En varsinaisesti eri mieltä ole tekstistä, mutta syttyi itselle muutama ajatuslamppu.
Jos lähdetään liikkeelle puolustuspään puolustuspelaamisesta, ei Lukon pelitapa eroa merkittävästi muista Liigajoukkueista. Miespuolustuksesta on siirrytty askel tai kaksi kohti aluepuolustamiseen nojautuvaa pelitapaa. Laiturit laskevat tarvittaessa erittäin alhaalle maalin eteen, millä pyritään tukkimaan keskustaa ja parasta maalintekosektoria. Merkattavat pelaajat vaihtelevat, mutta pääpaino on aggressiivisuudessa. Selvästi näkee, että pitkiä puolustuspään jaksoja pyritään välttämään viimeiseen asti, mikä tarkoittaa välillä jopa riskialtista paineistamista kahdella tai kolmella miehellä etenkin laitojen lähettyvillä.
Melkein sanoisin Lukon kyllä lähtevän hanakammin tuplaamaan/triplaamaan kuin iso osa muista joukkueista, eikä lähes koskaan tunnuta vetäytyvän (paitsi ehkä kun bensa loppuu kolmannessa erässä) siihen passiiviseen noppavitoseen tai sitä muistuttaviin variaatioihin. Tehokasta silloin kun toimii ja kun ei toimi, niin Zagilla paikka näyttää taitojaan.
Sama aggressiivisuus heijastuu hyökkäyspään puolustuspeliin. Ensinnäkin on todettava, että Lukko istuu trapissa erittäin harvoin. Yleisin variaatio Lukon "trapista" on kahden hyökkääjän aktiivinen karvauspeli, jonka aikana kolmas hyökkääjä ja puolustajat ryhmittyvät hyökkäyspään siniviivan tuntumaan alakolmioon. Maalin takaa vastustaja on tarkoitus saada liikkeelle mahdollisimman nopeasti, ja tästä esimerkkejä on runsaasti esimerkiksi Ilves-ottelusta, jossa tätä karvausta toteutettiin erittäin rohkeasti (jopa puhtaasti yhdellä miehellä) ja myös tehokkaasti.
Kyllähän varsinkin viivelähtö vaatii joukkueelta paljon ja kun siihen ei anneta vastustajan ryhmittäytyä, niin ei se viivelähtö niin hyvä juttu ole. Toki träppi toimii nykysäännöillä hyvin organisoitua viivelähtöä vastaan, mutta kyllä vaikuttaa toimivan sekin ettei anneta vastustajan organisoitua, vaan pakotetaan ottamaan epäorganisoitu viivelähtö. Kohta joku vääräleuka voisi sanoa jotain 60minuutin paineesta ja kuusamakujan leijonasta. Harjoituspelien läpiajoja selittää ehkä tuo kokonaisvaltainen karvaus, perinteisesti kärkikarvaajan mukaan määräytyy neliön/suunnikkaan sijoittuminen, mutta nyt tässä kokonaisvaltaisessa karvauksessa kärkikarvaaja
t määräävät taas alakolmion paikkaa, joka vaatii huomattavasti enemmän siltä kolmikolta. Pieni virhe kärkikarvaajalle ja toinen karvaaja sekä kolmio on sijoittunut väärin, sekä väylä aukeaa.
Vastustajan liikkeellelähdön aikana peli kulminoituu yleensä siihen kuuluisaan ykkössyöttöön. Erittäin aggressiivinen karvaus aiheuttaa onnistuessaan usein sen, että vastustajan ykkössyöttö annetaan melko matalalle, useimmiten laitaan ja hitaaseen vauhtiin. Lukon puolustajilla on kaikki vapaudet iskeä tähän ykkössyötön vastaanottajaan kiinni, ja tämän toteuttamisessa esimerkiksi Reunanen pääsee käyttämään vahvuuksiaan. Alakolmion hyökkääjän vastuulla on tukea näitä riistoja, mutta myös peilata vastustajan sentteriä, joka pyrkii tarjoamaan itseään kakkossyötölle.
Tässä muuten tarjoutuu usein Lukolle paikka avojään pommeille, toistaiseksi mitään vakavaa ei onneksi olla nähty, kertoo ehkä siitä että joukkueessa ei ole varsinaisesti sikailijoita, jotka haluavat antaa sen superkovan niitin, vaan tiedetään mikä on tärkeää ja mikä ei. Mutta yllättävän usein Lukko onnistuu pimentämään vastustajan sentteriä.
Muita näkemyksiä otetaan erittäin mielellään vastaan.
