Linnan juhlat – Niinistön aikakausi

[J-Ko]

Tokihan sossu maksaa paljon muutakin, mm. terveydenhoitokuluja, jota ihminen ei pysty itse maksamaan. Pointtini oli kuitenkin se, että pitkäaikaistyöttömien käteen saama summa ei ole niin suuri kuin usein väitetään.

Faktoja kaipailit? Tässä tulee omakohtaista laskelmaa, tosin 10 vuoden takaa. Aloittelin nuoren insinöörin uraa noin 50 kilometrin päässä asuinpaikastani.
Käteen jäävä palkka oli 1614 euroa kuussa.
- Siitä maksoin vuokraa 450 euroa(kaupungin vuokrakaksio oli halpa, onneksi)
- Autolainan lyhennystä + korkoa(piti olla auto että pääsi töihin) 290 euroa
- Polttoainekuluja 400 euroa (tätä en muista ihan tarkkaan, mutta suunnilleen)

Mikäli ruokaa ei lasketa pakolliseksi kuluksi niin tuosta jäi käyttöön noin 500 euroa kuussa. Kyllä mä monesti laskin että jos olisi odottanut että saa ansiosidonnaista ja myisi auton pois niin enempi olisi jäänyt käteen.

 

[Walrus21]

En tiedä sossun asiakkaista, mutta opiskelijat saavat tukia kuukaudessa noin 500e maksimissaan. Ainakin itse koin kesällä järkeväksi käydä 30 kilometrin päässä töissä, vaikka kuukausiansiot jäivät alle 1400 euron. Olisin toki voinut jäädä kotiin elelemään herroiksi.

Suurimmalla osalla tämän palstan kirjoittajista on kyllä aika vaillinainen käsitys siitä, miksi ihmiset ajautuvat erinäisten tukien varaan.

 

[Kirjoittelija]

Ei kai jokainen köyhä voi saada stipendiä yliopistoon? Eli siten osalla opiskelijoista köyhyys estää opiskelun vai mitä?

Sinähän juuri kerroit, että köyhyydestä johtuva ulkopuolisuuden tunne ei ole Suomessa este menestymiselle, koska sinä olet omasta mielestäsi menestynyt siitä huolimatta. Tuolla sinun logiikallasi yksikin köyhistä oloista ponnistanut amerikkalaistohtori riittää todisteeksi siitä, että köyhyys ei ole USA:ssa este opiskelemiselle. Tämä on aika yksinkertaista peruskurssitason logiikkaa.

Jos sinä taas haluat väittää, että köyhyys voi joillain olla este opiskeluille vaikkei se kaikilla sitä olekaan, silloin sinun pitää myös myöntää, että köyhyydestä johtuva ulkopuolisuuden tunne voi joillain olla este menestymiselle, vaikkei se sinulla sitä olekaan.

 

[retro]

Sinähän juuri kerroit, että köyhyydestä johtuva ulkopuolisuuden tunne ei ole Suomessa este menestymiselle, koska sinä olet omasta mielestäsi menestynyt siitä huolimatta. Tuolla sinun logiikallasi yksikin köyhistä oloista ponnistanut amerikkalaistohtori riittää todisteeksi siitä, että köyhyys ei ole USA:ssa este opiskelemiselle. Tämä on aika yksinkertaista peruskurssitason logiikkaa.

Jos sinä taas haluat väittää, että köyhyys voi joillain olla este opiskeluille vaikkei se kaikilla sitä olekaan, silloin sinun pitää myös myöntää, että köyhyydestä johtuva ulkopuolisuuden tunne voi joillain olla este menestymiselle, vaikkei se sinulla sitä olekaan.

Lähinnä kai pointti on se, että Suomessa on huomattavasti helpompaa päästä opintotuen piiriin kuin yhdysvalloissa stipendin pariin. Ei kai kukaan ole väittänytkään etteikö jenkeissä voisi nousta, mutta se on huomattavasti suomea vaikeampaa!

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Köyhyydestä johtuva ulkopuolisuuden tunne on yhtä validi este menestymiselle kuin mistä tahansa muista syistä johtuva ulkopuolisuuden tunne. En tiedä olisiko tuollaisen probleeman purkamista ollut mahdollista aloittaa vaikka keskustelulla jonkun terveydenhuollon ammattihenkilön kanssa. Tai sitten tämä kierros on jo käyty? Jos ei, niin tuollainen saattaisi auttaa Kirjoittelijaa vieläkin, kun hän tuntuu veisaavan samaa virttä jatkuvasti ja nähtävästi kokee asian melkoiseksi painolastiksi.

