Siltikin outoa on, ettei käryjä kuitenkaan ole tullut lainkaan. Ruotsissa ja Norjassa urheilijat eivät koskaan tunnu ajautuvan sellaiseen epätoivoon, että dopingiin turvautuisivat, ainakaan hiihdossa. Tämä on sikälikin outoa, sillä Ruotsin ja varsinkin Norjan maajoukkueeseen on vaikeampi päästä kuin Suomen joukkueeseen. Siltikään kukaan siinä kinttaalla oleva urheilija näköjään ei dopingiin ole turvautunut, kun taas Suomessa on. Mistä ero johtuu?
Norjassa nyt vain on sitä massaa, josta rankimmin harjoittelemaan pystyvä kärki kuplii kansainvälisellä tasolla menestymiseen.
Ruotsissa on populaa tuplaten naapurimaihin verraten, eikä valmennusosaaminen ole varmaankaan alkeellista.
Norjalaisia ja ruotsalaisia yleisurheilijoita on kärähtänyt, joten ovatko siis FIS ja IBU nämä ainoat korruptoituneet ryhmät?
Markkinoinnin kannalta saksalais- ja italialaiskäryt ovat helvetin paljon ikävämpiä kuin suomalaisten tai virolaisten narauttaminen.
Däehlien veriarvot olivat huomionarvoiset, mutta 1960-1997 oli hiihtourheilun dopinghulabaloota.
Ja vedettiinhän pervitiiniä jo ennen sitä
Kaisa Mäkäräinen hiihtää norjalaisilta karkuun. Jarmo Punkkinen valmentaa. Et kai vihjaa että...