Major League Baseball

[Txjokeri]

Tässä esitteessä avautuu lyhyesti, mitä baseball on. Allekirjoittaneella on jonkin verran sääntö- ja historiatietoutta, kysy vain rohkeasti. Tilastoja tuntevat muut paremmin.

 

[#_6]

mitä mitkäkin lyöjän tilastot kertovat lyöjästä jne.

Oikaisen todella nopeasti ja kerron mielestäni sen merkittävimmän tilaston, joka mittaa lyöjän etevyyttä. Sen nimi on On-Base Plus Slugging eli lyhennettynä OPS. Mitä suurempi luku, sitä parempi lyöjä - hieman mutkat suoriksi vetäen, ihan näin yksiselitteistä tämäkään ei tässä lajissa ole. Mutta tällä tiedolla pääsee lyöjien osalta jo pitkälle, kuten wiki-artikkelin kohdassa "An OPS Scale" olevasta taulukosta voit katsoa.

Tässä lajissa tilastoja on päänsärkyyn asti ja mielestäni oikeastaan koko lajin viehätys perustuu niihin. Siis että ilman tilastoja pelien seuraaminen olisi astetta tylsempää.

Fyysisesti laji perustuu syöttäjän ja lyöjän "kaksintaisteluun", mitä sitten erinäisillä tilastoilla ja historiakaavioilla voi analysoida ja tulkita ja funtsia sen seitsemästäsadasta vinkkelistä. Itse ainakin aikoinaan koin "ahaa"-tyyppisen elämyksen, kun hahmotin, miten tuo päällisin puolin hyvin simppeliltä näyttävä suoritus on täynnä kaikenlaista mikrotason asiaa. Väittäisin, että jos tuosta "kaksintaistelusta" ei saa oikein mitään irti, niin voi olla aika hiljaista lajista nauttimisen kannalta.

 

[Beltran]

Niinhän se on että baseballin "suurin juttu" on syöttäjän ja lyöjän kaksintaistelu joka voi päättyä jo ensimmäiseen syöttöön tai sitten toisessa ääritapauksessa väärä-suora-syöttölaskurin kehittymistä saadaan seurata pitkäänkin.

MLB-joukkueilla on ottelussa 25 pelaajaa ja joukkueet saavat itse päättää minkä pelipaikan pelaajia on kuinka monta: yleisin lienee se että 12 on syöttäjiä ja 13 "position player" eli muita. Noista 12 syöttäjästä viisi on aloitussyöttäjää (starting pitcher) ja seitsemän vaihtosyöttäjää (relief pitcher, näihin lukeutuu myös closer). Aloitussyöttäjä saa ottelunsa jälkeen neljä päivää taukoa ja koska kaikkina noina neljänä päivänä voi olla peli, tarvitaan viisi aloitussyöttäjää (rotaatio). Jos aloitussyöttäjä ei epäonnistu, hän saa syöttää noin sata syöttöä tai vähän yli, aika yleistä on se että aloitussyöttäjä syöttää noin kuusi vuoroparia, vaihtosyöttäjät loput. Ja koska avauksessa on pelipaikka kahdeksalle ei-syötäjälle, heille jää viisi varamiestä joista yksi on toinen sieppari, loput neljä varamiehiä etu- ja takakenttäpelaajille.

Minun mielestäni lajia/sarjaa ei kannata alkaa seuraamaan seuraamalla yksittäisiä pelaajia. Etenkin jos puhutaan ei-syöttäjistä, sarjan parhaillekin pelaajille tulee pelejä joissa "eivät saa aikaiseksi mitään". Sen sijaan helpompaa lienee valita joku yksittäinen joukkue tai muutama joukkue tai jopa kokonainen divisioona (joukkueethan on jaettu kuuteen viiden joukkueen divisioonaan) seurattavaksi. Tosin jo yhdessä joukkueessa riittää seurattavaa yllin kyllin. Seuraaminen onnistuu hyvin mlb.com-sivuston kautta mutta kaikilla joukkueilla on sen lisäksi omia blogejaan / fanisivustojaan joiden kautta omaan suosikkiin voi perehtyä tarkemmin. Näillä sivustoilla on sekä ennakot että jälkiraportit joukkueen jokaisesta pelistä plus muita juttuja liittyen vaikkapa joukkueen pelaajiin ja muihin asioihin. Tuollaisia sivustoja seuraamalla lajin tilastot, taktiset asiat ja muut alkavat pikkuhiljaa selkiytymään. Noissa joukkueen fanisivustojen artikkeleissa on myöskin kommentointimahdollisuus ja joukkeiden erot onkin käsittääkseni lähinnä siinä että osalla joukkueista on enemmän kommentoijia ja kommenteissa on monesti hyvää asiaa.

Cubsia ja/tai Indiansia en ole seurannut sen tarkemmin mutta eiköhän heillä löydy molemmilla hyvät fanisivut. Sen sijaan olen seurannut NY Metsiä jolla on hyviä sivustoja sen lisäksi että paikallinen media kirjoittaa joukkueesta paljon joten luettavaa riittää. Mets ei myöskään ole mikään "bandwagon" joukkue vaan payroll-vertailussa ehkäpä sarjan keskitasoa jos ei jopa alle ja etenkin silloin kun aloin joukkuetta seuraamaan, se oli paljon pienempi kuin New Yorkin toinen joukkue, Yankees. Mets on kuitenkin koonut joukkueensa pääosin omista kasvateistaan ja viime kauden päätteeksi sivusi ennätystään: kahtena peräkkäisenä kautena postseasonille joten jos nyt menee hyvin niin kauden päätteeksi ennätys voidaan laittaa uusiksi. Kuitenkin voisin sanoa Timo Soinin tavoin kun hän kuvasi oman jalkapallosuosikkinsa taivalta: enemmän olen nähnyt häviöitä kuin voittoja. Mutta mielestäni se on ollut sen arvoista ja ihan antoisaa lajiseuraaminen on ollut.

 

[RonSwanson]

Ite oon saanu pienmuotoisen MLB kipinän kattomalla 2000-luvun klassisia World Series videoita YouTubesta, esim. David Freesen aivan uskomattoman täydellisesti ajoitettu RBI double (hänen joukkueensa oli yhden hutilyönnin päässä World Seriesin häviämisestä, mutta voittivat comebackilöa 6.matsin ja sitten myös 7. pelin), sekä ennen kaikkea Madison Bumgarnerin kevät 14 oli jotain aivan uskomatonta katsottavaa. Ei liene sattumaa, että nykyään tykkään betsata SF Giantsin voittoa lähes aina jos Bumgarner/Cueto syöttää, ja silloin pelin seuraaminenkin on jo suht mielenkiintoista. Mutta ei MLB ikinä nouse omissa papereissani esim. edes suomipesiksen ohi, liian vähän tapahtumia on matsissa, mutta kerroin juttuni siksi, että minulla on tapahtunut selkeä asennemuutos viimeisen 2v aikana sarjaa kohtaan. Joten ei muuta ku tsemppiä muillekkin.

 

[Lager Lager]

Oikaisen todella nopeasti ja kerron mielestäni sen merkittävimmän tilaston, joka mittaa lyöjän etevyyttä. Sen nimi on On-Base Plus Slugging eli lyhennettynä OPS. Mitä suurempi luku, sitä parempi lyöjä - hieman mutkat suoriksi vetäen, ihan näin yksiselitteistä tämäkään ei tässä lajissa ole. Mutta tällä tiedolla pääsee lyöjien osalta jo pitkälle, kuten wiki-artikkelin kohdassa "An OPS Scale" olevasta taulukosta voit katsoa.

Tilastoista ja suosikeista voi tosiaan olla montaa mieltä ja siitä mikä on parempi. Aloittelijalle ehkä AVG (batting average) parempi, koska se esiintyy enemmän ja siinä on yleensä nyrkkisääntönä, että .300 tai yli lukemat kertoo lyöjän olevan hyvä ja OBP (on base percentage) on myös mielenkiintoinen tilasto ja tuttu siitä Brad Pittin baseball elokuvasta. Yleensä alkupään lyöjät eivät omista huonoa OBP lukemaa, vaan on tärkeää, että lyöjiä pääsee heti pesälle.

Ja syöttäjillä ERA (earned run average) tilasto esiintyy eniten, mitä pienempi ERA, sitä parempi syöttäjä.

Youtube muuten näyttää 1-2 ottelua (usein 2) ilmaiseksi joka kierrokselta ja tuntuu, että riittää itselle toistaiseksi, koska ottelut ovat monesti olleet eurooppaystävällisiä aikatauluiltaan ja MLB ei ole pystynyt selvittämään miksi apple tv:llä osto ei onnistu.

 

[#_6]

Tilastoista ja suosikeista voi tosiaan olla montaa mieltä ja siitä mikä on parempi. Aloittelijalle ehkä AVG (batting average) parempi, koska se esiintyy enemmän ja siinä on yleensä nyrkkisääntönä, että .300 tai yli lukemat kertoo lyöjän olevan hyvä ja OBS (on base percentage) on myös mielenkiintoinen tilasto ja tuttu siitä Brad Pittin baseball elokuvasta. Yleensä alkupään lyöjät eivät omista huonoa OBS lukemaa, vaan on tärkeää, että lyöjiä pääsee heti pesälle.

On-base Percentagen lyhenne on siis OBP.

Joo, mielipiteitä on varmasti yhtä moneksi kuin lajin katsojiakin, mutta itse tosiaan tekisin (ja teinkin) aloittelijalle sen palveluksen, että kertoisin tästä OPS:stä normi-AVG:n ynnä muiden hieman harhaanjohtavien tilastojen lisäksi. TV-lähetyksessä tosiaan on aina joukkuetta esiteltäessä esillä AVG, sitten pelaajan tullessa lyömään saatetaan näyttää spesifisempiä tietoja.

Näitä asioita ei kuitenkaan siis voi tarkastella tyhjiössä, vaan "kaikki vaikuttaa kaikkeen". Siitä vaan perehtymään, jos tilastonörtteily yhtään kiinnostaa. Tässä lajissa se on tosiaan aivan loputon suo. Ja toisin kuin esim. jääkiekon Corsit ja muut melkoisen suurta tulkinnanvaraa jättävät Advanced Statit, tätä lajia voi oikeasti pelata ja manageroida todella pitkälle puhtaasti matemaattisesti. Theo Epsteiniltä lisätiedot. Mutta mikään pakko ei ole, ja silti voi menestyä, kuten Ned Yost osaisi kertoa.

Mutta ei MLB ikinä nouse omissa papereissani esim. edes suomipesiksen ohi, liian vähän tapahtumia on matsissa

Tähän taas haluaisin "korjata", että tapahtumia on ihan yhtä paljon pesiksessä kuin baseballissakin mutta pelin rytmi on ihan eri luokkaa. Tämä mielipide kertoo mielestäni aika perinteisellä tavalla siitä syöttäjä/lyöjä-kaksintaistelun "arvostamisen" puutteesta. Jos sitä ei sisäistä tai siitä ei nauti, niin tuskin tämä laji järin jaksaa kiinnostaa.

