Liigassa on eniten joukkueita NHL:n ja KHL:n jälkeen. Ruotsi, Saksa ja Sveitsi ovat tyytyneet vähempään. Miksiköhän? Kyllä siellä on ideana pitää pääsarjatason joukkueet laadukkaina ja kilpailukykyisinä kansainvälisillä pelaajamarkkinoilla.
Ketkä nuoret suomalaiset ovat nousseet KooKoosta tai Jukureista kansainvälisen tason pelaajiksi? Jukureista Kokkonen ja Nikkanen voivat tulevaisuudessa olla tällaisia. Heille tosin olisi tilaa myös 12 tai 13 -joukkueen Liigassa. Ymmärrän hyvin perustelut siitä, että laajempi Liiga takaa ammattimaisempaa junioritoimintaa Kouvolaan ja Mikkeliin. Minusta hinta on vain liian kova suhteessa saavutettavaan hyötyyn.
Kärsivällisyys on nyt valttia. KooKoossa Liiga-nousun jälkeen laitettiin juniorityötä selkeästi eteenpäin. En osaa asiasta Mikkelin tai Vaasan puolesta sanoa yhtään mitään, en tiedä. Kouvolan juniorityötä olen seurannut vierestä pidempään, vaikka olenkin 18-vuotias vasta. Esimerkiksi ensimmäinen ikäluokka, joka on päässyt nauttimaan koko junioriaikansa tästä, on päättyneen kauden E1- ja alkavan kauden D2-juniorit. Eli 2007 vuonna syntyneet. Tätäkin vanhemmat ovat saaneet jo asiantuntevaa valmennusta.
Ja sekin näkyy jo. Joona Ikonen on maajoukkueessa -04 syntyneistä ja samaa ikäluokkaa edustava Jasper Höijer on myös lähellä paikkaa sinne. Joskaan tuon ikäisistä ei vielä lupauksina pahemmin voi puhua, mutta toivottavasti ymmärrät pointin. 2003 syntyneistä puolestaan Mikko Piikki on pyörinyt maajoukkueen mukana. Ei kai mitenkään heikosti, kun kerta toisensa jälkeen sinne uudelleen valitaan. Veeti Korkalainen on 2002 syntyneistä todella lupaava, Liiga-tasolle. -01 ikäluokka puolestaan lienee heikohko. Ei tule kummempia lupauksia mieleen. 2000 vuonna syntyneistä löytyy kaksi maailmanmestaripuolustajaa, Peetro Seppälä ja Santeri Salmela. Lisäksi Joonas Oden on kehittynyt KooKoo-vuosinaan erittäin suurin harppauksin. Vaikkakin tullut muualta vanhemmalla iällä.
On totta, että yksi tai kaksi lupausta per ikäluokka on aika vähän, mutta 2004 syntyneissä on jo kaksi, kun aiemmissa on vain se yksi. Se antaa viitteitä parempaan.
Sekin on totta, että hinta on kova, mutta alkuperäinen väite oli se, että laajentunut Liiga on aiheuttanut suomalaisen pelaajatuotannon kehittymistä ja se pitää paikkansa.
Nyt on kaivettava esimerkkejä Vaasasta ja Mikkelistä. Sanooko nimet Miika Koivisto ja Joel Kiviranta mitään? Näistä ainakin ensimmäinen on noussut Mikkelissä saamansa näytönpaikan turvin jopa KHL:ään asti. Olisiko saanut vastaavaa roolia muualta, jolla herätti Kärppien mielenkiinnon? Tuota kysyn muuten nyt ihan tosissani, en oikein tiedä millainen taistelu miehestä oli siirtyessään Mikkeliin. Jos olisi saanut paikan muualtakin, niin tämän voi pyyhkiä pois. Kiviranta puolestaan ollut mielestäni erinomainen kuluvissa MM-kisoissa. Ja tuli Sportiin A-juniori-ikäisenä. Pohjat tehty Jokereissa, mutta Sportissa tuo on noussut esille. Ja siellä on mieheen panostettu.
Ja vielä, kuka muistaa missä joukkueessa nyt Leijonien takalinjoilla loistavasta Mikko Lehtosesta tehtiin Liigaan eliittipuolustaja? Olisiko 12 tai 13 joukkueen sarjassa päässyt näyttämään kykynsä ja kehittymään rauhassa? En usko. Siinä on se esimerkki, KooKoosta ponnistaneesta pelaajasta. Pohja on tietenkin tehty Turussa, mutta Kouvolassa hän otti aika suuriakin askeleita eteenpäin. Tästä voi lukea enemmän Maikkarin uutisesta. En jaksa etsiä, julkaistiin tässä joku viikko sitten. Ensi kaudella sitten Jokereissa, männä kaudella Ruotsissa. Sanoisin kansainväliseksi tasoksi.
Joo ei ole näiden junioripolkujen tuotoksia, mutta tukevat tuota väitettä laajemman sarjan auttamisesta pelaajakehityksessä. Juniorityötä sivusin ensimmäisissä kappaleissa.
Edelleen toistan, maltti on valttia. Organisaatioille on vaan annettava aikaa kasvaa. Vaikka se vähän saattaa nyt sattua, niin kymmenen vuoden päästä tilanne voi olla mikä vain, huonompikin. Välttämättä ei jääkiekkoa pelata ollenkaan. Mistä sitä tietää.