On tässä maassa ennenkin noustu savupirteistä kansakunnan kaapin päälle, mutta lukemattomista syistä johtuen se ei onnistu kuin harvoilta. Ja toisaalta, vanha raha ja sukunimi takaavat vain hyvät lähtöasetelmat. Melkoiset elämän valttikortit on osattu sujuvasti haaskata, useimmiten kurkusta alas. Omassa suvussani on kolme polvea taaksepäin ollut porukkaa, joka hävitti yhden isäntäpolven aikana sekalaisen toopeilun ansiosta kohtalaisen maatilan. Tai no, tarkkaan ottaen ei suvussani, vaan isoisäpuolen sukuhaarasta oli kysymys, eikä tuo suoritus yllä alalla edes tulosluettelon ekalle sivulle.

Näitähän sattuu joka pitäjässä suunnilleen kerran vuosikymmenessä, kun mukavan perinnön makuun päässyt mahtisuvun vesa innostuu leveästä elämästä. Käydään ahkerasti etelänlomilla ja maksetaan vielä kaverit mukaan. Silloin kun ei olla etelässä, niin harrastetaan mönkijöitä ja moottorikelkkoja vähän vuodenajasta riippuen. Ja kun rahaa tuntuu riittävän, niin puolta tusinaa ratsuhevosta on tietysti mukava yrittää kasvattaa, hevostenhoitoon sen enempää tietenkään perehtymättä. Jotain pientä puodinpitoa on kanssa hauska kokeilla, kun vaimolla tulee aika pitkäksi. Perseelleen sekin touhu menee, kun liikeidea on jo alun perin älytön, eikä rouvalla kauniisti sanoen ole oikein yrittäjäluonnetta.

Leveää meininkiä rahoitetaan tietenkin myymällä perintömetsiä. Jos on peritty 500 hehtaaria, niin hupia kestää vähän kauemmin, kuin jos olisi peritty vain 200 tai ruikkuiset 100 hehtaaria täyttä tukkimetsää. Yhtä kaikki, ennen pitkää jäljellä on enää tyhjää metsänpohjaa. Puuttoman metsämaan voi vielä myydä, mutta siitä ei enää paljoa rahaa irtoa, jos nyt sille ylipäätään ostajan enää löytää. Kun fyrkat on loppu, niin rouva nostaa kytkintä, ja vouti laittaa talon huutokauppaan. Isäntä joko tyytyy häviäjän osaansa tai vinssaa itsensä köyden jatkoksi. Vastaavaan juoneen perustuva näytelmä on esitetty Suomessa lukemattomat kerrat, ja esitetään vastakin.

Köyhällä on tietysti siinä mielessä helppoa, ettei kovin korkealta tarvitse romahtaa, ellei ensin onnistu sinne kipuamaan.

 

[Syöttöpiste]

Hyvä kirjoitus kääpiöltä. Tiedän itsekin aika hyvin yhden tarinan, jossa aika mittava omaisuus saadaan hassattua yhdessä sukupolvessa kokonaan. Tässä ei tosin taustalla ole liian leveä eläminen, vaan todella huonot liiketoimet aikojen saatossa. Onneksi tässä tarinassa ei kukaan ole itseään kiikkuun vetänyt.

Kerronpa myös toisenlaisista lähtökohdista eläämäänsä lähteneistä sisaruksista. Heidän isänsä on kovan luokan alkoholisti ja on tenuttamisellaan saanut itsensä työttömäksi. Tämä meininki oli päällä jo sisarusten ollessa vielä kouluikäisiä ja nuoremmat jopa alle sen. Heidän äitinsä oli työurallaan pätkätyöläinen ja kotiäiti, silloin kun muita töitä ei ollut. Isän ollessa töissä kaikki hänen taloon tuomat rahat menivät enemmän tai vähemmän kurkusta alas. Rahaa perheellä ei siis ylettömän paljon ollut. Voisi kuvitella, että kolmesta sisaruksesta ei paljon vanhempiaan kummoisia tule. Toisin kävi.

