Liigan eli liigaseurojen tärkeimmät tavoitteet lienevät asiakasmääränsä maksimointi ja toimintaedellytyksistään huolehtiminen. Nämä ovat mitattavissa selkeinä lukuina eikä niiden toteutuminen ole mielipidekysymys. Näiden osalta tilanne on nyt ilmeisen hyvä. Sitten on tämä enemmän mielipideluonteinen urheiluromanttinen mielenkiintoisuus. Siinä olisi esimerkiksi minun ja @McTorso :n mielestä rutkastikin parannettavaa. Tilanne on nyt vaan se, että näillä meidän mielipiteillämme ei ole juuri minkäänlaista painoarvoa, kun toisessa vaakakupissa ovat nuo mainitsemani faktat. Nämä mielipiteet eivät aiheuta minkäänlaista muutospainetta niin kauan kuin liiga on lukujen valossa riittävän kiinnostava. Olen ymmärtänyt, että lukujen valossa liiga on nyt kiinnostavampi kuin koskaan aiemmin.
On toissijaista, minkä tasoista se mielenkiinto kenelläkin on, kunhan se on riittävää siihen, että katsoja ostaa kausikortin ja/tai Telia-paketin. Sellainen minun tyyppinen "no joo, kai noita jonkun pelin kattelee"-tason mielenkiinto runkosarjan osalta on aivan riittävä, jos kuitenkin tilaan sen paketin. Menneen kauden päätyttyä ajattelin, etten ensi syksynä enää tilaa kuin CMoren (CHL), mutta syksyn koittaessa tulen taas toteamaan, että sama se Telia on kaverin kanssa yhdessä ottaa, kun ei siinä yhdelle pelille paljon hintaa jää, vaikka katsoisikin esim. vain kolme peliä kuussa. Ja sitten syksyn pimetessä peli pyörii olohuoneen ruudulla taas kierros toisensa perään. Ei siinä silloin ketään kiinnosta, vaikka urheiluromanttinen kehityslistani onkin kymmenien kohtien mittainen. Ei minun auta kuin tyytyä kuluttamaan sitä mitä tarjolla on tai olla kuluttamatta. Ja se kynnys olla kuluttamatta on lopulta korkea monella kiekkoihmisellä. Pelit katsotaan, vaikka mietteet sarjaa kohtaan olisivat hyvinkin kriittisiä.
Sitten on vielä se urheilullinen taso. Sekin on eri asia kuin urheiluromanttinen taso. Vaikka panosten ja draaman määrä onkin useimmiten valitettavan vähäinen (taas mielipideasia), niin pelien urheilullinen taso on kansainvälisellä mittapuulla ainakin sarjan kärjen eli kärkijoukkueiden ja muidenkin joukkueiden kärkipelaajien osalta kova (mitattavissa oleva fakta).
On toissijaista, minkä tasoista se mielenkiinto kenelläkin on, kunhan se on riittävää siihen, että katsoja ostaa kausikortin ja/tai Telia-paketin. Sellainen minun tyyppinen "no joo, kai noita jonkun pelin kattelee"-tason mielenkiinto runkosarjan osalta on aivan riittävä, jos kuitenkin tilaan sen paketin. Menneen kauden päätyttyä ajattelin, etten ensi syksynä enää tilaa kuin CMoren (CHL), mutta syksyn koittaessa tulen taas toteamaan, että sama se Telia on kaverin kanssa yhdessä ottaa, kun ei siinä yhdelle pelille paljon hintaa jää, vaikka katsoisikin esim. vain kolme peliä kuussa. Ja sitten syksyn pimetessä peli pyörii olohuoneen ruudulla taas kierros toisensa perään. Ei siinä silloin ketään kiinnosta, vaikka urheiluromanttinen kehityslistani onkin kymmenien kohtien mittainen. Ei minun auta kuin tyytyä kuluttamaan sitä mitä tarjolla on tai olla kuluttamatta. Ja se kynnys olla kuluttamatta on lopulta korkea monella kiekkoihmisellä. Pelit katsotaan, vaikka mietteet sarjaa kohtaan olisivat hyvinkin kriittisiä.
Sitten on vielä se urheilullinen taso. Sekin on eri asia kuin urheiluromanttinen taso. Vaikka panosten ja draaman määrä onkin useimmiten valitettavan vähäinen (taas mielipideasia), niin pelien urheilullinen taso on kansainvälisellä mittapuulla ainakin sarjan kärjen eli kärkijoukkueiden ja muidenkin joukkueiden kärkipelaajien osalta kova (mitattavissa oleva fakta).
Viimeksi muokattu: