On kyllä ilo lukea tämän kaltaisia analyyttisiä
juttuja jossa peli on keskiössä ja jotka valottavat sellaisia taktisia seikkoja jotka on jäänyt huomaamatta(sen loputtomalta tuntuvan juupas/eipäs väännön sijaan)
On kyllä ilo lukea tämän kaltaisia analyyttisiäOtan tähän kiinni, vaikka tämä onkin ensimmäinen tilanne, jossa termi pelitavallinen alavire tulee missään kontekstissa vastaan.
Jos lähdetään liikkeelle puolustuspään puolustuspelaamisesta, ei Lukon pelitapa eroa merkittävästi muista Liigajoukkueista. Miespuolustuksesta on siirrytty askel tai kaksi kohti aluepuolustamiseen nojautuvaa pelitapaa. Laiturit laskevat tarvittaessa erittäin alhaalle maalin eteen, millä pyritään tukkimaan keskustaa ja parasta maalintekosektoria. Merkattavat pelaajat vaihtelevat, mutta pääpaino on aggressiivisuudessa. Selvästi näkee, että pitkiä puolustuspään jaksoja pyritään välttämään viimeiseen asti, mikä tarkoittaa välillä jopa riskialtista paineistamista kahdella tai kolmella miehellä etenkin laitojen lähettyvillä.
Sama aggressiivisuus heijastuu hyökkäyspään puolustuspeliin. Ensinnäkin on todettava, että Lukko istuu trapissa erittäin harvoin. Yleisin variaatio Lukon "trapista" on kahden hyökkääjän aktiivinen karvauspeli, jonka aikana kolmas hyökkääjä ja puolustajat ryhmittyvät hyökkäyspään siniviivan tuntumaan alakolmioon. Maalin takaa vastustaja on tarkoitus saada liikkeelle mahdollisimman nopeasti, ja tästä esimerkkejä on runsaasti esimerkiksi Ilves-ottelusta, jossa tätä karvausta toteutettiin erittäin rohkeasti (jopa puhtaasti yhdellä miehellä) ja myös tehokkaasti.
Vastustajan liikkeellelähdön aikana peli kulminoituu yleensä siihen kuuluisaan ykkössyöttöön. Erittäin aggressiivinen karvaus aiheuttaa onnistuessaan usein sen, että vastustajan ykkössyöttö annetaan melko matalalle, useimmiten laitaan ja hitaaseen vauhtiin. Lukon puolustajilla on kaikki vapaudet iskeä tähän ykkössyötön vastaanottajaan kiinni, ja tämän toteuttamisessa esimerkiksi Reunanen pääsee käyttämään vahvuuksiaan. Alakolmion hyökkääjän vastuulla on tukea näitä riistoja, mutta myös peilata vastustajan sentteriä, joka pyrkii tarjoamaan itseään kakkossyötölle.
Lukko ei suvaitse vastustajalta viivelähtöjä, joten omissakaan hyökkäykseenlähdöissä todellista viivettä harvoin nähdään. Hyökkäykset käynnistetään lähes poikkeuksetta korkealta, yleensä vähintään oman ringetteviivan tasalta. Aikaisemmista kausista hieman poiketen, ykkössyöttö annetaan hyvin usein laitaan. Tämä johtuu siitä, että hyökkäykseenlähdöissä Lukko pyrkii pitämään pelin leveänä käyttämällä sentteriä ikään kuin ylimääräisenä laiturina. Sentteri ja toinen laituri ovat hyökkäykseenlähdöissä usein hyvin lähekkäin, ja onnistunut punaviivan ylitys tapahtuukin usein käyttösyöttöjen avulla. Tässä esimerkiksi Fontaine on loistanut.
Pelin leveällä pitäminen antaa mahdollisuuden painottoman puolen puolustajalle nousta keskeltä tukemaan hyökkäystä. Tässä hommassa Reunasen lisäksi Gregoire on vahvimmillaan, sillä tilaa aukeaa yllättävän paljon keskustaan "toiseen aaltoon", jos punaviiva onnistutaan ylittämään vauhdilla, sentteri on leveällä ja hyökkäys rytmitetään oikealla tavalla. Mikäli suoraan hyökkäykseen ei ole mahdollisuuksia, on hyvin yleistä, että peliä levitetään punaviivan jälkeen joko rännin tai pitkän syötön kautta toiseen laitaan.
Hyökkäyspäähän päästessään Lukko tähtää usein suoraviivaisesti maalille. Hyökkäysten pituutta ei selvästikään ole painotettu yhtä paljon kuin esimerkiksi Virran aikana, mikä näkyy etenkin toisissa erissä. Tällöin pidemmät hyökkäykset olisivat vaihtomatkan kannalta otollisempia, mutta yhtenäistä säveltä näiden toteuttamiseen ei ole vielä löytynyt parhaalla mahdollisella tavalla. Yhtälailla puuteita on myös hyökkäyspään paikanvaihtopelissä, vaikka ajoittaisia valonpilkahduksia tästäkin on nähty.
