En muista viime kevään Suomen maajoukkueen esityksestä paljon muuta kuin että se loppui puolivälierässä (taisi olla USA:a vastaan). Mutta vuotta aiemmin, kun Suomi pääsi finaaliin, niin silloin Suomen parhaimmistoa taisivat olla KHL-pelaajat Jori Lehterän johdolla. Myös Venäjän menestys MM-jääkiekossa on ollut viimeisen 10 vuoden aikana erinomaista joukkueen rungon koostuessa KHL-pelaajista.
EHT-höntsässä kaikki maat tuntuvat nykyisin kokoavan joukkueensa rungon KHL-pelaajista, ehkä Ruotsia lukuunottamatta (joskin heilläkin on nyt paljon KHL-pelaajia mukana).
Tänään Venäjä-Suomi pelissä Suomella oli yksi kenttäpelaaja, joka veti vertoja Venäjän parhaille pelaajille: Moskovan Dynamon erinomainen puolustaja Juuso Hietanen. Näkyvin hyökkääjä oli Antti Pihlström, joka teki Suomen ainoan maalin. Hän on pelannut tällä kaudella ZSKA:ssa nelosketjussa tehoilla 0+0.
Päinvastaisena esimerkkinä Liigassa dominoinut Janne Niskala oli melkoinen hasardi omassa päässä.
Loppui kyllä puolivälierässä Tsekkejä vastaan. Muutenkin Suomelta turnauksen parhaimmistoon kuuluivat sellaiset todella ''keskinkertaiset'' liiganimet kuin Joonas Donskoi, Joonas Kemppainen ja Esa Lindell (nyk.seurat: San Jose Sharks, NHL, Boston Bruins, NHL, Texas Stars, AHL), joten yllättävän haluttua tavaraa olivat meidän todella ''keskinkertaisesta'' liigastamme nämä liigan supertähdet sinne rapakon taakse. Lisäksi mainitsemassasi MM-skaboissa, missä Lehterä (joka onneksi tajusi jättää sen ruplantuoksuisen oligarkiliigan) dominoi, finaalissa Venäjän mahtavaa KHL-joukkuetta (jossa mielestäni silti näkyvimmät pelaajat olivat NHL tason Tikhonov, NHL-pelaaja Evgeni Malkin (puolikuntoisuudestaan huolimatta?) ja NHL:n paras maalintekijä Alexander Ovechkin (Muutenkin monena Venäjän kultavuonna on tuntunut, että joukkue ei olisi mitään ilman näitä superyksilöitä, ihan rehellisesti sanottuna))) vastaan kuitenkin iskivät sellaiset valonpilkahdukset tulostaululle kuin Iiro Pakarinen ja (nyk. seura Edmonton Oilers, NHL,) Olli Palola (Vityaz Podolsk, KHL). Myös Atte Ohtamaa nousi vähintään yhtä hyvälle tasolle peruspelaamisessa kuin kuka tahansa KHL-pakkijyrä Suomalaisittain, palkintona yllätys yllätys pelipaikka KHL-Jokereista.
Okei seuraavaksi varmaan tuot esille sen, että mites ne Palolan tämän kauden maalit siellä KHL:ssä ja miten niitä nyt sattui tulemaan nuin paljon kotoisessa liigassamme. Ensiksikin ketjukaverit meinaavat hyvinkin paljon ja pelisapluuna siihen, miten kavereista saadaan irti vahvuuksia. Myös tämä voi hyvinkin pitkälti olla selittävänä tekijänä toki myös parempien vastustajien vuoksi siihen, että ruuti on ollut Palolalla todella märkää tällä kaudella, mutta sen tiedän, että Palolan pelaajapolku nykyisessä Suomikiekossa lähivuosia peilailtua hakee silti monessa mielessä vertaistaan. Tapparammiehenä tiedän sen, että Rautakorven (joka myös tässä KHL:n ihmemaailmassa koutsaa) alaisuudessa Palola otti erittäin paljon steppejä eteenpäin ihmisenä, mutta ennenkaikkea myös urheilullisella puolella, mikä johti kyseisenkaltaiseen menestykseen, ehkä vähän ''late bloomerina'', mutta sen eteen, että urheilullisesti kaveri on puhjennut kukkaan, siellä on ollut eteenpäin työntäviä tekijöitä oman roolin ns. puhtaana snaipperina vakiinnuttamisessa. Yksi on psykologinen motivaation lisääntymisenä laukoa mummolan takapihalta vanerilta tuhansia kiekkoja kesän aikana maaliin.
