Ylen sivuilla on Topi Nättisen kommentit kommentit Liiga-kiekkoilijoiden raiskauskeisseistä:
Yle Urheilun asiantuntija Topi Nättinen toivoo, että jääkiekon lajikulttuurin ongelmallisuudesta alkaisivat puhua muutkin kuin lajia ulkopuolelta tarkkailevat ihmiset.
yle.fi
En ole mikään suuri Topi Nättinen-fani, mutta pakko kommentoida, että hän on kyllä tässä asiassa ihan ytimessä. Olen viettänyt elämäni aikana aika paljon aikaa myös jääkiekkoilijoiden kanssa joko suoraan tai sillä tavalla, että olen päässyt sekä havainnoimaan heidän käytöstään ryhmässä että kuuntelemaan heidän juttujaan. Yksi parhaista harrastuksistani on analysoida ihmisten käytöstä ja tarkkailla ihmisryhmien keskinäistä dynamiikkaa ulkopuolisena, joten tätä on tullut tehtyä esim. yöelämässä joskus aika paljonkin.
Jääkiekkoilijat eivät ole mikään yhteiskunnasta täysin irrallaan oleva ihmisjoukko eivätkä kirjoittamani asiat koske jokaista jääkiekkoilijaa tai joukkuetta. Silti ihmisryhmistä ja tässä tapauksessa jääkiekkoilijoista, voi tehdä jonkin sortin yleistyksiä, niin teki Nättinenkin. Hän perustaa omat näkemyksensä omakohtaisiin kokemuksiin joukkueen jäsenenä, minä ulkopuolisena "tarkkailijana".
Luettelen muutamia yleistyksiä jääkiekkoilijoista: poikkeuksellisen tiivis työyhteisö, kova kilpailuvietti, itsekeskeisyys, "ihaltu" fyysinen habitus, vahva hierarkia, yleisön ihailu, naisten ihailu, alhainen koulutustaso, suhteellisen korkea addiktoitumisriski, liikaa vapaa-aikaa, koulutukseen nähden hyvä tulotaso ja osalla todella iso potentiaali korkeaan tulotasoon. Noin nyt muutamia luetellakseni. Se kannattaa huomioida, että käsittelen asiaa nyt muutaman viimeisen vuosikymmenen ajalta, eli jätän pois kokonaan puoliammattilaisuusajan, jolloin jääkiekkoilijoilla oli yleensä myös vähintään joku muukin duuni ja monilla siihen myös koulutuskin.
Vuosikausia pukukopit ovat olleet toksisen maskuliinisuuden tyyssijoja, missä ei erilaiset tyypit oikein pärjänneet. Toki yleisestikin maailma oli aika erilainen paikka, mutta silti. Kun joukko pääasiassa peruskoulupohjalla olevia jätkiä heittää läppää, odotusarvot eivät ole kovin korkealla koskaan. Monessa perheessä lahjakkaan "ainoa toivo päästä isoille ansioille" on ollut hyvä jääkiekkoilija ja monessa perheessä sen pojan koulunkäynnin ainoa tavoite on saada se suoritettua, ihan sama, miten heikoin arvosanoin. "Kun hän nyt panostaa siihen jääkiekkoiluun niin paljon, ettei aikaa koululle mitenkään jää", on ollut yksi käytetty peruste.
Tämähän on nyt muuttumassa ihan jo oppivelvollisuusiän nousemisesta ja koska jääkiekko on todella kallis laji harrastaa, mikä itsessään on huono asia. Mutta noin niin kuin kulttuurinmuutoksen kannalta, tämä on ihan tervetullutta. Mitä pidempään pelaajat "joutuvat" olemaan myös oman kuplansa ulkopuolella, sitä parempi se on. Ymmärtääkseni monet seurat ovat myös ihan aidosti tukevia ja ymmärtäviä, jos pelaaja haluaa pelaamisen ohella opiskella. Ennen ei todellakaan ollut näin ja tiedänpä pelaajia, joiden Liiga-ura on tyssännyt siihen, että on pitänyt valitan opiskelujen ja pelaamisen väliltä, muuten ei sopimusta tarjottu. Opiskeleminen oli seuroille merkki siitä, että
pelaajat eivät olleet lätkäuransa suhteen tosissaan. Taidot olisivat riittäneet kyllä vähintään kolmos-nelosketjuihin, mutta koska valintoja piti tehdä, nämä nuoret ja fiksut ihmiset osasivat laskea, että opiskelemalla ja kaukalon ulkopuoliseen työelämään päätymisellä aiemmin, kokonaistulotaso tulee olemaan todennäköisesti korkeampi. Plus, että jos asennemaailma opiskelua kohtaan on ollut surkea, halu kuulua sellaiseen yhteisöön ei ole ollut lopulta kovinkaan suuri. Nykyisin on myös paljon jääkiekkoilijoita, jotka lähtevät riemumielin ulkomaille opiskelemaan ja pelaamaan. Onneksi. Tämä on yksinomaan hyvä asia, koska mitä enemmän tällaisia pelaajia on, sitä enemmän se vaikuttaa asennemaailmaan. Varsinkin, jos näitä pelaajia valuu edes jonkun verran Liiga-kaukaloihinkin. Elämään tulee lisää perspektiiviä eikä kaikki pyöri vain pelaamisen ja oman kuplan ympärillä.