Tuohon YouTubeen vielä, en ole kuullutkaan, että sieltäkin voi pelejä seurata. Joka tapauksessa MLB.tv:ssä on joka päivä "Free Game of the Day" eli yhden matsin / päivä voi katsoa sieltä kautta ilmaiseksi.

 

[Beltran]

Youtube muuten näyttää 1-2 ottelua (usein 2) ilmaiseksi joka kierrokselta ja tuntuu, että riittää itselle toistaiseksi, koska ottelut ovat monesti olleet eurooppaystävällisiä aikatauluiltaan ja MLB ei ole pystynyt selvittämään miksi apple tv:llä osto ei onnistu.

Onko näin? Minusta tuo oli voimassa vuonna 2015 mutta ei enää 2016, en ainakaan huomannut. Tänä vuonna en ole katsonut. Vuonna 2015 katselin pelejä joskus youtubesta mutta minulle jäi vähän mysteeriksi koko homman toiminta. Ensiksikin oli ongelmana että mistään en löytänyt listauksia mitä pelejä milloinkin näytetään, no tilasin youtubesta MLB-kanavan ja sitten siellä kanavalistauksen kohdalla aina joskus näkyi että nyt on menossa livepeli ja sitten siirryin kanavalle katsomaan että mikä peli on meneillään. Jos on käyttövinkkejä tähän niin luen niitä mielelläni.

 

[Lager Lager]

On-base Percentagen lyhenne on siis OBP.

Jep, OBP piti kirjoittaa, mutta iPadilla tulee virheitä solkenaan.

Onko näin? Minusta tuo oli voimassa vuonna 2015 mutta ei enää 2016, en ainakaan huomannut. Tänä vuonna en ole katsonut. Vuonna 2015 katselin pelejä joskus youtubesta mutta minulle jäi vähän mysteeriksi koko homman toiminta. Ensiksikin oli ongelmana että mistään en löytänyt listauksia mitä pelejä milloinkin näytetään, no tilasin youtubesta MLB-kanavan ja sitten siellä kanavalistauksen kohdalla aina joskus näkyi että nyt on menossa livepeli ja sitten siirryin kanavalle katsomaan että mikä peli on meneillään. Jos on käyttövinkkejä tähän niin luen niitä mielelläni.

Toinen peli minkä youtube näyttää on se MLB.comin free game ja toinen on sitten youtuben oma ilmainen peli. Mitään schedulia ei ole siitä youtuben ilmaisesta pelistä, mutta matsit tulee aina näkyville omien tilattujen kanavien sekaan vähän ennen pelien alkua ja otsikoissa lukee joukkueiden nimet. Eilen tuli esim Angelsien ja Dodgersien peli samaan aikaan. Systeemi vois olla parempikin, mutta ilmainen on ilmainen.

 

[Lager Lager]

0:35 tsekkasin ja youtube näyttää että Reds @ Pirates on seuraava peli. Siellä pyörii myös se MLB.comin free game Athletics @ Royals.

 

[RonSwanson]

Bottom 8th, 1-1,omalla jengillä ajolähtö ja 1 palo taululla. Miksei päävalmentaja käske pelaajaa bunttaamaan? Onko se ulkopelaajan luettavissa/estettävissä, jos lyönti onnistuu?

Nyt on nääs käyny kahdesti silleen, että pelin ollessa 1-1 lukemissa, Encarnacion tekee 1 palon ajolähtöön double playn. Aivan jotenkin älytöntä mielestäni. Nää on tapahtunut 6 ja 8:n tasottavilla sisävuoroilla ; noin loppukohtaa peliä luulisi ihan sen yhden pinnan olevan jo kova juttu. Sac fly tai sac bunt, bingo.

 

[disco-stu]

Bottom 8th, 1-1,omalla jengillä ajolähtö ja 1 palo taululla. Miksei päävalmentaja käske pelaajaa bunttaamaan? Onko se ulkopelaajan luettavissa/estettävissä, jos lyönti onnistuu?

Valitettavasti en osaa kysymykseen vastata, vaan ihmettelen tätäkin lajin piirrettä oikein kovasti. Onko noita pelejä vaan niin paljon, että ne miettii ettei nyt ihan joka kerta kannata tehdä järkevää ratkaisua? Vai eikö ne vaan oikeasti tajua mitään? Todennäköisintä että multa (meiltä) menee jotain ohi, mutta mitä helvettiä?

Samalla ihmettelylinjalla voisi jatkaa noiden ihan päin vittua syöttävien pitchereiden väkisinpeluuttamista, kunnes on liian myöhäistä. Tällä kertaa Marlinsin Straily, joka nyt ei muutenkaan mikään ihan ässä ole: pelannut ottelun alusta asti hyvin, kunnes viidennessä vuorossa silminnähden heitto löystyy ja tarkkuus heikkenee. Tuloksena ensin hit by pitch ja pari walkia, eli pesät täyteet. Siinä vaiheessa valkku käy läpsimässä perseelle, "hyvin se menee, hei"!. Noh, seuraava lyöjä painaa sitten vastustamattoman mällin ja kaksi juoksua. Jälleen kerran pihtiputaan sokea mummokin näki mitä tuossa tulee tapahtumaan, mutta niin vain Straily jatkaa kummulla. Noilla on vissiin niin paska itsetunto, että ei voida ottaa pois vaikka käsi tärisee kuinka? Vai onko se rotaatio ja syöttövuorot niin kiveen hakattuja, ettei sitä yhtä relieveriä voi ottaa sisään yhtä vuoroparia suunniteltua aiemmin?

Näitä tapahtuu niin usein, että joku järki tässäkin on oltava, mikä ei vaan mulle avaudu?

 

[#_6]

Bottom 8th, 1-1,omalla jengillä ajolähtö ja 1 palo taululla. Miksei päävalmentaja käske pelaajaa bunttaamaan? Onko se ulkopelaajan luettavissa/estettävissä, jos lyönti onnistuu?