Vanhin sisarusparvesta ja minun hyvä ystäväni jo lapsuusvuosista luki itsensä koneinsinööriksi heti varusmiespalveluksen jälkeen. Ei tosin ole päiväkään tehnyt alansa töitä, mutta on menestynyt työelämässä mainiosti olematta päivääkään työttömänä elämänsä aikana. Teini-ikäisenä hän kävi jopa kesätöissä milloin missäkin saadakseen rahaa harrastuksiin. Nykyisin hän on näyttänyt kannuksensa työelämässä jopa niin hyvin, että hänellä oli varaa luopua kuukauden jälkeen uudesta työpaikasta ottaakseen vastaan paremmin palkatun ja kiinnostavamman työn. Edellenkään tämä uusi työ ei ollut siltä alalta, jolle hän on insinööriksi lukenut. Hän on rettelöinnin ja lusmuilun sijaan ottanut kaiken hyödyn irti saamistaan mahdollisuuksistaan elämässään. Hänellä on vaimo, hyvä työ, asuu omakotitalossa, kolme lasta, kaksi koiraa ja kani. Lapsista on kasvamassa vanhempiensa kaltaisia järkeviä ja vastuuntuntoisia kansalaisia. Tuossa perheessä on osattu elää koko ajan vähemmällä kuin mitä kuukausittainen tilipussi mahdollistaisi. Silti heillä on asiat hyvin.

Ystäväni nuoremmista sisaruksista toinen on hyvin työllistänyt itsensä yrittäjänä, perustanut perheen ja myös hänellä on kaikki kunnossa. Toinen nuoremmista on kyennyt myös elämään tasapainoisen ja elämän perheensä kanssa. Kaikki menee hyvin eikä mitään näiden kolmen sisaruksen lapsuudessa nähdyistä ikävistä asioista haittaa heidän elämäänsä. Mitä heidän vanhemmilleen kuuluu? Äiti viettää elämäänsä itsekseen eläkeläisenä ja seitsemän lapsen mummona. Isästä en ole kuullut muuta kuin, että hengissä hänkin on.

Kyllä Suomessa pärjää helposti, jos vain viitsii itse tehdä asioita, eikä odota saavansa kaikkea valmiina. Väite siitä, että huonoista oloista on mahdotonta nousta on täysin paskapuhetta. Aina ei saa mitä haluaa, mutta kun on valmis tekemään työtä itsensä eteen, voi se aurinko sinne risukasaankin paistaa. Loisimalla ja kotona makaamalla taivas pysyy varmasti pilvisenä.

 

[Kirjoittelija]

Onko näiden Kääpiön anekdoottien tarkoitus todistaa, ettei Suomessa ole luokkajakoa? Myös Yhdysvalloissa on varmasti moni noussut ryysyistä rikkauksiin ja moni hummannut perintörahansa.

 

[retro]

Onko näiden Kääpiön anekdoottien tarkoitus todistaa, ettei Suomessa ole luokkajakoa? Myös Yhdysvalloissa on varmasti moni noussut ryysyistä rikkauksiin ja moni hummannut perintörahansa.

onko joku tässä ketjussa väittänyt, etteikö suomessa olisi luokkajakoa? Suomessa vain on vähemmän kuin VALTAOSASSA muita maita. Mikään yhteiskunta ei voi olla luokaton nykytekniikan turvin.

 

[Alfred E Neuman]

Onko näiden Kääpiön anekdoottien tarkoitus todistaa, ettei Suomessa ole luokkajakoa? Myös Yhdysvalloissa on varmasti moni noussut ryysyistä rikkauksiin ja moni hummannut perintörahansa.

Suomessa kuitenkin rikas ja köyhä lapsi käy samaa valtion tarjoamaa koulua joitain poikkeuksia lukuunottamatta, toisin kuin esimerkiksi Briteissä. Siellä mahdollisuudet menestyä tippuvat heti pari napsua (huom. ei kokonaan poistu), mikäli vanhemmilla ei ole varaa laittaa lasta yksityiseen kouluun. Eli kyllä Suomessa kaikki lähtevät aika lailla samalta viivalta. Jopa peruskoulun jälkeen on Suomessa mahdollista jatkaa opintoja täysin veloituksetta, siitä saa jopa valtiolta tukea jos tietyt kriteerit täyttää. Eli summa summarum, jos Suomessa elämä kohtelee kaltoin, niin syyllinen löytyy yleensä peilistä. Mahdollisuuksia kyllä on. Meillä on vielä lisäksi, ainakin toistaiseksi, hieno järjestelmä joka auttaa niitä, joilla menee kaikesta huolimatta huonosti.

