Oli sitten varmasti huikein ja eeppisin näkemäni baseball-ottelu tuo viimeöinen spektaakkeli! Yli viisi tuntia siinä meni, mutta tapahtumia oli jatkuvasti, eikä tuota olisi oikein pystynyt komeammin käsikirjoittamaan vaikka olisi Hollywoodissa asti yritetty. Varsinkin nuo jatkuvat cliffhangerit ja kuilun partaalta nousut ovat jotain sellaista, mitä ei baseballissa nyt ihan hirvittävän usein nähdä - varsinkaan useampaan kertaan samassa ottelussa ja vieläpä finaaleissa!
Dodgers meni heti alkuun 3-0 johtoon ja Astroille luu kurkkuun, sitten yhtäkkiä Astros tuli neljännessä vuorossa tasoihin 4-4 ja näytti että momentum siirtyi kotijengille. Kumpikaan startteri-ässä ei varsinaisesti vakuuttanut, mutta eipä kyllä löytynyt mitään hirveän hyvää stuffia bullpenistäkään. Heti seuraavaan vuoroon Dodgers tylytti jälleen kolme juoksua ja näytti taas pahalta isäntien kannalta. Mutta niin vaan Astroskin painoi palloa pöpelikköön ja paineli samoilla vauhdeilla jo 11-8 johtoon ennen viimeistä vuoroparia. Ja taas kuin ihmeen kaupalla Dodgers - Astrosin vaihtosyöttäjien surkeudenkin ansiosta - tuli tasoihin. Todellista kissa-hiiri-leikkiä ja huikeita suorituksia mailan varressa, vaikka syöttäjillä ei nyt ehkä ollut ihan parhaita päiviään kellään. Hittejä 14 per jengi, eli juuri niin tasainen oli matsi kuin numerot antavat ymmärtää. Vain 2.,3. ja 6. vuoro mentiin juoksuitta.
Alex Bregman sitten räjäytti potin jatkovuoroparissa, kun Dodgersin vallan mainiosti syöttänyt closeri Kenley Jansen joutui jatkamaan reilusti pidempään, mihin on tottunut ja antoikin kaksi vapaataivalta ennen Bregmanin välilyöntiä. Jansen taisi heitellä reilusti yli 20 syöttöä, kun keskiarvonsa on jossain 15 paikkeilla ja tunnetusti näillä closereilla syötön laatu laskee kuin lehmän häntä tuossa 20 syötön tienoilla viimestään. Sinänsä ymmärrettävä riskipeli Dodgersilta, kun näytti että pystyvät ottelun ratkaisemaan nopeasti eikä syöttäjiä ollut jäljellä kuin susipaskalla suorituksella häviön game kakkosesta napannut McCarthy (yksi vuoro, kaksi hittiä ja kaksi juoksua) ja joku muu, jonka nimi nyt ei tule mieleen.
Sen tarkemmin en nyt osaa sanoa ketkä syöttäjistä noista juoksuista saavat ottaa eniten niskoilleen, mutta tuntui siltä, että molempien joukkueiden bullepeneistä tuli aina vain paskempia rähmäkäsiä tarjoilemaan lyöjille mahdollisuuksia. Astros kävi yhden palon päässä voitosta viimeisessä vuorossa, sekä sitten myös pari metriä pidempi lyönti olisi tuonut 9. tasoittavalla Gurrielille tuplan sijaan kunnarin ja voiton.
Todella upea matsi kaiken kaikkiaan ja hienoa, että gloryhunttaamani Astros pystyi takomaan voiton ja tätä nannaa lienee vielä pari peliä jäljellä. Välipäivän jälkeen pelit jatkuvat Losissa ja ilmeisesti Verlander saa vastaansa Hillin. Sarja on edennyt tähän mennessä hyvin pitkälti niinkuin ainakin itse olin kaavaillut ja seiskapelille onkin aika iso todennäköisyys. Astrosin lyöntipeli on sellaista upporikasta/rutiköyhää, että toivoa sopii hyvän vireen jatkuvan - kovin kummoista tukea ei tuolta bullpenistä tule.