Tämä hevonen näyttää aika kuolleellta, mutta ajattelin vielä vähän potkia. Kävin nimittäin läpi vähän eurooppalaisen seurajääkiekkoilun historia vanhan ystäväni
http://www.passionhockey.com/]Hockey Archivesin[/url] avulla. Jakaisin eurooppalaisen jääkiekon kolmeen ajanjaksoon.
vuoteen 1990: ZSKA:n aikakausi
1991-1998: Skandinavian hallinta
1999 lähtien: paluu arkeen, ja Venäjän hallintaan
Euroopan Cupia alettiin pelaamaan 1965-66 -kaudella. Kolme ensimmäistä vei ZKL Brno, mutta sen jälkeen alkoi Moskovan ZSKA:n dominointi. Se voitti turnauksen 20. kerran vuonna 1990, ja siinä välissä vain Krylja Sovjetov ja Kladno onnistuivat kumpikin kertaalleen viemään kannun.
Mitä ilmeisimmin Itä-Euroopan myllerrykset (ja pelaajien karkaaminen länteen) katkaisivat neuvostojoukkueen voittokulun, ja alkoi tuo 1990-luvun länsi- ja erityisesti pohjoiseurooppalainen dominointi, jota SM-liigan kulta-aikana täällä joskus muistellaan. Ensin ruotsalaiset veivät kolme Euroopan Cupia putkeen (Djurgården kahdesti, Malmö kerran), ja sitten oli suomalaisten vuoro (TPS, Jokerit kahdesti). Sillä erää viimeisen Euroopan Cupin vei kaudella 1996-97 tosin Lada Toljatti, mutta tuossa turnauksessa eivät esim. Suomen parhaat olleet (vaan ainoastaan HPK). Samalla kaudella nimittäin alkoi EHL, jonka vei ensimmäisellä kaudella Suomen Turku ja TPS. EHL:n toisen kauden vei yllättäen nimiinsä sitten Feldkirch (ja pilasi yllä olevan jaottelun), mutta sitten oli edessä paluu arkeen, eli venäläisjoukkueiden hallintaan.
Dynamo Moskova oli itse asiassa finaalissa jo kahdella ensimmäisellä EHL-kaudella, joten sikäli ei voi puhua mistään venäläisten alennustilasta aiemminkaan. Se eteni finaaliin myös kaudella 1998-99, ja otti kolmannen perättäisen finaalitappion, mutta tällä kertaa Magnitogorskia vastaan. Ja tästä alkoi uusi venäläisjoukkueiden dominointi Euroopassa. Venäläiset (Magnitogorsk toistamiseen) veivät myös viimeisen EHL:n, ja kaikki neljä Champions Cupia 2005-2008.Hallintaa korostaa se, että voitot menivät eri seuroille (Omsk, Moskovan Dynamo, Kazan ja Magnitogorsk). Toki sitten viimeisessä Euroopan kattaneessa seurajoukkuekilpailussa (Champions League) Zürich yllättäen voitti, mutta tuolloinkin neljän parhaan joukossa oli kaksi venäläisjoukkuetta.
Katsotaan sitten vielä suomalaisjoukkueiden menestystä eri turnauksissa 90-luvulta lähtien.
Euroopan Cupiin 1990-97 osallistui yksi tai kaksi joukkuetta vuosittain Suomesta. Neljän parhaan joukkoon näistä eteni 6/9 joukkuetta, eli 67%. Alku- ja välierälohkojen otteluissa ne keräsivät 47 pistettä 34 ottelussa, eli 1,38 pistettä ottelussa (nykysysteemiin muutettuna 2,07 pistettä/ottelu).
EHL:n neljällä kaudella (1996-2000) kaksi tai kolme joukkuetta vuosittain osallistui. Neljän parhaan joukkueen joukkoon eteni kaikkiaan 3/11, eli 27%, ja lohko-otteluissa ne keräsivät 123 pistettä 66 ottelussa, mikä tekee 1,86 pistettä ottelua kohden.
Champions Cupiin/Leagueen 2005 – 2009 osallistui vuosittain 1 (liigaan 2) suomalaisjoukkue. Kolmella ensimmäisellä yrittämällä ne menivät finaaliin, ja yhteensä neljän parhaan joukkoon eteni 5/6 yrittäjää, huikeat 83% (poikkeus oli ainoastaan Kärpät CL-kaudella). Lohko-otteluissa kertyi 30 pistettä 16 pelissä, eli 1,88 ottelua kohden.
Tämän jälkeen on pelattu vain enemmän tai vähemmän harjoitusturnaus-statuksella.
Nordic Trophyn saldot ovat: osallistui 4-5 joukkuetta vuosittain, neljän parhaan joukkoon pääsi 4/13 = 31%, ja pistekeskiarvo (muunnettuna nykysysteemiin) vain 1,31. Tässä mukana kilpailijoina oli toki vain ruotsalaisia seuroja. Sitä seuranneessa
European Trophyssa suomalaisia oli 5-7 vuosittain, ja neljän joukkoon eteni 3/25=12%, pistekeskiarvon ollessa 1,38. Huonosta yleismenestyksestä huolimatta molemmissa turnauksissa suomalaisjoukkueet ottivat yhden turnausvoiton. Olisivatko suomalaiset ottaneet nämä sitten harjoitushöntsänä, käynnissä olevassa
CHL:ssä muut asiat ovat vielä auki, mutta mainittakoon, että alkulohkojen pistekeskiarvo suomalaisilla oli 2,07/ottelu, siis paluu 90-luvun tasolle.
Pitkä teksti, mutta vihdoin pääsen asiaan. Minusta näyttää siltä, että liigajoukkueiden menestys eurooppalaisissa turnauksissa on pysynyt vakaalla suhteellisella tasolla 1990-luvun alusta lähtien, eli lähellä kärkeä yhdessä Ruotsin ja Venäjän kanssa. 90-luvun skandinaavinen hallinta oli poikkeus normaalista, ja johtui lähinnä Neuvostoliiton hajoamisen vaikutuksista (tämä oma tulkintani), ja sittemmin on palattu päiväjärjestykseen. Nykytilaa on vielä vaikea arvioida, sillä viiteen vuoteen ei ole pelattu yleiseurooppalaista turnausta. Nykyinen CHL, kunhan päättyy, antanee osviittaa, ja jo nyt suomalaisten pelaaminen alkulohkoissa oli ihan eri tasolla kuin esim. ET:ssä tai NT:ssä. Näyttäisikin siltä seurajoukkueiden menestyksen perusteella, että Liigan (kärki)joukkueet ovat ainakin 90-luvun alusta lähtien olleet Euroopan huippua, heti venäläisten jälkeen. Itse asiassa neljän parhaan joukkoon näissä eurooppalaisissa mestaruusturnauksissa suomalaisjoukkueet ovatkin päässeet toiseksi eniten heti venäläisten jälkeen (RUS 18, FIN 14, SWE 10) (siis 1990 lähtien). Pohdittaessa liigan tasoa on toki otettava huomioon se, että menestyneet suomalaisseurat ovat yleensä olleet dominoivia Suomessa (TPS ja Jokerit 90-luvulla, Kärpät 2000-luvulla), ja siten niiden menestystä ei voi suoraan kääntää liigan tasoksi. Siksi suomalaisten laaja onnistuminen CHL:ssä toistaiseksi on erittäin mielenkiintoista. Turnausmenestyksellä mitaten Liiga on siten edelleen Euroopan kovin Venäjän/KHL:n jälkeen.