Tässä kun ketju on taas pinnalla niin voisin samalla nostaa puheeksi tuota Astrosia, joka tällä kaudella on viimeistään lunastanut niitä odotuksia mitä muutama vuosi on jengille aseteltu. Joukkuehan on täynnä toinen toistaan parempia lyöjiä ja parhaimmillaan tuo tilanteiden rakentelu on suorastaan maagista. Varsinkin tuo "kärki", jossa siis parhaassa mahdollisessa tapauksessa pelaisivat George Springer, Jose Altuve ja Josh Reddick höystettynä jollain isolla kynällä nelosnumerolle, on pitänyt vastustajia ihan pilkkanaan. Ja sitten kun noissa tukitoimissa häärivät Carlos Beltran, Brian McCann, Evan Gattis ja Yuli Gurriel sekä nouseva lupaus Alex Bregman niin hyvin ovat pullat uunissa. Paitsi että...
Nyt kun sekä Carlos Correa, että ennen kaikkea George Springer ovat loukkaantuneena, jotain kummallista on tapahtunut tuolla lyöntiosastolla. Springer loukkaantui muistaakseni tuossa ensimmäisessa Detroit-pelissä, jonka Astros vielä niukasti voitti, mutta sen jälkeen on turpaan tullut 5/6. Ja mikä huolestuttavinta, vastassa ovat olleet niinkin hurjat jengit kuin Detroit ja Tampa Bay. Juoksuja näissä Springerin loukin jälkeisissä matseissa Astros on lyönyt 3,1,14,4,0,3 eli ilman tuota yhtä blowoutia lukemat olisivat suorastaan hävyttömän huonot, semminkin kun vastassa nyt ei todellakaan ole ollut mitään claytonkershaweja. Kiitos MLB.tv:n, olen noita pelejä katsellut oikein urakalla ja jokin tuossa lyöntipelissä nyt Astrosilla klikkaa pahasti. Kärki Altuven johdolla pääsee kyllä pesille, mutta kotiuttaminen on täysin tervan juontia yhtäkkiä. Ei onnistu Beltran, ei onnistu Gattis, ei onnistu Gonzalez. Toki otanta on pieni ja slumppeja tulee väkisinkin, mutta voiko yksittäinen pelaaja - tässä tapauksessa Springer - vaikuttaa noin paljon lyöntipelin onnistumiseen? Toki mitä hienomekaanisempi laite, sitä enemmän jokaisen osan toimivuus merkitsee. Tästä päästään sitten seuraavaan pohdintaan.
Nimittäin tuo Astrosin "puolustus" eli syöttäjät plus ulkopeli ei oikein itseäni vakuuta. Liian paljon tulee (mielestäni) sekä virheitä että syöttäjien suoranaisia ryssimisiä. Se korostuu erityisesti silloin kun lyöjillä on off-day, eikä sisäpelistä tulekkaan sitä 5+ juoksua mihin on totuttu. Aika harvoin siellä syöttäjät pystyvät pelastamaan vähämaalisia pelejä voitoksi vaan todennäköisempää on että kaveri menee sitten menojaan. Tämä tietää taas melkoisella varmuudella playoffeissa early exitiä, kun vastustajilla onkin eväät pitää nuo isot tykit kurissa. Luojan lykky on, että AL:n puolella ei mitään aivan hirmuisia ässäkavalkadeja ehkä ole, jos nyt verrataan NL:n vaikka Cubsiin, Dodgersiin, Cardinalsiin, Nationalsiin tai ehjään Metsiin. Silti, voiko tuollaisella syöttöpelillä mennä pitkälle playoffeissa, oikeastaan pelkkään isoon mailaan luottamalla?
Vaikka toivoisin, että lyömällä voitettaisiin mestaruuksia, niin vähän epäilen Astrosin saumoja tälläkin kaudella. Keuchelin ja McCullersin loukkaantumiset, Fiersin ajoittaiset romahdukset ja bullpenin yleinen kyvyttömyys (pl. Giles) aiheuttaa ongelmia jo runkosarjassa, niin miten sitten playoffeissa? Ehkäpä pelimerkkejä riittäisi ensi kaudelle pariin parempaan syöttäjään, kun sisäpelissä pullat ovat melko hyvin uunissa. Prospektitilanteesta ei ole kyllä mitään käryä, mutta harvoin sieltä tuolle kummulle mitään pikaratkaisua löytyy.
Mitäs mieltä asiantuntijat näistä ajatuksista? Jossain määrin fanitan Astrosia, kun ei mitään "oikeaa" suosikkia ole, joten mukava olisi nähdä jengin menevän pitkälle. Kuten myös muiden lyöntivoimaan panostavien jengien, sillä enemmän saan fiilistä sisäpelin onnistumisista kuin syöttäjien tai ulkopelaajien.
edit. tää mun teksti oli käännetty eri kielille ja printattu Astrosin pukukopin seinään ja vaihtopenkin aitaan. Ne nimittäin hakkasi ujot 16 juoksua Torontoa vastaan! Tosin tuo esiinnostamani ongelmakohta pätee edelleen, kun päästettyjäkin tuli seitsemän...