Pitkä teksti, mutta suosittelen kaikille tänne asti selvinneille Lukon ensimmäisen maalin lähempää tarkastelua Ilves-pelistä. Siitä ja edeltävästä tilanteesta on helppo huomata mainittuja pelitavallisia asioita, jotka johtavat tässä tapauksessa maaliin: Mattilan aggressiivinen yhden miehen paineistus maalin takana, ykkössyöttö seisovalle laiturille, alakolmion hyökkääjän välitön paine, keskialueen riisto, erittäin leveä hyökkäysrintama, sentteri laidalla, Piipponen nousseena keskustaan, suora hyökkäys maalia kohti.
Tämän pohjustuksen kautta kiinnostaisikin kuulla, mitä termillä pelitavallinen alavire tässä vaiheessa kautta tarkoitetaan? Parantamisen varaa on kyllä omaankin silmään, mutta pelitapa itsessään ei mielestäni ole alavireinen eikä sitä toteuteta alavireisesti. Lisäksi Lukon pelitavassa on elementtejä, jotka erottavat sen melko selkeästi muista joukkueista, ainakin oman otantani perusteella. Muita näkemyksiä otetaan erittäin mielellään vastaan.
Melkein sanoisin Lukon kyllä lähtevän hanakammin tuplaamaan/triplaamaan kuin iso osa muista joukkueista, eikä lähes koskaan tunnuta vetäytyvän (paitsi ehkä kun bensa loppuu kolmannessa erässä) siihen passiiviseen noppavitoseen tai sitä muistuttaviin variaatioihin. Tehokasta silloin kun toimii ja kun ei toimi, niin Zagilla paikka näyttää taitojaan.Jos lähdetään liikkeelle puolustuspään puolustuspelaamisesta, ei Lukon pelitapa eroa merkittävästi muista Liigajoukkueista. Miespuolustuksesta on siirrytty askel tai kaksi kohti aluepuolustamiseen nojautuvaa pelitapaa. Laiturit laskevat tarvittaessa erittäin alhaalle maalin eteen, millä pyritään tukkimaan keskustaa ja parasta maalintekosektoria. Merkattavat pelaajat vaihtelevat, mutta pääpaino on aggressiivisuudessa. Selvästi näkee, että pitkiä puolustuspään jaksoja pyritään välttämään viimeiseen asti, mikä tarkoittaa välillä jopa riskialtista paineistamista kahdella tai kolmella miehellä etenkin laitojen lähettyvillä.
Kyllähän varsinkin viivelähtö vaatii joukkueelta paljon ja kun siihen ei anneta vastustajan ryhmittäytyä, niin ei se viivelähtö niin hyvä juttu ole. Toki träppi toimii nykysäännöillä hyvin organisoitua viivelähtöä vastaan, mutta kyllä vaikuttaa toimivan sekin ettei anneta vastustajan organisoitua, vaan pakotetaan ottamaan epäorganisoitu viivelähtö. Kohta joku vääräleuka voisi sanoa jotain 60minuutin paineesta ja kuusamakujan leijonasta. Harjoituspelien läpiajoja selittää ehkä tuo kokonaisvaltainen karvaus, perinteisesti kärkikarvaajan mukaan määräytyy neliön/suunnikkaan sijoittuminen, mutta nyt tässä kokonaisvaltaisessa karvauksessa kärkikarvaajat määräävät taas alakolmion paikkaa, joka vaatii huomattavasti enemmän siltä kolmikolta. Pieni virhe kärkikarvaajalle ja toinen karvaaja sekä kolmio on sijoittunut väärin, sekä väylä aukeaa.Sama aggressiivisuus heijastuu hyökkäyspään puolustuspeliin. Ensinnäkin on todettava, että Lukko istuu trapissa erittäin harvoin. Yleisin variaatio Lukon "trapista" on kahden hyökkääjän aktiivinen karvauspeli, jonka aikana kolmas hyökkääjä ja puolustajat ryhmittyvät hyökkäyspään siniviivan tuntumaan alakolmioon. Maalin takaa vastustaja on tarkoitus saada liikkeelle mahdollisimman nopeasti, ja tästä esimerkkejä on runsaasti esimerkiksi Ilves-ottelusta, jossa tätä karvausta toteutettiin erittäin rohkeasti (jopa puhtaasti yhdellä miehellä) ja myös tehokkaasti.
