Kaksi (Lausanne&Mannheim) peliä nyt katsomosta katsoneena, niin täytyy itsekin myöntää yllättyneen täysin, kuinka sitä niin isoa tasoeroa ei ollutkaan, mitä aluksi olin kuvitellut.
Lausanne (NLA) pelistä jäi mieleen vastustajan hyvä liike sekä se kuinka korkealta ja ennenkaikkea nopeasti mieheen iskettiin kiinni kiekonmenetyksen jälkeen. Ei puhettakaan mistään trappiin vetäytymisestä, vaan paine annettiin välittömästi kiekolliselle miehelle. Minun käsitykseni mukaan tämä on varsin normaali pelityyli Sveitsissä, eikä Lausanne ole mikään poikkeus. Kaikenkaikkiaan Lausannen peliä oli ilo seurata, vaikka loppupeleissä yllättävän vähän saivatkin aikaiseksi hyökkäysalueella. Ihan absoluuttista Sveitsin huippua ei taida Lausanne olla ja ainakin omissa paperissa ZSC Lions sekä Zug menevät kevyesti edelle. Ei kuitenkaan ole kahta sanaa, että pärjäisikö Lausanne Liigassa. Kyllä pärjäisi, mutta samaan hengenvetoon on todettava, että tuskin Lukkokaan viimeiseksi jäisi Sveitsissä. Yksittäisistä pelaajista Jiri Sekac oli kyllä jäätävä pettymys. Täysin näkymätön kentällä ja vaikka oikein kuikuilla yritin, niin miestä en hahmottanut tilanteissa mitenkään edukseen.
Adler Mannheim (DEL) taasen oli kentällä aivan jäätävän iso pettymys. Pelaajabudjetti siinä 8 miljoonan hujakoilla, nimilista paperilla ihan Euroopan huippua, timanttiset ulkomaalaiset mutta kentällä ihan ö-luokan suorittamista. Pelillisesti suurin ero toki oli fyysisyys, sillä Mannheim oli oikein kunnon karvaperse joukkue. Varsinkin puolustus oli ihan hemmetin iso, mutta samalla se oli myös aivan luokattoman hidas. Siellä oli Korbinian Holzerit ajoittain aivan nesteessä jopa Lukon neloskentän junioreiden kanssa, jotka Päivärinnan johdolla vetelevät vasta ensimmäisiä viiltoja miesten peleihin. Mitä pidemmälle peli meni, niin sitä heikommaksi Mannheimin suurin vahvuus (fyysisyys) meni ja sitä ruvettiin käyttämään väärissä tilanteissa väärällä tavalla ja eihän sen tuloksena ollut muu kuin jäähyboxin saranoiden liikkuminen edestakaisin. Kurinalaton, laiska, ylimielinen ja hidas ovat oikeita sanoja kuvaamaan tätä saksalaisjättiä. Mannheim voittaa paperilla n. kymmenen kertaa kymmenestä jokaisen Liiga-joukkueen, mutta eilisen perusteella mitä kaukalossa nähtiin, niin Lukko voittaisi Mannheimin kymmenen kertaa kymmenestä kaukalosta. Yksittäinen huomio pelaajista, että Joonas Lehtivuori vaikutti kyllä aivan samankaltaiselta turhakkeelta mitä Liigassa ja kaveri kuitenkin on käytännössä Mannheimin ykköspakki. Sinäänsä hurjaa, että kaveri kuitenkin vetää todennäköisesti varmaan jotain viisinkertaista tiliä esim. Vili Saarijärveen.
Pirun pieni otanta toki kaksi peliä loppupeleissä on mutta todennäköisesti itse ainakin olen hieman aliarvioinut Liigan kärjen tasoa sekä samalla yliarvioinut Keski-Euroopan kärjen tasoa.
Ei se tilanne täällä Liigan osalta nyt niin huono sentään ole mitä aika ajoin tässäkin ketjussa kiroillaan. Toki useinmiten ne suurimmat huutelijat ovat melkein poikkeuksetta olleet KHL-Jokeri kannattajia, jotka nyt eivät näe Liigassa mitään hyvää ja samalla Putinin oma poliittinen sarja on parasta maanpäällä. Se mitä euroissa jäädään selvästi perään Keski-Eurooppaa, niin suomalaisella huippuvalmennuksella kurotaan kyllä kiinni.
Samalla todettakoon, että siellähän on IFK voittanut esim. Zurichin ja Tappara kävi antamassa Berliinissä selkäsaunan kotijoukkueelle.