Tässä artikkelissa on kerrottu aika kattavasti, miten hyvä ratkaisu tuo keskimäärin on. Lyhennän asian ytimen näihin:

1) "squeeze bunts are slightly negative but close to neutral - and in situations where you only need one run, they may be useful"

2) "if you need one run (either to tie or win) and is late in the game (9th, or maybe 8th), and have a competent bunter, it's probably worth doing it".

3) "You need to note that a squeeze bunt is one of the most difficult ways to score a run in baseball. Not many MLB players are good at bunt, not to mention those power hitters who are usually third, fourth and fifth batters. A manager will be called crazy if they ask them to hit a squeeze bunt."

Tähän kyseiseen matsiin minulla on siis erittäin hyvä vastaus. Tässä ottelussa ongelma oli erityisesti siinä, että Edwin Encarnacion sattui lyöntivuoroon. Edwin ei ole buntannut varmaan 10 vuoteen - eikä bunttaa seuraavaan 10 vuoteen. Kyse on ensi sijassa traditiosta, siitä että "kovat jätkät ei bunttaa". Encarnacion on myös hyvin todennäköisesti armottoman huono bunttaaja, koska tuskin harjoittelee sitä ollenkaan. Ja vaikka häntä pakotettaisiinkin bunttausta joskus treenaamaan, niin pelitilanteessa valmentaja HYVIN harvoin pakottaisi Encarnacionia bunttaamaan. Ja VIELÄ lisäksi Indians-valmentaja Francona ei itse pidä sac buntista. Tässä oli kaikki tähdet sellaisissa asennoissa, että satunnaisen katsojan silmään saattoi sattua.

Baseball yhä edelleen, myös kehittyneiden tilastojen aikakaudella, tukehtuu silloin tällöin omaan perinteeseensä.

Tuo aloittavien syöttäjien pois vetäminen on sen luokan taiteenlaji ja siihenkin voi vaikuttaa ties mikä ja ties milloin, että en osaa sanoa tarkemmin tuosta nimenomaisesta tilanteesta, kun ei taustoja tiedä. Mutta päällisin puolin katsottuna turhaa roikotusta ja toivotaan, toivotaan -osastoa valmentajalta.

 

[disco-stu]

Baseball yhä edelleen, myös kehittyneiden tilastojen aikakaudella, tukehtuu silloin tällöin omaan perinteeseensä.

Tuo aloittavien syöttäjien pois vetäminen on sen luokan taiteenlaji ja siihenkin voi vaikuttaa ties mikä ja ties milloin, että en osaa sanoa tarkemmin tuosta nimenomaisesta tilanteesta, kun ei taustoja tiedä. Mutta päällisin puolin katsottuna turhaa roikotusta ja toivotaan, toivotaan -osastoa valmentajalta.

Loistavasti avattu tuo ensimmäinen keissi, kiitoksia! Funtsin itsekin että Encarnacion on näitä klassisia isoja tykkejä, eikä varmaan siten juuri osaa buntata. On tosin osunut niin heikosti muutenkin, että sietääkin saada kakkaa niskaansa.

Tuo Marlinsin keissi päättyi lopulta hyvin, kun lyöjät takoivat riittävästi juoksuja eikä tuo romahdus lopulta haitannut. Straily toki vedettiin heti sen ryssimisen jälkeen ennen seuraavaa vuoroa pois, eli oli tosiaan koutsilta sellainen "antaa sen nyt vielä pelastaa nahkansa"-veto. Mutta no harm done, eli pääsivät pälkähästä molemmat.

 

[Beltran]

Encarnacionille huikea tilanne päästä lyömään yhden palon ajolähtöön, kääntöpuolella on tuplapalon mahdollisuus. Olivatpa syyt yrittää lyödä normaalisti sitten mitä tahansa niin uskon että jos tuo tilanne olisi sattunut Encarnacionille postseason-pelissä, ratkaisu olisi ollut bunt. Squeeze playn voi tehdä kahdella tavalla: turvallisemmassa versiossa juoksija lähtee kolmoselta vasta kuin näkee lyöjän saavan ainakin jonkinlaisen kontaktin, itsemurhaversiossa kolmosella ollut juoksija lähtee kotiin syöttäjän alkaessa syöttämään, siis jopa ennen kuin pallo on irronnut häneltä kädestä. Tässä tapauksessa lyöjän vastuulla on saada palloon kontakti olipa syöttö sitten millainen tahansa. Ja jos syöttäjä aavistaa squeeze playn, palloon ei saa kontaktia.

Noissa tilanteissa kun pelinjohto tulee kummulle jututtamaan syöttäjää, syöttäjältä kysytään että uskooko hän voivan jatkaa peliä menestyksellä. Siihen kannattanee vastata rehellisesti. Lisäksi sieppari kertoo oman mielipiteensä, hänellähän on hyvä näkemys syöttäjän pelistä ja onko homma katoamassa lapasesta vai ei. Strailyhan lopulta selvitti tilanteen hyvin: Bravesin päästyä palottomaan ajolähtöön lyöjä löi kaksi juoksua mutta samalla Marlins teki palon kakkospesälle ja Stairly poltti kaksi seuraavaa lyöjää ja sai ottelusta itselleen voittomerkinnän.

 

[disco-stu]

Strailyhan lopulta selvitti tilanteen hyvin: Bravesin päästyä palottomaan ajolähtöön lyöjä löi kaksi juoksua mutta samalla Marlins teki palon kakkospesälle ja Stairly poltti kaksi seuraavaa lyöjää ja sai ottelusta itselleen voittomerkinnän.