Koska jääkiekkojoukkueessa on vahva hierarkia, paljon on aina riippunut siitä, minkälaisia ne johtavat, kokeneet pelaajat ovat olleet. Eivätkä he kaikki ole olleet kovin esimerkillisiä. Myös seurojen työntekijät koostuvat usein entisistä pelaajista tai muuten "samanhenkisistä" tyypeistä ja piirit ovat olleet kovin ummehtuneita myös tällä osastolla. Kun koko elämä on vietetty pukukopeissa, jossa maailma on maannut vuosikymmenet melko samanlaisena, ei sinne kovin helposti ole päässyt tuoreempia tuulahduksia. Ja yhdellä voimakastahtoisella ihmisellä on näissä piireissä yleensä paljon valtaa. Se muuttuu vasta, kun joku uskaltaa asettua heitä vastaan tai tulee seuran ulkopuolelta sellaiseen asemaan, että lihakset riittää kulttuurin muuttamiseen.
Naisia urheilijoiden ympärillä on pyörinyt aina, mutta jääkiekkoilijoiden ympärillä ihan erityisen paljon. Ja jos katsotte ympärillenne, usein siellä pyörii samat naiset piirittämässä viihteellä olevia kiekkoilijoita. Nämä naiset ovat pelaajien omassa hierarkiassa alinta kastia, mutta heidän annetaan roikkua menossa mukana, ikään kuin vakuudeksi siitä, että kenenkään ei tarvitse lähteä yksin illan päätteeksi kotiin, ellei halua. Osa naisista ymmärtää kupletin juonen, osa odottaa "sitä oikeaa" jostain jääkiekkoilijasta. Mutta ei näistä naisista pääsääntöisesti vaimoja tehdä, kuin korkeintaan sitten joskus uran ehtoopuolella, kun kiekkoilija itsekään ei enää ole markkinoiden kuuminta hottia.
Piirit ovat pienet ja naisen maine menee yleensä jo yhdestä yhteisestä yöstä jonkun pelaajan kanssa, ellei se jatku tapailuna ja sitä kautta suhteena. Maineen menetys ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö lisäöitä voisi olla tiedossa, koska niillä yhteisillä lisäöillä on pelaajan näkökulmasta vain yksi tarkoitus: tyydyttää pelaajan omat tarpeet.
Huomionarvoista on myös se, että aika moni jääkiekkoilija on pitkässä parisuhteessa esim. kouluaikaisen tyttöystävänsä kanssa vielä vuosikymmenenkin päästä. Nämä tuskin poikkeavat pitkistä parisuhteista mitenkään, koska tavallista elämää pelaajatkin arjessa viettävät. Näin ollen naimisissa olevat pelaajatkin pääsevät mittauttamaan oman markkina-arvonsa vaivatta ja monelle tilaisuus tekee varkaan. Sitten on tietysti niitä, jotka pariutuvat esim. tuttavapiirin kautta, "luonnollisella tavalla". Mutta sitten on sellaisia nuoria jääkiekkoilijoita, jotka eivät välttämättä kiinnitä naisten huomiota ulkonäkönsä tai ulospäin suuntautuneen luonteensa puolesta millään tavalla. Näille pelaajille jääkiekkoilijan status saattaa oikeasti tuoda lisäarvoa ja siitä voi helposti hyötyä naismarkkinoilla, jos itsellä on mielenkiintoa sitä pyrkiä hyödyntämään. Paineet olla kova panomies voi olla kovat ja jotkut alkavat ulkoisten paineiden vuoksi käyttäytyä tavalla, joka ei ole oikeasti omalle luonteelle ominaista. Mutta ulospäin on näytettävä, että kyllä mäkin pystyn muijia kaatamaan. Usein siinä saattaa olla "puhemiehenä" vieläl joku oma tunnetumpi joukkuekaveri mukana. Kuvio on sairas, koska siinä käytetään omaa asemaa hyväksi, jotta kaverilla kävisi parempi flaksi, mutta tällaista olen ihan omin silmin päässyt todistamaan ja useammin kuin kerran.