Nyt kun oikein miettii, niin aivan loistava maahan Suomi on.

 

[retro]

Nyt kun oikein miettii, niin aivan loistava maahan Suomi on.

Jeps, joka maalla, myös Suomella on ne omat ongelmansa, pitäisi vain yrittää suhteuttaa niitä edes jonkin verran globaalisti. Mutta niin se vaan menee, että aina on se ihmisryhmä, joka ei ole tyytyväinen ja valittaa vaikka asiat olis kuinka hyvin. Itse yritän parantaa Suomea muuten kuin valittamalla ja marssimalla kadulla, mm.maksamalla veroja reippaasti enemmän kuin keskiverto suomalainen. Jos jokainen Suomalainen kontribuoisi yhtä paljon Suomen valtiolle ei olisi mitään ongelmia paitsi se yksi ryhmä, joka ei olisi tyytyväinen silloinkaan.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Onko näiden Kääpiön anekdoottien tarkoitus todistaa, ettei Suomessa ole luokkajakoa? Myös Yhdysvalloissa on varmasti moni noussut ryysyistä rikkauksiin ja moni hummannut perintörahansa.

Ei ole. Kyllä Suomessa esiintyy luokkajakoa. Yksi jakolinja erottaa aikaansaavat tekijät ja joutavanpäiväiset kitisijät toisistaan.

 

[Alfred E Neuman]

Mutta niin se vaan menee, että aina on se ihmisryhmä, joka ei ole tyytyväinen ja valittaa vaikka asiat olis kuinka hyvin..

Tämä on valitettavan totta. Tähän lisäksi se, että jos elämässä menee joku asia ns. vituralleen, eli työpaikka lähtee alta tai vastaavaa, niin onhan se huomattavasti helpompi ja pienemmän vaivan tie alkaa ryyppäämään ja syyttämään isoa pahaa kapitalistia ja yhteiskuntaa asiasta. Itseänsä niskasta kiinni ottaminen ja asioiden järjestäminen on loppujen lopuksi aika kovaa työtä. Mutta se kova työ kyllä sitten palkitseekin loppujen lopuksi.

Nämä sossurahojen pienuudesta kitisevät voisivat käydä kokeilemassa elämista vaikkapa Etelä-Amerikassa ilman työtä. Saisivat jotain perspektiiviä tuohon itkuunsa. Siellä, ja suurimmassa osassa maailmaa, pelin henki on se että jos et käy töissä, niin et syö. Välimuotoja ei ole. Luokkayhteiskunnan mallia taas voi käydä katsomassa Intiasta.

Ihmeen vähän noista linnan pippaloista muuten hehkutettiin jälkikäteen. Oli sitten varmaan aika kesyt bileet.

 

[Kirjoittelija]

Kaipaatko luokkajaottoman yhteiskunnan elintasoa? Oli se meinaan Neuvostoliitto työläisten paratiisi, kun töissäkin sai olla kännissä.

Ei Neuvostoliitto ollut mikään luokkajaoton yhteiskunta. Luokkajaoton yhteiskunta on utopia. Silti Suomessa moni tuntuu ihan tosissaan kuvittelevan, että pohjoismaisessa hyvinvointivaltiossa ei ole olemassa sosiaaliluokkia. Minä olen oikein tyytyväinen siitä, että olen syntynyt Suomeen sen sijaan, että olisin syntynyt Neuvostoliittoon tai Venäjälle. Venäjällä paskaduunarilla ei olisi toivoakaan sellaisesta elintasosta, josta minä pääsen suomalaisena paskaduunarina nauttimaan. Mutta siitä huolimatta olisin Suomessa syntynyt mieluummin suomalaiseen keskiluokkaan kuin suomalaiseen roskasakkiin.

Jos jokainen Suomalainen kontribuoisi yhtä paljon Suomen valtiolle ei olisi mitään ongelmia paitsi se yksi ryhmä, joka ei olisi tyytyväinen silloinkaan.

Suomessa asuu väestörekisterikeskuksen mukaan noin 3200 Suomalaista. Mä en usko, että noin pienen ihmisryhmän maksamilla veroilla yhteiskunta vielä ihan hirveästi juhlisi, vaikka jokainen Suomalainen olisi yhtä kova tekemään töitä kuin sinä.

