No mitkä liigat nyt sitten ovat kansainvälisesti huipputasoisia ja missä Liiga on suhteessa niihin?
Minusta taas tuntuu että tämä Liigan tason haukkuminen on ihan mihinkään perustumaton muoti-ilmiö.
Minuakin ärsyttää Liigan jatkuva haukkuminen, mutta eipä minun tunteeni vaikuta tosiasioihin.
Jos hyväksyttäisiin että Liigan taso muihin sarjoihin verrattuna ei ole mitä se on joskus ollut, niin silloin ei olisi tarvetta jatkuvasti sitä haukkuakaan. Mielestäni tämä haukkuminen kertoo juuri siitä että todellisuuden ja oman tunnetilan välillä on ristiriita. Nähdään että ei olla sitä mitä kuvitellaan, mutta ei ymmärretä ristiriitaa. Asia korjaantuu kun hyväksytään tosiasiat. Kyse on identiteetistä ja tunteista. Ihminen tai organisaatio ei voi olla tasapainoinen, jos se rakentaa minä-kuvansa harhakuvitelmille.
Sitten kun voitosta aletaan pelaamaan niin CHL:ssä nämä suuret ja mahtavat Euroopan miljoonajengit ovat paria poikkeusta lukuunottamatta pääsääntöisesti sijoilla ynnämuut. CHL-finaaleissa 4/18 joukkuetta ovat olleet jostain muualta kuin Ruotsista ja Suomesta.
Nimenomaan ero näkyy pelaajabudjeteissa ja se on ehkä ainoa objektiivinen tapa vertailla sarjoja (tosin olen usein muistuttamassa että on muitakin asioita kuin raha).
Se mitä luulen että monilta unohtuu on se, että vaikka Sveitsin ja Saksankin kärkijengit saa ihan eri tason ulkomaalaisvahvistuksia niin keskimääräinen suomalainen Liiga-pelaaja on silti aika paljon parempi kuin keskimääräinen saksalainen Del-pelaaja tai sveitsiläinen NL-pelaaja. Ts. väitän että Delin ja NL:n kotimaiset pelurit ovat aika raakasti yliarvostettuja ja -palkattuja.
Olet siinä aivan oikeassa, että pelaajille maksetut korvaukset eivät välttämättä ole suoraan yhteydessä pelaajien tasoon tai pelin tasoon. Me voimme ja meidän on syytä olla ylpeitä esim. pelaajatuotannostamme. On kuitenkin syytä hyväksyä myös se, että emme me niin ylivertaisia ole, että olisi realistista odottaa että tulemme pärjäämään kilpailussa, jos meidän resurssit ovat vähintäänkin kertaluokkaa pienemmät kilpailijoihin verrattuna.
EI NÄIN!
Meidän koko kiekkoperheen seurarojen yli pitää miettiä, miten Liigasta tehdään uudelleen Euroopan kärkisarja. Pitää olla uskallusta unelmoida ja tähdätä siihen.
Tottakai saa ja pitää unelmoida! Pitää kuitenkin hyväksyä realiteetit. Nokialla meni vuosia hyväksyä että he eivät enää ole maailman ykköskännykkäbrändi. Jos olisivat heti tämän myönteneet kun iPhone julkaisitin ja toimineet sen mukaisesti, olisivat hyvin voineet jatkaa maailman top 4 brändinä. Isku ylpeydelle oli kuitenkin liian kova.
100 vuotta sitten Suomi oli Olympiaurheilun suurmaa. Tilastojen valossa alamäki alkoi Melbournessa 1956 kun jäätiin alle viiden kultamitalin. Tämän vuoden kisoista Pariisista ei saatu edes mitalia, vaikka jaettavien mitalien määrä on ajan saatossa moninkertaistunut. Pitäisikö seuraava tavoite asettaa 1 mitaliin, 3 mitaliin, 10 mitaliin vai 25 mitaliin? Mielestäni tavoitteen olisi syytä olla realistinen, ja sitä voidaan sitten jatkossa korottaa, kunhan puitteet on rakennettu sen mukaisiksi että se on mahdollista.
Työtä se vaatii - ihan helvetisti työtä. Mutta kuitenkin edelleen sanakirja on ainoa asia, jossa menestys tulee ennen työntekoa.
Juuri näin.
Lisätään vielä, että 'tyytyväisyys nykyiseen lopettaa kehityksen."
Nimenomaan se että luulee historian perusteella olevansa maailman huippu johtaa tyytyväisyyteen, alamäkeen ja aliresursointiin. Argentiina oli aikanaan yksi maailman rikkaimmista maista, mutta on nyt sortunut hyvin hyvin alas. Maradona ei ollutkaan todistus siitä että he ovat jumalan valittu kansa jolla menee aina hyvin.
Olen siis samaa mieltä siitä että tavoitteet tulee asettaa korkealle, mutta varsinkin seuraavan välitavoitteen pitää olla realistinen. Pidemmän aikavälin tavoitteet voivat puolestani sisältää vähän unelmointiakin. Silti ei Kiekko-Espoonkaan tavoite ensimmäisellä liigakaudella voi olla mestaruus, vaikka toki joka ottelua ja sarjaa lähdetään voittamaan. Ja kyllä se mestaruusunelmakin varmasti on olemassa, mutta se vaatii vielä enemmän pitkäjänteistä työtä.
Liiga voi palata edelleen Euroopan kärkisarjaksi. Se vaan vaatii uskallusta tehdä myös vaikeita päätöksiä ja oikeasti kilpaillusuutta edistäviä valintoja.
Ei tämä mahdotonta ole, mutta haaste on saada moninkertaistettua toiminnassa pyörivä rahamäärä. Jääkiekko ei nykyiselläänkään maksa itseään takaisin, paitsi ehkä muutamalla paikkakunnalla (Oulu). Jostain ne rahat ovat joka tapauksessa pois, eli yhtä hyvin rahat voitaisiin ottaa verovaroista. Poliittisella päätöksellä voitaisiin antaa joka liigaseuralle vaikka 5M€/vuosi. Tämä olisi mahdollista, joskaan ei millään tavalla realistista (tai järkevää).
TLDR; Hyväksytään tosiasiat, lopetetaan ruikutus, asetetaan realistiset välitavoitteet unohtamatta pitkän aikavälin unelmia ja ryhdytään hommiin. Tämä useampaan kertaan toistettuna.