Köyhyydestä johtuva ulkopuolisuuden tunne on yhtä validi este menestymiselle kuin mistä tahansa muista syistä johtuva ulkopuolisuuden tunne. En tiedä olisiko tuollaisen probleeman purkamista ollut mahdollista aloittaa vaikka keskustelulla jonkun terveydenhuollon ammattihenkilön kanssa. Tai sitten tämä kierros on jo käyty? Jos ei, niin tuollainen saattaisi auttaa Kirjoittelijaa vieläkin, kun hän tuntuu veisaavan samaa virttä jatkuvasti ja nähtävästi kokee asian melkoiseksi painolastiksi.
On tässä maassa ennenkin noustu savupirteistä kansakunnan kaapin päälle, mutta lukemattomista syistä johtuen se ei onnistu kuin harvoilta. Ja toisaalta, vanha raha ja sukunimi takaavat vain hyvät lähtöasetelmat. Melkoiset elämän valttikortit on osattu sujuvasti haaskata, useimmiten kurkusta alas. Omassa suvussani on kolme polvea taaksepäin ollut porukkaa, joka hävitti yhden isäntäpolven aikana sekalaisen toopeilun ansiosta kohtalaisen maatilan. Tai no, tarkkaan ottaen ei suvussani, vaan isoisäpuolen sukuhaarasta oli kysymys, eikä tuo suoritus yllä alalla edes tulosluettelon ekalle sivulle.
Näitähän sattuu joka pitäjässä suunnilleen kerran vuosikymmenessä, kun mukavan perinnön makuun päässyt mahtisuvun vesa innostuu leveästä elämästä. Käydään ahkerasti etelänlomilla ja maksetaan vielä kaverit mukaan. Silloin kun ei olla etelässä, niin harrastetaan mönkijöitä ja moottorikelkkoja vähän vuodenajasta riippuen. Ja kun rahaa tuntuu riittävän, niin puolta tusinaa ratsuhevosta on tietysti mukava yrittää kasvattaa, hevostenhoitoon sen enempää tietenkään perehtymättä. Jotain pientä puodinpitoa on kanssa hauska kokeilla, kun vaimolla tulee aika pitkäksi. Perseelleen sekin touhu menee, kun liikeidea on jo alun perin älytön, eikä rouvalla kauniisti sanoen ole oikein yrittäjäluonnetta.
Leveää meininkiä rahoitetaan tietenkin myymällä perintömetsiä. Jos on peritty 500 hehtaaria, niin hupia kestää vähän kauemmin, kuin jos olisi peritty vain 200 tai ruikkuiset 100 hehtaaria täyttä tukkimetsää. Yhtä kaikki, ennen pitkää jäljellä on enää tyhjää metsänpohjaa. Puuttoman metsämaan voi vielä myydä, mutta siitä ei enää paljoa rahaa irtoa, jos nyt sille ylipäätään ostajan enää löytää. Kun fyrkat on loppu, niin rouva nostaa kytkintä, ja vouti laittaa talon huutokauppaan. Isäntä joko tyytyy häviäjän osaansa tai vinssaa itsensä köyden jatkoksi. Vastaavaan juoneen perustuva näytelmä on esitetty Suomessa lukemattomat kerrat, ja esitetään vastakin.
Köyhällä on tietysti siinä mielessä helppoa, ettei kovin korkealta tarvitse romahtaa, ellei ensin onnistu sinne kipuamaan.