Paitsi että korkeassa mailassakin on nykyään tulkinnanvaraa. Saattoliikkeet ja kaikkea. Ja selkeitä korkeita mailojakin jätetään viheltämättä, ei voi olla niin ettei kukaan neljästä näe jos kiekonkamppailutilanteessa on lapa suussa. Tekisi mieleni sanoa, että pelin sen hetkinen tilanne/tulos ja jäähytasapaino vaikuttavat nähtyihin asioihin. Uskon, että tuomarit suoriutuisivat työstään paremmin, mikäli ohjeistus olisi muuta kuin tasainen liiga ja kamppailupelaamiseen kannustaminen
Joo kyllä se on näin, että kun jätetään liikaa tulkinnanvaraisuuden ja ihmisen "subjektiivisen päätöksen" varaan niin silloin on mahdotonta luoda objektiivisesti oikeita päätöksiä vaihdosta, erästä, tilanteesta, rikkeestä tai pelistä toiseen. Parhaat tuomarit ovat tietenkin omaksuneet ja kehittäneet vuosien aikana vankan ammattitaidon ja sitä kautta kyvyn viheltää mahdollisimman fiksuja ja objektiivisia jäähyjä. On kuitenkin mahdotonta tehdä tuomioita pelkän näköaistin perusteella jos samalla pitäisi pystyä suorittaa fysiikan yhtälöitä päässä ja päätellä, että oliko tämä nyt kova isku tai onko tämä tilanne yhtä vakava kuin tuo 5 peliä sitten nähty tilanne. Kaikki tämä tapahtuu sekuntien aikana, kun taas meille sohvalla köllöttelijöillä on aikaa kelata tilanteita ja naureskella paskoille tuomareille, jotka viheltää päin vittua.
Kyllä se vaan ongelmien juurisyy on lopulta valittu sääntölinja ja se miten paljon vapauksia tuomareilla on tehdä omaa tulkintaa tilanteista. Kyllähän tuomarit ovat pelien aikana kovan paineen alla, kun vittuilua tulee parhaimmillaan 10 000 katsojalta paikanpäällä, puolelta miljoonalta ihmiseltä somessa, pelaajilta päin naamaa ja samalla pitäisi pystyä tekemään jopa mahdottomalta tuntuvia päätöksiä, jotka maksavat pahimmillaan mestaruuksia, jonka eteen on laitettu rahaa likoon miljoonia.
Siksi sen linjan pitää olla mahdollisimman objektiivinen. Tuomioon ei saa vaikuttaa se, että onko se huitaisu "pientä ärsytystä" vai oikeasti teko jolla estetään maali. Tuomioin ei saa vaikuttaa alentavasti se, että maila ei mene poikki, tai pelaaja ei heilauta kättä kivun merkiksi, tai käsi ei mene poikki. Jos huitomiseen on nollalinja niin se on selvää, että silloin se turhanpäiväinen kahvaaminen ja jaloille kopistelu loppuu kokonaan. Silloin rikotaan vaan tilanteissa, joissa kannattaa ottaa jäähy ja näin estää todennäköinen maali. Rikkeistä tulee helpommin tulkittavia ja ne ovat aina asioita joilla pelaaja koittaa vaikuttaa vastustajan kykyyn pitää kiekkoa hallussa. Ja sitähän ne ovat nytkin, mutta jostain syystä valittu linja on, että semmonen pieni huitominen on ok?
Kun tuomareiden päätettävissä on liian paljon asioita, niin se sitten johtaa näihin täälläkin kuvattuihin asioihin: kotiyleisö huutaa viidettä kertaa jäähyä ja nyt se pitää sitten viheltää, ylivoimalla toista jäähyä ei viitsi viheltää pienestä, kynnys viheltää jäähy Tapparalle on pienempi jos vastustaja Ilvekselle on kertaalleen viheltänyt juuri jäähyn. Temppuja myös katsotaan läpi sormien ja kerrotaan pelaajille, että seuraavasta lähdet jäähylle... Miksi sama rike ei johda ensimmäisellä kerralla samaan lopputulokseen kuin toisella?
Liiga on vain luonut yleisellä linjallaan tilanteen, jossa kukaan ei ole koskaan tyytyväinen. Ei pelaajat, ei katsojat, ei valmentajat, eivätkä luultavasti tuomaritkaan. Kaikki paska kaadetaan tuomareiden niskaan, vaikka heidän tehtävänsä on äärimmäisen vaativa jo ilman sääntösekoiluja. Totta kai tämä jättää silti tilaa sille tosiasialle, että Liigastakin löytyy hyviä ja huonompia tuomareita, mutta ei heistä yksikään ole säästynyt kritiikiltä. Oikeanlaisen linjan löytäminen ja kunnioituksen saaminen on haastava homma kun linjat vaihtuvat pelistä toiseen ja kukaan kentällä ei tiedä mitä saa tai mitä ei saa tehdä