Jep, lopulta näin, eli keräsi itsensä ainakin jollain tasolla ja kai se on syöttäjän itsetunnollekin tärkeää. Tuossa oli vaan jälleen sellainen tilanne, missä näki että nyt kosahtaa kun niitä surkeita syöttöjä taisi olla sellainen kymmenkunta siinä välissä. Ja tosiaan sitten kuitenkin vetivät Strailyn todennäköisesti yhtä vuoroparia suunniteltua aiemmin. Semmosta arpapeliähän tuo aina on ja ehkä alkukaudesta annetaan enemmän siimaa muutenkin (ja sitten huomataan että jäätiin sen yhden voiton päähän postseasonista.)

 

[RonSwanson]

Ok. Kun siis laitan vähän mutkia suoraksi ja luen kuin piru Raamattua, silmääni iskee vain yksi kohta. "2) it is worth doing it, if you have a competent bunter." Eli tullaan loppupeleissä siihen, että kyseinen tyyppi eikä moni muukaan (ilmeisesti) osaa tota suht helpolta vaikuttavaa lyöntiä. Olkoon tämä nyt sitten vaikka lajin yksi hienouksista, mutta omasta mielestäni melko mielenkiintoista, etteivät pelaajat osaa tuota. Kuten tossa sanotaan, että 8 ja 9-vuoroissa saatetaan olla yhden juoksun päässä voitosta,niin silti sitä mielummin vedetään swinging strike, kuin laitettaisi mailaa kahden käden vaaka-asentoon. Mitäpä tohon sanoisi, ei kai mitään. Pitäis ite mennä valmentajaksi.

 

[Walrus21]

Jep, lopulta näin, eli keräsi itsensä ainakin jollain tasolla ja kai se on syöttäjän itsetunnollekin tärkeää. Tuossa oli vaan jälleen sellainen tilanne, missä näki että nyt kosahtaa kun niitä surkeita syöttöjä taisi olla sellainen kymmenkunta siinä välissä.

En nähnyt ottelua, joten vastaan yleisellä tasolla;

Aika usein valmentaja haluaa etenkin peliruuhkissa edetä suunnitelman mukaan. Kaikilla joukkueilla ei ole kovin monipuolista bullpeniä, joten starting pitcherin vetäminen aikaisessa vaiheessa kuluttaa tärkeimpiä relievereitä. Aika usein myös tuollaiset muutaman huonon heiton "sulamiset" voivat olla tilapäisiä ongelmia, jotka silloin tällöin ratkeavat, kun catcher käy vähän juttelemassa jne.

Toisinaan aloittavalle syöttäjälle halutaa myös antaa mahdollisuus napata voitto, minkä takia hänelle annetaan mahdollisuus tiukassakin paikassa heittää kuudes inning loppuun. Toki pitch count vaikuttaa tähän merkittävästi. Kokeneet syöttäjät tietävät yleensä myös itse, milloin on takki tyhjä; monesti riittääkin, että pitcher antaa merkin, että on vielä kykenevä syöttämään nomraalisti.

 

[Beltran]

En nähnyt ottelua, joten vastaan yleisellä tasolla;

Aika usein valmentaja haluaa etenkin peliruuhkissa edetä suunnitelman mukaan. Kaikilla joukkueilla ei ole kovin monipuolista bullpeniä, joten starting pitcherin vetäminen aikaisessa vaiheessa kuluttaa tärkeimpiä relievereitä. Aika usein myös tuollaiset muutaman huonon heiton "sulamiset" voivat olla tilapäisiä ongelmia, jotka silloin tällöin ratkeavat, kun catcher käy vähän juttelemassa jne.

Toisinaan aloittavalle syöttäjälle halutaa myös antaa mahdollisuus napata voitto, minkä takia hänelle annetaan mahdollisuus tiukassakin paikassa heittää kuudes inning loppuun. Toki pitch count vaikuttaa tähän merkittävästi. Kokeneet syöttäjät tietävät yleensä myös itse, milloin on takki tyhjä; monesti riittääkin, että pitcher antaa merkin, että on vielä kykenevä syöttämään nomraalisti.

Voiton saamiseksi riittää viiden vuoroparin pelaaminen. Mutta muuten on kuten sanoit, jos asiaa haluaisi selvitellä tarkemmin, voisi katsoa kuinka työllistetty Marlinsin bullpen on ollut tähän mennessä, pitääkö jopa varoa ettei kuormita heitä liikaa eli ovatko tähän mennessä joutuneet pelaamaan jo paljon, toisaalta pitää varautua lähitulevaisuuteenkin eli millainen otteluruuhka on tiedossa. Ja kuten mainitsit, tuossa vaiheessa ottelua Marlins johti joten mielellään olisi käyttänyt nimenomaan varmimpia vaihtosyöttäjiään turvaamaan johtoasemaa. Toki kaikkia pitää uskaltaa käyttää.

 

[#_6]

Olivatpa syyt yrittää lyödä normaalisti sitten mitä tahansa niin uskon että jos tuo tilanne olisi sattunut Encarnacionille postseason-pelissä, ratkaisu olisi ollut bunt.

Jaa-a, jaa-a. Löydätkö esimerkkejä historiasta paljonkin?

Olkoon tämä nyt sitten vaikka lajin yksi hienouksista, mutta omasta mielestäni melko mielenkiintoista, etteivät pelaajat osaa tuota.

Se on nimenomaan yksi lajin typeryyksistä, että on tähtipelaajia, joilta ei edellytetä samaa nöyryyttä (tässä tapauksessa bunttaamisen osaamista) kuin rivipelaajilta. Chicks dig the long ball ja näin, ei ole seksikästä ison miehen buntata.

