Kaikkein hauskintahan siinä Virkkusen kommentissa niistä "viiden vuoden tarkastelujaksoista" oli, että se tarkastelujaksohan vaihtui juuri sopivasti, oliko nyt sen Mannerin viimeisen kauden ja Mikkolan viime kauden välillä, vai totesiko Virkkunen siinä, että tulee vaihtumaan nyt tässä viime kauden ja tämän (nykyisen) kauden välissä tjsp. Virkkunenhan ei toki yhtään maininnut, että mitkä ne tarkastelujaksojen vuodet olivat, mutta jotenkin se siinä juuri sopivasti vaihtui, että niitä epäonnistuneita kausia ns. ripoteltiin sinne sekaan ja saatiin ne Mannerin menestysvuodet sinne joukkoon, että kokonaisuus kääntyy hyvin positiiviseksi. Ja jotenkin se tarkastelujakso siinä päättyi juuri sopivasti, ettei tarvitse kahta (saatika nyt kolmea) peräkkäistä floppi-kautta arvioida putkeen, koska sehän näyttäisi jo todella pahalta Ahon kannalta...Muistaakseni Virkkunen on aiemmin maininnut, että urheilutoimenjohtajan onnistumista tarkastellaan viiden vuoden jaksoissa. Eihän se tosiaan kauhean hyvältä näytä, jos kohta aletaan olla siinä tilanteessa, että tuollainen viiden vuoden heikompi jakso alkaa olla lähellä ja päävalmentajat vaan vaihtuu siinä välissä. Mielestäni jos päävalmentajan potkuihin taas päädytään, niin tulisi samalla tehdä suurempaa uudistusta organisaatiossa ml. miesten edustusjoukkueen apuvalmennus.
Totuus on, että Kärpät kyntään nyt kolmatta vuotta putkeen, mutta hei! Hittovie, näitä kolmea kyntö-kauttahan ei voida kuitenkaan arvioida yhdessä pötkössä (kun pohditaan Ahon onnistumista UTJ:n roolissa), kun se tarkastelujakso vaihtui sopivasti tuossa välissä. Höh! Seuraava väliarvio Ahon onnistumisesta työssään siis tiedossa joskus vuonna 2027...?
Mutta ihan oikeasti, niin, en minäkään ole Marjamäen työhön tämän alkukauden osalta tyytyväinen, alisuoritettu on ja rankasti, kone yskii, joukkue on meritoitunut ja kokenut, mutta silti joukkueessa ei ole minkäänlaista rutiinia ja ns. "jännettä" sekä suoritusvarmuutta, koska Kärpät, jos kuka on sellainen joukkue (kun tuotakin kokenutta nimilistaa katsoo), niin, jolla pitäisi olla myös todella kova rutiinitaso sekä minimaalinen hyvän ja huono päivän ero.
Mutta onhan tämä nyt vähän hupaisaa ja erikoista, kun täällä ollaan nyt 27 ottelun jälkeen laittamassa Latea jo tylysti nyt pihalle (kausi ei ole edes puolivälissään vielä) ja hoetaan, miten "lähtölaskenta on alkanut" jne., samalla kun jotkut olivat vielä viime kauden lopullakin sitä mieltä, että "jos se laiva Mikkolan johdolla vielä nyt kääntyisi ja sormet ristiin..." ja samalla Aho on saanut nyt työharjoitella UTJ:n pestissä jonkun pitkälti reilu 10 vuotta (lasketaanko ne Aran pimeät vuodet, kun Aho ei silloin virallisesti tainnut ollut Kärppien UTJ?) ja kun yrittää vähän kritisoida ja kyseenalaistaa Ahon positiota (surkeiden vuosien jälkeen), niin se on heti väärin ja liian rajua pohdintaa, ja reilun 10 vuoden TET-jakso ei riitä vieläkään loppuarviointiin, että annetaanko ihan virallisesti töitä vai ei...Aho on nyt toiminut työssään Kärppien UTJ:na (viralliselta titteliltään) 11 vuotta, näistä 6 voidaan laskea onnistuneiksi ja 5 epäonnistuneiksi. Koska kuten tiedämme, Kärppien huiput ovat korkeita, mutta kun sukelletaan, niin sukelletaan rajusti ja syvälle.
Tuosta voi sitten jokainen miettiä, että onko tuollainen "fifty-fity" -jakauma todellakin se standardi ja vaatimustaso, jollainen Oulun Kärppien UTJ:llä pitäisi olla. Kuten todettua ja korostetaan vielä: Ne Kärppien sukellukset - silloin kun ne siellä menestysjaksojen välissä tulevat -, niin ei eivät ole mitään sellaisia tapparamaisia "runkosarjan 4. ja pronssipeli" -tyyppisiä, vaan ne ovat todella todella syviä ja synkkiä jaksoja, kun haetaan vauhtia ihan kunnolla ja ollaan jopa (kuten Mikkolan alaisuudessa viime kauden helmikuussa todella uhkaavasti näytti) luisumassa kokonaan ulos kymmenen sakista. Onko tuo muka riittävä standardi Kärppien UTJ:lle tai siihen, mitä se urheilupuolen toiminnan ja johtamisen pitäisi olla tasaisuudeltaan ja varmuudeltaan?
Edit. typot
Viimeksi muokattu: