se kettu Kärppä.

 

[Beergenheim20]

Jos nämäkin kisat menee penkin alle, en enää näe muuta vaihtoehtoa kuin antaa marjamäelle kenkää!!

 

[Thusberg]

Paitsi, että eikös hänen Päävalmentajan pestinsä pääty jo joka tapauksessa tämän kaiken jälkeen?

Muuten voisi kyllä jäädä hieman eikä ihan ehkä vähääkään aikaan kasvamaan valmentajana. Mikäli sekään enää auttaa kun tilanne on näinä vuosina päässyt sellaiseksi kun on päässyt.

Joutui ehkä muutenkin hieman turhan aikaisin virkaansa ja ehkä mediakin odotti hieman liian paljon häneltä.

Tosin tiedä siitä Jalosenkaan tilanteesta ellei sitten tarkoitus ole vain käyttää Jalosta väliaikaisena ratkaisuna ennen kuin jostakin löytyisi se vähän selkeämpi ja parempi Päävalmentaja.