Kyllä minun mielestäni tämän päiväisessä pelissä esimerkiksi Kärppien nuori puolustaja Markus Nutivaara näytti, että taistelee loppuunasti jopa MM-kisapaikasta ja eilisen pelin perusteella nyt ainakin. Lisäksi Kristian Kuusela on liigan kiistatta paras pelaaja ja todella monipuolinen ja monikäyttöinen pelaaja molempiin suuntiin. Valitettavasti KHL-peikko vaanii häntäkin, vaikka dominoikin niin ''keskinkertaista'' liigaa tällä hetkellä. Omaa silmää suorastaan hivelevät myös tällä kaudella liigassa operoivat nuoret lahjakkuudet, etunenässä Sebastian Aho (ensikaudella Carolina Hurricanes, NHL: mark my words), Jesse Puljujärvi (top-5 varaus ensi kesänä), Patrik Laine (toinen top-5 varaus ensi kesänä), Veini Vehviläinen jne..., jotka olisivat voineet valita myös Kanadan juniorisarjat ja kehittyä sinne pienen kaukalon peliin todella kypsäksi kuten Määttä pelaamatta hetkeäkään aikuisia vastaan, joilla on kokemusta ja rutiinia tiukoista paikoista (Hyvä on Suomessa ei pelata niin suoraviivaista lätkää kuin Pohjois-Amerikan juniorliigoissa, vaan fyysisyyden ja kovaa eteenpäin pelaamisen sijaan peliä hidastetaan;(muka näennäisesti nopeutetaan) ja näin ollen myöskään liike ja fysiikkaominaisuudet eivät kehity ja opiskeluelämäkin taitaa kärsiä)), vaan joutuvat nyt kysymään kolmekymppisiltä Kuuseloilta ja Hirschovitseilta mitenkä tätä peliä pelataan, toisinkuin samanikäisiltä Mitchell Marnereilta, joilla vielä finnit punottavat kasvoilta ja tietävät sillä elämänkokemuksellaan millaista on olla kypsä ja vastuullinen ihminen. Näin myös valitettavasti taisi käydä liigasta suoraan loikan tehneille Aleksander Barkoville ja Rasmus Ristolaiselle, että liigaympäristö, liian nuorella iällä nousu liigajoukkueen tulosyksikköön ja heikentynyt kilpailu tappoi sitten heidän potentiaalinsa täysin ja siitä on enää rippeet jäljellä, vaikka Ristolainen nykyään taitaakin pelata NHL-liigan top 10 minuutteja kaikista kenttäpelaajista, ilman jäähyjä ja heittelee siihen päälle vielä hattutemppujakin ja Barkov iskee 0+0:llaa mutta pystyy kiekottomana oikea-aikaisesti nostamaan kaiken maailman todella ''keskinkertaisten'' NHL-pelaajien mailanlapoja kuin Jamie Benn ja Jonathan Toews ja silti tällä kaudella on myös hyökkäyspäässä ollut kerrassaan mainio mielestäni. Varmasti Barkovkin olisi halunnut kysyä neuvoa ennemmin joltain Venäläiseltä KHL-superstara Radulovilta kuinka olla ilkeämpi, kuin samanlaista persoonaa kuitenkin tietyllä tavalla (ei ehkä niin kusipäämäinen) muistuttavalta Stanley-cup voittajalta Ville Niemiseltä silloinkun molemmat pelasivat surullisen kuuluisaa kotoista liigaamme tällä heikolla vuosikymmenellä.
En väitä, että liiga on kovempitasoinen kuin KHL, koska ei liigalla ole varaa kilpaillakaan rahallisesti kyseisten Euroopan suurempien liigojen kanssa (Sveitsin liiga, SHL, KHL), mutta kasvattajasarjana liiga on ollut omaan silmääni yllättävänkin hyvä ja tehokas sarja, vaikkei se Auston Matthews nyt tänne halunnutkaan, kun sai varmasti (liioitellen) puolimilliä enemmän, paljon enemmän näkyvyyttä ja yleisöystävämmänkin liigan Sveitsistä kuin täältä.
Sitäkään faktaa en kiistä, että 1990-luvulla liiga oli NHL:n jälkeen maailman toiseksi kovin sarja ja nykyään se on maailman mittakaavassa NHL:n, KHL:n, SHL:n takana ehkä neljänneksi tai viidenneksi kovin sarja jos tuo kyseinen Sveitsin liigakin siihen otetaan mukaan. Jos joku Blues kärsii talousvaikeuksista ja moni muukin liigaseura vetää miinuksilla kaudesta toiseen, ei mielestäni tarkoita sitä etteikö lippulaiva eli maajoukkue voisi pysyä kilpailukykyisenä, siksi että täältä tulee kansainvälisen tason haluttuja pelaajia. Oman maan kansalaiset kilpailevat kuitenkin edelleen toisiaan vastaan, vaikka trendinä moni tuleva suomalainen haluaisikin lähteä ulkomaille mielenkiinnon ja kilpailun puutteen vuoksi, mutta ainakaan se ei tarkoita sitä, että kuten jossain Red Bull Salzburgissa tai Italian liigoissa 99,9% pelaajista tulee Kanadasta.
Että jos niitä hasardeja löytyy yksittäisen pelin otannalta yksi kaveri, joka mukamas on edes liigan tasolla paras pakki (Mielestäni Niskala ei edes ole liigan paras pakki) ja se kertoo koko liigan tasosta niin olemme kyllä sysimustalla tiellä, ja että Vänttinen osaa syödä kiekkoja ja tehdä maaleja ja Juha Leimukin iskee jo alle minuutissa hatut niin olemme ehdottomasti menossa todella huonoon suuntaan, koska kyseiset kaverithan ovat jo ikäloppuja ja urheilijoina varsinkin jo parhaat päivänsä nähneet.