 

[Beltran]

Jaa-a, jaa-a. Löydätkö esimerkkejä historiasta paljonkin?

No en mutta yhden pelin muistan joka muistuttaa hieman tilannetta lyöjän bunt-historian perusteella joskaan tuolloin juoksija ei ollut kolmospesällä ja kyseessä ei ollut kotiutus. Kauden 2010 World Seriesin Rangers-Giants viides ottelu, wikipedia kertoo asiasta seuraavaa:

Game 5 was a pitching rematch of Game 1 between former Cy Young Award winners Cliff Lee and Tim Lincecum. Down 3–1 in the series, the Rangers needed a win in their ballpark to send the Series back to San Francisco or the Giants would return home as champions. What resulted was the pitching duel anticipated in Game 1. Both Lee and Lincecum pitched six shutout innings, with Lincecum having allowed only two hits and Lee three. In the top of the seventh inning, Cody Ross and Juan Uribe singled back to back to put two runners on with no outs. The next Giant batter, Aubrey Huff, who had never laid down a bunt in his Major League career, successfully executed a sacrifice bunt, one where only a quick play by Lee prevented Huff from reaching base himself. Runners were now at second and third base for Pat Burrell. Lee struck out Burrell (10th time Burrell fanned in the Series), but then allowed a three-run homer on a 2–0 slider by Édgar Rentería to left center field, putting the Giants ahead 3–0.

Tällaisia tilanteita ei tule niin usein että niillä olisi todistusvoimaa suuntaan tai toiseen ja jos joku tietty ratkaisu tehtäisiin aina tai lähes aina, yllätysmomentissa menetettäisiin. Hämärä mielikuva minulla on myös posseason-ottelusta jossa voittojuoksu otettiin suicide call:lla mutta tästä en osaa kertoa sen enempää.

 

[#_6]

Tällaisia tilanteita ei tule niin usein että niillä olisi todistusvoimaa suuntaan tai toiseen.

Ensinnäkin tuo yksi poimimasi esimerkki ei ole keskustelun mukainen tilanne* ja toisekseen, jos et pysty konventiota vastaan esittämääsi väittämää todistamaan, niin jäät väitteessäsi auttamatta vähän heikoille. Väitän siis, että Edwin E. ei olisi buntannut tuossa tilanteessa edes playoffeissa jo pelkästään siitä yksinkertaisesta syystä, että hän ei osaa. Pysyn väitteessäni, ellet pysty osoittamaan historiasta, että ns. "kovat lyöjät", isot miehet (lyöntijärjestyksessä numerot 3-4-5) ovat tehneet tätä aiemminkin playoffeissa. Vaikka edes kerran joskus. Playoff-historiaa on noin 130 vuoden ajalta, että sieltä vaan etsimään.

(* Tässä siis keskusteltiin juoksun kotiuttamisesta bunttaamalla, ei juoksijoiden siirtämisestä eteenpäin pesillä.)

Angels muuten toteutti tämän toissayönä. Huomioitavaa on, että kyseessä on jo 10. vuoro ja pinch-hitter, tusinamies, platoon catcher Carlos Perez.

 

[Beltran]

Ensinnäkin tuo yksi poimimasi esimerkki ei ole keskustelun mukainen tilanne* ja toisekseen, jos et pysty konventiota vastaan esittämääsi väittämää todistamaan, niin jäät väitteessäsi auttamatta vähän heikoille. Väitän siis, että Edwin E. ei olisi buntannut tuossa tilanteessa edes playoffeissa jo pelkästään siitä yksinkertaisesta syystä, että hän ei osaa. Pysyn väitteessäni, ellet pysty osoittamaan historiasta, että ns. "kovat lyöjät", isot miehet (lyöntijärjestyksessä numerot 3-4-5) ovat tehneet tätä aiemminkin playoffeissa. Vaikka edes kerran joskus. Playoff-historiaa on noin 130 vuoden ajalta, että sieltä vaan etsimään.

(* Tässä siis keskusteltiin juoksun kotiuttamisesta bunttaamalla, ei juoksijoiden siirtämisestä eteenpäin pesillä.)

Sinä kirjoitit aiemmin näin: "Kyse on ensi sijassa traditiosta, siitä että "kovat jätkät ei bunttaa". Encarnacion on myös hyvin todennäköisesti armottoman huono bunttaaja, koska tuskin harjoittelee sitä ollenkaan." Vai muuttuuko sinusta tilanne niin että Encarnacion voisi buntata sen kaltaisessa tilanteessa joka oli Huffilla vaikka onkin "kova jätkä"? Edelläsanomasi mukaan ei mutta voit toki tarkentaa.

Miksi Aubrey Huff bunttasi World Seriesissä vaikka ei ollut tehnyt sitä ikinä aikaisemmin MLB:ssä? Oliko tietoa siitä että onnistumisen mahdollisuus olisi suuri? Epäilen vahvasti että Huff ei olisi tehnyt samaa asiaa runkosarjaottelussa ja ihan vain siksi että ei ollut tehnyt vastaavaa ikinä aiemminkaan, toki on mahdollista ettei ole ollut vastaavassa tilanteessa mutta aika epätodennäköistä se on. Alunperin en esittänyt "väitettä" kuten sinä teit, sanoin että uskon että tietyllä tavalla olisi toimittu ja tarkennan sanomaani että pidän sitä aitona mahdollisuutena joka voitaisiin toteuttaa huomattavasti todennäköisemmin postseasonilla kuin runkosarjaottelussa.