Tässä muuten tarjoutuu usein Lukolle paikka avojään pommeille, toistaiseksi mitään vakavaa ei onneksi olla nähty, kertoo ehkä siitä että joukkueessa ei ole varsinaisesti sikailijoita, jotka haluavat antaa sen superkovan niitin, vaan tiedetään mikä on tärkeää ja mikä ei. Mutta yllättävän usein Lukko onnistuu pimentämään vastustajan sentteriä.Vastustajan liikkeellelähdön aikana peli kulminoituu yleensä siihen kuuluisaan ykkössyöttöön. Erittäin aggressiivinen karvaus aiheuttaa onnistuessaan usein sen, että vastustajan ykkössyöttö annetaan melko matalalle, useimmiten laitaan ja hitaaseen vauhtiin. Lukon puolustajilla on kaikki vapaudet iskeä tähän ykkössyötön vastaanottajaan kiinni, ja tämän toteuttamisessa esimerkiksi Reunanen pääsee käyttämään vahvuuksiaan. Alakolmion hyökkääjän vastuulla on tukea näitä riistoja, mutta myös peilata vastustajan sentteriä, joka pyrkii tarjoamaan itseään kakkossyötölle.
Kaikki kun ynnää yhteen, niin ymmärtää toisaalta miksi 4v4 on Lukolle niin vaikeaa, menee iso osa pelistä kokonaan uusiksi, varsinkin kiekottomasta pelistä. Kuten Tapparaa vastaan keväällä nähtiin.Muita näkemyksiä otetaan erittäin mielellään vastaan.
Taisi ping mennä väärin?Näkisin, että Lukko tarvitsee kevääseen mentäessä pidempää kiekonhallinta-aikaa.
Pelitapa on aktiivinen ja Virran pelitapaa aggressiivisempi.
Oman jaksamisen, pelin rytmittämisen ja vastustajan momenttumien pysäyttämisessä avain on kiekossa pysyminen.
Pakistossa riittää liike ja taito tehdä hidasta ja viicästettyä lähtöä.
Enemmän sitä rytmiä.
Hyvää pohdintaa koko tekstin mitalta, ja tämä on ennen kaikkea tärkeä huomio. Epäorganisoituun viivelähtöön pakottaminen mahdollistaa sen, että peliä hyvin lukemalla Lukon viisikko pystyy puolustamaan eteenpäin mahdollisimman pitkään. Luisteluvauhti säilyy ja tämän myötä nopeita kääntöjä on helpompi toteuttaa, mikäli kiekko satutaan riistämään.Kyllähän varsinkin viivelähtö vaatii joukkueelta paljon ja kun siihen ei anneta vastustajan ryhmittäytyä, niin ei se viivelähtö niin hyvä juttu ole. Toki träppi toimii nykysäännöillä hyvin organisoitua viivelähtöä vastaan, mutta kyllä vaikuttaa toimivan sekin ettei anneta vastustajan organisoitua, vaan pakotetaan ottamaan epäorganisoitu viivelähtö. Kohta joku vääräleuka voisi sanoa jotain 60minuutin paineesta ja kuusamakujan leijonasta. Harjoituspelien läpiajoja selittää ehkä tuo kokonaisvaltainen karvaus, perinteisesti kärkikarvaajan mukaan määräytyy neliön/suunnikkaan sijoittuminen, mutta nyt tässä kokonaisvaltaisessa karvauksessa kärkikarvaajat määräävät taas alakolmion paikkaa, joka vaatii huomattavasti enemmän siltä kolmikolta. Pieni virhe kärkikarvaajalle ja toinen karvaaja sekä kolmio on sijoittunut väärin, sekä väylä aukeaa.
Näinhän se on tällä kaudella ollut, ja vaikka suorista hyökkäyksistä maalejakin on saatu tehtyä, on niissä usein samaa ongelmaa kuin organisoiduissa rintamahyökkäyksissäkin: peliä ei saada rytmitettyä hyökkäyssinisen jälkeen vielä riittävän hyvin. Piipposen maali KooKoota vastaan oli tosiaan hyvä esimerkki siitä, miten rytmitys toimii parhaimmillaan, mutta tämänkaltaisia onnistumisia tulee vielä liian harvoin. Tähän toki uskoisin tulevan merkittävääkin parannusta kauden mittaan, kun hyökkäyspelaamisen korostuminen harjoittelussa alkaa heijastumaan kentälle. Laituriosaston vahvuudesta ei ainakaan pitäisi kiikastaa.Kaikissa pelitavoissa pääsuuntaus tuntuu olevan nopea hyökkäys, epäorganisoitua vastustajaa vastaan. Tai ennemmin ehkä ykkösvaihtoehto, eikä pääsuuntaus. Virtasen ja Virran ero tulee melkein siinä että Virtasen pelitavassa on täysin ok lähteä nopeaan hyökkäykseen tasavoimaista vastaan, kun Virran pelitavassa noissa kohtia yleensä ryhmityttiin ja tehtiin organisoitu hyökkäys tasavoimaista vastustajaa vastaan.
