Totta kai SHL on nykyään selvästi kovempi sarja kuin SM-liiga. Voinee arvioida, että sarjapaikan säilyttäminen SHL:ssä vaatii kovemman suorituksen kuin sääleihin pääsy Liigassa. Yksittäisten pelaajien pisteiden tai tason vertailu sarjojen välillä on kuitenkin aina vähän niin ja näin. Toki isosta massasta nähdään keskimäärin jotain, mutta yksittäisiä esimerkkejä löytyy aina puoleen jos toiseenkin. Varmaan lähtökohtaisesti useimmille pelaajille on tietyllä tavalla helpompaa menestyä siinä kotimaan sarjassa, jossa pelaat tutuissa ympyröissä ja valmentajat ehkä tietävät paremmin millainen pelaaja olet. Ulkomaalaisvahvistusten odotetaan usein olevan valmiita pelaajia, jotka alkavat tehdä tulosta heti.
Esimerkiksi Tepsissä kävi keväällä 2020 pelaamassa sellainen SHL-jyrä kuin Jens Olsson, joka oli heittämällä joukkueen huonoin pakki. TPS sijoittui tuolloin sarjassa sijalle 11, joten ei ollut todellakaan kyse siitä, että joukkueessa muut pelaajat olisivat vain olleet erityisen hyviä, mutta toisaalta ei Olssonin paskuutta voi senkään piikkiin laittaa, että joukkue olisi vain ollut niin sekaisin, että siinä ympäristössä olisi ollut mahdotonta menestyä. Nimenomaan kevätkausi, jolloin Olsson pelasi Tepsissä, oli joukkueelta kuitenkin erittäin nousujohteinen, mutta ei mitenkään Olssonin ansiosta vaan hänestä huolimatta. Tuon keikan jälkeen Olsson on kuitenkin palannut jälleen hyvälle tasolle SHL:ään. Hänen kohdalla se ei vaan lähtenyt Turussa kulkemaan, sopivatko sitten kotimaan ympyrät vain paremmin Olssonille, vaikka sarja onkin siellä kovatasoisempi.
Samoin sitten suomalaisista pelaajista vaikka Ville Vahalahti ei aikoinaan löytänyt paikkaansa SHL:stä, mutta palasi kauden jälkeen silti Suomeen huomattavasti aiempaa parempana ja kokonaisvaltaisempana pelaajana käytyään mukavuusalueensa ulkopuolella. 30-vuotiaana tehdyn epäonnistuneen Ruotsin keikan jälkeen vasta Vahalahden ura lähti kunnolla nousuun.
Esimerkiksi Tepsissä kävi keväällä 2020 pelaamassa sellainen SHL-jyrä kuin Jens Olsson, joka oli heittämällä joukkueen huonoin pakki. TPS sijoittui tuolloin sarjassa sijalle 11, joten ei ollut todellakaan kyse siitä, että joukkueessa muut pelaajat olisivat vain olleet erityisen hyviä, mutta toisaalta ei Olssonin paskuutta voi senkään piikkiin laittaa, että joukkue olisi vain ollut niin sekaisin, että siinä ympäristössä olisi ollut mahdotonta menestyä. Nimenomaan kevätkausi, jolloin Olsson pelasi Tepsissä, oli joukkueelta kuitenkin erittäin nousujohteinen, mutta ei mitenkään Olssonin ansiosta vaan hänestä huolimatta. Tuon keikan jälkeen Olsson on kuitenkin palannut jälleen hyvälle tasolle SHL:ään. Hänen kohdalla se ei vaan lähtenyt Turussa kulkemaan, sopivatko sitten kotimaan ympyrät vain paremmin Olssonille, vaikka sarja onkin siellä kovatasoisempi.
Samoin sitten suomalaisista pelaajista vaikka Ville Vahalahti ei aikoinaan löytänyt paikkaansa SHL:stä, mutta palasi kauden jälkeen silti Suomeen huomattavasti aiempaa parempana ja kokonaisvaltaisempana pelaajana käytyään mukavuusalueensa ulkopuolella. 30-vuotiaana tehdyn epäonnistuneen Ruotsin keikan jälkeen vasta Vahalahden ura lähti kunnolla nousuun.