Tämän vuoden olympialaisissa kuolemanpeli pelattiinkin sitten Kanadaa vastaan. Suomi sai kyllä ihan riittävän määrän maalipaikkoja voittamiseen ja pelitavalla minimoitiin riskit että omissa soi. Jos hyökkäyalueen aloituksen jälkeen tekee maalin kuten kanukit teki, niin sillä ei ole mitään tekemistä pelitavan kanssa vaan tilanteeseen reagoimisessa. Valmentaja ei voi reagoida pelaajan puolesta tilanteeseen. Joidenkin mielestä tietysti Marjamäen valmentaminen vaikuttaa siihenkin, että pelaajat reagoivat hitaammin.
Olympialaiset oli kieltämättä jokseenkin ristiriitainen turnaus Suomen osalta: ensin oltiin kyllä tehokkaita ja tehtiin niitä maaleja ja sitten yhtäkkiä tulikin se vähämaalinen peli juuri kuolemanpelissä. Ei tästäkään oikein Marjamäkeä voi syyttää, vaikka itsekin monesti ihmetellyt että johtuuko se jatkuva viimeistelytehokkuuden puute nimenomaan valmentajasta? Mutta tarkemmin kun asiaa tarkastelee, niin onhan sitä ollut suomalaisessa kiekkoilussa aina.
Mutta niin on kyllä ollut muillakin, jos ihan rehellisiä ollaan. Kanadakin teki vain sen yhden olympialaisissa meitä vastaan. Johtuiko sekin heidän kelvottomasta valmentajastaan? Ja on sitä Suomeakin vastaan moni ollut tehoton, muistellaanpa vaikkapa Sotsin olympialaisia 2014 ja pronssiottelua, jossa USA:n supertähdet eivät saaneet yhtä ainoata maalia Suomen verkkoon, kun me laitettiin niitä viisi heidän päähänsä. Patrik Kanekin pääsi yrittämään matsissa kahteenkin kertaan rankkaria, mutta eipä vaan uponnut. Johtuiko se USA:n surkeasta valmentajasta?
Ja miten ihmeessä se Marjan kommentti hävitystä aloituksesta ja sen myötä syntyneestä Kanadan voittomaalista saadaan käännetyksi niin, että Marjamäki siinä suoraan muka syyttäisi Kontiolaa pelin häviämisestä? Hänhän totesi vain, että yksi hävitty aloitus ja kiekko reppuun ja se oli tällä kertaa siinä. Näinhän se oli. Voisihan tuon kommentin tulkita halutessaan myös niin, että se oli maalivahdin vika kun ei ottanut sitä laukausta kiinni. Eihän siinä ollut edes maskia.
Jos taas asetelma olisi ollut toisinpäin ja siitä Koivun voittamasta aloituksesta olisi Patrik Laine räpsäissyt limpun Kanadan verkkoon, kehuttaisiin vain Koivun maagisia aloitustaitoja ja Laineen maagista kutia, jolle kukaan ei voi mitään ja Kanadan valmentajaa ei kukaan syyttäisi siitä, että hän tämän toteaisi haastattelussa.
Sen verran kyllä antaisin kritiikkiä Marjamäelle, että hän tuntuu hieman turhan paljon analysoivan kaikkea (ainakin omassa päässään, en osaa sanoa kuinka paljon hän tätä tuo itse pelaajille sitten esiin). Voisi olla parempi ottaa ihan vaan rennommin ja tyytyä toteamaan, että "vittu, tänään oli paska päivä, ei voi mtn" ja laittaa purkka suuhun ja painua bisselle. Toisaalta valmentajan tehtävä on luoda niitä strategioita joilla ainakin teoriassa kuvitellaan pärjäävän, mutta liika on varmaan liikaa tuossakin. Turhan moneen kertaan on Marjan suusta kuultu haastattelussa sanat "tämä analysoidaan nyt huolella ja sitten katsotaan mitä tehdään". Onhan siinä vaara että se analysointi menee yli ja muuttuu turhanpäiväiseksi jossitteluksi ja kelailuksi.
Jos vaikka vertaa nyt U18-valmentajaan Tommi Niemelään, niin eihän hän juuri muusta puhunut kuin tunteesta ja nimenomaan positiivisuudesta ja se kyllä huokui kaikesta ja kaikista koko turnauksen alusta loppuun. Pelistrategioista ei taidettu kuulla halaistua sanaa koko turnauksen aikana. ainakaan median suuntaan. Siihen nähden peli näytti - etenkin finaalissa - yllättävän organisoidulta ja vastustaja perinpohjaisesti scoutattuna.
Vaikka se nyt on selvää, että U18-joukkue operoi aivan eri meiningillä kuin isot Leijonat ja junnujen kohdalla mennään puhdas tunne edellä joka tapauksessa, koska he ovat vielä raakileita niin kiekkoilijoina kuin ihmisinäkin.
Mutta silti - jotain tuosta U18 raikkaudesta ja pelaamisen ilosta haluaisin aina mukaan myös A-maajoukkueen tekemisiin. Sillä aina kun sitä menestystä on tullut, niin niissä joukkueissa on ollut jokin poikkeuksellisen voimakas tunnelataus mukana.