Löytötavaratalo ja Halpa-Halli. Tuollaiset kaupat tulivat muksuna tutuiksi, kuten myös kirpputorit. Kirpputoreilla jouduin silloin viettämään porukoiden mukana niin paljon aikaa, että aikuisiällä olen pyrkinyt kiertämään ne mahdollisimman kaukaa. Sen olen toki huomannut, että monille porvaripennuille, jotka eivät lapsuudessaan ole saaneet kirpputoreista yliannostusta kuten sivuunkirjoittanut, kirpparien kierteleminen on yksi trendikäs ajanviettotapa vähän kuten pop up -ravintolat. Siellä kun voi tehdä sellaisia "aivan ihania löytöjä", joista tulee melkein yhtä ainutlaatuisen boheemi fiilis kuin Berliinin-reissusta.
Halpa-Halleilla ja Löytötavarataloilla ei sen sijaan taida olla samanlaista trenditietoiseen nuorisoon vetoavaa auraa. Eikä toki varttuneempaankaan parempaan väkeen, mistä syystä esim. Pisimmän Kääpiön kaltaisia ihmisiä tuskin kovin usein nähdään tuollaisissa puljuissa.
Ihan mielenkiinnosta, mistä katkeruutesi kumpuaa? Oliko lapsuutesi sitten jotenkin huono kirpputorien takia vai vieläkö aikuisenakin häpeilet sitä, että vanhempasi elivät säästeliäästi? Itse kerrot olevasi keskituloinen ja kohta vielä oman asuntosi maksanut. Mistä olet kateellinen muille? Mitä sellaista olet joutunut jättämään väliin - ja johon koet olevasi oikeutettu - jonka joku muu on saanut? Entä miksi olet mielestäsi oikeutettu tähän mitä jollakulla muulla on? Kuinka paljon sinä tiedät sen Stockalla tuhannen euron purkkitonnikalan ostavan pukumiehen uhrauksista oman menestyksensä eteen?
Jos noin katkera on vielä aikuisena, kannattaisiko harkita sitten vaikka alan vaihtoa? Lue itsesi lääkäriksi, perusta holding-yhtiö ja tee vitusti massia jos se kerran on se onnen salaisuus. Kateus on pahimmanluokan tyhmyyttä.