Etsimisjuttu on jo ideana naurettava. Ensin pitäisi löytää kunkin vuoden postseasonin lyöntitilastot kootusti (ei ottelusarjoittain kuten ainakin baseball reference ilmoittaa), sitten tutkia pystyrivejä "SH" ja katsoa minne on tullut merkintöjä ja miettiä mikä niistä vastaa ehkä Encarnacionin tilannetta ja samaan aikaan kuitenkin tiedetään että epäonnistuneet yritykset (jotka ovat kuitenkin yrityksiä) eivät edes löydy tilastoista. Aika kohtuuton vaatimus "alkaa etsimään". Sinä olet esittänyt väitteen joten todistustaakka on sinulla joten ole hyvä ja etsi.

 

[#_6]

Miksi Aubrey Huff bunttasi World Seriesissä vaikka ei ollut tehnyt sitä ikinä aikaisemmin MLB:ssä? Oliko tietoa siitä että onnistumisen mahdollisuus olisi suuri? Epäilen vahvasti että Huff ei olisi tehnyt samaa asiaa runkosarjaottelussa ja ihan vain siksi että ei ollut tehnyt vastaavaa ikinä aiemminkaan, toki on mahdollista ettei ole ollut vastaavassa tilanteessa mutta aika epätodennäköistä se on. Alunperin en esittänyt "väitettä" kuten sinä teit, sanoin että uskon että tietyllä tavalla olisi toimittu ja tarkennan sanomaani että pidän sitä aitona mahdollisuutena joka voitaisiin toteuttaa huomattavasti todennäköisemmin postseasonilla kuin runkosarjaottelussa.

Jaa-a, en tiedä, eikä kiinnosta, koska tässä ei keskusteltu kahden juoksijan siirtämisestä 1- ja 2-pesiltä 2- ja 3-pesille, vaan 3:lla olevan juoksijan kotiuttamisesta silloin, kun paloja on taululla 1 ja myös 1-pesällä on juoksija ja lyömässä on ns. tähtipelaaja. Puhut siis aivan eri tilanteesta. Mutta jos jotain haluat, että arvaan, niin tämä mainitsemasi yllätysmomentti tuli siinä sitten onnistuneesti käytettyä.

Myöskään Aubrey Huff ei koskaan urallaan ollut niin kova stara, etteikö olisi voinut buntata. En tiedä, ymmärrätkö baseballin tähtipelaajakulttia ollenkaan.

Mahdollisuus Edwin E:n bunttaamiselle playoffeissa toki kasvaa, olet siinä TÄYSIN OIKEASSA. Mutta se on silti häviävän pieni mahdollisuus, ei niin suuri, ettäkö satunnaisen suomalaisen baseball-seuraajan "uskon, että ratkaisu olisi bunt" -väit... (anteeksi) -toteamus pitäisi oikein vettä.

Etsimisjuttu on jo ideana naurettava.

Se on luultavasti mielestäsi naurettava, koska et googlaamalla ole löytänyt yhtäkään esimerkkiä. Etsisit edes yhden, niin voisin olla sitten hiljaa. Tuntuu, että on baseball-perinteiden tietämys vähän hakusessa, mutta jotain pitää silti päästä änkyttämään.

 

[Beltran]

Jaa-a, en tiedä, eikä kiinnosta, koska tässä ei keskusteltu kahden juoksijan siirtämisestä 1- ja 2-pesiltä 2- ja 3-pesille, vaan 3:lla olevan juoksijan kotiuttamisesta silloin, kun paloja on taululla 1 ja myös 1-pesällä on juoksija ja lyömässä on ns. tähtipelaaja. Puhut siis aivan eri tilanteesta. Mutta jos jotain haluat, että arvaan, niin tämä mainitsemasi yllätysmomentti tuli siinä sitten onnistuneesti käytettyä.

Myöskään Aubrey Huff ei koskaan urallaan ollut niin kova stara, etteikö olisi voinut buntata. En tiedä, ymmärrätkö baseballin tähtipelaajakulttia ollenkaan.

Mahdollisuus Edwin E:n bunttaamiselle playoffeissa toki kasvaa, olet siinä TÄYSIN OIKEASSA. Mutta se on silti häviävän pieni mahdollisuus, ei niin suuri, ettäkö satunnaisen suomalaisen baseball-seuraajan "uskon, että ratkaisu olisi bunt" -väit... (anteeksi) -toteamus pitäisi oikein vettä.



Se on luultavasti mielestäsi naurettava, koska et googlaamalla ole löytänyt yhtäkään esimerkkiä. Etsisit edes yhden, niin voisin olla sitten hiljaa. Tuntuu, että on baseball-perinteiden tietämys vähän hakusessa, mutta jotain pitää silti päästä änkyttämään.

Mutta sinähän siirrät maalitolppia kesken keskustelun. Sanoit "Kyse on ensi sijassa traditiosta, siitä että "kovat jätkät ei bunttaa"." ja mitä se tarkoittaa? Bunt on lyöjän ratkaisu suhteellisen harvoin, homman erikoistapaus on tilanne jossa kolmosella olevaa juoksijaa yritetään saada kotipesään ja tämän nimitys on "squeeze play", kertomasi sitaatteihin laittamani lause ei ole liitetty niihin tilanteisiin vaan nimenomaan niihin joissa sitä käytetään yleisemmin eli kärkijuoksija on pesällä 1 tai 2. Kertomasi "traditio" liittyy nimenomaan niihin tilanteisiin tai miksei vaikka myös "squeeze play" tilanteisiin lisäksi mutta niitä on aika harvoin.