Kaikki kun ynnää yhteen, niin ymmärtää toisaalta miksi 4v4 on Lukolle niin vaikeaa, menee iso osa pelistä kokonaan uusiksi, varsinkin kiekottomasta pelistä. Kuten Tapparaa vastaan keväällä nähtiin.
Näkisin, että Lukko tarvitsee kevääseen mentäessä pidempää kiekonhallinta-aikaa.
Pelitapa on aktiivinen ja Virran pelitapaa aggressiivisempi.
Oman jaksamisen, pelin rytmittämisen ja vastustajan momenttumien pysäyttämisessä avain on kiekossa pysyminen.
Pakistossa riittää liike ja taito tehdä hidasta ja viicästettyä lähtöä.
Enemmän sitä rytmiä.
Taisi ping mennä väärin?
Mutta kyllähän sitä peliä on rytmitetty, Hifkia vastaan huomasi erityisen hyvin että pakit pelasivat kärkikarvaajat pois, sitten lähdettiin pistohyökkäykseen laidan kautta. Tuo kiekossa pysyminen on nykyisellä tuomarilinjalla muuten harvinaisen vaikeaa, siellä saa huitoa, repiä, kiskoa vaatteista ja melkein heittää hiekkaa silmiin ilman rangaistusta. Myös kiekottoman estäminen vaikeuttaa noita pidempiä ralleja. Veikkaisin että Virrankin aikana olisi nuo rallit lyhentyneet nykyisellä tuomarilinjalla, toki pidempiä ne varmaan olisivat olleet kuin Virtasen aikana, mediaanein mitattuna ainakin. Eikä edes "meiän pelissä" viivelähtö ole se ykkösvaihto, sitä käytetään yleisesti viimeisenä keinona. Kaikissa pelitavoissa pääsuuntaus tuntuu olevan nopea hyökkäys, epäorganisoitua vastustajaa vastaan. Tai ennemmin ehkä ykkösvaihtoehto, eikä pääsuuntaus. Virtasen ja Virran ero tulee melkein siinä että Virtasen pelitavassa on täysin ok lähteä nopeaan hyökkäykseen tasavoimaista vastaan, kun Virran pelitavassa noissa kohtia yleensä ryhmityttiin ja tehtiin organisoitu hyökkäys tasavoimaista vastustajaa vastaan. Virtasen kiekossa koitetaan myös saada sitä tilaa tehtyä
@Kyljys mainitsemalla sentterin käyttö toisena laiturina, jolloin laituri ja sentteri voivat antaa syötön siinä toisilleen helposti, usein siinä vielä lähtevät eri suuntiin, jolloin pakki on parhaassa tapauksessa saanut rullattua hyvän vauhdin ja hänellä on ohitettavaan vastustajan laituri (parhaassa tapauksessa radikaali nopeusero on Lukon puolustajalla) ja sen jälkeen on laituri-sentteri haaroittumisen takia väylä auki keskellä. Siinä Ilvestä vastaan tehdyssä ekassa maalissa näkyy tuosta päälinjoja, vaikkei siinä tehdä sitä erkautumista ja vastustaja on alivoimainen, Piipponen pääsee suhteellisen hyvällä vauhdilla ajamaan maalille.
Varsinkin keväällä vastustaja joutuu pelaamaan samalla pelitahdilla, niin näkisin että pelkästään viivelähtöjen itseisarvojen vuoksi niitä ei tarvitse lähteä lisäämään (toki ei niitä tarvitse poistaa, arvokas työkalu kuitenkin), mutta tuntuu että samaa vaikutusta saadaan noilla nopeilla pistohyökkäyksillä, joissa varsinkin Hagu, Fontainen, Karjalainen, Repo, Saarela ja myöskin Kestner pääsevät käyttämään vahvuuksiaan. Jos rikkeitä vihellettäisiin, tuo olisi myös loistava tapa saada niitä vastustajalle. Nythän Nyman erityisesti kärsii linjasta.
edit. Kookoota vasten näkyi tuosta pakin noususta parempi esimerkki, siinäkin tosin vastustajalta lähti neljä pelaajaa puolustumaan kolmea Lukkolaista. Oliko se kolmas maali, kun Piipposen ei tarvinnut edes ohittaa ketään, vaan hyökkääjät saivat sidottua vastustajat itseensä ja Piipponen sai suurin piirtein kävellä paraatipaikalle. Myös Abt on jossain peleissä ainakin päässyt tekemään samaa, jos unohdetaan Taren ja Gregoiren mahtavat suoritukset ja katsotaan "rivipakkeja"