 

[Juhaht]

Minä olen oikein tyytyväinen siitä, että olen syntynyt Suomeen sen sijaan, että olisin syntynyt Neuvostoliittoon tai Venäjälle. Venäjällä paskaduunarilla ei olisi toivoakaan sellaisesta elintasosta, josta minä pääsen suomalaisena paskaduunarina nauttimaan. Mutta siitä huolimatta olisin Suomessa syntynyt mieluummin suomalaiseen keskiluokkaan kuin suomalaiseen roskasakkiin.

Kun nyt itse käytät tällaista retoriikkaa niin viitsisitkö avata miten koet "suomalaiseen roskasakkiin" syntymisen estäneen/rajoittaneen omia uravalintojasi? Entä missä määrin syy oli omat ratkaisusi?

Ja vielä, mitä tämä "suomalainen roskasakki" oli? Mitä vanhempasi tekivät työkseen? Ei ole pakko vastata, mutta kun niin monesti olet nyt tuonut oman taustasi esiin, kiinnostaisi tietää minkälaisesta tilanteesta on ollut kyse.

 

[retro]

Silti Suomessa moni tuntuu ihan tosissaan kuvittelevan, että pohjoismaisessa hyvinvointivaltiossa ei ole olemassa sosiaaliluokkia.

Itselle ei ole tullut vastaan tuollaisia mielipiteitä, tässäkin ketjussa kaikki tais lähteä siitä kun joku sanoi, että Suomessa luokkajaot on paljon pienemmät kuin pääosassa maita. Missä olet tuollaiseen törmännyt, ihan absurdi ajatuksenakin kun kapitalistinen systeemi kuitenkin jyllää.

Kuitti Suomalaisista oli ihan aiheellinen, ilmeisesti muutin lauserakennetta jossain vaiheessa ja suomalaiset ei tullutkaan ensimmäiseksi sanaksi.

 

[Kirjoittelija]

Ja vielä, mitä tämä "suomalainen roskasakki" oli? Mitä vanhempasi tekivät työkseen?

Isää ei ollut, koska se ei mitään lasta olisi edes halunnut, äiti oli sairaseläkkeellä sukkatehtaalta ja isäpuoli välillä vankilassa ja välillä työttömänä.

 

[MustatKortit]

Nyt alkaa tämä keskustelu saada aika "nähty ja kuultu ennenkin"-sävyjä. Eikö tämä keskustelu käyty läpi jo viime vuonna?

Kohta varmaan nostetaan ylös WTC-ketju ja joku rupeaa jankkaamaan salaliitosta ja räjähdepurusta...

 

[Trenchtown]

Silti Suomessa moni tuntuu ihan tosissaan kuvittelevan, että pohjoismaisessa hyvinvointivaltiossa ei ole olemassa sosiaaliluokkia.

Kaikella kunnioituksella ja asiaan muuten puuttumatta; missä tuollaisia mielipiteitä esiintyy? Mä en ole muistaakseni ikinä tavannut ihmistä joka noin kuvittelisi. Sosiaaliluokaton yhteiskunta on utopia, kuten jo mainitsitkin. Varmasti sellaisen joku idealisti kuvittelee olevan mahdollinen, mutta tuskin kukaan on sitä mieltä, että meillä täällä pohjolassa ei ole olemassa sosiaaliluokkia.

 

[MustatKortit]

Kaikella kunnioituksella ja asiaan muuten puuttumatta; missä tuollaisia mielipiteitä esiintyy? Mä en ole muistaakseni ikinä tavannut ihmistä joka noin kuvittelisi. Sosiaaliluokaton yhteiskunta on utopia, kuten jo mainitsitkin. Varmasti sellaisen joku idealisti kuvittelee olevan mahdollinen, mutta tuskin kukaan on sitä mieltä, että meillä täällä pohjolassa ei ole olemassa sosiaaliluokkia.

Niin, faktahan tämä on, juuri kuten sanoit. Täysin luokaton ja tuloeroton yhteiskunta on utopia. Sen sijaan pohjoismainen malli ja hyvinvointivaltio lienee yhteiskuntajärjestelmänä parasta a-luokkaa koko maailman mittakaavassa ja siksi olojen voivotteleminen on lähinnä absurdia.

Varmaan on syytä vielä lisätä, että Suomessa ei mikään poliittinen taho* kannata hyvinvointivaltion alasajoa, eivät edes pahat lahtarit. Mielipiteiden erot ovat lähinnä nyanssikysymyksiä.