Olen nähnyt kutakuinkin "kaiken" jääkiekkoilijoiden vapaa-ajanviettotavoista, eikä mua yllätä mikään. Jotkut täysin mulkuiksi kuvitellut tyypit ovatkin osoittautuneet kohteliaiksi ja hienoiksi ihmisiksi ja hyvinä tyyppeinä pidetyt perheenisät törkeiksi pettureiksi, jotka puhuvat ja käyttäytyvät naisia kohtaan alentavasti jopa ihan julkisilla paikoilla. Olen nähnyt seksuaalista ahdistelua, törkeää puhetta ja kohtelua ja kuullut järkyttäviäkin juttuja. Siis pelaajien omista suista. He vain eivät ole tajunneet, ettei moisia juttuja pitäisi ulkopuolisille kertoa. Eikä varsinkaan tehdä. Olen käynyt ohjaamassa todella päihtyneen Liiga-pelaajan pois lirkuttelemasta todennäköisesti alaikäisen nuoren naisen luota ja yrittänyt takoa järkeä päähän. Ei mennyt jakeluun, kun oli hetken päästä uudestaan saman mimmin luona. Alkoholilla oli vahvasti osuutta, mutta eipä se mikään puolustus ole. Joudun toistamaan oman toimintani, vaikka asia ei varsinaisesti mulle kuulunut, mutta koko tilanne näytti niin oksettavalta, että pakko se oli jotain yrittää. Enempään en pystynyt, enkä ole kenenkään känniääliön moraalin tai muunkaan vartija, varsinkaan, kun emme olleet samassa seurueessa.
Toisaalta, olen myös nähnyt ihan fiksuina pitämieni, nuorten ja hyvännäköisten naisten lähtevän panemaan itseään parikymmentä vuotta vanhempien kännisten lätkäidoliensa kanssa. Ja nämä samat naiset eivät olisi kenenkään vastaavan Tauno Tasalakin matkaan paikallisesta sedulasta aikoinaan ikimaailmassa lähteneet. Nämä naiset ovat olleet hyvinkin tietoisia esim. pelaajan perhetilanteesta, mutta sillä ei ole ollut merkitystä, koska pelaajan katsottiin olevan "sulka omaan hattuun". Toisaalta, kaikki teot ovat aina pelaajan omalla vastuulla ja jos toinen osapuoli on vapaa tekemään, mitä itse haluaa, turha sitä naista on liikaa moralisoida.
Se, mistä olen nykynuorison osalta huolissani on pornon ylikulutus ja sen vaikutukset naiskuvaan ja seksuaaliseen käytökseen. Eivätkä jääkiekkoilijat olen tämän huolen ulkopuolella. Tätä pidän ihan oikeasti potentiaalisena aikapommina, jos näistä asioista ei avoimesti nuorille puhuta ja kotoa anneta mallia naisten kunnioittamiselle. Ja aika monessa kodissa ei todellakaan puhuta ja kouluissa se on sitten opettajasta kiinni, miten avoimesti asioista kerrotaan. Terve kahden ihmisen välinen seksuaalinen kanssakäyminen perustuu kuitenkin aina yhteiseen tahtoon, toisen ihmisen kunnioitukseen ja myös rajoihin. Jos toinen haluaa harrastaa seksiä vain lähetyssaarnajassa, silloin toista ei pidä pakottaa mihinkään muuhun. Jos toinen haluaa pelkkää vaginaseksiä, silloin anaaliseksi ei kuulu kuvioon ja sillä sipuli. Ja yllättävän moni nuori on sitä mieltä, että seksiin
kuuluu anaaliseksi. Ei kuulu, jos toinen osapuoli ei sitä halua. Mutta pornon kautta sellainen käsitys voi syntyä helposti. Jos samaan aikaan pukukopissa on ihan ok heittää jerryä naisista alatyylisesti, ei se ole suurikaan ihme, jos joku vie jutut käytännön tasolle.
Jääkiekkoilevat nuoret miehet eivät ole immuuneja tavallisten nuorten miesten ajan hengen mukaisille haasteille. Toiset ovat addiktoituvampia kuin toiset, mutta aina tällaiset asiat eivät näy normaalin elämän käytöksestä välttämättä mitenkään. Tavallaan paljon lepää kokeneiden pelaajien harteilla. On heidän vastuullaan tehdä pukukopista paikka, missä kenenkään ei tarvitse esittää mitään ja toksinen maskuliinisuus ei ole ok. On johtavien pelaajien vastuulla tutustua nuoriin pelaajiin, siis ihan oikeasti tutustua ja jutella heidän ajatuksistaan ja onkia esille heidän arvomaailmaansa. On kokeneiden pelaajien vastuulla kyseenalaistaa nuorten väärille urille menevää ajatusmaailmaa, koska heidän auktoriteettinsa riittää siihen. Eikä kyse ole mistään yhdestä tietystä johtavasta pelaajasta, vaan kaikista. Ihan samalla tavalla, kun sen junnun puolta pidetään kentällä, pitäisi sitä puolta osata pitää kaukalon ulkopuolella. Ja puolen pitämistä on se, että vahvistetaan oikeaa arvomaailmaa ja jos huomataan negatiivisia asioita, niihin puututaan heti. Kaiken tämän voi tehdä rakentavasti, kunnioittaen ja tekemättä siitä isoa numeroa. Seurojen tehtävä on sitten luoda sellaiset puitteet, missä kokeneet pelaajat voivat tätä kasvatustyötään tehdä.