No niin. Tämän viestin jälkeen Lukko onkin perhana sentään sarjakärjessä ja asetelmat ovat mitä parhaimmat, kohta alkavaa marraskuun rutistusta varten.Tällä hetkellä otteluohjelma hellii hieman Lukkoa, kun vastustajat ovat olleet asteen kaksi helpompia, mikä toki hyvä asia että joukkue saanut rauhassa hakea itseään.
Ensi perjantaina on kauden toinen kova mittari (kansitakkien lisäksi) kun vastaan asettuu HPK ja mukavasti tähän on viikko aika valmistautua. Ennen Satakunnan back-to-back pelejä onkin sitten vastassa toistaiseksi kovin haaste, kun Tampereelle lähdetään haastamaan Ilvestä.
Itseasiassa hieman tässä toivekkaana odottelen, että sen viikonlopun jälkeen Lukko on pitänyt sarjasijoituksensa tai jopa nostanut sitä.
Kahdeksan peliä ja kuusi voittoa on oma odotus. Sen jälkeen onkin/olisi hyvät asetelmat kohti 7 ottelun marraskuuta, joista jokainen seitsemän ottelua onkin sitten äärettömän kovia.
Tuli tuosta Ilveksen jäähystä mieleen, että paljonkohan on Lukollakin hyökkäyspäässä otettujen osuus kaikista Lukon pelitilannejäähyistä? Veikkaan aika suurta rosenttia.
| Pvm | Ottelu | Puolustusalue | Keskialue | Hyökkäysalue | Ei pelitilanne |
| 23.9. | PEL | 2 [Abt, Repo] | 2 [Somppi, Nyman] | 1 [liian monta p.] | |
| 24.9. | TPS (v) | 2 [Karjalainen, Saarela] | 1 [Ikonen] | ||
| 27.9. | JYP | 4 [Fontaine, Abt (2), Zagidulin] | 1 [Ikonen] | 2 [Karjalainen, Kestner] | |
| 30.9. | KOO (v) | 1 [Mattila] | 2 [Reunanen, Kestner] | ||
| 1.10. | SAI (v) | 1 [Karjalainen] | |||
| 7.10. | HPK | 2 [Almari, Piipponen] | 1 [Kestner] | 2 [Mattila, Kainulainen] | 1 [Repo] |
| 8.10. | SPO (v) | 2 [Repo, Fontaine] | 1 [Kestner] | ||
| 12.10. | KOO | 1 [Hakulinen] | |||
| 14.10. | PEL (v) | 1 [Kestner] | 1 [Piipponen] | 1 [Mattila] | |
| 15.10. | IFK | 2 [Gregoire, Ikonen] | 2 [Repo, Karjalainen] | 2 [Repo, Hakulinen] | |
| 18.10. | ILV (v) | 1 [Nieminen] | 1 [huono haasto] | ||
| 21.10. | ÄSS (v) | 1 [Piipponen] | 3 [Ikonen, Karjalainen, Kestner] | 1 [liian monta p.] | |
| 22.10. | ÄSS | 1 [Pavelka] | 1 [Nieminen] | ||
| Yht | 17 | 2 | 20 | 8 | |
| Osuus pelitilannejäähyistä | | 44 % | 5 % | 51 % |
Sama. Pelaako Zagi 60 peliä runkosarjassa?Odotin kyllä hieman ennakkoon, että sarjajumboa vastaan kotimatsissa olisi mv-pelissä uskallettu ottaa riski.
Sarjajumbo on kuitenkin aika hyvässä liidossa, joten jos Zagi jaksaa, niin hyvä.Ei ottanut Veltsu riskiä, Zagille 17. startti putkeen.
Odotin kyllä hieman ennakkoon, että sarjajumboa vastaan kotimatsissa olisi mv-pelissä uskallettu ottaa riski.
Varma en oo, mut siinä Satakunnan Kiekkoheimot viime viikon jaksossa ainakin Veltsu sanoi et Zagi jatkaa ja muut nyökkäili. Kai se Vuorio kuitenkin Veltsulle kuiskuttelee, et milloin olis hyvä paikka kokeilla muitakin.Ja taas Veltsu sitä ja tätä. Vai päättääkö Vuorio kuitenkin pelaavan maalivahdin?
Ja taas Veltsu sitä ja tätä. Vai päättääkö Vuorio kuitenkin pelaavan maalivahdin?
Eipäs nyt vähätellä SaiPaa, siellä on valmentajanvaihdoksen jälkeinen suonenveto päällä. Pisteet tulevat tänään kuitenkin jäämään Raumalle.