* siis vakavasti otettava taho, anarkomarkot tätä toki kannattavat, vaikka ennemminkin on jäänyt mielikuva, että he haluavat lähinnä itselleen enemmän vastikkeetonta paalua ja pätäkkää.

 

[Kirjoittelija]

Kaikella kunnioituksella ja asiaan muuten puuttumatta; missä tuollaisia mielipiteitä esiintyy?

Minä olen lukenut tuollaisia mielipiteitä internetin keskustelufoorumeilla, ja on mulla myös monia työkavereita, jotka ovat kertoneet, ettei Suomessa ole mitään sosiaaliluokkia.

Rohkenen veikata, että myös edelliselle sivulle tähän ketjuun kirjoittanut nimimerkki tulevaton olisi valmis allekirjoittamaan sellaisen mielipiteen, että ei Suomessa ole mitään sosiaaliluokkia. Onhan hän leikkinyt lapsena monimiljonäärin ja kansanedustajan lasten kanssa. Tämähän voisi käydä todisteeksi siitä, ettei luokkajakoa Suomessa ole?

 

[Trenchtown]

Minä olen lukenut tuollaisia mielipiteitä internetin keskustelufoorumeilla, ja on mulla myös monia työkavereita, jotka ovat kertoneet, ettei Suomessa ole mitään sosiaaliluokkia.

Asia pihvi, kiitos vastauksesta. Aloin tuossa toista ketjua lukiessa miettimään, että kyllähän Suomessa on varmasti paljonkin ihmisiä jotka aidosti ovat sitä mieltä, että täällä ei ole mitään sosiaaliluokkia. Kyllähän jokaiselle älyttömälle väitteelle löytyy ainakin muutama kannattaja, on kyse sitten enkeliterapiasta tai luokkajaottomasta yhteiskunnasta.

 

[julle-jr]

Sinähän juuri kerroit, että köyhyydestä johtuva ulkopuolisuuden tunne ei ole Suomessa este menestymiselle, koska sinä olet omasta mielestäsi menestynyt siitä huolimatta. Tuolla sinun logiikallasi yksikin köyhistä oloista ponnistanut amerikkalaistohtori riittää todisteeksi siitä, että köyhyys ei ole USA:ssa este opiskelemiselle. Tämä on aika yksinkertaista peruskurssitason logiikkaa.

Jos sinä taas haluat väittää, että köyhyys voi joillain olla este opiskeluille vaikkei se kaikilla sitä olekaan, silloin sinun pitää myös myöntää, että köyhyydestä johtuva ulkopuolisuuden tunne voi joillain olla este menestymiselle, vaikkei se sinulla sitä olekaan.

No joo, en nyt ensinnäkään halua väittää, että olisin mitenkään erityisen menestynyt, mutta tarkoitin vain että esimerkiksi yliopistotason koulutukselle mielestäni tuollaiset asiat eivät ole esteitä. Tai siis minun on vaikea kuvitella miksi ihmeessä ne estäisivät yliopistokoulutuksen.

USA:ssa kysytään yliopistoon haluavilta, onko sinulla rahaa. Köyhistä siis vain harva voi opiskella yliopistossa, esimerkiksi ne, jotka saavat stipendin. Koska kaikki eivät voi saada stipendiä, ei yliopisto hyväksy opiskelijoiksi kaikkia köyhiä vaikka nämä olisivatkin muutoin hyvää opiskelija-ainesta. Tällä logiikalla köyhyys estää opiskelun monelta.

Suomessa yliopisto ei kysy, tunnetko itsesi ulkopuoliseksi. Ulkopuolisuuden tunne ei siis estä yliopisto-opiskelua siinä mielessä, miten rahanpuute sen estää USA:ssa. Ulkopuolisuuden tunne on jonkinlainen oman pään sisällä kehitelty este ja toki jos se on ylitsepääsemätön este, niin estäähän se opiskelun, olet oikeassa. Mutta siis yliopiston taholta ei vaadita että sinä et saa tuntea ulkopuolisuutta. Sen sijaan USA:ssa yliopisto vaatii, että opiskelijan täytyy maksaa. Ulkopuolisuus on vain tunne ja negatiivisia tunteita pitää opetella käsittelemään vaikka sitten ammattilaisen avustuksella.

