Niinhän siinä taas kävi, että ruman tappion jälkeen joukkue heräsi ja ensin kaatui St.Louis 6-1 ja juuri äsken päättynessä matsissa Minnesota 3-1. Blues peliä en sitten lopulta jaksanut katsoa joten siitä en oikein mitään pysty sanomaan. Ilmeisesti Blues oli ollut aika paska ja Kings oli saanut vähän säkälläkin noin paljon maaleja. Kuitenkin peli oli ollut aika hyvää joten siten ihan ansaittu voitto.
Tämän Wild-matsin sitten katsoin ihan itse kun tuli Kingsin peliksi niin hyvään aikaan. Aika hyvin oli kontrollissa matsi alusta loppuun. Wild oli aika vaisu, missään vaiheessa he eivät saaneet sellaista mylläkkää päälle Kingsin päätyyn, mitä vastustajat yleensä ovat aina jossain vaiheessa peliä saaneet tällä kaudella. Bäckström pelasi maalissa perusvarmasti, mutta tavallaan hänen oli aika helppo pelata kun vetoja tuli koko ajan mutteivat ne olleet kuitenkaan kovin pahoja tilanteita. Nikke pysyi näin lämpinä koko ajan. Miettinen kilautti kerran yläputkeen ja Koivu näytti voimansa kulmaväännöissä ja heitti pari hienoa syöttöä, muttei muuten ollut mitenkään maaginen tänään.
Losin leiristä ei paljoa epäonnistujia löytynyt, peli kulki siis oikein hyvin. Ersberg oli tosi hyvä maalilla, vaikkei nyt mitenkään älyttömästi siellä joutunutkaan venymään. Kopitar missaili edelleen suht varmoja maalipaikkoja, mutta kyllä tuo pelaaminen nyt näyttää jo vähän vapautuneemmalta. Taas tuli hänelle maali ja muutenkin näytti hymyilevän jo aika useasti vaihtopenkillä joten ehkä tuska on viimein vähän hellittämässä. Brown kolasi muutaman kerran nätisti Minnyn äijän jään pintaan ja sai kaksi syöttöpistettä. Handzusin johtama ketju (laidoilla Frolov ja Simmonds) oli taas paha pideltävä. Kaikki kolme ovat hyviä kiekonsuojaajia ja pystyvät kierrättämään kiekkoa hyvin vastustajan päädyssä ja siten painamaan ja pitämään pelin painopisteen vastustajan päädyssä. Tämä on erittäin hyödyllistä varsinkin johtoasemassa pelatessa, kiekko pysyy koko ajan oman joukkueen hallussa, mutta kuitenkin pelaaminen tapahtuu vastustajan päädyssä ja siten kiekonmenetyskään ei ole niin hirveän vaarallinen asia.
Kaudesta on nyt takana n.kolmannes ja edelleen näyttää ihan hyvältä. Välillä tulee notkahduksia, mutta tärkeintä on ettei pidempia tappioputkia ole päässyt syntymään. Niin kauan kuin rumaa tappiota seuraa ryhdistäytyminen, on homma ihan hyvällä mallilla. Tätä menoa playoff-toiveet pysyvät elossa pidempään kuin ollaan aikaisemmilla kausilla totuttu, ehkäpä kaiken mennessä ihan nappiin ollaan tässä taistossa mukana ihan loppuun asti. Kuitenkin pitää muistaa, ettei pleijareihin pääsy vielä tällä kaudella ole mikään ehdoton vaatimus. Tärkeintä olisi, että voittoja ja pisteitä tulisi selvästi enemmän kuin viime kaudella ja sitä myötä häviämisen kulttuuria saataisiin tapettua ja tilalle saataisiin asennettua mentaliteetti jossa jokaisessa ottelussa pystytään pelaamaan voitosta tasapäisesti. Suuremmat menestyspaineet ja toiveet tulevat sitten tulevina vuosina.
Tämän Wild-matsin sitten katsoin ihan itse kun tuli Kingsin peliksi niin hyvään aikaan. Aika hyvin oli kontrollissa matsi alusta loppuun. Wild oli aika vaisu, missään vaiheessa he eivät saaneet sellaista mylläkkää päälle Kingsin päätyyn, mitä vastustajat yleensä ovat aina jossain vaiheessa peliä saaneet tällä kaudella. Bäckström pelasi maalissa perusvarmasti, mutta tavallaan hänen oli aika helppo pelata kun vetoja tuli koko ajan mutteivat ne olleet kuitenkaan kovin pahoja tilanteita. Nikke pysyi näin lämpinä koko ajan. Miettinen kilautti kerran yläputkeen ja Koivu näytti voimansa kulmaväännöissä ja heitti pari hienoa syöttöä, muttei muuten ollut mitenkään maaginen tänään.
Losin leiristä ei paljoa epäonnistujia löytynyt, peli kulki siis oikein hyvin. Ersberg oli tosi hyvä maalilla, vaikkei nyt mitenkään älyttömästi siellä joutunutkaan venymään. Kopitar missaili edelleen suht varmoja maalipaikkoja, mutta kyllä tuo pelaaminen nyt näyttää jo vähän vapautuneemmalta. Taas tuli hänelle maali ja muutenkin näytti hymyilevän jo aika useasti vaihtopenkillä joten ehkä tuska on viimein vähän hellittämässä. Brown kolasi muutaman kerran nätisti Minnyn äijän jään pintaan ja sai kaksi syöttöpistettä. Handzusin johtama ketju (laidoilla Frolov ja Simmonds) oli taas paha pideltävä. Kaikki kolme ovat hyviä kiekonsuojaajia ja pystyvät kierrättämään kiekkoa hyvin vastustajan päädyssä ja siten painamaan ja pitämään pelin painopisteen vastustajan päädyssä. Tämä on erittäin hyödyllistä varsinkin johtoasemassa pelatessa, kiekko pysyy koko ajan oman joukkueen hallussa, mutta kuitenkin pelaaminen tapahtuu vastustajan päädyssä ja siten kiekonmenetyskään ei ole niin hirveän vaarallinen asia.
Kaudesta on nyt takana n.kolmannes ja edelleen näyttää ihan hyvältä. Välillä tulee notkahduksia, mutta tärkeintä on ettei pidempia tappioputkia ole päässyt syntymään. Niin kauan kuin rumaa tappiota seuraa ryhdistäytyminen, on homma ihan hyvällä mallilla. Tätä menoa playoff-toiveet pysyvät elossa pidempään kuin ollaan aikaisemmilla kausilla totuttu, ehkäpä kaiken mennessä ihan nappiin ollaan tässä taistossa mukana ihan loppuun asti. Kuitenkin pitää muistaa, ettei pleijareihin pääsy vielä tällä kaudella ole mikään ehdoton vaatimus. Tärkeintä olisi, että voittoja ja pisteitä tulisi selvästi enemmän kuin viime kaudella ja sitä myötä häviämisen kulttuuria saataisiin tapettua ja tilalle saataisiin asennettua mentaliteetti jossa jokaisessa ottelussa pystytään pelaamaan voitosta tasapäisesti. Suuremmat menestyspaineet ja toiveet tulevat sitten tulevina vuosina.