Postseasonilla nähdään yllättäviä ratkaisuita. Jos joukkue hakee viimeisissä vuoropareissa yhtä juoksua niin "squeeze play" voi olla harkinnan arvoinen ratkaisu riippumatta siitä kuka on lyömässä, olkoon vaikka Encarnacion koska tällä tavalla juoksun todennäköisyys on suurin, haittapuolena on se että todennäköisesti jäädään siihen yhteen juoksuun joka kyllä normaalisti pelaamalla jää luultavasti saavuttamatta. SH on yleensäkin MLB:ssä harvinainen ratkaisu, tyypillisesti sitä käyttävät vain NL:n syöttäjät ja hekin tavallisesti onnistuvat yrityksessään vaikka vastustaja tietää mitä on tulossa ja vaikka ulkopelaajat sijoittuisivat miten tahansa. Ja jos Encarnacion tulee lyömään ajolähtöön, vastustaja ei varmasti pelaa tilannetta "infield in" joten onnistumisen todennäköisyys on siksikin hyvä. Vaikea kysymys on se miten "squeeze play" pelataan, jos on ajolähtö niin syöttäjä yrittää tehdä lyöjästä strikeoutin josta syystä ensimmäinen syöttö on erittäin todennäköisesti suora joten "itsemurha" voisi olla kannattava kun riittää että lyöjä saa palloon kontaktin. Jos lyönti menee laittomaksi, vahinkoa ei satu, tilanne jatkuu mutta "squeeze play" pitää unohtaa ja koittaa lyödä juoksu.

SH:n harvinaisuudesta se että tilastoja katsomatta arvelen että Metsin pelaajat (joukkue jota seuraan) poislukien syöttäjät eivät tehneet edes yhteensä 20 SF:ää koko viime kauden aikana, 162 ottelussa.

 

[#_6]

En ihmettele, jos keskusteluni näyttäytyy maalitolppien siirtelynä, kun kesken kaiken koko pelikenttä vaihdetaan. Olen tässä yrittänyt puhua yhdestä eristetystä tilanteesta ja sen toisintamisesta playoffeissa. Nyt keskustelu onkin laajentunut kaikkeen sacrifice-lyömiseen ja syöttäjätkin on vedetty mukaan. Vaikea tuosta sillisalaatista on muutenkaan sitä pihviä löytää. Mutta ei siinä, tämä on mielenkiintoinen aihe, joten jatketaan.

Avataan ihan ensi kärkeen noita "traditio"- ja "kova jätkä" -näkemyksiäni, kun tuntuvat olevan hankalia ymmärtää:

-> Edwin E. on näytöillään noussut "kovan jätkän" eli erittäin hyvän, tähtitason pelaajan statukseen
-> Edwin E. saa tämän statuksensa varjolla luvan olla treenaamatta bunttaamista (kuten baseballin perinteeseen eli "traditioon" kuuluu)
-> Edwin E. ei osaa buntata
-> Valmentaja ei voi pyytää tahi käskeä Edwin E:tä bunttaamaan edellä mainitussa tilanteessa (tai missään muussakaan tilanteessa)

Olet oikeassa, että bunt on suht harvinainen ratkaisu kenelle tahansa lyöjälle. (There were only 1,025 sacrifices in the majors last season, down from 1,667 in 2011. The average of .21 per game in 2016 was the lowest in baseball history, according to Baseball Reference.) Miksi se siis olisi ratkaisu Edwin E:n tapauksessa playoffeissa? Perusteluihisi on toistaiseksi kuulunut "postseasonilla nähdään yllättäviä ratkaisuita" (sic). Eipä juuri muuta. Olen samaa mieltä, että playoffeissa tehdään selvästi enemmän normaalista poikkeavia ratkaisuja, etenkin syöttäjien käyttö tulee heti mieleen. Mutta en olisi niinkään varma juuri näistä suicide squeezeistä, saati nyt kovan lyöjän tekemänä. Mielelläni siis näkisin lisää esimerkkejä yllättävistä lyöntipuolen ratkaisuista. Yksi on toistaiseksi tullut, se on minusta kovin vähän perusteluksi alkuperäiselle silmiinpistävän rohkealle väitteelle, että "uskon että jos tuo tilanne olisi sattunut Encarnacionille postseason-pelissä, ratkaisu olisi ollut bunt."

Väitän, että ratkaisu vastaavassa tilanteessa playoffeissa ei olisi bunt, koska:

1) Playoff-historiasta löytyy hyvin vähän (jos ollenkaan) vastaavia tilanteita, joilla voitaisiin todentaa, että ratkaisu on bunttausta osaamattoman pelaajan kohdalla hyvä ja toimiva.
2) Edwin E. on perinteinen power hitter -tähtipelaaja, joka ei harjoittele bunttaamista eikä näin ollen osaa sitä. (Tästä löytyy todisteitakin, saa googlata.)
3) Edwin E. on tähtipelaaja, joka ei koe, että bunttaminen edes sopii hänen arvolleen. (Tämä on toki mutua juuri Edwinin kohdalla, mutta ei ole kovin vaikea googlailla, miten starat ja rivipelaajatkin bunttaamiseen suhtautuvat.)
4) Edwin E. on tulisieluinen macholatino-egoisti, joka ei todellakaan ala buntata tilanteessa, jossa hänellä on mahdollisuus paukauttaa koko stadionin räjäyttävä 3 juoksun kunnari ja nostaa tavaramerkikseen muodostunut "chicken wing" pystyyn. (Mutua, mutta... asiaa voi pohtia kukin keskenään.)
5) Indians-valmentaja Terry Francona on tunnettu bunt-vastaisuudestaan, joten on hyvin epätodennäköistä, että hän pakottaisi nimenomaan Encarnacionia bunttaamaan. (Fakta, google auttaa.)

Uskon toki, että jonkun MUUN, selvästi kevyemmän kaliiperin lyöjän kohdalla ratkaisu voisi ollakin bunt eli suicide squeeze. Mutta enpä minä tästä ole keskustellutkaan.