Kyllä minunkin yksi opiskeluaikojen kaveri jätti koulun kesken, koska ei oikein saanut itseään ylös sängystä ennen iltapäivää. Näin ollen voidaan sanoa, että Suomessa on luokkajako sen suhteen, että vain aikaansaavat voivat suorittaa yliopisto-opinnot. Tämänkaltaiset esteet ovat kuitenkin minusta vain oman pään sisäisiä esteitä ja niiden voittamiseksi vain täytyy löytää joku keino. On se kyllä tietenkin niin, että toisilla ihmisillä on näitä oman pään sisäisiä esteitä luonnostaan vähemmän kuin toisilla, eli tietenkään kaikilla ei ole samat lähtökohdat. Joku saattaa olla myös tottunut liian makeaan elämään eikä jaksa sen takia ponnistella. Eli liian suuri varakkuuskin voi tästä näkökulmasta olla este yliopisto-opinnoille.

 

[Turder]

Hesarin kuukausiliitteessä (taisi tulla 6.12 lehden mukana) on hyvä tarina näistä vaurauden kertymisistä eri aikakausilla Suomessa ja miten se on levittäytynyt kansan keskuudessa. Kannattaa lukea.

 

[tomageeni]

Rohkenen veikata, että myös edelliselle sivulle tähän ketjuun kirjoittanut nimimerkki tulevaton olisi valmis allekirjoittamaan sellaisen mielipiteen, että ei Suomessa ole mitään sosiaaliluokkia. Onhan hän leikkinyt lapsena monimiljonäärin ja kansanedustajan lasten kanssa. Tämähän voisi käydä todisteeksi siitä, ettei luokkajakoa Suomessa ole?

No tässä on varmaan se että pitää osata suhteuttaa "Suomen luokkajako" a) historiaan, ja b) muihin maihin. Sitten voidaan todeta, että luokkajako on Suomessa suhteellisesti hyvin vähäistä, joku voisi jopa karrikoiden sanoa että "ei Suomessa enää mitään luokkajakoa ole". Ja tämä suuressa mittakaavassa on varsin lähellä totuutta, jos verrataan 100-200 vuoden takaiseen tilanteeseen.

Tämä ei toki lohduta köyhiä, vähäosaisia ja pitkäaikaistyöttömiä, joiden näkökulmasta luokkajako on edelleen voimissaan. Eivätkä he väärässä ole, totta munassa Suomessa on absoluuttisessa mielessä luokkajako. Eli se mihin synnyt, vaikuttaa merkittävästi tulevan varallisuutesi odotusarvoon. Mutta kyllä minä väitän että suhteellisesti luokkajako on lieventynyt reilusti viimeisen 100 vuoden aikana. Eikä ihmisiä enää voi samalla tavalla luokitella säätyihin, eikä syntymätausta enää määritä ihmisarvoa. Joillain vain on enemmän varallisuutta, joillain vähemmän. Ja totta kai se vaikuttaa heidän lastensa hyvinvointiin ja tulevaisuuteen, kuinka rauhallisissa ja vakaissa olosuhteissa voi kasvaa ja kehittyä. Mitä tälle asialle sitten pitäisi tehdä, niin enpä tiedä.

 

[MustatKortit]

Asia pihvi, kiitos vastauksesta. Aloin tuossa toista ketjua lukiessa miettimään, että kyllähän Suomessa on varmasti paljonkin ihmisiä jotka aidosti ovat sitä mieltä, että täällä ei ole mitään sosiaaliluokkia. Kyllähän jokaiselle älyttömälle väitteelle löytyy ainakin muutama kannattaja, on kyse sitten enkeliterapiasta tai luokkajaottomasta yhteiskunnasta.

Kyse on lähinnä siitä, että kun joku jankkaa vierestä jatkuvasti, että luokkaerot, luokkaerot, niin eihän sitä jaksa kuunnella, vaan lopulta tiuskaisee, että "mitkä ihmeen luokkaerot??"

Toki Suomessa on tuloeroja ja ehkä luokkaerojakin - mm. ruotsin kielestä on pikkuhiljaa muotoutumassa taas suomenkielisen(kin) eliitin oma ylimääräinen kieli - mutta nämä ovat hyvin maltillisia vrs. moni muu paikka.

Ainakin itse voin hyvin kuvitella ylläolevan skenarion, että tiuskaisisin luokkaerojen olemattomuudesta, ihan vain siksi, etten jaksa kuunnella jankkusta.